31.7.2012

Meidän Tirppis täytti eilen jo kokonaisen kuukauden, niih! En voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistella sitä, miten nopeasti aika meneekään ja miten vauhdilla meidän vauva kasvaa ja kehittyy. On tietenkin ihanaa huomata, miten paljon tyttäremme onkaan kasvanut kuukauden aikana, mutta toisaalta olen kauhuissani siitä, että aika tosiaankin tuntuu kuluvan ihan liian nopeasti. Muita blogeja lukiessa olen huomannut, kuinka kaikki muutkin päivittelevät ajan nopeaa kulumista. Itse en tähän uskonut alkuun lainkaan, mutta nyt kun huomaan kuukauden päivien vilahtaneen silmissä, on minunkin pakko myöntää se tosiasia, että tällä menolla meidän pikkuTirppis ei ookaan kohta enää pieni...


Alta löytyypi meijän Tirppanan mitat viime tiistain neuvolakäynniltä. Ensimmäisenä on siis viimeisimmän käynnin mitat (3,5vko) ja suluissa edellisen kerran mitat (5vrk).

Paino: 3975 grammaa (3045 grammaa)
Pituus: 51,9cm (ei mitattu, syntyessä 49cm)
Kuuppa: 36,2cm (ei mitattu, syntyessä 33cm)

"Syvästä unesta herätellään. Pääsääntöisesti hyväntuulinen, rauhallinen vauva. Vatsavaivoja jonkin verran, vatsallaan olo siihen auttanut. Korvikemaitoa saa 7-9dl/vrk. Kasvu upeaa. D-vit. saa. Tiettyä rytmiä päivissä jo on. Iho kaunis. Tyytyväinen vauva ja vanhemmat."

 (Mun kummilta saatu Taito Shopin body kokoa 68/74. Oikealla Ikeasta löytynyt Spöka-lamppu, joka valvoo Tirppiksen unia pinniksen reunalla. Tää on käytössä öisin tutin laitossa ja vaippaa vaihtaessa, kun ei viiti räpsästä kattolamppua päälle. Kulkee kätevästi paikasta toiseen, kun toimii ilman verkkovirtaa.) 

Kovasti saatiin kehuja neidin upeasta kasvusta, paino on noussut kyllä aika hurjaa kyytiä! Tirppiksellä on käytössä vieläkin 50-senttiset vaatteet, ainoastaan yksi body on liian pieneksi jäänyt. Rinnalla käytetään myös 56-senttisiä vaatteita ja innolla odottelen seuraavaan kokoon siirtymistä, sillä 62-senttisiä vaatteita on älyttömät kasat ja tosi paljon varsinkin sellasia mun mielestä ihania vaatteita :D

Mäpä juon ihan itte!

No millainen meidän Tirppana sitten on kuukauden ikäisenä? Neiti on kärsimätön ja siitä voi tosiaankin kiittää vain ja ainoastaan minua, eipä minuakaan ole paljoa hermoilla suotu. Yleensä neiti on varsin rauhallinen ja iloinen, lukuun ottamatta muutamaa viimeistä päivää, jolloin on huudettu ja itketty mahakipua. Tirppis on hereillä jo jokusen tunnin (3-5h) päivässä ja jaksaa ahkerasti seurailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa silmät selällään. Neiti osaa viedä myös omat nyrkit ja sormet varsin näppärästi suuhun, mikäli kukaan ei ole tuttia sinne laittamassa. Imemisen tarve on suuri ja sen takia tutti onkin varsin kovalla käytöllä. Neiti osaa laittaa sormet suun ja tutin levyosan väliin ja lingota tutin pois suusta, toisinaan jopa metrin päähän. Välillä saa laitettua myös tutin vahingossa suuhun hosuessaan :) Tirppis huitoo ja hosuu sen minkä kerkeää ja kampeaa itseään varsin mallikkaasti ylöspäin mahalla ollessaan. Pää pysyy jo hienosti ylhäällä ja yläkroppaakin jaksetaan kannatella jonkun verran. Toisinaan myös pylly nousee mahallaan ollessaan, kun neiti potkii matosta vauhtia.

