28.2.2013

Rv. 26+0!

Kylläpäs maha näyttää pieneltä, liekkö vaatetus hämää? (kuvat saa klikattua suuremmiksi)

Tämän viikon hittisana lienee närästys, joka alkoi eilen tosissaan kiusaamaan. Närästyshän tuli mukaan kuvioihin jo alkuraskaudessa, mutta tähän asti korventava polte kurkussa on ollut aika harvinaista herkkua ja närästys on ollut varsin siedettävää, eiliseen asti. Eilen närästi monta kertaa päivän aikana ihan kunnolla ja tänään sama tahti on jatkunut. Nyt se hauskuus taisi todellakin alkaa, viimeisen raskauskolmanneksen kunniaksi! Tuskin tämä vielä mitään on loppuaikaan verrattuna, mutta en muistanutkaan, että tämä on näin kenkkua. Nopeasti se unohtuu :)

Pikkujäbä on aktiivisimmillaan illalla ja aamulla, päivät vietetään aikalailla hiljaiseloa ja en tunne liikkeitä muutenkaan niin hyvin, kun olen itse liikkeellä. Mullahan on etuseinämäistukka, joka vaimentaa potkuja entisestään. Mahassa muljutaan kuitenkin kiitettävästi ja toisinaan kylkiin potkitaan sellaisella sarjatulituksella, että huh huh! Isla on vielä niin pieni, ettei ymmärrä käsitettä vauva ja vielä vähemmän sitä, että sellainen asustelee mahassa. Mahaa pitkin on kuitenkin hirmuisen kiva kiipeillä, joten pahoittelut pikkuveikalle Islan puolesta. No, tottuupahan pikkujäbä vähän rajumpaan käsittelyyn :D

En ole pitkään aikaan lisännyt blogiluettelooni uusia blogeja, vaikka kaipailisinkin ehkä luettavaksi sellaisia raskausblogeja, joissa oltaisiin suunnilleen yhtä pitkällä kuin minä (saa vinkata!). Lukulistassa on kuitenkin kymmeniä ja taas kymmeniä blogeja, mutta onnekseni olen huomannut, että useissa blogeissa on alettu odottamaan toista lasta, joita olen alkanut lueskelemaan jo aikoja sitten :)

Huh!

Kuten arvata saattaa, blogihiljaisuus johtuu koko konkkaronkkaa kiusanneesta mahataudista, mitä ilmeisimmin norosta. Oireet ainakin on tuntuneet passaavan noroon enemmän kuin hyvin ja sitä on ollut nyt liikkeellä tosi paljon. Itse oon ainakin toistaiseksi vielä taudilta välttynyt (onneksi), mutta olo on ollut hiukan vetämätön, eikä yletön siivoaminen ainakaan ole asiaa auttanut. Isla alkoi oksentelemaan sunnuntaina ja viimeisimmän kerran oksensi toissailtana, sen jälkeen on massu ollut vielä sekaisin. Koko sairastelun ajan meidän pikkulikka on ollu kuitenkin varsin virkee, paitsi eilen ja tänään on sitten nukkunut normaalia enemmän ja ollut kärttyinen. Syy kärttyisyyteen voi olla myös hampaissa, joita meillä on vihdoinkin alettu tekemään! Maanantaina huomasin pienet sahalaidat likan suussa alhaalla vasemmalla, nyt ilmeisesti viereen on myös toinen puhkeamassa, ainakin olin näkevinäni jotain kuultavan ikenen läpi. Myös Isla itse on huomannut, että suussa on jotain uutta ja ylimääräistä, koska uutta hammasta tunnustellaan koko ajan niin sormella kuin kielelläkin.

Uudet lelut on olleet kova sana! 


Miikaan mahatauti iski tiistaina, onneksi se kuitenkin meni pääasiallisesti ohi sen illan aikana. Luojan kiitos toinen potilaista sentään osas ite mennä vessaan :D Ei nimittäin paljoa naurattanut tiistai-iltana, kun Miika makas sängyn pohjalla, mä siivosin parit oksennukset keittiöstä ja yhdet sonnat sängystä. Niin ja hajotin selänkin, kun käytin oksennuksen peitossa olevan likan suihkussa. Tai no en oikeastaan hajottanut, mutta selkä on ollut normaalia kipeämpi tiistain jälkeen. Islaa oksentelu ei tuntunut haittaavan, likka vaan ihmetteli vähän tilannetta ja jatkoi touhuamista normaaliin tapaan.

Löysin Islalle ihanan mekon ja se pääseekin parin viikon päästä käyttöön serkun synttäreille :)

Mun rakkaimmat <3 ... joskin vähän väsyneet sellaiset.

Tänään nukuttiin koko porukka melkein kahden tunnin päikkärit, koska kaikki tuntu olevan enemmän tai vähemmän vetämättömässä kunnossa. Jospa tää alkais nyt pikkuhiljaa helpottamaan, ettei mun tarvii vaivata teitä enää eritepostauksilla :D Toivon todellakin, etten itse sairastuis tuohon kenkkuun tautiin, koska jo pelkkä sairastaminen on aika rankkaa, saatika sitten jos joutuu vielä lapsen hoitamaan samalla. Pidän sormet ristissä ja toivon parasta, yleensä kun noi taudit tarttuu muhun ku rutto...

P.S. Tulossa postausta ainakin raskaudesta tänään poksuneiden tasaviikkojen kunniaksi (26+0!), Islan kuukausikatsausta ja kurkkausta muksujen vaatekaappiin, mitä kaikkee uutta ja ihanaa sinne on ilmestynyt :)

25.2.2013

Yöllä...





