31.5.2013

Ne rakkaimmat ♥

Mä olen älyttömän onnellinen juuri nyt. Mulla on ympärilläni paljon ihania ja tärkeitä ihmisiä, lähimpänä oma perhe totta kai. On päiviä, jolloin tekisi mieli heittäytyä lattialle huutamaan ja itkemään, mutta vastapainoksi on paljon päiviä, jotka saa mut muistamaan miksi olen halunnut lapsia ja mikä on tärkeää. Mä yritän tallettaa mieleni sopukoihin ne kaikki tärkeimmät muistot ja toivon, etten unohtaisi niitä koskaan. Moni mun ikäinen on tehnyt elämässään erilaisia valintoja, mutta mä olen tyytyväinen omiin päätöksiini ja siihen mitä mulla on 



Jotta ei menis koko teksti ihan herkistelyksi, niin kerrottakoon vaikka, että mä oon myös superonnellinen siitä, että me lähdetään tänään mökille! Miikalla on huomenna aamusta viiteen meno töihin, joten se heittää meidät vaan mökille ja tulee ite huomenna perästä. Samalla mun äiti jää kesälomalle, joten en tiedä palataanko me sunnuntaina takaisin kotiin, vai ollaanko pidempään mökillä :) 

P.S. Heräsin ennen kuutta ja silti mulla on hyvä fiilis? No, joskus näinkin!

30.5.2013

Viikon vanha

Hurjaa ajatella, että meidän perheen kuopus on jo viikon ikäinen, vastahan me oltiin sairaalassa? Poitsu on tässä vaiheessa vielä vallan helppo tapaus, sillä vuorokaudesta nukutaan varmaan lähemmäks 23 tuntia ja hereillä ollessa tuijotellaan useimmiten tyytyväisenä muiden touhuja. Masu on tänään vähän vaivannut ja itkuakin on muutamaan otteeseen väännetty sen takia, mutta pahemmilta kipuiluilta on vielä onneksi vältytty. Ruoka tuntuu pojalle maittavan vallan hyvin ja toivon, että paino olis noussut jo sinne 3 kiloon, niin ei yöllä tarviis kolmen tunnin välein herätellä pojua syömään. Toisaalta, tuntuu pikkuveikan sisäinen kellokin olevan aika tarkka, ruokailemaan herätään yleensä ilman kelloakin aika tarkalleen kolmen tunnin välein. Lähdetään huomenna käymään koko porukalla pikkuveikan neuvolassa ja onneksi Miika tulee mukaan, sillä ylimääräinen käsipari voi tulla tarpeeseen Islan kanssa, siitä neidistä kun ei voi ikinä tietää mitä se keksii ;)




Mua alkoi tänään naurattamaan nuo pikkuveikan Hessu Hopo-koivet! Vaikka poitsu muuten onkin pieni ja hoikka, ei jalkaterä meinaa mahtua millää KappAhlin 50/56-senttiseen terälliseen yökkäriin :D Muuten yökkäri on vallan reilu, mutta jalka mahtuu nippa nappa. Pitänee käydä ehkä ostamassa muutama yökkäri, jotka ei olis terällisiä. Saman ongelman oon huomannut sukkien kanssa - sukan varsi on sen verran reilu, että pyörivät melkein jalassa, mutta teräosa on sitten liian lyhyt. Valtavan kokoisten koipien lisäksi poitsulla on pitkät ja sirot sormet, mitä ihmettelen suuresti näillä geeneillä. Mulla on kyllä suht sirot sormet, mutta pitkät ne ei oo ja Miikan sormet ei oo siroja nähneetkään :D Jännityksellä odotan sitä kun pikkuveikka vähän tuosta kasvaa, kumpaakohan se sitten mahtaa muistuttaa enemmän, mua vai Miikaa?



Isla 11kk!


