4.5.2013

Sormiruokailua

Olen saanut muutamaan otteeseen blogin kommenttiboksiin kyselyitä, että syödäänkö meillä sormiruokaa ja jos syödään, niin miten usein. Mä voin myöntää rehellisesti olleeni laiska sormiruokailun suhteen, sillä lapsi ei ole saanut itse ruokaa pöydältä suuhun ja turhautumisen iskiessä ruuat on viskelty pitkin lattioita. Olen viime aikoina tsempannut hieman sormiruokailun suhteen, mutta edelleenkin Islan mielestä homman hauskin puoli taitaa olla se, kun kaiken saa silputtua lattialle/syöttötuoliin/syliin/pöydälle etc. En kuitenkaan usko, että olisimme homman kanssa kovinkaan myöhässä ja eiköhän tuo sormiruokailukin ala harjoittelemalla sujumaan vähän kerrallaan. Lisäksi Islalla on edelleenkin vain kaksi pienen pientä hammasta suussa, joilla ei pahemmin  paloja saada irtoamaan vähänkään kovemmista asioista kuten esimerkiksi omenasta. Leivästä revitään palasia näppärästi joko hampain/ikenillä tai sormin, mutta sekin vaatii vielä hieman harjoittelua, jotta silppu sattuisi suuhun asti. No, lisähampaita ja lapsen kärsivällisyyden kasvamista odotellessa ;)






4 kommenttia:

  1. Ette ole myöhässä! Sormiruokailun voi aloittaa koska vain, ettekä te pahasti hukassa ole, kun Isla kuitenkin suostuu ruokiin koskemaan. Lusikalla syötettyjä lapsia, kun usein tuppaa iljettämään ruokiin koskeminen käsin.
    Meillä 8kk ikäinen tyttö on sormiruokaillut 5,5kk ikäisestä asti. Puurot ja jotkut hedelmäsoseet menee lusikalla, mutta muuten KAIKKI menee neidin omilla kätösillä. Hampaita meidän neidillä ei vielä ole, mutta yllättävää kyllä, paloja lähtee lihasta ja mm. päärynästä.

    Mut jos te annatte esim perunaa, porkkanaa, lihaa ja parsakaalia ruoalla, niin noistahan porkkana ja parsakaali on tosi ihanteellisia sormiruokia. Samalla voit itse syöttää perunan ja lihan soseena. Parsakaaliin kannattaa jättää sitä vartta, siitä saa pienempikin hyvin kiinni :) ..Ja kannattaa höyryttää, keittämällä vitamiinit ym lähtee :)

    ..Ja kärsivällisyyttä tuo homma kyllä vaatii, mutta meilläkin tyttö syö samaa ruokaa, kuin me (lisätään itsellemme mausteet pöydässä), niin samalla, kuin itse syöt, voi tyttö syödä. Jos menee pitkään, niin ehdit sillä välin pakata ruoat jääkaappiin ja laittamaan astiat astianpesukoneeseen.

    Hiljaa hyvä tulee ja harjoittelulla homma alkaa sujumaan.
    Alkuun meilläkin oli kaikki aina puristeltu ja revitty, jolloin suurin osa oli luonnollisesti syöttötuolissa, takapuolen alla, lattialla ja milloin missäkin. Nyt suurin osa pysyy alustassa ja lautasessa.
    Suosittelen myös ostamaan kunnon hihallisen essun syömistä varten, niin ei tarvitse miettiä, onko hihassa mustikkaa jne. :)

    Syöminenkin on hieman välineurheilua. Mitä paremmat välineet, sen vähemmän sotkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islaa ruokiin koskeminen ei iljetä laisinkaan, vaikka lusikkalapsi onkin. Sen sijaan kaikki on kivaa puristella nyrkissä ihan muusiksi ja siitäkös vasta sotku syntyykin :D Noo, hiljaa hyvä tulee ja jatkamme harjoittelua, kiitos vinkeistä!

      Poista
  2. Olen blogiasi lukenut jo jonkin aikaa, meillä kun asustaa tasan kuukauden nuorempi herra, joka on kehittynyt liikkumisten suhteen todella samaa tahtia, joten on ollut kiva käydä lukemassa mitä saattaa olla odotettavissa kuukauden päästä. ;)

    Meillä on sormiruokailtu kuuden kuukauden iästä alkaen (5-6kk syötiin itsetehtyjä soseita) ja lähes heti aloittamisen jälkeen siirryimme täysin sormiruokailemaan. Puuron kanssa autamme vielä lusikan täyttämisessä (pojalla on tarjotin, jonka reunalle laitamme aina täyden lusikan) ja satunnaiset kaupan hedelmäsoseet syödään myös itse lusikoiden, kaikki muu sitten sormin. Monilla menee sormiruokailun oppimisessa aikaa, joten ei kannata luovuttaa, vaikka sotkua tulisikin. Mitä taitamattomampi sormiruokailija, sitä isompia paloja kannattaa tarjota. Meillä on hampaita suussa myöskin vain kaksi mutta hyvin poika syö sitä omenaakin nykyään, kun homman niin hyvin hallitsee harjoittelun kautta. Oikein mukavia ruokahetkiä Islan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään myös kovasti lukea sellaisia blogeja, joissa on Islan ikäisiä tai vähän vanhempia lapsia, koska aika usein kehittyminen on tapahtunut lähes samaan tahtiin. Toki jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa ja niin sen pitääkin olla :) Kiitos kannustuksesta, jospa sitä ruokaa alkaisi jossain vaiheessa päätymään enemmän suuhun kuin syliin ja tuolin alle!

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!