Kuukauden aikana ollaan Miikan kanssa opittu monen monta asiaa, eihän meillä ollut ennestään kokemusta omasta lapsesta. Aika hyvin tuo vauvanhoito sujuu kummaltakin, myös yöllä tokkuraisena :) 

P.S. Toivottavasti kännykkäkuvat ei pilaa kenenkään päivää, mut oon ollu tosi laiska kuljettamaan järkkäriä mukana :D

26.7.2012

Menopelit, check!

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, oli meillä koeajossa Hyundai i30. Auto osoittautui sen verran mukavaksi ja vaatimukset täyttäväksi, että ollaan nyt sitten uuden auton omistajia :) Kilsoja auton mittariin onkin kertynyt jo mukavasti, rapiat 600km neljän päivän aikana. Käytiin eilen äidin ja Tirpan kanssa Vesannolla mummoni luona. On mukavaa, että Tirppakin on nyt ehtinyt näkemään isomummonsa, sillä ikinä ei voi tietää, milloin on viimeinen kerta - onhan mummoni jo melkein 98-vuotias. Mummo ei aivan tainnut hahmottaa, että vauva on minun, koska hän muistaa minut edelleenkin pikkutyttönä. Joka tapauksessa vierailumme ilahdutti kovasti ja kyllä mummo jaksoi ihmetellä, mitenkä Tirppa on niin pieni :)

Koska päivitimme perheen yhteisen menopelin uuteen, ostin myös Tirpalle uuden menopelin. Olin suunnitellut jo jonkun aikaa rintarepun ostoa, koska Tirppa on välillä varsinainen sylivauva ja silloin on tosi vaikea tehdä omia hommia (hyvä tekosyy olla siivoomatta... :D). Tänään löysin BabyBjörnin rintarepun 60€ hintaan ja oikea hinta sille oli 169€, aivan hävyttömän hintaisia normaalisti! Tuo on joku hifimalli (Active Organic), joka tukee lantiota ja selkää normaalia paremmin ja sehän vaan mulle passaa, kun ei tuo selkä oo missään parhaassa kunnossa. Näin sanotaan BabyBjörnin sivuilla kyseisestä repusta;




"BABYBJÖRN Rintareppu Active on yksi suosikkimalleista, jossa olemme päättäneet käyttää ekologisesti tuotettua puuvillaa. Rintareppu on vahvarakenteinen ja suunniteltu aktiivista elämää eläville. Paino jakautuu parhaalla mahdollisella tavalla alaselän lisätuen ja leveiden, pehmustettujen olkahihnojen ansiosta. Samalla lapsi on turvallisesti ja tukevasti rintarepussa."


Oho, oonpas väsyneen ja nyrpeen näkönen :D Ja ei tuo Miikan puhelimenkaan laatu mikään 
paras oo... Tossa vaiheessa Tirppis oli jo täydessä unessa ja uni maittoi koko kauppareissun ajan :)

Repun kanssa käytiin heittämässä jo pieni testilenkki, kauppaan ja 
takaisin kotiin. Kyllä oli kannattava ostos, ei voi muuta sanoa! 

23.7.2012

Autokaupoilla

Me myytiin viime perjantaina auto pois ja olo ilman autoa on ollut todellakin orpo! Mä oon ollu pari vuotta kortillinen ja ajellut päivittäin, paljon. Niinpä nyt on ollu outoa, kun on pitänyt miettiä, että kukakohan ehtis kuskaamaan ja millonkahan niitä busseja mahtaa lähtee. Niinpä tänään olikin aika suunnata autokaupalle uutta (tai no käytettyä, meille uutta) autoa katselemaan. Nyt koeajossa on Hyundai i30, katsotaan josko siitä tulisi meidän auto!

Kuten näkyy, hyvin nukuttaa myös autokaupassa ja neitiä ei hirveästi autot vielä kiinnosta :)


Tirppis ja meidän koeajossa oleva menopeli :)

22.7.2012

Voihan laiskuus!

