31.12.2012

Isla 6kk!

A i e m m a t 

Meidän isopieni tyttäremme täytti eilen puoli vuotta! Tänään aamumaitoa syöttäessäni hoksasin, ettei Isla enää mikään pieni tosiaankaan ole, hädin tuskin syliin mahtuu makaamaan. Se on silti äidin vauva <3 

Ikenet kiinni lahjapakettiin!

Mä olen kuvannut Islaa paljon alusta saakka, sillä tiesin, että jossain vaiheessa alan kauhistelemaan tytön ällistyttävää kasvutahtia. Tiesin, että harmittelen jälkikäteen, jos en ota tarpeeksi kuvia. Vaikka näiltä kuluneilta kuukausilta on paljon kuvia Islasta (150-230kpl/kk), niin silti tuntuu, että jotain on jäänyt ikuistamatta. Ehkä kaikkea ei voikaan ikuistaa kuviin, ehkä ne pitää vain painaa mieleensä. Läppärin uumenista ei löydy kuvia siitä, kun pyyhin itkua pidätellen puuroa naamastani, yhtään kunnon raivokohtaustakaan ei ole muistikortille ikuistettu. Niinä hetkinä, kun tyttäreni tarvitsee läheisyyttä ja syliä, tarjoan mieluummin sen sylin, kun olen kameran toisella puolella kuvaamassa. Uskon kuitenkin, että vaikka en kaikkea saakaan kuvattua, niin silti ne tärkeimmät muistot pysyy mielessä. Uuteen otsikkoon kuvia etsiessäni hämmästyin, miten paljon neiti onkaan kasvanut. Toisaalta, painokin on tuplaantunut jo aikoja sitten ja uusien asioiden oppiminen on nopeaa ensimmäisen vuoden aikana.

Jos viimeksi yöunia ja päikkäreitä haittasi poikittain kääntyminen sängyssä, niin nyt kuukautta myöhemmin joku tyhmä käy nostamassa aina takapuolen ylös, kun Isla yrittää käydä nukkumaan. Meidän likka oppi joulunpyhien aikaan nousemaan karhukävely-/konttausasentoon ja tietenkin sitä tulee harjoiteltua myös sängyssäkin, jopa unissaan. Viime viikolla huudettiin myös sitä, kun Isla oli vahingossa kääntynyt unissaan mahalleen, muttei osannut nukkua niin päin. Nyt on onneksi opittu nukkumaan mahallaan, mutta itkuhan siinä tulee, kun reppana vääntäytyy umpiunessa konttausasentoon. Islan saa käännettyä takaisin selälleen unia häiritsemättä, joten ainakaan vielä liikkumisen opettelu ei oo pahemmin yöunia haitannut. Nukkumaan käydään edelleenkin suhteellisen hyvin, mitä nyt tuttia saa käydä jokusen kerran palauttamassa takaisin suuhun. Toisinaan neiti alkaa höpöttelemään sängyssä omia juttujaan, mutta viimeistään tunnin kuluttua höpötys lakkaa ja Nukkumatti käy tainnuttamassa meidän pienen höpöttäjän.


N i p p e l i t i e t o a ;
 Varpaat on edelleenkin huippujuttu, niissä roikutaan niin syödessä, vaippaa vaihtaessa, lattialla, nukkumaan mennessä kun kylvyssäkin! Varpaat osataan viedä toisinaan myös suuhun asti.
Liikkuminen tapahtuu edelleenkin takaperin, tosin nyt kaksi kertaa kovempaa vauhtia, kuin kuukausi sitten. Myös matkat ovat pidempiä.
Karhukävely-/konttausasentoon noustaan tuon tuostakin, kun se on uutta ja hienoa!
Mahalta selälleen käännytään edelleenkin vauhdilla, mutta enää ei pääse itku pään kopsahtaessa lattiaan.
Pomppiminen on keksitty ja sitä pitäisi harjoitella koko ajan. Se kirvoittaa naamalle ison virneen!
Isla on oppinut kunnolla virnuilemaan ja seuraamaan, vastataanko hymyyn.
Jos minä oon kova höpöttämään, niin on se kyllä tuo meidän neitikin! Välillä käydään pitkiäkin monologeja ja toisinaan keskustellaan aikuisten kanssa sivistyneesti asiasta x.

Neuvolakäynnin mittoja ei oo vielä saatavilla, koska seuraavan kerran treffaamme neuvolan terkkaa ensi vuoden puolella, kolmas päivä tammikuuta. Palaillaan tuolloin sitten vielä niihin numerologisiin tietoihin :)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!