10.1.2013

Arkihöpinää

Me käytiin tänään koko konkkaronkka moikkaamassa Siniä, Mikaelia, Markoa ja tietenkin perheen uutta tulokasta. Miten sitä voikaan unohtaa niin nopeasti, kuinka pieniä ne vastasyntyneet ovatkaan? Isla alkoi tuntumaan kummasti isolta, kun vertailukohteena oli kaksiviikkoinen vauva, reilu nelikiloinen sellainen. Ihmettelin, että onko meidän Islakin ollut joskus tosiaan noin pieni, vaikka Islahan oli syntyessään vielä kilon pienempi. Nopeasti se unohtuu, pelottavan nopeasti. Vauva oli suloinen, se on sanomattakin selvää! 


Vähän ennen lähtöä meidän tättähäärä vetäs itkupotkuraivarit, vieraskorea kun on. Neiti nukahtikin autossa samoin tein, eikä herännyt edes kotiin kannettaessa tai vaatteita riisuessa. Islan päikkärit on venähtäneet jo kahden tunnin mittaisiksi, mitä ei kyllä kovin usein tapahdu, ainakaan omassa pinnasängyssä (vaunuissa nukkuminen ulkona on asia erikseen). Naapurit ryskää sen minkä kerkeävät (onko sillä imurilla pakko kaahata päin seiniä), mutta Isla nukkuu vieläkin varsin tyytyväisenä. Ei sillä, en todellakaan valita kun kerrankin on ehtinyt istumaan koneellakin jopa hetken ja viettämään sitä kuuluisaa omaa aikaa. Miika on töissä kahdeksaan asti, joten ollaan tyttöjen kesken vielä jokunen tunti kotona.

Vaikka jokainen äiti ansaitsee toisinaan pienen vapaahetken, jonka voi käyttää vaikka koneella istuen, telkkaria katsoen tai lehtiä lukien, mutta minkä ihmeen takia sitä tulee kärsittyä silti morkkiksesta? Pitäisi tehdä ruoka huomiselle illalle, viikata pyykit narulta kaappiin ja imuroiminenkaan ei pahaa tekisi. Kotitöitä tuntuu aina riittävän ja tuskin ne minnekkään karkaavat, vaikka hetken laiskottelisikin. Tuntuu, että aina pitäisi olla supersuorittaja, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan. Ei sillä, että muut sitä minulta vaatisivat, mutta se huono omatunto kolkuttelee jossain mielen sopukoissa. Ehkä yritän nyt nauttia tästä pienestä hetkestä omaa aikaa ja kunhan Isla herää, aletaan syömispuuhiin ja käydään kylvyssä. Kyllä ne pyykit ehtii myöhemminkin laittamaan :)




11 kommenttia:

  1. Kiva, kun kävitte. Sööttejä kuvia.

    Syötiin jo pullapitko ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että kelpas. Onneks Trube on meidän naapurissa ;)

      Poista
  2. Mä NIIN komppaan sua tuossa omassa ajassa! Meillä Lilli neiti nukkuu rokotuksen jälkeistä kuumetta pois ja mä vaan roikun netissä vaikka olis vaikka mitä kotihommaa tehtävänä...mutta näin aina välillä, eipä ne kotihommat mihinkään katoa, mutta äipän oma aika kylläkin!

    Sulla on Sanni tosi kiva blogi, tulee niin kuopio ikävä kun sitä lukee :)

    ps. mistä tuo ihana pinkki pipo on? aivan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä unohtaa oman ajan ja silloin kun siitä ois mahdollisuus nauttia, tulee touhuttua kaikkea muuta. Mutta tosiaan, kyllä ne kotityöt odottaa vielä silloinkin, kun on roikkunut koneella. Ja mulla ainakin motivaatio kotitöiden tekemiseen on paljon suurempi, kun saan ensin vähän laiskotella :D

      Pinkki pipo on tilattu viime keväänä Pipa's Kidsistä ja nyt kun vierailin sivuilla pitkästä aikaa, huomasin että verkkokauppa on suljettu. Harmi, olisin halunnut Islalle toisen virkatun pipon!

      Poista
  3. Oma aika, hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeämpää kuin kotityöt. Pyykit sun muut voi laittaa koska vaan, mutta ei silloin jos on uupunut :) Nauti hyvällä omalla tunnolla omasta rauhallisesta ajastasi :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin sitä tuntuu vaan aina asettavan kaikkien muiden hyvinvoinnin (ja ylipäätään kaikki asiat) oman hyvinvoinnin edelle, vaikka näin ei kuuluis olla. No, yritetään parantaa tän asian suhteen :) Ihanaa viikonloppua sinnekin!

      Poista
  4. Hih eksyin lukemaan näinkin uutta postausta, ja pakko kysyä että MISTÄ TUO IHANA PIPO??? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kommenttia aiemmin lukee, että pipo on Pipa's Kidsistä, mutta valitettavasti verkkokauppa on lopetettu viime vuoden lopussa :(

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!