Jälleen on kuukausi vierähtänyt edellisestä kuukausikatsauksesta ja voi että tässä ajassa on tapahtunut taas paljon! Isla on oppinut ison kasan uusia taitoja ja ehtipä tässä välissä likalle syntyä pikkuvelikin, jota on koko porukalla ihmetelty ja ihasteltu. Isla on ollu veljen myötä hieman mustat sukat jalassa, mutta pahemmilta mustasukkaisuuskohtauksilta on ainakin toistaiseksi vältytty *koputan puuta*. Islan mielestä veikkaa on kiva keinuttaa turvakaukalossaan, likka meinaa vaan antaa aina vähän turhan kovat vauhdit pikkuveljelle :D Onpahan pikkuveikkaa yritetty vähän läpsiä ja nipistelläkin, joten tarkkana saa olla noiden kahden kanssa.




Kuten postauksen alussa mainitsinkin, on kuukauden aikana opittu myös paljon uutta. Edellisessä kuukausikatsauksessa kirjoitin, että Isla seisoo jo pitkiäkin aikoja ilman tukea, mutta askelia ei vielä olla otettu. Tilanne muuttui kaksi päivää kuukausikatsauksen kirjoittamisen jälkeen, kun likka otti ensimmäiset askeleet ja samana iltana ennätys taisi olla ainakin kahdeksan askelta. Sen jälkeen meni jokunen viikko, ettei kehitystä kävelyn suhteen tuntunut tapahtuvan, mutta nyt on otettu taas aimo harppaus uskalluksen suhteen eteenpäin ja tällä hetkellä likka käveleekin melkein koko ajan kotona! Myös ulkona kävelemistä on harjoiteltu, varsinkin alkuun hiekka ja nurmikko tuntui vieroksuttavan Islaa (ei siis halunnut kontata) ja tällöin käveltiin joitakin askelia. Nyt likka on hoksannut, että hiekalla konttaaminen on ihan kivaa ja kävely ulkona antaa odottaa itseään. Kyllähän Isla muutamia askelia aina välillä kävelee ulkona, mutta kaikki ajallaan :)

Mainitsin viimeksi myös sen, että tutista ja pullosta luovuttiin kertarysäyksellä tarkoituksena vieroittaa Isla niistä ennen pikkuveljen syntymää. Vieroitus meni vallan loistavasti, eikä likka ole tuttipullon ja tutin perään haikaillut. Myöskään pelkäämäni yöherätykset eivät toteutuneet, vaan neiti on nukkunut koko ajan yönsä läpi vallan makeasti. Muutamana yönä on heräilty itkeskelemään, mutta itku on loppunut itsekseen muutaman minuutin päästä, eikä Islan huoneessa ole tarvinnut edes käydä. Vaikka tutista onkin eroon päästy, tuntuu se edelleenkin kiinnostavan. Viime sunnuntaina, kun likka saapui kotiin hoidosta, vietiin ensimmäisenä pikkuveljeltä tutti suusta. Muutamaan kertaan Isla on yrittänyt ottaa veikan tutin multa kädestä, mutta sen suurempaa huomiota tuttiin ei olla kiinnitetty ja toistaiseksi veli on saanut pitää tutit omassa käytössään.


Kuluneen kuukauden aikana Isla on oppinut myös vilkuttamaan ja taputtamaan. Varsinkin vilkuttaminen on nyt hitti ja me saadaankin Miikan kanssa olla koko ajan vilkuttelemassa Islalle takaisin :D Isla myös ymmärtää, jos kehotetaan vilkuttamaan tai taputtamaan, tosin aina kehoitusta ei haluta toteuttaa. Isla tykkää taputtaa kovasti itselleen, mitä sitä turhaan olemaan vaatimaton ;)

Hapanmaitotuotteiden maistelu on jatkunut entiseen malliin ja Isla on alkanut syömään meidän kanssa toisinaan samaa ruokaa. Myös rasvattoman maidon maistelu on aloitettu ja Islan mielestä pahempaa kuraa ei ole olemassakaan. Noh, jospa se olisi vain alkukankeutta ja maito alkaisi uppoamaan jossain vaiheessa, likka kun ei ole pahemmin muiden ruoka-aineiden kanssa nyrpistellyt.


