31.1.2013

Pikkuveikan vaatekaapilla osa 2 ja taas niitä taitoja!

Ihan mahotonta, mitenkä näitä uusia taitoja tulee nyt sit kerralla hirmuinen kasa meidän neidille. Ihan niin kuin ryömimisessä, ilman tukea istumisessa ja tukea vasten seisomisessa ei ois ollut tarpeeks, Isla päätti eilen illalla lähteä konttaamaan! Laskin kylppärissä vettä suihkusta ja Miika oli ottamassa Islalta lattialla vaippaa pois, että typy pääsee suihkuun, niin Islahan lähti konttaamaan suihkua kohti. Eihän se ollut kuin metrin matka (kahteen kertaan), mutta siitä se lähtee! Tänään ollaan liikuttu ryömimällä, mutta nyt Isla tuntuu hoksanneen käsien käytön kunnolla ryömiessäkin ja vauhti alkaa olemaan jo aikamoinen. Eiköhän se konttauskin tule sieltä kohta, kun likka huomaa, että niin pääsee nopeammin.

Eilen ja tänään tuli kivoja paketteja postissa pikkuveikalle (ja Islalle), joten päätin tehdä pikkuveljen vaatekaapista toisen osan. Islan uusi (ihana<3) kevättakki jäi kuvaamatta, mutta kuvaan sen sitten samaan syssyyn, kunhan saan ensi viikolla neidin uuden haalarinkin käsiini.

(klikkaa kuva suuremmaksi) 

(klikkaa kuva suuremmaksi)

P.S. Tänään poksui rv. 22+0! Ehkäpä huomenna onkin sitten luvassa taas mahakuvaa :)

30.1.2013

Isla 7kk!

A i e m m a t

Isla täytti tänään seitsemän kuukautta ja se on paljon se! Tai no eihän se ihmisiässä ole paljoa, mutta se tuntuu siltä. Joka päivä saan ihastella uusia taitoja, joka päivä huomaan kiintyväni tuohon pikkuriiviöön enemmän ja enemmän. Nyt kun Isla liikkuu kunnolla, ei likka tunnu enää vauvalta, vaikka sitähän se vielä on.




Viimeisen kuukauden aikana kehitystä on tapahtunut valtavasti ja en voi kun ihmetellä, miten pieni ihminen voi oppia kuukaudessa niin paljon uusia asioita. Nykyään Isla alkaa olemaan jo itsenäisempi, koska tyttö pääsee liikkumaan omatoimisesti paikasta toiseen ja sekös se vasta onkin mielenkiintoista! Mulle Islan liikkuminen on ollut suuri etu, sillä nykyään neiti viihtyy paremmin itsekseen omiaan touhuillen, mutta toisaalta saan koko ajan olla kyttäämässä, että mitäköhän se on taas keksinyt. Viikonloppuna opittu uusi taito (tukea vasten seisominen) antaa Islan liikkumiseen uusia ulottuvuuksia ja enää ei voi olettaa tavaroiden olevan pöydillä turvassa. Isla on itsekin huomannut, että pöydillähän on kaikkia kivoja tavaroita, joita ei ennen lattian rajasta oo nähnyt ja nyt sohvapöydällekin yritään könytä koko ajan, onhan siellä vaikka mitä mielenkiintoista läppäristä lähtien. Uusista taidoista mainittakoon myös istuminen, sekin on Islan mielestä kivaa! Neiti on hoksannut, että istualtaan tavaroita voi käsitellä ja tutkia ihan uudella tavalla. 

Mä olen pyrkinyt luomaan Islalle säännöllisen rytmin ihan muutaman kuukauden iästä lähtien ja tässä on hyvin onnistuttu. Kaikki tapahtuu tietenkin lapsen ehdoilla, mutta mun mielestä lapselle tuo turvaa toistuvat, säännölliset rytmit ja rutiinit. Kuten jo pidemmän aikaa, herää Isla aamuisin yleensä 8-9 välissä ja iltaisin käydään nukkumaan heti kahdeksan jälkeen, yleensä ennen puolta ysiä. Lähiaikoina nukkumis- ja syömisrytmiin saattaa olla tulossa jonkinlaisia muutoksia, sillä päikkärit on tipahtaneet 2-3, kun ennen päivällä nukuttiin 4-5 lyhyet päikkärit. Jos Isla nukkuu kolmet päikkärit, tahtoo viimeiset niistä jäädä vähän lyhyenlaisiksi ja tämän takia olenkin ajatellut kokeilla, josko neiti pärjäisi kaksilla päikkäreillä ja menis iltaisin sitten hieman aiemmin nukkumaan :) 