Mä olen ollut todellakin laiska nyt jo useamman päivän tän blogin suhteen, mutta eipä oo ollu hirveesti kirjoittamista, kun tuolla ulkona on ollu niin surkee sää, että ollaan oltu pääosin vaan kotona. Mä kuvailin kuitenkin tänään aamulla meidän neidin jumppahetkeä (+ pari muuta kuvaa aiemmilta päiviltä) ja ajattelin koota niitä tänne teidänkin nähtäväksi. Vaikka meidän Tirppa täyttikin eilen vasta 3 viikkoa, huomaa miten paljon on näiden viikkojen aikana tapahtunut kehitystä! Meidän neiti ei makaa enää sylissä kun kuollu lahna, vaan pyörii ja hyörii sen minkä kerkiää ja kahtelee ympärilleen. Päätä kannattelee lähes koko ajan sylissä ollessa ja kuten kuvista huomaa, onnistuu pään kannatteleminen lattiallakin varsin mallikkaasti! Tämän lisäksi neiti viuhtoo jaloillaan hirmuista kyytiä, vetää ne koukkuun masullaan ollessaan ja toisinaan saa jopa pyllyn nostettua ilmaan, kun oikein kovasti yrittää! Kauhunsekaisin tuntein odotan sitä, kun meidän neiti lähtee liikkumaan, sillä sen jälkeen sitä ei pysäytä varmaan mikään :D Tällä hetkellä pysyy kuitenkin varsin nätisti vielä paikoillaan lattiallakin, mitä nyt muutaman kerran on kääntynyt (ihan itte!) mahalta selälleen (ekan kerran tais olla 5 päivän ikäisenä).

Mutta kuten lupasin, tässäpä teille kuvia!








Näin hienosti mä kannattelen yläkroppaa ja jalkoja samaan aikaan!



17.7.2012

Rakas nukkumatti

Rakas nukkumatti, mikäli antamani satsi maitoa ei tepsi meidän tyttöömme tänä yönä, voisitko tuoda jotain vahvempaa lääkettä?

Meidän pikkutirppa keksi nimittäin viime yönä klo 00.10, että muapa ei enää väsytäkään. Sängyssäkään ei voinut rauhassa olla, vaan ainoa kelvollinen paikka oli tietysti mun sylissä, eikä sekään ollut hyvä paikoillaan ollessa. Siispä tepastelin muksun kanssa 2,5h ympäri kämppää, hytkyin ja heiluin. Vaikka kämppä oli pilkkopimeenä, meidän neiti tapitti silmät suurina tyhjyyteen, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Voi sitä helpotuksen määrää, kun tyttö sammui klo 02.30 ja minäkin pääsin nukkumaan, halleluja!

Jotta elämä ei kävisi turhan helpoksi, oli meillä tänään tapaaminen lastenvalvojan kanssa klo 8 reikäleipä, isyyttä piti siis lähteä vielä aamuvarhaisella tunnustamaan. Hauskinta koko asiassa (tai vähemmän hauskinta) oli se, että herättiin klo 07.40 ja pelkästään matka lastenvalvojan luokse kestää reilun 10 minuuttia. Äkkiä siis itelle ja tytölle vaatteet päälle ja menoks. Ei puhettakaan hampaiden pesusta, suihkusta, meikkaamisesta tai aamupalasta. Olipa niin hehkeä ja edustava olo, että ei oo tosikaan! :D Myöhästyimme hiukan, mutta onneksi tosiaan vaan muutaman minuutin. Luojan kiitos emme joutuneet ristikuulusteluun, ei ois nimittäin mun pää kestänyt tenttaamista heti aamutuimaan surkeasti nukutun yön jälkeen. Täytettiin vaan paperit pikaisesti ja päästiin lähtemään kotiin.

Tällaista tänään, mun perjantai 13. päivä tuli vissiin vähän myöhässä :D Jospa huomenna olis parempi päivä!

14.7.2012

Tutkiskelua

Pieni päivänpaisteemme on valvonut tänään jo pidempiä pätkiä ja tutkaillut maailmaa silmät selällään :) Eihän neiti vielä kovin kauas näe, mutta tutkii lähietäisyydellä olevia asioita sitäkin tarkemmin. Olen tänään saanut huomata useampaan otteeseen, että neiti tutkii minun kasvojani, kun itse olen istunut nenä koneessa kiinni ja vauva on makoillut sylissä. On mukavaa huomata, että vauva alkaa päivä päivältä kiinnostua enemmän ympärillä tapahtuvista asioista.