... näytti tältä puoli kahden aikaan (paitsi Islakuvat on tältä aamulta). 

Isla sai ilmeisesti jonkin pöpön viime viikolla äidin luona vieraillessa yhdeltä hoitolapselta (kaikki muut hoitolapset oli sairastuneet myös viikonloppuna) ja Isla oksensi eilen illalla ensimmäisen kerran jo ennen iltapuuroa. Toinen oksennus tuli iltapuuron jälkeen ja kolmas kerta yöllä. Huh. Yöllä Isla alko känisemään tutin perään ja pyysin Miikaa laittamaan tytölle tutin. Hetkeä myöhemmin Miika tuli uudestaan makkariin sanomaan, että Isla on oksentanut sänkyyn. Kyllä muuten ihmeen nopeesti pääsee sängystä ylös keskellä yötä, se tuli huomattua. Eipä siinä auttanu muu, kun viedä laps puol kahden aikaan suihkuun, alkaa vaihtamaan petivaatteita ja pesemään pupua ja tutteja. Meidän pikkureppana oli niin sekaisin väsymyksestä, ettei meinannu jaksaa istua suihkussa ja itki vaan :( Kyllä kävi sääliks... Kuivailun jälkeen Isla alkoi kuitenkin rallattelemaan ja naureskelemaan Miikan sylissä, joten seuraava pelko oli, että mitenköhän tuon likan saa uudestaan nukkumaan. Sen jälkeen kun Isla oli saatu sänkyyn, meni ehkä viitisen minuuttia ja kämppään laskeutui hiljaisuus, onneksi. Tai no ei ihan hiljaisuus, koska mulla lipes kattilan kansi kädestä tuttien keiton jälkeen, yritin saada sen kiinni ja viskasin kiehuvat vedet lattialle ja kintuilleni, auts. Niin ja se kansi lens tietysti ryminällä lattialle. Miika toteskin, että tässä on syy miks ei öisin kannata alkaa tekemään ruokaa :D Eipä kyllä tarvinnu tuon episodin jälkeen paljoa nukkumattia ootella ja aamullakin ois väsyttäny ihan tuhottomasti, kun meidän pieni herätyskello alkoi rallattelemaan sängyssään ennen puolta kasia.

Tänään Isla oli aamusta lähtien hyväntuulinen, joten ajattelin että taidettiin selvitä vähällä taudista. No, iltapuurot lens taas kaaressa, joten taisin iloita liian aikaisin. Kauhulla odottelen yötä, josko neiti taas oksentaa. Toivottavasti ei... 

Tällaista täällä, toivottavasti teillä muilla menee paremmin :D Nyt tuntuu olevan kaiken maailman flunssaa, mahatautia, noroa ja ties mitä liikkeellä. Toivon mukaan ei muhun ja Miikaan oo tarttunu, ei jaksais nyt paljoo sairastella ja ku en oo vielä selvinny kunnolla edellisestäkään flunssasta.

P.S. Tänään käytiin Islan kanssa neuvolassa, siitä lisää toivottavasti huomenissa! :)

23.2.2013

Lauantain ulkoilua



Isla kävi tänään ottamassa taas aamupäivästä vähän tuntumaa lumeen ja nyt uskallettiin jo jopa vähän liikkua! Päällä ollut haalari ei ollut tilanteeseen ehkä se parhain, sillä puku on tosi liukas ja tönkkö päällä, mutta niin se Isla vaan lähti sekin päällä mönkimään ja hoksasipa neiti jopa, että lumen syöminenkin on kiva juttu :D Isla kokeili ensimmäistä kertaa myös pulkkaa mummon kanssa ja kylläpä napotti likka nätisti menopelissään. Hetken kuluttua homma alkoi kuitenkin tympimään, joten Isla kiepahti oma-aloitteisesti pulkasta alas mahalleen ja alkoi syömään lunta :D Hassu tuo meijän pikkumimmi... Nyt Isla nukkuu tyytyväisenä vaunuissa pihalla, on nukkunut itse asiassa jo puoltoista tuntia. Tais aamupäivän aktiviteetit väsyttää meidän ikiliikkujan.


Sain jopa kameran kaivettua esille näin lauantain kunniaksi, yleensä kun oon mökillä aika laiska kuvailemaan. Toinen porukoiden kissoista kävi tekemässä tuttavuutta Islan kanssa nyt, kun likka oli vaaraton haalari päällä ja tumput kädessä :) Kissatkin on alkaneet jo tajuamaan, että Isla kannattaa kiertää kaukaa, koska varsinkin Miinan pitkästä turkista on hyvä tarrata kiinni. Luna on muutenkin vähän arempi, joten se on kiertänyt Islan suosiolla koko ajan kauempaa. Isla tykkää hirmuisesti kissoista ja aina kun näkee lattialla nelijalkaisen karvaotuksen, perään lähdetään hirveällä kyydillä ja ihmetellään, että minkä takia ne menee karkuun... 



Kivaa lauantainta kaikille, muistakaahan levätä ja syödä hyvin, jos siihen on mahdollisuus :) Mä jään odottelemaan vesi kielellä wieninleikkeitä, jotka äiti alkaa kohta toivon mukaan tekemään. 

P.S. Meidän laps on oppinu hirnumaan, kun aasi... Niin ja kiljuminenkin on kivaa, korvat kiittää.