Isla aloitti soseiden maistelun 3,5kk iässä ja nykyään syödään soseita kolme kertaa päivässä (aivan kuten aiemminkin) ja siihen päälle vielä aamumaito ja iltapuuro. Kerrallaan sosetta menee noin 2/3 purkillista ja maitoa siihen päälle noin 120ml. Aamulla maitoa menee 120-160ml, riippuen mihin aikaan Isla on herännyt. Iltaisin puuroa menee reilu 2dl (jauhe + 2dl maitoa) ja maitoa 120ml. Isla toimii varsinkin syömisten kanssa tosi tarkasti ja varmaan kertaakaan ei oo ollu sellaista kertaa, että ruoka ei olis maistunut. Välillä maitoa on mennyt ruokailujen yhteydessä vähän vähemmän, mutta sose uppoaa aina :) Mulle on ollut suuri helpotus se, että Isla toimii yleensä aina samalla tavalla, sillä tykkään itse tietyistä rutiineista ja säännöllisyydestä. 

Vaatteissa Islalle menee edelleenkin 68-senttiset, taitaapa joukossa olla vielä joku kuuskakkonenkin. Pikkuhiljaa aletaan siirtymään 74-senttisiin vaatteisiin, kun pienemmät alkaa olemaan jo vähän kinkkanoita päällä. Ulkovaatteissa Islalle menee ihan keposeen vielä kaikki 62-68-kokoiset hanskat ja pipot, toppahaalari vaihdettiin juuri 68-kokoiseen, kun entinen alkoi jäämään vähän lyhyeksi. 



N i p p e l i t i e t o a :
Meillä ryömitään ja kovaa muuten ryömitäänkin!
Isla on oppinut istumaan ilman tukea, vaikka se näyttääkin varsin huojuvalta ja epävarmalta vielä.
Likka on hoksannut, että tasoilla on kaikkia kivoja tavaroita (puhelin, läppäri, johdot) ja ne ei oo enää turvassa, koska Isla on oppinut myös seisomaan tukea vasten.
Puuron syönti on hanurista ja iltapuuron kanssa vitkutellaakin oikein urakalla.
Soseista menee kaikki maut ja niiden sekoitukset, myös hieman karkeammat soseet menee.
Ruisleipä on Islan mielestä huikean hyvää, vaikka se aiheuttaakin toisinaan kakomista.
Lattiakaivojen ritilät on ihania ja pyykkitelinettä on kivaa hakata saunan oveen (tää keksittiin tänään).
Pienet kolhut ei enää haittaa, eikä aiheuta itkemistä. Paitsi jos neiti on väsy, silloin pikkukolhusta saatetaan huutaa pidemmänkin aikaa.
Kiljuminen, karjuminen ja komentelu on kivaa, äiti on vähän eri mieltä tästä.
Islan mielestä on hauskaa istua jonkun sylissä pomputettavana ja päästää jonkinlaisia ääniä, koska neiti tykkää siitä, kun ääni värisee.

Tässä kuussahan Islalla ei oo neuvolaa ollenkaan, joten mittoja ei myöskään saada. Seuraava neuvola onkin helmikuun lopussa (lääkärineuvola), ellen ihan väärin muista :)

Pikkuveikan vaatekaapilla

Kuten tuossa jo hieman lupailinkin, nyt käydään kurkkaamassa pikkuveikan vaatekaappiin. Tai siis vaatteethan on sullottu tällä hetkellä laatikkoon, koska Islan vaatteet vie kaiken kaappitilan... Heti viimeviikkoisen rakenneultran jälkeen mä suuntasin alennusmyynteihin, koska tiesin tekeväni sieltä löytöjä. Enkä ollut väärässä, löysin kaikkea ihanaa! Alerekistäkin löytyi pikkuveikalle paljon vaatetta, koska nyt voi ostella vielä kaikkia kokoja. Mä ajattelin aluksi, että pienen pojan pukeminen tulee olemaan mulle ylitsepääsemättömän vaikeaa, olenhan pukenut tytärtäni kuukausia ja pojalle ei taida pinkit mekot sopia... Nyt pääsin kuitenkin ostelemaan niitä ihania kauluspaitoja ja muita "isojen poikien" vaatteita, joista olen aina haaveillut ja joita en ole voinut tytölle ostella. 