Tirppa on tänään jo kahden viikon ikäinen! Oikeastihan neidin olisi pitänyt syntyä vasta ylihuomenna :) Kävimme tänään siivoamassa Miikan mummon luona ja neitikin näki ensimmäistä kertaa isomummonsa. Mummolavierailun jälkeen oli vuorossa toinen mummola, kun lähdimme pyörähtämään pikaisesti mökillä mun porukoiden luona. Sain äidiltä mukaan monta pussillista tuoreita mansikoita ja mikä parasta, oli äiti siivonnut ne mulle valmiiksi! Nyt on syöty mansikoita ähkyyn asti, loput odotteleekin sitten pakkasessa. Jospa sitä vaikka saisi tehtyä joku päivä mansikkakiisseliä, kunhan saisin kaivettua sisäisen kokkini esiin :D



Meidän Tirppa pääsi tänään käymään kylvyssäkin, kiitos hikan joka nosti vasta syödyt maidot ylös. Neiti nautti kylpyhetkestä ja muutamia kuviakin sain nappailtua kylvyn jälkeen, kun neiti otti ilmakylpyjä sängyllä ilkosillaan. Harmi etten saanut yhtään hymyä ikuistettua kameraan!


11.7.2012

Kaupungilla

Päätin lähteä tänään Tirpan kanssa kahdestaan kaupungille kiertelemään ja tappamaan aikaa, kun Miika oli töissä. Tarkoitukseni oli etsiä itselleni jotain uutta vaatetta, koska viimeaikaiset vaatehankinnat on olleet lähinnä Tirpalle. Kaupungissa vierähti pari tuntia varsin mukavasti, mutten löytänyt itselleni taaskaan mitään :D Meidän neidille löytyi kyllä body (56cm) ja sukkikset Lindexiltä. 



H&M:llä olis ollu varsin kivan näköiset mintunvihreät housut, mutta 38 oli pienin jäljellä oleva koko ja se oli liian suuri. Niinpä harkitsen vakavasti, että teen henkkamaukalle tilauksen netin kautta, kun ei tunnu tuolta kivijalkakaupoista löytyvän ikinä oikeita kokoja ja vaunujen kanssa taiteilu siellä ei oo niin helppoo, että viittis joka päivä käydä tarkistamassa onko sopivia kokoja tullut :)

(Kuva © H&M)

Käytiin tänään neidin kanssa neuvolassa ylimääräisellä käynnillä, kun tuo napa ei tunnu oikein paranevan. Tynkä irtosi viiden päivän ikäisenä ja samana päivänä neuvolassa terkka pisti jotain töhnää sinne (laapisti?). Napa alkoikin parantumaan varsin mallikkaasti, mutta muutamana viime päivänä se on alkanut vuotamaan hieman verta, vaikka kuinka hyvin ollaan topseilla puhdistettu. Senpä takia soitinkin tänään neuvolaan ja kysyin, mitä asialle pitäisi tehdä. Terkka neuvoi tulemaan näytille ja niinpä käytiin neuvolassa ennen kuin vein Miikan töihin. Terkka totesi aikansa napaa tutkiskeltuaan, että ei sille tarvii nyt mitään tehdä, kunhan vaan hyvin puhdistaa. Jos verta alkaa enemmän tulemaan, niin sitten uudestaan näytille. Samalla neiti myös punnittiin terkan ehdotuksesta ja paino oli noussut kuudessa päivässä 195 grammaa! Tällä hetkellä neiti painaa siis 3240 grammaa, mikä on 200 grammaa enemmän kuin syntyessä :)






9.7.2012

Meidän päivät on kuluneet tosi nopeasti ja tyttäremme on jo yhdeksän päivän ikäinen! Tiedän, että minä olen sellainen äiti, joka tulee pian kaiholla muistelemaan sitä, miten meidän vauva joskus oli niin pieni ja että aika kuluu ihan liian nopeasti. Nautin nyt kuitenkin tästä vauva-ajasta ja yritän kuvata mahdollisimman paljon, koska tiedän, että kohta nämäkin ajat ovat ohi ja meidän pikkuinen oppii konttaamaan, kävelemään, puhumaan ja vaikka mitä muuta.