22.2.2013

Viikonloppufiiliksissä


Onpa kivaa olla taas mökillä! Kai musta on tulossa vanha tai jotain, koska vielä viis vuotta sitten en osannut arvostaa mökkeilyä läheskään niin paljoa, kuin nyt. Päivä ei lähteny kyllä parhaimmalla tavalla käyntiin, kun Isla rallatteli jo puol kasin aikaan sängyssä, mikä on meijän likalle ihan liian aikaisin. Ysin aikaan alkoikin kiukuttelu, eikä missään ollu hyvä, mutta nukkumaankaan ei voinut mennä. Isla kerkes torkahtaa jo lounaalla ja kun vein rättiväsyneen lapsen sänkyyn, niin mitä teki meidän neiti? No nauro räkäsesti mulle. Huoh. Noi on oikeesti niitä hetkiä, kun lasket numeroita tuhannesta alaspäin, korvista nousee savu, mutta samaan aikaan naurattaa. Kävin laittamassa Islalle pupun kainaloon, tutin suuhun ja peiton päälle ehkä noin tuhat kertaa, ennen kuin likka rauhoittui. Yhdessä vaiheessa olin jo satavarma, että sinne simahti, mutta kun menin tilannetta tarkistamaan, keikoili neiti seisaallaan pinnasängyn reunaa vasten ja virnisteli mulle. Siis virnisteli. Pilaileeko tuo lapsi mun kustannuksella? :D


No, onneks Isla vetäs kuitenkin sitten ihan hyvät päikkärit ja ihanainen Sinikin tuli piristämään <3 Kahvia tuli litkittyä enemmän kun laki sallii, mutta ennen kaikkea sai taas puhua kaikesta turhanpäiväsestä ja sai aikuista seuraa, Islan kanssa kun kovin henkevät keskustelut ei tunnu vielä oikein onnistuvan. Musta on ihanaa, että mullakin on muutama äitikaveri, koska ne voi tulla sit päivällä kahvittelee mun kanssa ja voin kirota rauhassa sitä, kuinka oon siivonnu jo ennen kolmee neljännen sontavaipan... Toiset äidit on myös älyttömän hyvää vertaistukea ja korvaamatonta seuraa, joka pitää ne muutamat aivosolut koossa tässäkin päässä :)


Tultiin joskus puoli viiden aikaan mökille ja meidän neitikin on vetäny unta palloon jo jokusen tunnin, oikeastaan ihan kiva perjantai <3 Jospa tässä lähtis kohta itekkin treffailemaan nukkumattia, vähän meinaa alkaa jo silmiä painamaan :) 

Ihanaa viikonloppua teille! <3

21.2.2013

Masukuulumisia!


Tänään poksui jälleen viikot, kohtahan tässä alkaa jo viimeinen kolmanneskin! Maha kasvaa, vaikka musta tuntuu että se ois jo monta viikkoo ollu tuon kokonen. Kai mä oon vaan jo ite niin tottunu tuohon rantapalloon, etten huomaa sen kasvua. Onhan tuolla mahalla jo sen verran kokoa, että kyykistyminen tapahtuu jalat harallaan ja olen alkanut pahoinpitelemään mahaa huomaamattani mm. ovilla :D Pari kertaa on tullut huomattua sekin, etten mahdukaan enää sivuttain niin pienistä väleistä, kun normaalisti... Tällä viikolla vauva painaa jo noin 800g ja pituuttakin löytyy 30cm. Mikäli synnytys nyt käynnistyisi (mitä en todellakaan toivo), olisi pikkuisella jo hyvät mahdollisuudet selvitä :)

Elämä mahassa keskittyy aikaiseen aamuun, kun Miikalla soi kello puoli viis. Niihin aikoihin mahassa alkaa kova riehuminen ja sekös vasta kivaa onkin, kun mun pitäis saada uudestaan unta. Toinen riehumisjakso keskittyy iltaan ja jatkuu yleensä siihen asti, kun menen nukkumaan. Toki päivälläkin elämää siellä on, mutta vähemmän. Sen takia oonkin meinannut saada sydänkohtauksen ainakin yhden miljoona kertaa, kun mahassa ei olevinaan ole mitään tapahtunut pitkään aikaan. Pikkujäbä käyttäytyy mahassa kuten Isla, näillä viikoilla heitellään kuperkeikkoja, mutta potkuja on vähemmän. Hauskaa katsoa, kun maha muljuaa joka suuntaan :)


Tähän asti olen välttynyt sen suuremmilta vaivoilta, mitä nyt Rennie on kaveri ja mahaa kiristelee. Islan aikaan mahassa ei juurikaan ollut mitään ilkeitä tuntemuksia, mutta pikkujäbän kohdalla repivää kipua esiintyy melkein aina, kun lähden vähänkin kävelemään. Kipu tuntuu enemmän oikealla puolella, mutta pitkittyessään levittäytyy koko alamahan alueelle. Neuvolassa käskettiin viime kerralla ottamaan rauhallisesti ja lepäilemään tarvittaessa. Neuvolalääkäri ois tuossa puolentoista viikon päästä, saas nähdä tuleeko sieltä mitään sanomista :) Närästys on pysynyt ainakin tähän asti varsin siedettävänä ja Rennietäkään en joudu nappailemaan kovin montaa kertaa päivässä. Mutta mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, tulee närästys moninkertaistumaan mitä pidemmälle raskaus etenee. Sille ei kuitenkaan mitään mahda ja onneksi se ei kestä ikuisesti! Selkä sanoo poks, kuten odotettavissa olikin. Islaa odottaessahan mä jouduin jäämään ennen äitiyslomaa sairaslomalle juurikin selän takia ja se oikkuilee nyt taas. Pahimpina päivinä olen käyttänyt tukivyötä, vaikka en siitä yhtään tykkääkään, se kun tuppaa painamaan ilkeästi istuessa ja olo tuntuu muutenkin vyön kanssa puupökkelöltä. Nyt selkä ottaa ihteensä Islan kantelusta, mutta sille ei mitään mahda, pakkohan tuota pikkuneitiä on kantaa.

