30.8.2012

Isla 2kk!

Meinasin tänään ihan unohtaa, että meidän pikkuvauva onkin jo kahden (2!!) kuukauden ikäinen! Itse asiassa en olisi muistanut, ellei Miika olisi muistuttanut, hups... Aika juoksee käsittämättömän nopeasti ja kuluneen kuukauden aikana olemme saaneet ihastella aivan uudenlaista persoonaa, joka ei enää vain syö ja nuku. 

Näin hienosti meillä osataan jo kääntyä!

Kahden kuukauden iässä Islalla on jo oma nimi, neiti kääntyy sujuvasti mahalta selälleen - jatkuvasti, pää kääntyy katseen mukana ja asioita seurataan jo hyvinkin tarkkaan. Viime viikolla neiti aloitti myös hymyilyn ja höpöttelyn, kyllä äiti oli onnesta soikeena <3 Ennen sitäkin Isla on joitakin kertoja päästänyt kummallisia ääniä, mutta nyt höpöttely alkaa olemaan toistuvampaa ja onpa neiti välillä ihan kiljahdellutkin! Hymyjä tulee niin ihmisten naamoille, kuin ympärillä tapahtuville asioille ja esineillekin. Välillä neiti hymyilee suu auki ja sekös vasta ihanaa onkin, siinä tulee pakosti itsekin hyvälle tuulelle! Kahden kuukauden iässä mahalta selälleen kääntyminen on ihan paras juttu, mutta kääntymisen jälkeen selällään olo on ihan mälsää - silloin voi vaikka alkaa huutamaan. Islan kun laittaa mahalleen, niin neiti pyörähtää näppärästi muutamassa sekunnissa selälleen ja sen jälkeen alkaakin sitten huuto, kun selällään olo on ihan tyhmää! Kun taas käännän neidin (sadannen kerran...) mahalleen, ollaan kohta jälleen selällään ja yleensä kääntyminen tapahtuu hymyillen ja höpötellen.

MORO! 


Isla nukkuu edelleenkin paljon ja sen suhteen ei minulla ole valittamista. Välillä jaksetaan kuitenkin olla jo pidempiä pätkiä hereillä, toisinaan jopa pari tuntia. Päivisin syöttövälit on suunnilleen 4-5h, öisin 5-7h. Yöt meillä menee helposti, sillä neiti nukkuu hyvin, syö vain yhden kerran yössä ja vaikka herääkin syönnin aikana, nukahtaa omaan sänkyynsä muutaman minuutin ähinän jälkeen. Kuluneen kuukauden aikana Isla on keksinyt myös sen, että unta vastaan voi tapella. Vaikka kuinka silmät luppasis ja väsyttäis, niin huidotaan ja heilutaan, viskotaan tuttia ja huudetaan - kunhan ei vaan nukahdettais. Yleensä neiti kuitenkin pienen käninän jälkeen nukahtaa itse sänkyynsä, joko tutin kanssa tai ilman. Tutti on neidille tärkeä ja usein se tarvitaankin, jotta voidaan lähteä nukkumatin kanssa treffeille.

 Jumppailua :)


Islan vaatekoko on tällä hetkellä 56-62cm, vaikkakin joitakin 50cm kokoisia vaatteita on edelleenkin käytössä. Suurin osa 62-kokoisista vaatteista on vielä aika isoja, joten kaikista sopivin koko kahden kuukauden iässä on 56cm. Neidin kädet on aika pitkät ja sen takia joistakin paidoista ja bodyistä meinaa jäädä hihat vähän lyhyiks. 




Islan iltahuudot alkoivat suunnilleen viiden viikon iässä ja jatkuvat edelleenkin, vaikka ollaankin menossa jo ehkä hieman parempaan päin (koputan puuta). Lääkärin mielestä Islalla on koliikki ja tästä olen samaa mieltä, neiti huutaa 1-4h illassa, eikä silloin auta mikään. Ei syli, ei kantaminen, lohduttelu, heijaaminen, tutti, pullo, ei kerrassaan mikään. Mulle huudon kestäminen oli alkuun tosi vaikeaa, en vaan kestäny kuunnella sitä korvia särkevää hysteeristä huutoa. Alkuun Miika kantelikin neitiä aika paljon itsekseen iltahuutojen aikaan, mutta nykyään kestän huudon jo vallan hyvin, kai siihenkin alkaa turtumaan. Nyt kun Isla osaa itkeä kyyneleiden kanssa, on huudon kuunteleminen (ja katseleminen!) välillä tosi vaikeaa, meinaan itekki rueta itkemään, kun toisen on paha olla ja ei voi oikein auttaa mitenkään. Mä toivon, että tää huuto alkais tästä vähän kerrallaan laantumaan, koska aikaisemmin Isla on huutanut joka ilta, mutta toissapäivänä huutoa kesti vain puoli tuntia, eilen oli koko illan hiljaista ja tänään huuto kesti vain kymmenen minuuttia. Jospa tää tästä, onneks koliikkikin kestää loppujen lopuks vaan tosi pienen ajan ihmiselämästä :)