Miika oli viime viikon isyysvapaalla ja palaa tänään taas töihin. Onneksi tämä viikko on iltavuoroa, niin saadaan koko porukka nukkua aamuisin pitkään :) 


Kuluneiden päivien aikana ollaan ehditty käymään kaupungilla muutamaan otteeseen, tehty pikavisiitti Ikeaan ja käyty moikkaamassa niin kavereita kuin isovanhempiakin. Nyt kun vauva-arkeen alkaa tottumaan ja tietyt jutut alkaa rutinoitumaan, on myös kotona ehditty siivoamaan ja tekemään kaikkea pientä tarpeellista. Vielä tässä vaiheessa on helppoa, koska tyttö nukkuu suurimman osan ajasta viettäen hereillä kerrallaan vain 1-2 tuntia ja syöttövälikin on sopivat 3 tuntia.

Tyttäremme höpöttää paljon, niin unissaan kuin hereillä ollessaankin. Äännähtelyt muistuttavat röhkimistä ja murinaa, sen takia olenkin sanonut tytön perineen ääniefektit isältään ;) Tirppa myös katselee kiinnostuneena ympärilleen ja seuraa jonkin verran esineitä katseellaan. Toisinaan emme edes huomaa tytön heränneen pinnasängyssään, kun neiti vaan hiljaa höpöttelee itsekseen ja ihmettelee :) 


7.7.2012

Synnytyskertomus

Pieni varoituksen sananen tähän alkuun, tiedossa on kilometripostaus, mutta tätä en osaa lyhyesti kirjoittaa :)

Mä en tiedä vieläkään, olenko valmis kokoamaan synnytystä järkeväksi tekstiksi, mutta yritetään. Mähän olin aivan satavarma, että meidän neiti ei tule pihalle ilman pakottamista, eli toisin sanoen yliajalle mennään ja kirkkaasti. Näin ei onneksi kuitenkaan käynyt, koska mä aloin olemaan jo niin tuskainen raskauden loppuvaiheessa kaikkien vaivojeni kanssa, että en saanut enää edes nukuttua muutamaa tuntia enempää yössä. Aikaisemmin olin kavereille heittäny läpällä, että oon yrittäny käydä neidin kanssa keskusteluja siitä, että vois kesäkuun lopussa ulkoistaa itsensä. Meidän neitihän syntyi kesäkuun viimeinen päivä, joten varsin täsmällinen tyttö siis! Olin myöskin toivonut, että helteet tulisivat vasta sitten, kun olen päässyt mahasta eroon ja näin juurikin kävi (nimim. tuskailen miten saan nukuttua tässä kuumuudessa ja kaiken kukkuraksi neiti makaa mahan päällä toimittaen samallaa lämpöpatterin virkaa). 

Varsin hyvävointisena. Eipä välttämättä uskois, että pari tuntia tästä eteenpäin oli tyttö jo maailmassa :)

Mulla oli viikkotolkulla raskauden loppuvaiheessa harjoitussupistuksia, mutta kipua ei niissä missään vaiheessa ollut. Varsinaiset kivuliaat supistukset alkoi muistaakseni keskiviikkona ja niitä tuli säännöllisen epäsäännöllisesti pitkin päivää ja vielä seuraavanakin päivänä. Perjantaina kahden aikaan supistukset alkoi tulemaan säännöllisesti ja voin kertoo, että kipeetä teki! Alkuillasta aloin miettimään, että pitäisiköhän sitä käydä näyttäytymässä KYSillä, jos vaikka supistukset olisivat saaneet jotain aikaan. En ollut pakannut vielä edes sairaalakassia ja sitä alettiin sitten Miikan kanssa pakkailemaan aina supistusten välissä, kun pystyin hieman liikkumaan ja antamaan Miikalle ohjeita, mitä kassiin tulisi pakata. Kuuden maissa soittelin KYSille ja kysyin, että kannattaisko mun tulla näytille, tässä vaiheessa supistuksia tuli ehkä 5-7 minuutin välein. Kätilö puhelimen toisessa päässä totesi, että ei mun tilanne vielä niin pahalta kuulosta, mutta voin toki tulla näytille, jos en kotona enää kestä kipujen kanssa. Kun sairaalakassi oli saatu pakattua, lähdettiin matkaan. Miika tottakai ajoi, minä kiemurtelin vänkärin paikalla. Käytiin vielä kaupassa ja tankkaamassakin, ei siis mitään kiirettä sairaalaan, vaikka kyyneleet meinasikin valua kivun takia :D