P.S. Kuvittelenko mä, vai onko tuo maha alempana kuin viime viikolla?

Miten parin päivän blogihiljaisuus voikaan vaikuttaa niin paljon, että kirjoittaminen tuntuu takkuavan kahta kauheammin, kun ei tiedä mistä aloittaisi ja mitä kertoisi. Syynä hiljaisuuteen on ollut ihan puhtaasti mun laiskuus ja halu viettää se vähäinenkin vapaa-aika Miikan ja Islan kanssa. Nyt kun meidän pieni rämäpäämme on todellakin vahdittava, lelut on tyhmiä ja halutaan koko ajan vain kiipeillä, joudun olemaan koko päivän silmät selässä. Islan päiväunet kuluvat kotitöiden tekemiseen ja aikaa blogille ei tunnu jäävän. Yritän nyt kuitenkin vähän taas kunnostautua blogin suhteen, mutta viikonlopuksi ollaan taas näillä näkymin lähdössä mökille ja sieltä käsin päivittely voi jäädä vähemmälle :) 

Eilen saatiin pitkästä aikaa nauttia taas auringonpaisteesta ja kuinka tuo valoilmiö voikaan piristää! Tänään ilma on taas jälleen harmaa ja se vaikuttaa heti omaankin mielialaan. Oi kevät, voitko tulla nythetitänne pian?




Ainiin, Isla oppi toissailtana uuden ilmeen ja me meinattiin Miikan kanssa kuolla nauruun! Mitä enemmän naurettiin, sitä enemmän saimme nauttia pikkuapinamme ilveilystä <3

Siis mistä ihmeestä se on ton ilmeen oppinu? :D Rakas apina <3

P.S. Vihaan bloggeria. Rämpytin yhen viis minuuttia "Julkaise"-nappulaa, kun sen kanssa oli taas ongelmia ja sitten hävis otsikko, eikä se suostu sitä enää lisäämään. Love u <3

18.2.2013

Arkea helpottavat räpsyttimet?

Mä kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa ottamassa ripsienpidennykset! Huh, raskaana oleva nainen ja parin tunnin makoilu paikoillaan ei oo kovin hyvä yhdistelmä. Siinä vaiheessa, kun ripset oli saatu kuntoon, jouduin juoksemaan vessaan pää kolmantena jalkana ja huomasin, etten olekaan kovin notkea maattuani pari tuntia paikoillani :D No, kokemus oli kuitenkin kiva ja sainpahan viettää pari tuntia laatuaikaa itseni kanssa. 

Miikahan hommas mulle ystävänpäivälahjaksi lahjakortin ripsienpidennykseen ja tänään pääsin sen sitten käyttämään. Itse laittaminen ei ollut niin inhottavan tuntuista, kun olin kuvitellut ja aika kului yllättävän nopeasti. Kyllä siinä tuolissa maatessa huomas, että tänään on tullu herättyä suht aikaisin, kun meinasin aina välillä nukahtaa :D Ainakin ensivaikutelma ripsistä on tosi hyvä, mutta saas nähdä miten mä totun näihin! Pitänee luopua mun perusrutiineista ihonhoidon suhteen tai siis ainakin muuttaa niitä. Mä kun en kovinkaan paljoa jaksa panostaa itseeni ja olen koko sen ajan mitä oon meikannu (10 vuotta? tai jotain?) hinkannu nassun käsisaippualla (tai saippua kun saippua, mitä nyt sattuu olemaan lähettyvillä) ja sitten lätränny rasvaa hirmuiset kerrokset :D No, ehkä on jo aikakin panostaa hieman itseensä ja ihonhoitoon oikeiden tuotteiden muodossa!


Oho, harjasin näköjään hyvin, ku sojottaa vähän joka suuntaan...


16.2.2013

Rutiinit? Rytmit?

Mä olen pyrkinyt Islan syntymästä lähtien luomaan rutiineja, jotka toistuvat päivittäin ja luovat jokaiseen päivään tietynlaista rytmiä. Tätä tekstiä kirjoittaessani selasin paljon menneiden kuukausien kirjoituksia ja huomasin, että päivärytmi on vaihdellut paljolti Islan kasvun mukana, mutta ne tietyt jutut siellä on säilyneet alusta asti. Mä uskon, että päivittäin toistuvat rytmit ja rutiinit tuovat turvaa lapselle ja koska mä olen itse hieman pilkunviilaajien sukuun kuuluvaa sorttia, on mullekin paljon helpompaa, kun tiedän päivien kulun suurin piirtein ja tiedän useimmiten, mitä lapsi haluaa. Jaottelin eri osiot alaotsikoiden alle, jotta tekstistä tulisi toivon mukaan hieman selkeälukuisempi. Varoitus, luvassa on pitkä postaus!