(kuvan saa klikattua suuremmaksi)

Kuvissa on kaikki vaatteet, jotka olen ostanut tässä viimeisen viikon aikana. Noiden lisäksi Islalta jää pikkuveikalle jonkin verran vaatetta, jotka passaavat pojalle ja joitakin sellaisia vaatekappaileitakin löytyy, jotka olen Islalle ostanut, mutta poikamaisuudessaan ne on sitten jääneet käyttämättä. Kuvissa näkyvien vaatteiden lisäksi pikkuveljelle on tulossa vielä kauluspaitaa, housuja ja muita vaatteita, kunhan ne postista kotiutuvat. Tein perjantaina mahtavia löytöjä Facebookissa erilaisilla kirppiksillä ja nyt odotan innolla, että paketit ehtivät tänne asti.

(kuvan saa klikattua suuremmaksi)

Tällaisia löytöjä tällä kertaa, itse tykkään näistä kovasti! Mikä vaatteista oli suosikkinne? Mitä taas ette suostuisi lapsellenne pukemaan, oliko sellaisia? Vinkkejä ihanista vaatteista otetaan vastaan! 

29.1.2013

Todistusaineistoa

Pakko oli tulla tekemään tällainen pikapäivitys!

Vihdoinkin sain kuvia meidän pienestä hurjapäästämme, joka päätti alkaa tutkimaan omaa vaatekaappiaan sillä aikaa, kun minä kuvasin pikkuveikan vaatteita. Islaa kiinnostaa hirmuisesti muovipussit, ne rapisee ja tuntuu kivoilta, mutta voivat olla vääriin käsiin joutuessaan todella vaarallisia. Neiti kävi tänään siis tutkimassa omaa vaatekaappiaan ja nousi muutaman päivän tauon jälkeen taas seisomaan. Samaa yritettiin tänään sohvapöytää vasten, mutta onneksi siinä ei vielä onnistuttu, sillä silloin vaaravyöhykkeellä olisi olleet niin meidän läppärit kuin kamerakin. Tuskin täällä enää mikään saa olla kovinkaan pitkään rauhassa, ainakaan johdot ja elektroniikka. 




28.1.2013

Taitava tyttö!


Tää äiti saa olla koko ajan sydän syrjällään tuon pikkutouhottajan kanssa, kun meidän likka on päättänyt opetella uusia taitoja. Ihan niin kuin viikonlopun uusissa taidoissa ei ois ollu vielä tarpeeks, päätti Isla eilen illalla alkaa istumaan ilman tukea, ihan tuosta noin vaan. Kyllähän se aiemminkin on istua könöttänyt, tosin aikalailla etukenossa naama melkein varpaissa. Eilen illalla Isla istui taas etukumarassa, kunnes yhtäkkiä otti käsillä vauhtia ja nosti ihtesä istumaan selkä suorassa. Me katottiin Miikan kanssa ihan äimän käkenä, että toi likkahan istuu! Totta kai kehuttiin kovasti ja Isla virnuili itekki siihen malliin, että tais olla tyttö ylpee uudesta hienosta taidostaan<3 Siinä se heilu kun heinämies ja nauraessaan kahta kauheammin :) Muutamaan kertaan Isla meinas lentää jo selälleen, viime hetkellä sain kopattua kiinni. Kolhuja siis tiedossa, mutta eihän ne lapset opi varomaan ollenkaan, jos ne kasvaa pumpulissa :)

Missä mun vauva on...? Se pieni? Onko kukaan nähnyt?

P.S. Mä oon vähän innostunu ostamaan pikkuveikalle vaatetta, 
kiinnostaisiko teitä nähdä millaisia löytöjä oon tehnyt? :) 


27.1.2013

Uusia taitoja

Mä oon yrittäny kirjottaa tätä tekstiä jo hyvän aikaa, mutta ei tunnu tulevan yhtään mitään, kun Isla höpöttää koko ajan. Neiti keksi viikonloppuna "vaavaavaavaavaavaa"-äänteen ja nyt samaa toistetaan koko ajan. Kaikista kivointahan höpöttäminen on sillon, kun joku pomputtaa sylissä ja ääni värisee. Hassu lapsi :) Tästäkin uudesta oivalluksesta löytyy pieni videopätkä tekstin lopusta.