Mitäköhän muuta...? No, kaikki tärkeimmät asiat tuli varmaan kirjoitettua jo ylös, niitä ei vaan tahdo muistaa aina kun pitäisi postausta kirjoittaa. Paljon on kuitenkin kuukaudessa tapahtunut ja likka tuntuu jo niin isolta tytöltä, kun kävelee niin tomerana ympäri asuntoa. Kyllähän Isla vielä konttaakin, mutta kävelyä on tullut hurjasti lisää kuluneen viikon aikana ja toisinaan edetään jo useampi metri pyllähtämättä. Myös pikkuveljen syntymä on vaikuttanut  varmasti siihen, että Isla tuntuu jo niin kovin isolta. Onhan likka tietysti iso veljeensä verratessa, mutta siltikin vielä kovin pieni. Pikkuveljen tultua taloon Isla on myös kaivannut selkeästi enemmän läheisyyttä ja kuluneen viikon aikana meillä on sylitelty ja halailtu paljon. Varsinkin nyt äiti tuntuu olevan kova juttu, kun veikka vie paljon minun huomiota ja Isla on viettänyt aikaa paljon Miikan kanssa. Heti kun saan kädet vapaaksi pikkuveljen osalta, Isla haluaa syliin saamaan oman osansa huomiosta :)

Tässä kuussa ei olekaan neuvolaa, seuraava on sitten 1-vuotisneuvola. Kuukauden päästä siis viimeinen kuukausikatsaus ja neuvolakuulumisia!

29.5.2013

Synnytys, se toinen

Jouduin vaivaamaan hetken niitä kahta lepotilassa olevaa aivosoluani, kun keksin otsikkoa tälle postaukselle. Halusin sen olevan selkeä, jotta synnytyskertomusta etsivät löytävät sen vaivattomasti, mutta postaukselle ei voinut antaa kuitenkaan samaa otsikkoa, kuin viime vuonna. Samalla aloin miettimään, että tämä oli todellakin jo toinen synnytys ja vieläpä alle vuoden sisällä. Tuntuu kummalliselta ajatella, että olen ollut paria kuukautta lukuun ottamatta viimeiset puolitoista vuotta raskaana ja nyt en enää olekaan, enkä tule olemaankaan pitkään aikaan, en ehkä ikinä. Ilman taustatietoa tähän postaukseen eksyville kerrottakoon, että pienen pieni poikamme syntyi 23.5.2013 klo 22.41 painaen 2720 grammaa, päänympärys 33,5cm ja pituutta oli 47,5cm. Tuolloin mulla oli raskausviikkoja 38+0, joten poika otti parin viikon varaslähdön :)


Ilokaasupöllyissä? Kyllä :D

Heräsin torstaina (23.5) aamuyöllä kolmen maissa napakoihin supistuksiin, joiden kanssa pärjäsi kuitenkin vielä ihan hyvin. Supistuksia oli tullut jo parina päivänä, mutta aina ne oli kuitenkin sitten loppuneet ja kivuliaisuudenkaan puolesta ne ei olleet mitään verrattuna synnytyssupistuksiin, vaikka kipeiltä tuntuivatkin. Torstaina aloin aamusta neljän jälkeen kellottelemaan supistuksia ja niitä tuli ensin kymmenen minuutin välein, kunnes tihenivät väliltään 5-7 minuuttiin. Miika heräili vähän ennen puolta viittä ja totesin, että pitää varmaan soittaa äidille, josko voitais mennä sinne Islan kanssa, kun en oikein voi huolehtia huomiotaan kärttävästä lapsesta supistuksien tullen (Miika oli siis lähdössä töihin). Äiti ja iskä tuli mökiltä vähän yli kuuden ja nappasivat meidät kyytiin matkalla kotiin. Saman tien kun porukoille päästiin, supistukset loppuivat ja kirosin, etten synnytä varmaan ennen joulua. Iltapäivästä mulla oli aika lääkärille, poitsua ultrailtiin taas ja tarkistettiin lapsiveden määrää ja painoarviota. Pieneksihän se lääkäri meidän pojua veikkaili ja painoarvioksi saatiin 2600 grammaa ja samalla kirjoitettiin seuraavalle viikolle lähete äitipolille, jossa seurataan vauvan kokoa tarkemmin. Lääkäri teki sisätutkimuksen hieman kovakouraisemmin, tarkoituksena saada jotain tapahtumaan. Tuolloin olin pari senttiä auki, aivan kuten muutamaa päivää aiemminkin. 