N U K K U M I N E N :

Isla nukkui alussa paljon ja pikkumimmin kanssa oli helppo liikkua paikasta toiseen, koska Isla nukkui missä vaan ja millon vaan. Ensimmäiset pari viikkoa Isla nukkui päivät ja yöt, ollen hereillä korkeintaan tunnin tai kahden mittaisia pätkiä, eikä niitäkään turhan montaa ollut. Muistan kavereiden ihmetellen, että eikö se ole ikinä hereillä. Toisinaan mietin itsekin, että olisi mukavaa, jos tyttö olisi vähän enemmän hereillä, mutta tiesin jo silloin, että vielä tulee aika, jolloin mietin että eikö se vois nukkua vähän enemmän ;) Teimme Miikan kanssa jo alusta asti selväksi, milloin on yö ja aika nukkua. Totta kai Isla heräsi öisin syömään ja vaipanvaihdolle, mutta nämä hoidettiin pimeässä pienen yölampun voimin. Syötön jälkeen Isla laitettiin takaisin sänkyyn nukahtamaan, tarvittaessa rauhoiteltiin hieman ja laitettiin tuttia suuhun. Miika teki alkuun sitä, että alkoi höpöttämään Islalle vaipanvaihdon tai syötön yhteydessä, mutta kun pyysin, että öisin ei seurusteltaisi, hoitui huoltotoimenpiteet ilman juttelua. Mä olen onnellinen siitä, että Miika toimi aika pitkälti mun toiveiden mukaan ja näin ollen saatiin yhteiset pelisäännöt, joita noudatettiin. Viiden viikon iässä Islalla alkoi koliikki ja iltahuutojen seurauksena päivällä oltiin todella väsyneitä. Ennen kahden kuukauden ikää rutiinien toistaminen alkoi tuottamaan tulosta ja öisin nukuttiin putkeen 5-7h pätkiä, päivisin unien mitta oli varsin vaihteleva. Islalla alkoi tulla tietty rytmi päiväuniin vasta tässä reilu kuukausi takaperin. Koliikki jatkui 4,5 kuukauden ikään asti ja siihen asti Isla oli myös päivisin tosi väsynyt ja nukkui silloin kun nukutti. Yöunet alkoivat pitenemään vähän kerrallaan ja kolmen kuukauden iästä eteenpäin Isla alkoi nukkumaan aikalailla täysiä yöunia, toisinaan jopa 12 tuntia putkeen! Kuukausi sitten päiväunet tipahtivat neljästä-viidestä nykyiseen kahteen-kolmeen ja näin ollen päästiin tälläkin saralla luomaan jonkinlaista rytmiä. Tällä hetkellä Isla menee iltaisin nukkumaan 19.00-19.30 ja herää aamulla 08.00-09.00. Ensimmäisille päikkäreille käydään yleensä 10.50-11.30 ja ne on kestoltaan jotain tunnin ja puolentoista väliltä. Tokat päikkärit on sitten vähän vireystilasta riippuen 14.00-15.30 välillä, toisinaan jopa päivällisen jälkeen, eli klo 17.30 eteenpäin. Jos Isla herää aamulla heti kasin pintaan, mennään päikkäreille aikaisin ja silloin tarvitaan yleensä vielä viiden ja puoli kuuden välissä sellaiset puolen tunnin pikatorkut, joilta likka pitää herättää, ettei koko yö menisi kukkumiseksi. Mä olen tosi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, kun osaan jo suurin piirtein ennustaa neidin väsymyksen määrän ja unien ajankohdan. Tällainen on tilanne nyt, parin kuukauden päästä se voi olla jotain ihan muuta :D


S Y Ö M I N E N : 

Islahan on ollut alusta asti pullovauva, ne rintaraivarit oli jotain niin järkyttävää. Toisaalta pulloruokkiminen oli mulle helpotus, kun ei tarvinnut öisin hoitaa syöttämistä yksin. Alussa Isla heräili 3 tunnin välein syömään ympäri vuorokauden, mutta ennen kahden kuukauden ikää syöttövälit olivat öisin jo 5-7 tuntia (eli öisin herättiin kerran syömään) ja päivisin väli oli 4-5h. Koska Isla oli pullovauva, oli helppo antaa joka kerta maitoa suunnilleen saman verran ja näin ollen Isla myös jaksoi olla syömättä aika lailla yhtä pitkiä pätkiä. Kolmen kuukauden iässä syöttöväli taisi olla jotain 5-8 tunnin paikkeilla öisin ja siitä väli lähti pitenemään ja pian nukuttiinkin täysiä yöunia! Mä olen siitä tosi tyytyväinen, että Isla on aina ollut hyvä nukkumaan ja syömään, vaikka näissäkin asioissa on ollut erilaisia kausia, niin kuin vauvoilla aina. Isla ei ole ikinä saanut maitopulloa sänkyyn ja vaikka mä monia muita päätöksiä olenkin pyörtänyt, olen onnellinen että tämä on pitänyt. Ihanaa, kun Islaa ei tarvitse unipullosta vieroittaa, kun se ei siihen ole missään vaiheessa tottunut. Tääkin on sellainen asia, että kukin mun puolestani hoitaa asian omalla tyylillään, meillä tää tyyli on ollut toimiva ja siinä on pitäydytty :) Isla söi jo laitoksella aika suuria maitomääriä ja nehän lähti siitä luonnollisesti kasvuun ja kolmen kuukauden iässä määrät olivatkin jo melkein litra/päivä. Isla oli 3,5kk, kun meillä alettiin syömään kiinteitä suurien maitomäärien takia. Alussa kiinteitä maisteltiin kerran päivässä, yleensä tiettyyn kellonaikaan ja vähän kerrallaan määriä ja kertoja alettiin lisäämään. Neljän kuukauden iässä Isla söi päivän aikana yleensä neljä kertaa (maitoa/kiinteitä), mutta määrät lisättiin viiteen, jotta ruokailut pystyttäisiin rytmittämään paremmin, kun kaikki ruuat on jotain kiinteää. Viiden kuukauden iässä Isla söi jo kolme kertaa päivässä sosetta, kerran puuroa (illalla) ja aamuisin maitoa. Isla ei oo aamuisin ollut kovinkaan kova syömään ja näin ollen sai pitkään vain pelkästään maitoa, kun sitä ei kovin hirmuisesti mennyt. Nyt pari viikkoa sitten siirryttiin aamupuuroon ja pian olisi tarkoitus vaihtaa lounaalla syötävä kasvissose lihasoseeksi :) Tällä hetkellä Isla syö siis klo 08.10-09.20 (riippuen heräämisestä) aamupuuron, joka on tehty veteen ja sen kaverina pikkuisen sosetta makeuttamassa ja maitoa. Noin klo 10.30 syödään lounas, joka tosiaan on vielä kasvissose, mutta tarkoitus vaihtaa piakkoin lihaan. Iltapäivällä syödään klo 13.30 hedelmäsosetta, klo 16.30 lihasosetta ja iltapuuro (+vähän hedelmäsosetta makeuttamaan) klo 18.30. Mä olen aina ollut tarkka Islan ruoka-ajoista, jotta ruokailurytmi pysyisi säännöllisenä, mutta puolen tunnin heitto sinne tänne ei vielä ketään tapa. Isla saa jokaisen ruuan yhteydessä maitoa ja ennen varsinaista ruokaa (suunnilleen kerran päivässä) jotain naposteltavaa, kuten kurkkua, leipää, banaania yms.