KYSillä oltiin vähän yli seitsemän ja pääsin heti ensimmäiseksi käyrille makaamaan. Se oli jotain niin hirveää, kun ei pystynyt liikkumaan makuultaan ja supistukset tuntuivat pahimmilta juurikin makuullaan ja paikoillaan ollessa. Olin reilun puolisen tuntia käyrillä, kunnes lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi, että kanava on hävinnyt ja oon 3cm auki. Edistystä oli siis tapahtunut ihan hyvin, koska vielä edellisen viikon torstaina kanavaa oli jäljellä 2cm, paikat puolkiinteet ja kiinni. Miika lähti hakemaan tavaroita autosta, koska oltiin kumpikin ajateltu, että ei tässä vielä synnyttämään lähdetä ja niinpä oltiin jätetty tavarat autoon. Tässä vaiheessa pääsin käymään suihkussa (klo 20.05) ja oleilinkin siellä jonkun aikaa, koska lämpö helpotti hieman supistuksia ja teki niistä siedettävämpiä. Suihkun jälkeen makoilin taas käyrillä kera lämpöpussien ja join mehukeittoa, kun ei meidän pikkuinen hirmuisesti liikuskellut. Tämän jälkeen kätilö ehdotti, että voisin käydä ammeessa kokeilemassa, josko se helpottaisi oloani, koska juuri oli yksi amme vapautunut. Niinpä siirryttiin toiseen huoneeseen ammeeseen lillumaan (klo 20.55) ja se helpottikin supistuksia ihan kivasti. Oli mukavaa kuunnella radiota, höpötellä Miikan kanssa ja olipa huone vielä oikein tunnelmavalaistu led-tuikuin :D No okei, edellinen lause kuulosti ehkä vähän liian lällyltä ja helpolta, joten voin kertoo, että supistuksen tullen keinuin ammeessa kontallani ja puhisin ja ähkin. Miikaa tuntui kovasti naurattavan, kun kerroin että olo on ku virtahevolla siinä ammeen pohjalla ollessa ja keinuessa :D Supistukset voimistui koko ajan ja jouduin Miikallekkin sanomaan, että voisko olla ihan hiljaa sillon ku mua supistaa, koska en yksinkertaisesti pysty keskittymään mihinkään muuhun. Vähän kerrallaan vesi alkoi tuntumaan liian kuumalta (38 astetta) ja hien valuessa niskaa pitkin mun oli pakko todeta, etten enää pysty ammeessa olemaan (klo 21.19). 



Kätilö totesi, että siirrytäänpäs sitten synnytyssaliin kokeilemaan vähän järeämpiä apuja supistuksiin ja minä sitten taapersin etanavauhtia kohti synnytyssalia. Salissa kätilö pisti jos jonkinmoista piuhaa muhun kiinni ja sain ilokaasua (klo 21.30). Tunne oli aika hauska, tuntui kun ei olis tässä maailmassa ollu ollenkaan ja maskin pois ottaminen naamalta tuntui niin pirun vaikealta. Sen lisäksi tuntui, että ei hallitse kasvojen liikkeitä ja puhe oli vähän mongertamista, ihan niinku olis ollu promilleja veressä :D Olin tässäkin vaiheessa vielä varsin hyvävointinen ja pystyin vielä siskonkin kanssa juttelemaan puhelimessa. Siskon kanssa jutellessani tajusin, etten kerennyt ottamaan ilokaasua tarpeeks aikaisin ja hetki puhelun lopettamisen jälkeen oksennus lensikin kaaressa. Ei siinä mitään, sotkut siivottiin ja kätilö totesi, että puhuvat yleensä viiden tai seitsemän sentin oksennuksesta. Sisätutkimuksessa selvisi, että paikat oli 6cm auki, kätilö oli siis varsin oikeassa :D Olin sanonut jo KYSille tullessa, että mua sattuu niin paljon, että oksettaa, enkä valehdellut tippaakaan. 