(klikkaa kuva suuremmaksi)

Vaikka me ollaan Islan kanssa vielä kummatkin flunssassa, ei se oo tuntunu ainakaan ton pienemmän vauhtia haittaavan millään tapaa. Isla on innostunu nyt ryömimisestä ja kaikesta muustakin touhuamisesta niin paljon, ettei malttais millään pysyä paikoillaan edes pientä hetkeä. Samaan aikaan, kun Isla on alkanut liikkumaan enemmän, on päiväunien määrä tippunut 4-5 unista kolmeen, mikä on mun mielestä tosi vähän, kun oon tottunu siihen, että Isla vetää useammat pikapäikkärit päivän aikana :D Onneksi likka viihtyy nykyään myös ihan hyvin itekseen (= touhottaa ympäri asuntoa), niin mäkin saan touhuttua omia juttujani. Mä olen kans yrittänyt olla ahkera, vaikka flunssan takia veto meinaakin olla poissa. Me kotiuduttiin äsken mökiltä ja oon tässä siivoillu ja hoitanu muita asioita parhaani mukaan, kun Miika touhuaa Islan kanssa. Mikäköhän pesänrakennusvietti muhun on iskeny, kun oon vaan ihan hulluna siivonnu? Tää ei oo normaalia :D

(klikkaa kuva suuremmaksi)

Me oltiin perjantaista lauantaihin ihan vaan kotosalla, mutta eilen alkoi tuntua siltä, että vois olla ihan kivaa käydä mökillä. Niinpä pakattiin kamppeet ja soitin pikapuhelun äidille, että oltais tulossa mökille. Porukat ihmetteli sitä, miten viikossa tai kahdessa voikaan tapahtua niin suuri harppaus eteenpäin liikkumisen osalta. Viimeks Isla liikkui korkeintaan metrin tai puoltoista jonkun lelun perässä, mutta tällä kertaa ryömittiin mökkiä ympäri, yritettiin sohvan alle, leivinuunin kimppuun, kenkätelineeseen ja miljoonaan muuhun paikkaan. Islan kanssa saa olla aika varovainen nyt mökillä ollessa, sillä likkaa tuntuu leivinuunin alatuhkaluukut kiinnostavan kovasti ja ne on tosi kuumat sillon, kun uunia lämmitetään. Ja mikäpä olisikaan sen mielenkiintoisempaa, kuin kielletyt asiat?

Eilen annettiin Aamu-serkun potta Islalle tutkittavaksi, se kun tuntui erityisen paljon kiinnostavan. Aikansa pottaa pyöriteltyään Isla könys ihan muina miehinä pottaa vasten seisomaan ja me ihmeteltiin, että neitihän tais just oppia uuden taidon. Hetken päästä sama toistui, mutta sen jälkeen Isla ei enää uutta taitoa halunnutkaan esitellä. Yritin kyttäillä puhelin valmiina, josko olisin saanut kuvan räpsäistyä, mutta Isla oli ilmeisesti asiasta eri mieltä ja kuvia en tästä uudesta taidosta harmikseni saanut. Eiköhän Isla kohta ala harjoittelemaan tukea vasten seisomista useammin ja sitten yritän olla tarpeeksi nopea kameran kanssa!

Höpöttäjä<3

24.1.2013

Pikkuinen (ja vähän isompi) räkänenu

Voihan räkä sentään! Mä olen ite ollu flunssassaa jo vähän aikaa ja nyt on sitten Islakin. Mua niin surettaa kahtoa tota pientä räkänenua, joka ei osaa vielä omaa oloaan helpottaa niin kuin minä, eikä vauvoja oikein voi samalla tavalla auttaakaan (itehän oon melkein naimisissa Otrivinin kanssa<3). Isla on tuhissu muutaman päivän himpun räkäsenä, mutta eilen ne hanat sitten aukes kunnolla, eikä loppua näy. Neiti kävi yöunille normaaliin tapaan, mutta ei ehinyt kulua varmaan tuntia pidempään, kun sängystä alkoi kuulua ensin pienen pientä käninää (tutti hukassa), joka yltyi alta aikayksikön huudoksi. Likka oli yrittänyt laittaa itse tutin suuhun ja oli siinä onnistunutkin, mutta eihän siitä tutin syömisestä mitään tullut, kun nenä on räkää täynnä. Mä en voinu siinä tilanteessa mitään muuta, kun nostaa tytön pois sängystä ja kaivaa ah-niin-ihanan nenäfriidan esille, jota Isla vihaa. Tai no tuskin mä itekkään tollaisesta kapistuksesta tykkäisin, jos mut tultais kesken yöunien repimään sängystä ylös, laitettas kattovalot päälle ja alettais kaivelemaan räkää nenästä. Naapurit varmaan ihmetteli, että mitä me oikein tehdään - Isla huus ku syötävä. Nenän puhdistuksen jälkeen Isla rauhoittui onneks sylissä aika nopeasti ja jäi mielellään sänkyyn taas yöunille. Ei mennyt varmaan kun vähän yli tunti, kun tämä toistui. Toisen kerran jälkeen tilanne onneks rauhoittui vähän ja Islalle piti käydä vaan laittamassa tuttia suuhun nopeesti, ettei ehtis huutamaan pidempään sen perään (mitä enemmän huutoa, sitä enemmän valuvaa räkää...). Vähän ennen kahta Miika tais käydä laittamassa tutin viimeisen kerran ja sitten neiti nukkuikin aamuun asti, jolloin mä vuorostani pääsin juoksemaan makkarin ja Islan huoneen väliä, ku se perhanan tutti karkas. Onneks likka veti unta palloon kuitenkin puol kymmeneen asti :)