M U U T   R U T I I N I T :

Heräämisen jälkeen Isla on tottunut siihen, että tutti jätetään sänkyyn ja se on vain pääasiassa nukkumista varten. Tuttia syödään nukkumisen lisäksi myös toisinaan rattaissa ja silloin kun kiukuttaa oikein kovasti, mutta muuten tutti on ja pysyy sängyssä. Sängystä nostan Islan syliin ja annan heräillä siinä kunnolla minuutin pari, kunnes päästän neidin touhuamaan. Unet nukutaan sängyssä tai vaunuissa ja näin on aina ollut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (pari kertaa Isla nukkui ihan pikkuvauvana mun vieressä sohvalla). Päätin jo ennen Islan syntymää, että en halua opettaa likkaa nukkumaan vieressä ja oon todella tyytyväinen, että olen pitänyt pääni tässä asiassa. Joinakin aamuina ajatus viereen ottamisesta houkuttaa, kun pitää juosta parin minuutin välein laittamaan tuttia suuhun/laittamaan Isla makuulle toiselle puolelle asuntoa, mutta näin teemme jatkossakin :) Viikonloppuisin Isla pääsee herättyään vähäks aikaa köllimään mun ja Miikan väliin meidän sänkyyn, koska koko perheen rauhallinen herääminen on meillä aika harvinaista herkkua. Siinäkään ei enää nukuta, vaan Isla riehuu ja rellestää. Aamumaito syötiin vielä kuukausi takaperin sylissä Islan huoneessa ja iltapuuro keittiön lattialla turvakaukalossa, mutta nykyään kaikki ruuat syödään syöttötuolissa ruokapöydän ääressä. Nukkumaan mennään omaan sänkyyn, laitetaan peitto päälle, tutti suuhun ja pupu kainaloon. Toivotan Islalle kauniita unia ja silitän päästä, jonka jälkeen lähden huoneesta ja laitan oven kiinni. Jos likka on tarpeeksi väsynyt, nukahtaminen tapahtuu alta kahden minuutin samaan asentoon, mutta useimmiten ei. Yleensä Isla touhuaa omiaan sängyssä hetken (alle vartin), jonka jälkeen nukahtaa. Toisinaan tuttia saa käydä laittamassa muutaman kerran, mutta nykyään tätäkin vähemmän, koska Isla kyllä löytää tutin itsekin ja osaa laittaa sen suuuhun. Yksi periaate ennen Islan syntymää oli mulla myöskin se, etten halua opettaa lasta nukahtamaan niin, että mun pitää olla aina paikalla. Tämä päätös on pitänyt (yksi niistä harvoista :D) ja vaikka jossain vaiheessa olisikin ollut helpompaa jäädä siiden viereen nostelemaan tuttia suuhun, kiittelen itseäni näin myöhemmin, ettei niin olla tehty. Oon tosi tyytyväinen, että nukahtaminen on meillä yleensä helppoa, mutta toisinkin on ollut :)

15.2.2013

Ilopilleri

Mä rakastan yli kaiken niitä aamuja, kun Islan huoneesta alkaa kuulumaan naureskelua ja höpötystä, itkun ja käninän sijaan. Ikinä ei voi etukäteen tietää, mitä sieltä huoneesta alkaa kuulumaan, mutta itkusta ja käninästä voi päätellä, että aamu on tappelua ensimmäisiin päikkäreihin asti. Onneksi tänään oli hyvä aamu ja minäkin nousin hyväntuulisena, vaikka olis väsyttäny vielä ihan tuhottomasti. Siis mikä ihmeen energinen keskiraskaus? Ei oo näkyny. Mä olin Islaa oottaessa näihin aikoihin kans tosi väsynyt, ellen ihan väärin muista. Onneks kevät tulee kohta ja valon määrä on jo nyt lisääntynyt selvästi, se vaikuttaa heti omaan oloonkin.  Onneksi mulla on tuo yks pieni ilopilleri, joka virnuili tänäkin aamuna siihen malliin sängyssään, ettei siinä itekään voi olla huonolla tuulella <3


