15.1.2013

Pieni tutkimusmatkailija



Eilen toivoin jo, että eipä meidän neiti osaisi vielä ryömiä, kaikki olisi helpompaa. Lapset kuitenkin kasvavat ja lähtevät liikkumaan, se on väistämätön tosiseikka ja toivottavakin sellainen. Mä olen vain tottunut siihen pikkunyyttiin, joka ei aluksi liikkunut mihinkään suuntaan ja sitten kun liikkumista alkoi tapahtumaan, se oli joko takaperin tai mahallaan pyörimällä ympäri. Nyt kun neiti on ottanut uuden aluevaltauksen liikkumisen suhteen ja on oppinut ryömimään, joudun miettimään asioita aivan uudelta kantilta. Lähinnä sitä, minne kaikkialle meidän pieni tutkimusmatkailijamme pääseekään ja enää en voi olettaa, että tyttö pysyisi paikallaan edes vessakäyntini aikana.

Eilen Miika purki kenkälaatikon pussistaan ja ei mennyt minuuttiakaan, kun pikkutuholaisemme oli jo pussin kimpussa. Illalla raahauduin ruokakaupasta kotiin kahden kauppakassin ja vaippapaketin kera ja kerkesin saamaan vasta ulkovaatteet pois päältä, kun likka oli jo nuoleskelemassa vaippapakettia ja rymyämässä sen päälle. Seuraavaksi Isla olikin tutkimassa jo kauppakasseja. Tämä on minulle ihan uutta, kun en voikaan jättää natiaisen lähettyville tavaroita, jotka saattaisivat olla jollain tapaa vaarallisia vauvan käsittelyssä. Onneksi ehdimme juuri vaihtamaan tv-tason, sillä entisessä tasossa toinen lasiovi oli haljennut ja tuskin olisi mennyt pitkään, kun Isla olisi satuttanut itsensä siihen. En aio kääriä lastani pumpuliin, hommata konttauskypärää ja vahtia puolen metrin etäisyydeltä koko aikaa. Ei se lapsi niin opi varomaan, mutta toki pidän huolta siitä, ettei mitään isompaa satu. Kolhut opettaa ja ilman kolhuja lapsi ei opi ikinä varomaan.

Huikee vauhti, verrattuna parin päivän takaiseen!

Innolla odotan aikaa, jolloin Isla lähtee konttaamaan, kävelemään ja juoksemaan. Silloin saa olla silmät selässäkin, mutta ainakin vielä tällä hetkellä rakas lapsosemme on helppo vahdittava, koska ryömimisvauhti ei päätä huimaa. Parissa päivässä on tosin tapahtunut edistystä senkin suhteen ja mitä mielenkiintoisempi tavara lähettyvillä on, sitä kovempaa vauhtia esinettä kohti ryömitään. Kohta saan seurata sydän syrjällään lapseni tempauksia, mutta toivon, että jälkikasvumme saisi hieman enemmän itsesuojeluvaistoa, kuin äitinsä.




6 kommenttia:

  1. Ihan supersöpön näköistä mönkimistä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tolla tyylillä pääsee jo kunnolla eteenpäinkin! Pelottavaa...

      Poista
  2. Sinulle on haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  3. Sulle on haaste mun blogissa! :))

    VastaaPoista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!