Tällaisen täystuhon meidän pikkuriiviö sai aikaan ja neiti itsehän on korin takana piilossa ;)



Vaikka Isla on ollu koko päivän räkäinen, ei se oo oloon tuntunut vaikuttavan. Iloisesti höpötellen neiti levitteli lelut ympäri olkkaria ja toisti saman heti, kun olin ne laittanut takaisin koriin. Muutenkin Isla on ollut tänään oma aurinkoinen itsensä, onneksi :) Päivällä nenäfriida on Islan mielestä ihan ok ja mä saan niistää nenän rauhassa puhtaaksi, joten helpottaa hieman asioita. Pienempänähän neiti vihas nenäfriidaa yli kaiken ja huuto tuli joka ikinen kerta, kun se kaivettiin esille. Liekkö Isla alkaa jo tajuamaan, että se helpottaa oloa?

Täällä on onneksi ainakin tällä hetkellä rauha maassa, ollut jo jonkin aikaa. Jospa neiti sais yönsä nukuttua himpun paremmin nyt, ainakin sopii toivoa :) Pitänee varmaan alkaa itekin hipsimään sänkyä kohti, joten öitä!

Laitetaas vielä mahapäivitystä tasaviikkojen kunniaksi, rv. 21+0! 

23.1.2013

Masupäivitystä kuvien kera!

Kuten eilen lupailinkin, tänään palaillaan taas masukuulumisiin. Koska olen raskauteni salassa pitänyt, en ole luonnollisesti myöskään mahakuvia blogiin päivitellyt, mutta nyt niitä onkin luvassa sitten useampi! Harmikseni mulla ei oo pahemmin kuvia mahasta Islan odotusajoilta, mikä harmittaa mua kyllä aika paljon näin jälkikäteen. Toisessa raskaudessa olen kuitenkin ikuistanut myös mahan kasvamisen useammin, koska sen unohtaa yllättävän nopeasti ja tulee sitten harmiteltua myöhemmin, jos kuvia ei ole.

Isla rv.13+1 // Vauvakakkonen rv.13+6 

rv. 14+2

 Isla rv. 16+1 // Vauvakakkonen rv. 15+4 

rv. 17+5, housujen maharesori tekee masusta hassun mallisen.

rv. 18+4

rv. 19+6

rv. 20+5

Siinäpä olis mahaa kerrakseen! Pelottavaa huomata, miten paljon nopeammin maha on tällä kertaa kasvanut ja miettiä, että minkähän kokoiseksi se meinas vielä kasvaa... Mulla oli Islaa odottaessa ehkä 3-4 viikkoa myöhemmin vasta tän kokoinen maha, mitä nyt. Toisaalta edellisestä synnytyksestä ei oo kovin pitkä aika, joten kohtu tuskin on palautunut ihan täysin entisiin mittoihinsa ja jo kerran synnyttäneenä maha yleensä tuppaa venymään vähän suurempiin mittoihin, kuin ensimmäisellä kerralla.


22.1.2013

Sitten kun meitä on neljä...

Niin, sitten kesäkuussa. 