Tänään on jo perjantai! Mihin tää viikko meni? Tuntuu, että vasta oli sunnuntai ja nyt ollaankin kelattu taas koko viikko läpi. Toisaalta, tällä viikolla on ollu vaikka minkälaista ohjelmaa ja oikeastaan ihan joka päivälle, joten ei siis ihme jos aika kuluu nopeasti. Onneksi viikonlopulle ei oo erikoisempia suunnitelmia, mitä nyt Miikalla taas vaihteeks töitä (mut ei ens viikonloppuna!<3). Ollaan tää viikonloppu näillä näkymin kotosalla ja laiskotellaan, tarviikos sitä muuta tehdäkään?

Ainiin, eilen tulikin täyteen jo rv. 24+0 ja mä ihan unohdin koko asian! Tällanen lahopää musta on tullu... Nyt viikkoja ei tuukaan seurattua niin tarkasti kun Islan aikaan, kun on tuo yks touhottaja jaloissa pyörimissä, joka järjestää mulle äksöniä ihan tarpeeks. Tuntuu, että vastahan raskaus oli ihan alussa ja nyt ollaan hyvinkin jo yli puolen välin, huimaa! Eihän tässä ois enää kun alle 16 viikkoa laskettuun aikaan (plusmiinus pari viikkoa), se ei oo paljoa se. No mut en valita, musta on kivaa että aika tuntuu kuluvan nopeesti, koska oon tosi kärsimätön ihminen ja en millään jaksais aina odottaa :D

Ihanaa viikonloppua kaikille! Niin ja tervetuloa uusille lukijoille! 

14.2.2013

Hempeilyä vai eikö sittenkään?

"Ai miten niin kiellettyä?"

Mä meinasin aloittaa tän postauksen hempeilemällä, kuten muutkin, mutta sitten päätin toisin. Tai Isla päätti. Tai ei oikeastaan Islakaan. Niinpä kerron heti alkuun, kuinka meillä vitkuteltiin taas iltapuuron kanssa reilu puoli tuntia ja just kun oli viimeisen maitotipat pullosta menossa, tuli laatta kylään. Me katottiin Miikan kanssa silmät pyöreenä, kun kaikki neitin massuun menny tuli samaa reittiä takaisin. Ensimmäinen ajatus oli, että ei kai taas... Edellisestä kerrasta ei nimittäin ole pitkä aika, muistanette tämän postauksen? Aiemmat kerrat pistin hirmuisen flunssan piikkiin, mutta nyt flunssa on jo helpottanut, joten syytä en tähän keksi. 

Jotta ei menis ihan eritepostaukseksi tämä teksti, voisin kertoa myös miten ihana mies mulla on. Ainakin toisinaan. Miikahan ei oo maailman romanttisimmasta päästä, sen mielestä muistamisen arvoisina hetkinä sopiva lahja on vaikka valkosuklaalevy ja Pringles-tuubi (ei pahalla mussu...). Tänään tuo miekkonen kyllä yllätti minut (ja varmaan itsensäkin) totaalisesti raahaamalla hempeän kukkapuskan kotiin, kera Geisha-levyn ja ripsienpidennyslahjakortin! Ohhoh... Kukista sain sentään räpsäistyä jonkun kuvan, suklaa ehti tyydyttämään allekirjoittaneen suklaahimoa ennen kuin pääsi kuvattavaksi. Mä olen jo jokusen tovin haaveillut, että pääsisin kokeilemaan ripsipidennyksiä, omat räpsyttimet kun ei maailman pisimmät oo ja nykyään ne ei halua enää taipuakaan mihinkään. Siis en ymmärrä, ennen mun ripset suostui taipumaan aika nätisti, mutta nykyään ei sitten millään, vaikka murjoisin niitä miljoona kertaa taivuttimen kanssa. Kummallista.

Kuva kukkapuskasta ja sekin aika kehno. No, aina ei voi onnistua :D

Miika siivoo edelleenkin Islan jälkiä keittiöstä (mä siivosin viimeks;)), joten pääsin hetkeksi istahtamaan koneelle. Ehkäpä nautiskelen sipsikipon viimeiset naksut ja painun nukkumaan, oon oottanu yöunia jo varmaan yhen puol vuorokautta :D Heräsin tänään taas 04.30 Miikan kelloon ja seuraavan kerran uni tulikin vasta kolme tuntia myöhemmin. Ei siinä ehtinyt kovin pitkään nukkumaan, ennenku Isla heräs. 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoille! <3 Onko teitä muistettu mitenkään? :)

P.S. Olettehan huomanneet tykkää-nappulan jokaisen tekstin lopussa? ;)


12.2.2013

Vaatteet kiertoon

Mä olen ollut eilen ja tänään ahkera, sillä kävin läpi kaikki Islan pieneks jääneet vaatteet ja pistin myyntiin Facebookkiin. Eilen touhusin vaatteiden parissa varmaan pari kolme tuntia ja luulin urakan olleen jo ohi, kunnes tänään löysin vaatehuoneesta vielä laatikollisen vaatteita. Siis täyden banskulaatikollisen, siinä vaiheessa alko masentamaan :D On siinä vaan aika homma kuvata kaikki, kirjoittaa kuvaukset ja hintapyynnöt ja ladata kaikki vielä Facebookkiin. Kyllä mä tiesin, että Islalla on aina ollu paljon vaatetta, mutta että noin paljon! Laitoin myyntiin n. 130 vaatetta, joista pieni osa tosin oli saatuja ja jääneet pitämättä, kun en ole kelpuuttanut. Toisaalta raivaaminen tekee ihan hyvää, sillä pitäähän pikkuveljenkin vaatteet saada jonnekin mahtumaan :)

Eikä tuossa oo edes kaikki...

