6.2.2013

Se tunne...


Se tunne, kun syötät lapselle iltapuurot kolmeen kertaan. Se tunne, kun kahdet niistä lentää kaaressa sotkien pöydän, lattian, syöttötuolin pehmusteineen, lapsen vaatteet ja lapsen. Eilen illalla meinas kyllä iskee epätoivo  Islan iltapuuron aikaan, kun lima kurkussa sai Islan taas oksentelemaan. Mä aattelin, että saan Islan seiskan aikaan viimestään nukkumaan ja kerkeen istumaan reilun tunnin vaikka koneella, ennenku Miika tulee töistä kotiin. Väärin. Mä sain Islan nukkumaan vähän ennen puolta kasia ja kuurasin keittiötä reilusti yli kasiin, olin pesemässä syöttötuolin pehmustetta siinä vaiheessa, ku Miika kotiutui töistä. No, aina ei voi voittaa, mutta pääasia että laps sai kuitenkin syötyä ja nukkuu vieläkin vallan tyytyväisenä sängyssään. 

Heräsin tänä aamuna 04.30, ihan niinku joka ikinen aamu. Miikan kello soi siihen aikaan ja yleensä potkin tyypin ylös sängystä ja jatkan ite unia, mutta tänä aamuna nukkumatti kerkes hylkäämään mut ennen kun sain pään takaisin tyynyyn. Nää on taas näitä aamuja. Toisinaan saan unta heti Miikan noustua, toisinaan unta saa odotella vähän aikaa ja toisinaan sitten parikin tuntia. Tänään odottelin 1,5h ja totesin, että eipä näy nukkumattia. Suurin syy tosin valvomiseen lienee masukaveri, joka päätti, että heti kun laskeudun vaakatasoon, aloitetaan villit aamujumpat. Noo, tää ei oo mitään uutta :)


Koska oon tässä ehtinyt jo laittamaan ihteni ihmisen näköiseksi ja syömään aamupalankin, suunnittelin reissua Ikanoon shoppailemaan kahtelemaan. Riippuu tietenkin ihan Islasta, että mihin aikaan neiti meinas herätä. Iltapäivästä onkin luvassa kahvittelua Sinin kanssa, meikäläisen väsymystila taitaa vaatia useamman kupin kahvia, mutta ei anneta sen haitata! 

2 kommenttia:

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!