Kahden kuukauden aikana Islasta on tullut rakas (olihan se toki sitä jo mahassakin) ja elämä ilman tyttöä tuntuisi kovin tyhjältä. Vauva-arki on lähtenyt sujumaan vallan hyvin ja lapsen hoitaminen ja tarpeisiin vastaaminen on tullut luonnostaan, ei ole paljoa tarvinnut apua kysyä :) On kuitenkin ihanaa, että ympärillä on osaavia ihmisiä (sisko, isovanhemmat), jotka antavat tarvittaessa neuvoja tai ottavat Islan välillä hoitoon, jotta itse saa lepoa ja sitä kuuluisaa omaa aikaa!

7 kommenttia:

  1. Teillähän liikutaa ajoissa :) MEijän neiti käänty selält masullee 4kk ja masult selällee 5kk ikäsenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ne neuvolassakin ihmetteli, koska Isla aloitti ton kääntyilyn heinäkuun lopussa, eli kuukauden ikäisenä :o Kauhulla odotan, että miten aikasin meidän neiti alkaa mahdollisesti kävelemään ja paljonko on kuhmuja päässä :D Jos tyttö yhtään muhun tulee, niin tiedossa on aika rämäpäinen neiti ja silloin ei haavereiltakaan voi oikein välttyä :s

      Poista
    2. No ohoh. Joo tota vaihtii ku nyt alkaa liikkumaa ni ei me kauaa ku jo konttaa ja kävelee :) Aika hassua.. emmä oo kuullu et noin aikasee ois kukaa kääntyn :)

      Poista
    3. Jokainen lapsi toki kehittyy ja oppii asioita eri tahdissa, mutta katsellaan :)

      Poista
  2. Meillä Luna kääntyili vatsalta selälleen joskus vähän ennen kuukauden ikää ja selältä vatsalleen 3kk-päivänään. Ryömiminenkin alkoi pari päivää kääntymisen oppimisen jälkeen ja eilen viikko ennen 5kk-päivää uskalleettiin viimein kontata.. Tosin muutaman konttiaskeleen verran kuitenkin, mutta harjoittelukin alkoi jo ajoissa ja konttausasentoon ollaan noustu eka kertaa vähän reilu kuukausi sitten.
    Itseäni vähän pelottaa, kuinka nopeaa tahtia tää neiti oppii, mutta geeneistähän se on kiinni(omassa nauvolavihkossani lukee 5kk'n kohdalla "konttaa jo" ja veljeni käveli jo 8kk iässä).

    Meillä ei vaan neuvolassa uskottu, että käännytään jo koska ikää ei ollut silloin kuin se 3kk, mutta Lunapa päätti tehdä taidonnäytteen paikan päällä ja todisti osaavansa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset toki on erilaisia ja oppivat uusia taitoja eri tahtia. Siltikään esimerkiksi kääntymisen oppiminen nuorena ei tarkoita välttämättä kävelyn oppimista keskimääräistä aikaisemmin, mutta toisinaan näinkin käy :) Kummityttöni alkoi ryömimään/konttaamaan/istumaan ilman tukea yms. aika aikaisin, mutta ei kävele vieläkään ja ikää on 1v 6kk, tosin tyttöä taitaa jarrutella ylivarovaisuus, vaikka taitoja löytyisikin. Lapset ovat hyvin erilaisia ja kehittyvät omaan tahtiinsa, mutta teillä on kyllä opittu uusia taitoja todella aikaisin! :)

      Poista
    2. Siis kyllä, tietenkin jokainen on erilainen yksilö ja oma persoonansa ja voi senkin takia oppia asiat silloin kun ne kokee parhaakseen oppia, mutta on niillä geeneilläkin osuutta asiaan. Meillä tohon konttaamiseen motorisuus olis jo jokin aika sit riittänyt, mut uskallus oli sit eriasia. Eli siis meinaan, että just se motorisuus on perinnöllistä ja geeneihin katsovaa, mutta itse uskaltaminen on se mikä on ihan lapsesta itsestään kiinni.

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!