Iltapäivästä käytiin ulkoilemassa tuossa meidän pihassa siskon ja kummitytön kanssa, supistuksia tuli siinä   muutama ja ne alkoi jo olemaan aika kipeitä. Tultiin kotiin ja Isla meni päikkäreille, totesin Miikalle, että pitää varmaan viedä Isla äidille hoitoon päikkäreiden jälkeen ja lähteä käymään näytillä synnärillä, aloin olemaan jo aika tuskainen supistuksien kanssa. Soittelin äidille ja porukat oli just lähdössä mökille, mutta äiti jäikin puhelun jälkeen odottelemaan meitä kotiin. Mä odotin tuskaisena Islan heräämistä ja istuin saunajakkaralla suihkussa sillä aikaa, kun likka nukkui ja Miika piti mulle seuraa. Isla heräili kuuden jälkeen ja vähän ennen seiskaa oltiin porukoilla, siitä jatkettiinkin sitten suoraan sairaalalle. Automatka tuntui järkyttävän pitkältä ja mä puristin ovikahvaa silmät kiinni, tuntui että kaikki liikennevalot oli punaisia. Sairaalalle kuitenkin päästiin ja sisään kirjauduttiin klo 19.25. Pääsin heti makaamaan käyrille ja tässä vaiheessa supistuksia tuli 3-4 minuutin välein. Käyrillä maatessa musta tuntui, että teen kuolemaa ja paikoillaan makaaminen ei ainakaan helpottanut yhtään tilannetta. Kätilö totesi meidät vastaanottaessaan, että otetaan tuossa tarkkailuhuoneessa vähän aikaa käyrää ja tehdään sisätutkimus, mutta hetken mun kipuiluja katsottuaan totesi, että eiköhän mennä käyriltä suoraan synnytyssaliin. Islaa odottaessahan mä olin useamman tunnin tarkkailuhuoneessa ennen synnytyssaliin pääsyä, mutta nyt jäi ammeet ja suihkut välistä ja mentiin suoraan saliin. 



Salissa mulle tehtiin ensimmäinen sisätutkimus klo 19.50 ja olin sillon jo 5cm auki, en siis turhaan ollu kärvistelly (onneks!). Tän jälkeen pääsin hörppimään ilokaasua ja olin ihan omissa maailmoissani maski naamalla, ilokaasu vei supistuksilta pahimman terän pois ja pystyin taas olemaan. Ilokaasu ei kuitenkaan pitkään auttanut ja anestesialääkäri tilattiin paikalle. Onneks lääkärillä ei ollu kiireitä ja pääsi heti tulemaan, epiduraalin sain klo 20.20. Epiduraali aiheuttaa joillekin hillitöntä kutiamista ja aivan kuten Islankin aikaan, myös nyt mä raavin hulluna joka paikkaa, kun kutitti niin vietävästi! No, aika pieni paha kärsiä, kun epiduraali onneks kuitenkin auttoi. Epiduraalin laiton jälkeen vointi oli ihan hyvä, supistukset tuntui enää lähinnä paineen tunteena ja tilanne edistyi ihan hyvin, sillä klo 21.25 paikat oli 8cm auki. Pian tämän jälkeen supistuksien tullen alkoi tuntumaan kovaa paineen tunnetta, mutta kätilö ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa tästä mainitessani, vaan lähti koko ajan huitelemaan jonnekin ihan muualle. Mä jouduin soittamaan hoitajan kutsunappia ja käskemään, että tutkii kohdunsuun tilanteen ja kätilö totesikin, että kymmenen senttiä auki, puhkaistaanpa kalvot. Tässä vaiheessa kätilö sanoi, että ponnistele ihan oman tuntemuksen mukaan ja ite istui vaan koneella. Mä olisin ehkä toivonut pikkasen enemmän tukea ja apua tässä vaiheessa, mut onneks Miika sentään oli paikalla. Mä siinä sitten ponnistelin kyljellään ja olin vähän hukassa, että mitä tässä nyt tapahtuu. Hetken päästä kätilö käski lopettaa ponnistamisen ja puhaltelemaan vaan. Vauva syntyi klo 22.41 ja ponnistusvaihe oli 6 minuuttia, aika nopea siis. Vauva piti tyylikkään huutokonsertin heti syntymän jälkeen ja vaikka olikin isosiskoaan pienempi syntyessä, ääntä tästä tapauksesta lähti kyllä paljon enemmän. Vauvan sain heti synnytyksen jälkeen rinnalle ihmeteltäväksi ja siinä me sitä tuijoteltiin ihan sanattomina :)


