21.2.2013

Masukuulumisia!


Tänään poksui jälleen viikot, kohtahan tässä alkaa jo viimeinen kolmanneskin! Maha kasvaa, vaikka musta tuntuu että se ois jo monta viikkoo ollu tuon kokonen. Kai mä oon vaan jo ite niin tottunu tuohon rantapalloon, etten huomaa sen kasvua. Onhan tuolla mahalla jo sen verran kokoa, että kyykistyminen tapahtuu jalat harallaan ja olen alkanut pahoinpitelemään mahaa huomaamattani mm. ovilla :D Pari kertaa on tullut huomattua sekin, etten mahdukaan enää sivuttain niin pienistä väleistä, kun normaalisti... Tällä viikolla vauva painaa jo noin 800g ja pituuttakin löytyy 30cm. Mikäli synnytys nyt käynnistyisi (mitä en todellakaan toivo), olisi pikkuisella jo hyvät mahdollisuudet selvitä :)

Elämä mahassa keskittyy aikaiseen aamuun, kun Miikalla soi kello puoli viis. Niihin aikoihin mahassa alkaa kova riehuminen ja sekös vasta kivaa onkin, kun mun pitäis saada uudestaan unta. Toinen riehumisjakso keskittyy iltaan ja jatkuu yleensä siihen asti, kun menen nukkumaan. Toki päivälläkin elämää siellä on, mutta vähemmän. Sen takia oonkin meinannut saada sydänkohtauksen ainakin yhden miljoona kertaa, kun mahassa ei olevinaan ole mitään tapahtunut pitkään aikaan. Pikkujäbä käyttäytyy mahassa kuten Isla, näillä viikoilla heitellään kuperkeikkoja, mutta potkuja on vähemmän. Hauskaa katsoa, kun maha muljuaa joka suuntaan :)


Tähän asti olen välttynyt sen suuremmilta vaivoilta, mitä nyt Rennie on kaveri ja mahaa kiristelee. Islan aikaan mahassa ei juurikaan ollut mitään ilkeitä tuntemuksia, mutta pikkujäbän kohdalla repivää kipua esiintyy melkein aina, kun lähden vähänkin kävelemään. Kipu tuntuu enemmän oikealla puolella, mutta pitkittyessään levittäytyy koko alamahan alueelle. Neuvolassa käskettiin viime kerralla ottamaan rauhallisesti ja lepäilemään tarvittaessa. Neuvolalääkäri ois tuossa puolentoista viikon päästä, saas nähdä tuleeko sieltä mitään sanomista :) Närästys on pysynyt ainakin tähän asti varsin siedettävänä ja Rennietäkään en joudu nappailemaan kovin montaa kertaa päivässä. Mutta mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, tulee närästys moninkertaistumaan mitä pidemmälle raskaus etenee. Sille ei kuitenkaan mitään mahda ja onneksi se ei kestä ikuisesti! Selkä sanoo poks, kuten odotettavissa olikin. Islaa odottaessahan mä jouduin jäämään ennen äitiyslomaa sairaslomalle juurikin selän takia ja se oikkuilee nyt taas. Pahimpina päivinä olen käyttänyt tukivyötä, vaikka en siitä yhtään tykkääkään, se kun tuppaa painamaan ilkeästi istuessa ja olo tuntuu muutenkin vyön kanssa puupökkelöltä. Nyt selkä ottaa ihteensä Islan kantelusta, mutta sille ei mitään mahda, pakkohan tuota pikkuneitiä on kantaa.

P.S. Kuvittelenko mä, vai onko tuo maha alempana kuin viime viikolla?

6 kommenttia:

  1. Oi mikä masu! Aloitin nyt lukemaan blogiasi ja tykkään kovasti! Taidan ruveta vakkariksi :)

    Voisitkö tehdä postauksen Islan vaatekaapin sisällöstä? Oon ihan hurahtanut tuohon samaan "tyyliin" kuin sinä ja olis kiva saada vinkkiä mitä tulevalle vauvalle pukea :) hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukemaan! Voin ehdottomasti tehdä postauksen Islan vaatekaapin sisällöstä, mutta siinä voi hieman kestää, kun tuota vaatetta on jonkun verran :D

      Poista
  2. Olisko myös mahdollista saada juttua siitä miten te ootte miikan kans tavannu jne.? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekin on mahdollista, joskaan meidän rakkaustarina ei oo siitä romanttisimmasta päästä :D

      Poista
    2. Noo, ei kai kaiken ny nii romanttista tarvi ollakkaan. :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!