Mä olen tätä tietoa pihdannut, niin blogissa kuin kavereiltakin. Mä olen jo pidemmän aikaa tiennyt, että ensi kesänä meitä on neljä ja en voi sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, kun tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Syyskuun lopussa, tarkalleen ottaen 27.09.2012 (rv. 4+0) suutuin jostain ihan pikkuasiasta Miikalle ja hetken päästä aloin miettimään, että mitä ihmettä, en mä nyt yleensä noin helposti suutu, vaikka tempperamenttinen olenkin luonteeltani. Eikun testiä tekemään ja kyllähän siihen viiva piirtyi, joskin todella haalea. Sen jälkeen lähdinkin kipinkapin apteekkiin, pakko oli saada varmistus asialle ja ostin clearbluen testin. Plussaahan sekin näytti. Laitoin Miikalle viestiä, että taidanpa tietää minkä takia vetäsin herneet nenään niin äkkiä. Laitoin perään vielä kuvan testistä ja vastauksena tais tulla, että; "ANTEEKS MITÄ" :D Kyllä lapsi oli odotettu ja toivottu, mutta tärppi kävi yllättävän nopeasti. Se ei meitä haittaa ja olen onnellinen siitä, että lapsille tulee vähän ikäeroa. Tottakai se tulee olemaan varmasti myös raskasta, mutta toivon mukaan myös palkitsevaa. Eiköhän meidän lapsiluku ole täynnä sitten vähäksi aikaa (ehkä loppuelämäksi, ehkä ei). 


Mä ajattelin viivytellä neuvolaan soittoa, sillä tiesin, että varhaisultraan ei vielä useampaan viikkoon pääsisi. Ensimmäiseen neuvolakäyntiinkin olisi aikaa vielä useampi viikko. En kuitenkaan malttanut mieltäni ja soitin heti seuraavan viikon alussa neuvolaan ja saatiin varattua aika varhaisultraan. Ultra oli 22.10 ja voi että se odottaminen tuntui niin tuskalliselta! Ultrasta löytyi kuin löytyikin pienen pieni toukka, jonka sydän sykki ja mun on niin vaikea kuvailla sitä onnen tunnetta! Voitaisiinko meitä todellakin siunata kahdella lapsella ja vieläpä näin pian? Aivan kuten Islaa odottaessakin, mä olen ollut taas hermoheikko koko odotuksen ajan. Saatiin aika nt-ultraan 27.11. ja aika tuntui matelevan. Mä kävin noiden ultrien välissä läpi kaikki pahimmat kauhukuvat päässäni ja yritin vakuutella itselleni, että ei sillä pikkuisella ole mitään hätää. Nt-ultrassa oli kaikki hyvin ja sen jälkeen oonkin aina omilla, sekä Islan neuvolakäynneillä pyytänyt kuuntelemaan sydänäänet, jotta saisin mielenrauhan. Onneksi meidän terkka on ihana ja ymmärtää tällaista hermoheikkoa odottajaa. 



Liikkeitä aloin tuntemaan joitakin viikkoja sitten, tarkasti en ajankohtaa osaa sanoa. Ensin vakuuttelin itselleni, että kuvittelen vain ne pienen pienet hipaisut, mutta kyllä ainakin viimeisen parin viikon aikana potkut on tuntuneet selvästi, vaikka on ne vieläkin vallan hentoisia. Meille oli varattu tälle päivälle aika rakenneultraan ja oon odotellut sitä kuin kuuta nousevaa. Nyt mä uskallan vihdoinkin vähän hengähtää, sillä rakenneultrassa kaikki oli paremmin kuin hyvin! Vauva kasvaa hyvin (painoa 400g) ja kaikki mitat vastas viikkoja. Ultraaja oli ihan supermukava ja kehui masuvuokralaista siitä, että kaikki mitat saatiin otettua supervauhtia. Islan rakenneultrassa meillä vierähti lähemmäks tunti, neiti kun ei halunnut viihtyä oikeassa asennossa, jotta mittoja olis saatu otettua. Tällä kertaa ultra oli ohi vartissa, vaikka olisinhan mä voinut sitä pientä tyyppiä tuijotella pidemmänkin aikaa<3 Tänään me julkistettiin tieto virallisesti, tätä ennen vain muutama ystävä ja perheenjäsenet on asiasta tietäneet.