Synnytyksestä mulle jäi todella hyvä kuva, vaikka kätilön toiminnassa olisikin ollut hieman parantamisen varaa. Onneks mulla oli kuitenkin yks synnytys jo takana, etten ollu ihan hukassa siinä vaiheessa kun itekseni ponnistelin. Islan synnytys oli helppo ja suht nopea (kokonaiskesto hieman yli 11 tuntia), joten ajattelin ettei toinen vaan voi millään olla yhtä helppo. Toisin kuitenkin kävi, tämä toinen synnytys oli vielä paljon helpompi ja nopeampi, voisin lähteä vaikka heti uudestaan synnyttämään. Repeämiä ei tullut yhtään, joten tikkejäkään ei tarvittu. Olo synnytyksen jälkeen oli vallan mainio, ei lainkaan sellainen että olis just synnyttäny :D

Synnytyksen kokonaiskesto oli 6 tuntia 19 minuuttia. Ensimmäinen vaihe kesti 6h 5min, toinen vaihe 6 minuuttia ja kolmas vaihe 8 minuuttia. Poitsun apgarpisteet oli 9/9. 


Tällainen oli mun toinen synnytys, onko teidän synnytykset olleet sellaisia kuin kuvittelitte?



27.5.2013

Kiirettä pukkaa!

Me täällä nuuskutellaan vauvan tuoksua ja yritetään parhaamme mukaan täyttää kummankin lapsen tarpeet, joten hirveämmin ei ole ehtinyt koneelle istumaan. Isla kotiutui tänä aamuna mökiltä ja pikkuveljeä tervehdittiin ensimmäisenä varastamalla tutti suusta ja seuraavaksi yritettiin hieman läpsäistä. Juu'u, taitaa meidän likka olla hieman mustat sukat jalassa ja sen on kyllä huomannut tänään. Isla tekee jatkuvasti kiellettyjä juttuja ja kiukuttelee, mutta suotakoon se hänelle, viehän pikkuveli nyt huomiota, jota on aiemmin suotu vain yksinomaan Islalle. Hirveämmin ei lepäilemään ole ehtinyt, sillä silloin kun pikkuveikka on unilla, haluaa Isla olla äidin kanssa ja nauttia huomion keskipisteenä olemisesta.

Kummallakin on ollut kädet täynnä töitä koko päivän, kauhulla odotan perjantaita kun Miika palaa töihin ja mä jään kahden lapsen kanssa kotiin. Onneksi mun äiti jää ens viikolla kesälomalle, joten apukäsiä on tarvittaessa saatavilla ja ne tuleekin varmasti tarpeeseen. No, eletään nyt päivä kerrallaan ja katsotaan miten meidän arki lähtee rullaamaan :)







25.5.2013

<3

Kiitos kaikille onnittelijoille, teitä oli hirmuinen määrä! Meillä on kaikki hyvin ja toivon mukaan huomenna päästään kotiin :) Pikkuveli keksi tänään, että ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, joten lisämaidolla mennään, jottei paino putoaisi liiaksi ja kotiuduttaisiin huomenna. Islakin kävi eilen moikkaamassa pikkuveljeä mun vanhempien kanssa ja ensimmäinen reaktio pikkuveikasta oli, että Isla katsoi veljeä mummon sylistä ja alko räkättämään :DD Seuraavaksi pikkuveljelle vilkuteltiin, mutta veikkaan ettei vastaanotto oo yhtä kiva, kun Isla tajuaa, että poitsu tulee meidän kotiin ja vieläpä pysyvästi!

Palaillaan kuulumisiin ja synnytyskertomukseen, kunhan kotiudutaan :)

24.5.2013

Pikkuprinssi <3

Pienen pieni pikkuveli syntyi 23.5.2013 klo 22.41. Tomera pikkumies painoi 2720 grammaa <3

22.5.2013

KESÄ!