Siinä vaiheessa, kun ilokaasu ei tuntunut enää auttavan, kutsuttiin anestesialääkäri paikalle antamaan mulle epiduraalia (aloitus klo 22.10, pumppu klo 22.45). Lääkäri oli varsin asiallinen ja osaava, piikki sattui kerralla oikeeseen paikkaan ja mulle kerrottiin koko ajan, että mitä ollaan tekemässä. Moni sanoo sitä, että epiduraalin laittaminenkin sattuu ihan älyttömästi, mutta musta se tuntui vaan pieneltä pistokselta. Pian paikat olikin auki 8cm ja pystyin vielä jopa vessassa käymään omin avuin. Epiduraalin lisäksi otin vielä vähän ilokaasusta huikkaa (klo 00.44) ja pian kätilö kertoikin, että voi alkaa ponnistamaan. Mä tein työtä käskettyä, pinnistin naama punaisena ja toivoin, että sitä tuskallista kipua ei kestäis enää kovin pitkään. Mä en huutanut, kiroillut tms. ponnistuvaiheen aikana, kuten en myöskään koko synnytyksen aikana. Kätilökin ihmetteli muutamaan otteeseen sitä, miten korkee kipukynnys mulla on. Olin etukäteen luullut, että kerkeän Miikankin kiroamaan synnytyksen aikana alimpaan helvettiin, mutta mä olin varsin rauhallinen ja hiljainen. Loppujen lopuksi, 9 minuutin ponnistamisen tuloksena (klo 01.09) oli maailmassa pieni, suloinen ja varsin kovaääninen tyttölapsi, joka karjui pitkän tovin pää punaisena. Jälkeiset tuli 6 minuuttia myöhemmin (klo 01.15). 

Syntyessään tyttö painoi 3040 grammaa, päänympärys 33cm, pituus 49cm ja vauva oli varsin hyväkuntoinen, vaikka joutuikin hetken lämmittelemään lämpölampun alla. Miika leikkasi tietenkin napanuoran ja siinä sitten yhdessä itkettiin, kumpikin onnesta sekaisin :) Meidän neiti ei mennytkään yliaikaiseksi, vaan syntyi rv. 37+5. Sairaalassa ehdittiin olemaan n. 6 tuntia ennen tytön syntymää.

Synnytyssalissa syötiin vielä sairaalan tarjoama yöpala ja sen jälkeen siirryttiin osastolle. Synnytyssalista lähtiessä pakkailin kamoja hirmu tomerana ja Miika tuumas, että rauhotu vähän, oot synnyttäny just. Mä sitten tokasin siihen, et ei musta tunnu siltä :D Synnytys oli varsin nopea ja helppo (tai ei helppo, mut helpompi, kun olin kuvitellut) ja mulle ei jäänu minkäänlaisia traumoja, voisin ihan hyvin synnyttää vielä joskus uudestaan :)

6.7.2012

Mitä meille kuuluu?

Kakkavaippoja, loputonta syöttämistä, vauvan tuhinaa, yövalvomista - niistä koostuu meidän arki tällä hetkellä. Monta päivää on vierähtänyt kirjoittamatta, mutta on se vauva vaan niin ihana ja ihmeellinen asia, että kirjoittaminen ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Synnytyksestä kirjoittelen myöhemmin lisää, kunhan saan ajatukset ja tuntemukset purettua tekstiksi. 

Tyttö on rauhallinen ja tyytyväinen vauva ainakin vielä tällä hetkellä, eikä yöheräämisetkään ole tuntuneet niin ylivoimaisilta. Neiti herää syömään aika tarkalleen kolmen tunnin välein, passaa mulle, koska olin varautunut jopa tiheämpiin syöttöväleihin. Tällä hetkellä ajatukset harhailee vielä ihan muualla, joten luvassa on kuvia! Eilen käytiin neuvolassakin, siitäkin lisää myöhemmin :)


Tuore isä ensimmäistä kertaa vaippaa vaihtamassa :)


On ne varpaat vaan niin pienet, kuten koko tyttökin<3 


 Kotiin lähdössä :)

Henkkamaukan pieninkin pipo pyörii päässä! 



Palaillaan taas pian uusien kuulumisten muodossa!