Masutilanne tänään, rv. 20+5

Moni kun tuntuu kauhistelevan sitä, että lapset on pienellä ikäerolla. Me tiedettiin kyllä Miikan kanssa mihin ollaan ryhtymässä ja päätös ei kaduta mua pätkääkään, pikemminkin päinvastoin! Mä tiedän, että pian kysytään pitkää pinnaa ja lehmän hermoja, mutta mä tiedän myös sen, että tulen tekemään mitä vain lasteni vuoksi. Ja mä uskon, että se jaksaminen palkitaan jossain vaiheessa :) 

Mä tulen kirjoittamaan tästä asiasta varmasti pian lisää, mutta eipä tungeta kaikkea nyt yhteen postaukseen. Palaillaan toivottavasti huomenissa, jos vaan suinkin ehdin kirjoittelemaan.

P.S. Se on poika!

21.1.2013

Tekniset vaatteet? Siis täh?

Mä havahduin tässä vähän aikaa sitten siihen tosiseikkaan, että meidän neiti ei varmaan enää pitkään viihdy rattaissa aina ulkoillessa ja näin ollen tuskin on myöskään ihan sama, mitä puetaan päälle. Vaunuissa makaava nyytti on helppo puettava, kun haalarissa ei tarvitse olla vedenpitävyyttä ja muita hienoja ominaisuuksia, mutta eri asia se on sellaisen muksun kanssa, joka viilettää menemään nelinkontin pitkin kuralätäköitä. Tutustuin tänään termiin nimeltä "tekniset vaatteet", mutta olen vieläkin pihalla. Vesipilarit? Hankauksenkesto? Hengittävyys? Löysin täältä jonkinmoista tietoa, mutta olen edelleenkin päästäni pyörällä. Tuskin tällaisia vaatteita oli tarjolla vielä 80-luvulla, mites sillon pärjättiin? :D

Kuva: KappAhl

Käytiin siskon kanssa tänään kahvittelemassa ja samalla kävin kuolaamassa Name It:n, Polarn O. Pyretin ja Jesper Juniorin alerekkejä. Samalla iskin silmäni välikausivaatteisiin ja tämä pari viikkoa sitten mielessäni pyörinyt asia palasi takaisin päänvaivakseni. Mä olen lukenut, että Popin vaatteet on hyviä, mutta on ne kyllä aika pirun kalliitakin. Ilmeisesti myös Kappahlin haalarit on todettu kestäviksi (löytyykö näitä millaisia kokoja, löysin vaan vähän isommille lapsille)? Mitäs muita hyviä merkkejä on? Vaikka mun mielestä 100€ tai 150€ on tosi paljon lapsen haalarista, niin noista taitaa vielä saada eteenpäin myydessäkin ihan hyvän hinnan, jos vaan on hyväkuntoisia? Toisaalta on varmaan kannattavaa ostaa kerralla kunnon haalari, kun sitten pari halvempaa (ja ei niin kestävää) haalaria.

Mutta entäs sitten ne muut asusteet, rukkaset sun muut? Onko täysin mahdotonta saada ipanan pienen pieni peukalo sinne minne se kuuluu? Ainakin Reimatecilla taitaa olla rukkasia, joissa on pitkä vetoketju. Auttaako se vai onko ihan yhtä tyhjän kanssa? 


Niin ja ne välivaatteet sinne alle, sekin on mulle aika tuntematon käsite, koska tällä hetkellä käytössä on ollu mummon neulomat villavaatteet. Onko merinovillaiset paremmat? Entäs fleecevaatteet? Käsittääkseni ainakin joihinkin haalareihin on saatavilla esim. fleecehaalareita, jotka saa neppareilla kiinni ja helpottavat näin ollen pukemista. Millä merkeillä tällaisia löytyy? Noi ns. kuorivaatteet ei taida kovin lämpimiä olla, joten kai sinne allekin jotain tarvii, kun ei kuitenkaan tropiikissa asuta :) Onneksi nyt on vasta tammikuu, kerkeän vielä vähän aikaa pähkäilemään näitä haalarijuttuja ja muita välikausivaatteita. Kevät tulee kuitenkin yllättävän nopeasti, joten Google taitaa olla oiva apu tässäkin asiassa. Olis kiva kuulla myös teidän mielipiteitä ja kokemuksia eri merkeistä ja hinta-laatu-suhteesta :) 