Mä olen niin fiiliksissä tuosta monta päivää jatkuneesta auringonpaisteesta, ettei tosikaan! Siis minä, joka viihtyy kotihiirenä ja jos itse saisi päättää, en laittaisi nokkaani varmaan ikinä kämpästä pihalle, ainakaan ulkoilun merkeissä. Lapsen myötä ulkoilusta on tullut lähes jokapäiväinen pakko, eniten se keljuttaa kun on märkää, loskaa, koleaa, pimeää, lunta tms. = melkein aina Suomessa. Kesä on kuitenkin poikkeus, sillä jopa minä innostun ulkoilusta ihan eri tavalla ja viihdyn ulkona paremmin kuin sisällä. Viime päivinä ollaankin ulkoiltu paljon, niin kahdestaan kuin kavereidenkin kanssa ja ulkona on vierähtänyt useampi tunti päivässä. Mikäs sen mukavempaa, kuin antaa lapsen leikkiä hiekkalaatikolla ja yrittää itse ottaa siinä hiekkakakkujen rakentelun lomassa arskaa, tänä kesänä kun ei pahemmin taida rannalle ehtiä? ;)

Islalle hiekka ja nurmikko on vielä varsin kummallisia elementtejä, joita hieman jopa kammoksutaan. Keväällä konttaaminen hiekalla onnistui vallan hyvin haalari päällä, mutta nyt se ei tunnukaan olevan enää niin mukavaa, kun on vähemmän vaatetta. Isla onkin intoutunut kävelemään ulkona pikkupätkiä (metrin tai puolitoista), sillä silloin ei tarvitse rämpiä hiekassa ;) Isla muistaa vielä kehua itseään hienosta suorituksesta taputtamalla antoisasti ja muiden pitää taputtaa hänen kanssaan totta kai! Hiekka alkaa olemaan kuitenkin jo hieman tutumpi juttu ja liikkumista kontatenkin tapahtuu enemmän. Asvalttikin sai Islan alkuun kävelemään enemmän, mutta nyt tietä pitkin vedetään menemään kuin mikäkin maantiekiitäjä. Hyvästi ihanat sydäntennarit </3 No, sillehän ei mahda mitään, että laps liikkuu vielä kontaten, onneks meillä on vaatetta myös rymyämistä varten. 


Ainiin Islan mielestä on myös tosi hauskaa tunkea kourakaupalla hiekkaa suuhun ja irvistellä sitten parhaansa mukaan :D Hiekan lisäksi ravinnoksi kelpaavat myös lehdet ja pikkukivet, luonnonmukaista ravintoa? 

Me taidetaan nyt painua taas pihalle, sillä aurinko paistaa tänäänkin!




21.5.2013

Minimiehen ultrakuulumiset

Tänään oli luvassa ultrakäynti, johon mut määrättiin viime viikolla pienen sf-mitan takia. Päästiin siis katsomaan pojan kuulumiset ultrassa vielä ennen synnytystä ja aika isohan se oli, kun ei siitä ruudulta ottanut oikein selvää, että mikäköhän ruumiinosa mahtaa missäkin olla. Ultrassa todettiin, että kaikki on hyvin ja pikkuveli sai painoarviokseen 2628g, ei siis pitäis olla mikään jättivauva tulossa. Totta kai ultrakin heittää jonkun verran, mutta tuskin pikkuveikasta kovin paljoa ainakaan isosiskoaan suurempi tulee, ellei nyt sitten satu viihtymään masussa vielä sitä neljää viikkoa :D Lääkäri totesi vielä kädellä mahan päältä kokeiltuaan, että ei se ainakaan sitä painoarviota pienempi ole. 


Istukan ja napanuoran virtaukset oli ok, ainoa asia mikä lääkäriä hieman huolestutti oli lapsiveden vähäinen määrä. Sen takia mulle määrättiinkin uusi kontrolliaika torstaiksi, jolloin tsekkaillaan lapsiveden määrää uudestaan ja mikäli se on vielä vähenemään päin, niin määritellään jatkoa sitten tarkemmin. Alakäyrällä kulkeva sf-mitta voi johtua myös siitä, että lapsivettä ei hirveesti ole. Aika tiuhaan saa nyt neuvolassa rampata, mutta asiallehan ei mahda tässä tilanteessa yhtään mitään. Kovasti oli poitsu virkeällä tuulella ultratessa ja pyöri ja hyöri sen minkä ehti. Tyyppi ei oo vielä laskeutunut lähtökuoppiin, mutta pää ei kuulemma enää heilunut kädellä kokeillessa, että jospa se sieltä lähiaikoina syntyis. Lääkäri tosin totesi, että kun mullakin on toinen lapsi kyseessä, ei se välttämättä laskeudukaan ennen synnytystä, joten saadaan jänskäillä millon lähtö tulee.