Mun ostolakkokin loppui eilen ikään kuin huomaamatta... Käytiin siskon kanssa kiertämässä vasta avattu kirppis ja löysin sieltä Islalle hopeisen Hello Kitty-mekon, joka oli pakko saada. No okei, meidän kummitytön synttärit on tossa kuukauden päästä, joten ehkä toi mekon ostaminen oli oikeutettua, koska Islalla ei oo oikein mitään mekkoa, joka olis sopivan kokoinen. Mekon lisäksi löysin kolme kirjaa eurolla, joten pakkohan ne oli mukaan ottaa, Islalla on vaan muutama kirja ennestään ja mä alan ainakin osaamaan ne ulkoa. Jospa mä nyt yrittäisin pysyä vähän pidempään ostolakossa, kun pari päivää. Miks mä en oikein itekkää usko tuohon? :D



10.2.2013

Vaatefiilistelyä

Siis voiko ihminen olla näin innoissaan joistain tennareista? Ja jos ne ei oo ees itelle, vaan lapsille? Mä päätin lauantaina asettaa itseni hetkeksi shoppailukieltoon, ainakaan en saa ostaa muksuille mitään vaatteita heräteostoksina, tarpeelliset hankinnat on sitten erikseen (välikausirukkaset ym.). Katotaas miten hyvin mun päätös pitää, mä kun en oo ennenkään ollu hyvä pitämään lupauksiani, ainakaan tällaisissa asioissa :D

Kävin perjantaina pyörähtämässä KappAhlissa kanta-asiakaspäivillä, koska kaikki tuotteet oli -25%. Ostin Islalle pari kappaletta yökkäreitä, koska entiset alkaa käymään jo pieneksi ja mä vaan tykkään likimain eniten juuri Kappiksen yökkäreistä, koska niissä on vetskarit. Muilla vaatekaupoilla ei juurikaan tunnu olevan vetskariyökkäreitä tai sitten ne on terällisiä, ei siis lainkaan sopivia meille. Islalla on muutama terällinen yöpuku, mutta oon todennut ne varsin turhiksi, kun neiti vääntää jalat pois lahkeista ja sitten huudetaan, kun jalat on solmussa yökkärin sisällä :D Vetskariyökkärit on aika ehtottomia meidän likalla myöskin siitä syystä, että ne saa nopeasti kiinni, eikä tarvii ährätä neppareiden kanssa, Isla kun ei oo periny multa ainakaan maailman pisintä pinnaa. Löysin KappAhlista myös pikkuveljellekin jotain, nimittäin hupparin ja bodyn. Oon nyt ihastunu poikien vaatteissa tollaiseen kirkkaan oranssiin, i-h-a-n-a. Mä toivon, etten kerro viikon päästä vihaavani oranssia :D 

Lauantaina me lähdettiin pyörähtämään Islan kanssa uudemman kerran kaupungilla, kun Miika oli töissä. Mehän mentiin jo perjantaina mökille, mutta kaikki lähti lauantaina aamusta jonnekin päin huitelemaan, niin lähdettiin mekin sitten Miikan kyydillä kaupunkiin, ettei tarviis korvessa tylsistyä. Olin jo hetken aikaa kuolannut H&M:llä ihania tennareita poikien puolelta Islalle, neidillä kun ei mitään kenkiä vielä ollu ja välikausihaalari on kuitenkin terätön. Siispä kävin koppaamassa likalle varsin päheen näköiset popot henkkamaukalta, eikö ookki ihanat? Lindexiltä löytyi vielä alerekistä Islalle yks kiva body, niille onkin nyt tarvetta, kun entiset alkaa käymään pieniks. Ja viimeisin, muttei suinkaan vähäisin ostos. Ajattelin pyörähtää pikaisesti vielä Sokoksen kenkäpuolella, josko siellä ois ollu Islalle jotain kenkiä kesäks. Eipä löytyny neidille kenkiä, mutta jotain muuta kuitenkin. Siis voiko pienelle pojalle olla päheempiä tennareita? Kun näin noi KangaROOSin tennarit alerekissä, en vaan voinu jättää niitä sinne! Siitähän ei oo vielä tietoa, onko noi meidän pojalle passelit ens keväänä/kesänä, mutta sen näkee sitten. Olis kuitenkin ollu mun mielestä tyhmää jättää ne sinne hyllyyn, kun kengissä oli -70% alelappu, joka tarkotti että kengille jäi hintaa vaan 14,1€. Toivotaan parasta, että tennarit ois pikkuveljelle passelit reilun vuoden päästä :)

Pikkuveikan popot!

Sokos. 

Islan päheet tennarit, mäkin haluun tollaset! 

H&M.

Lindex.

KappAhl.

KappAhl.

KappAhl.

KappAhl.

 Isla on oppinu illistelemään, toi on vaan jotain niin suloista <3