20.1.2013

Loman kuvasaldoa

Tuli pidettyä nyt näin ikään kuin huomaamatta melkein viikon mittainen loma blogista, hups. No, ehkä tää teki vaan mulle ihan hyvää ja nyt sitten jaksaa toivottavasti kirjoitella ahkerammin meidän kuulumisia! Tultiin Islan kanssa torstaina illasta mökille äidin seuraks ja Miika tuli hakemaan mut mökiltä sit perjantaina iltapäivästä, koska oltiin jo aikaisemmin sovittu, että Isla jää mummon kanssa mökille ja me lähdetään katsomaan KalPa-Kärpät jäkismatsi. Pelin jälkeen mentiin sit kotiin ja nautittiin ajatuksesta, että aamulla saadaan nukkua pitkään. No, eipä tullu kauheesti nukuttua, kun heräsin aamulla tukkoseen nenään ja kauheaan kurkkukipuun ennen kaheksaa. No, ainakin sai rauhassa pötkötellä, ettei tarvinnu huolehtia kenenkään muun hyvinvoinnista. Lauantaina tultiin sit iltapäivästä takas mökille Miikan kanssa ja täällä ollaan edelleen, kohta lähdetään kotia kohti :) Alla olis kuvasaldoa kuluneilta päiviltä, vaikka kameraa onkin tullu käytettyä hävettävän vähän...

P.S. Isla kiepahti eilen vahingossa konttausasennosta istualleen ja illalla sama toistui vielä uudemman kerran. Ällistyttävää, miten vähälle aikaa on tullu niin paljon uusia taitoja!

Isla löys uuden kaverin!


Mummon sukat oli ihan mahottoman mielenkiintoiset ja neiti ryömikin hirmuista kyytiä, kun sukat oli näkyvillä.



Lukutoukka!

NAM!


15.1.2013

Pieni tutkimusmatkailija



Eilen toivoin jo, että eipä meidän neiti osaisi vielä ryömiä, kaikki olisi helpompaa. Lapset kuitenkin kasvavat ja lähtevät liikkumaan, se on väistämätön tosiseikka ja toivottavakin sellainen. Mä olen vain tottunut siihen pikkunyyttiin, joka ei aluksi liikkunut mihinkään suuntaan ja sitten kun liikkumista alkoi tapahtumaan, se oli joko takaperin tai mahallaan pyörimällä ympäri. Nyt kun neiti on ottanut uuden aluevaltauksen liikkumisen suhteen ja on oppinut ryömimään, joudun miettimään asioita aivan uudelta kantilta. Lähinnä sitä, minne kaikkialle meidän pieni tutkimusmatkailijamme pääseekään ja enää en voi olettaa, että tyttö pysyisi paikallaan edes vessakäyntini aikana.

Eilen Miika purki kenkälaatikon pussistaan ja ei mennyt minuuttiakaan, kun pikkutuholaisemme oli jo pussin kimpussa. Illalla raahauduin ruokakaupasta kotiin kahden kauppakassin ja vaippapaketin kera ja kerkesin saamaan vasta ulkovaatteet pois päältä, kun likka oli jo nuoleskelemassa vaippapakettia ja rymyämässä sen päälle. Seuraavaksi Isla olikin tutkimassa jo kauppakasseja. Tämä on minulle ihan uutta, kun en voikaan jättää natiaisen lähettyville tavaroita, jotka saattaisivat olla jollain tapaa vaarallisia vauvan käsittelyssä. Onneksi ehdimme juuri vaihtamaan tv-tason, sillä entisessä tasossa toinen lasiovi oli haljennut ja tuskin olisi mennyt pitkään, kun Isla olisi satuttanut itsensä siihen. En aio kääriä lastani pumpuliin, hommata konttauskypärää ja vahtia puolen metrin etäisyydeltä koko aikaa. Ei se lapsi niin opi varomaan, mutta toki pidän huolta siitä, ettei mitään isompaa satu. Kolhut opettaa ja ilman kolhuja lapsi ei opi ikinä varomaan.

Huikee vauhti, verrattuna parin päivän takaiseen!

Innolla odotan aikaa, jolloin Isla lähtee konttaamaan, kävelemään ja juoksemaan. Silloin saa olla silmät selässäkin, mutta ainakin vielä tällä hetkellä rakas lapsosemme on helppo vahdittava, koska ryömimisvauhti ei päätä huimaa. Parissa päivässä on tosin tapahtunut edistystä senkin suhteen ja mitä mielenkiintoisempi tavara lähettyvillä on, sitä kovempaa vauhtia esinettä kohti ryömitään. Kohta saan seurata sydän syrjällään lapseni tempauksia, mutta toivon, että jälkikasvumme saisi hieman enemmän itsesuojeluvaistoa, kuin äitinsä.