Supistuksia on tullut tasaiseen tahtiin pitkin päivää, mutta ei mitään kivuliaita. Hyvin pystyy supistuksen tullen vielä istumaan ja olemaan normaalisti ja tiedän, ettei nämä ole yhtään mitään verrattuna sitten niihin oikeisiin synnytyssupistuksiin. Vaikka aika kultaakin muistot ja edellisestä synnytyksestä ei oo pitkä aika, niin muistan että ne oli tuskallisia. Tänäänhän viikkoja on 37+5 eli tismalleen saman verran kuin mitä silloin, kun Isla syntyi. Ei taida pikkuveljellä olla siis vielä mikään kiire, mutta toisaalta se ei mua haittaa, kun oma olokin on vielä ihan hyvä. Totta kai toivon, että päästäis tutustumaan meidän minimieheen mahdollisimman pian livenä, mutta tulkoon sitten kun tulee, mä en aio varta vasten alkaa kokeilemaan mitään poppaskonsteja ;) 



P.S. Nyt vois kuitenkin olla ihan hyvä hetki kaivaa se sairaalakassi sieltä kaapin kätköistä ja alkaa suunnittelemaan sen pakkaamista. Onhan se kassi odotellutkin pakkaamistaan jo hyvän tovin, joten ehkä nyt kerkeäisin sen pakkaamaan ilman kiirettä, toisin kuin Islaa odottaessa, jolloin pakkasin supistusten välissä ja sairaalaan lähdettiin saman tien kun kassi oli pakattu :D 

Äitienpäivälahja

Mun äitienpäivälahja saapui vasta eilen perille, mutta kannatti odottaa, sillä sain herkullisen väriset kengät! Miika ajatteli, että saan itse valita kengät, jotta tulee varmasti mieluisat ja alla oleviin päädyin kaikkien korkkarihaaveiden jälkeen. Minkäs sille mahtaa, että minusta on tullut mukavuudenhaluinen? ;) Mintunvihreä väri sai mun sydämen lepattamaan heti alusta lähtien ja livenä ne oli vähintäänkin yhtä kivat, kuin nettikaupan kuvien perusteella! Kokokin sattui kerralla nappiin, joten nyt odotellaan hieman vilpoisampia päiviä, jotta kengät pääsee käyttöön. Saas nähdä miten pitkään ne säilyy mun käytössä noin hohtavan puhtaina...



<3

20.5.2013

PROJEKTI: Pinnasänky

Kaksi lasta pienellä ikäerolla tarkoittaa myös kahta pinnasänkyä, sillä Isla on mielestäni vielä vähän turhan pieni (ja rämäpäinen) nukkumaan isojen tyttöjen sängyssä. Islan pinnasänkyhän on serkulta peritty Brio (Two-mallistoa) ja siihen ollaan oltu todella tyytyväisiä, varsinkin laskettava laita saa selkävaivaiselta erityiskiitokset. Brion pinnasänky maksaa uutena parinsadan pintaan, eikä haluttu sijoittaa niin paljoa tulevaan pinnasänkyyn, joka ei tule käytössä olemaan varmasti vuottakaan. Kaveri vinkkasi, että hänen tutullaan ois myynnissä Ikean peruspinnasänky edullisesti ja niinpä meille kotiutui sänky varsin huokeaan hintaan. Pinnis on ilmeisesti Sniglar-sarjaa, jota ei enää myydä (tai ainakaan pinnasänkyjä). Sänky oli alunperin maalaamaton ja koska halusin siitä valkoisen, Miika otti sunnuntain urakaksi hioa ja ruiskumaalata sänky valkoiseksi. Pinnasänkyhän on odotellut maalaamistaan vaatehuoneessa varmaan ainakin pari kuukautta, mutta odoteltiin lämpimiä kelejä ilman vesisadetta, jotta projekti saataisiin etenemään. Myönnetään, vähän viime tippaan jäi koko projekti, mutta ehdittiin sentään ennen pikkuveikan syntymää!


Uusi pinnasänky tulee Islalle käyttöön, sillä sängyssä ei ole laskettavaa laitaa ja sen takia onkin helpompi laittaa se Islalle, koska likka osaa itse nousta reunaa vasten seisomaan ja ojentaa käsiään, jottei minun tarvitse nostella lasta kovin alhaalta. Siinä vaiheessa, kun Isla siirtyy isojen tyttöjen sänkyyn, lähtee tuo Ikean pinnasänky uuteen kotiin ja Brion pinnis jää pikkuveljen käyttöön. 



Tällä hetkellä pinnasänky odottelee vielä lopullista kuivumistaan parvekkeella ja mä odotan jo sormet syyhyten, että päästään kasaamaan se ja pääsen laittamaan sängyn valmiiksi. Mä haluaisin jo saada pikkuveljenkin sängyn nukkujaa vaille valmiiksi, koska mua on ärsyttänyt jo monta viikkoa, että entäs jos lähtö sairaalaan tuleekin ja meillä ei oo edes minimiehen sänkyä maalattuna, saatikka sitten että siellä olis petivaatteita tai mitään muutakaan. Islaa odottaessahan sänky oli petivaatteita myöten valmiina kesäkuun alkupuolella, vaikka likan laskettu aika oli vasta heinäkuun puolenvälin jälkeen - ai miten niin olin malttamaton? ;)


19.5.2013

TOIVEPOSTAUS: Miikan näkökulmasta


Kerta niitä ehotuksia oli tullu enemmän kun yks, niin päätin kokeilla kirjoittaa siitä miltä tuntuu olla isä, miltä normaali arki nuorena perheellisenä tuntuu, mitä ylipäänsä tämänhetkinen elämä on. 

Olin uskotellut itelleni jo Islan odotusvaiheessa, että oon valmis isäks ja oon valmis ottamaan vastuun perheen elättämisestä. Jos nyt vapain sanoin kuvailisin sitä, että olinko tosiaan valmis, niin paskat. Olin kun halolla päähän lyöty kun sain Islan ensimmäistä kertaa syliin, en vaan osannu kuvitella että tää pikkunen nyytti on meidän. Mulla ei ollu tosiaankaan minkän sortin käsitystä siitä, että mitenkä tätä kääröä hoidetaan, mitenkä tämmösen kanssa ylipäänsä menetellään elämässä. Jotenkin se vaan sitte lähti rullaamaan. Sanni tietenkin näytti aina mallia mitenkä mikäkin pitää tehä, niin tein sen ite sitte samoten perässä, kummia nuo äitien vaistot/luontaiset taidot, sais miehilläkin olla...


Joudun tosiaan tekemään kolmee eri paskatyötä, että pysytään leivässä ja tarvittaessa vähän voitakin siihen päälle. Tiukkaa siis on, mutta ollaan Sannin kanssa joka tapauksessa tähän tilanteeseen varsin tyytyväisiä, kun miettii mitä meillä on mitä ei muilla tämän ikäsillä yleensä oo; perhe! En ollu aatellu ennen Sannin ensimmäistä raskautta, että millon ois mun mielestä hyvä aika hankkia lapsia, enkä tosiaankaan ollu aatellu sillon pentuna, että se tyttö/nainen jonka kanssa saan lapsia, ois mun ensimmäinen seurustelusuhde, liekö tämmönen nykypäivinä harvinaista..? Oon loppupeleissä erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen elämään enkä halua enää ajatella elämää ilman lasta/lapsia (paitsi sillon hetkellisesti kun Sanni ja Isla on kummatkin helevetin kiukkusia!)

Hankalia aiheita kiteyttää lyhyeks ja ytimekkääks, kauheen sekavaa tekstiä, mutta yritinpä ainakin :d
Lapsiperheen elämän vois kiteyttää Tamin sanoin "If you can't stand the heat, get out of the kitchen!" 8)

-Sannin huonompi puolisko-