29.5.2013

Synnytys, se toinen

Jouduin vaivaamaan hetken niitä kahta lepotilassa olevaa aivosoluani, kun keksin otsikkoa tälle postaukselle. Halusin sen olevan selkeä, jotta synnytyskertomusta etsivät löytävät sen vaivattomasti, mutta postaukselle ei voinut antaa kuitenkaan samaa otsikkoa, kuin viime vuonna. Samalla aloin miettimään, että tämä oli todellakin jo toinen synnytys ja vieläpä alle vuoden sisällä. Tuntuu kummalliselta ajatella, että olen ollut paria kuukautta lukuun ottamatta viimeiset puolitoista vuotta raskaana ja nyt en enää olekaan, enkä tule olemaankaan pitkään aikaan, en ehkä ikinä. Ilman taustatietoa tähän postaukseen eksyville kerrottakoon, että pienen pieni poikamme syntyi 23.5.2013 klo 22.41 painaen 2720 grammaa, päänympärys 33,5cm ja pituutta oli 47,5cm. Tuolloin mulla oli raskausviikkoja 38+0, joten poika otti parin viikon varaslähdön :)


Ilokaasupöllyissä? Kyllä :D

Heräsin torstaina (23.5) aamuyöllä kolmen maissa napakoihin supistuksiin, joiden kanssa pärjäsi kuitenkin vielä ihan hyvin. Supistuksia oli tullut jo parina päivänä, mutta aina ne oli kuitenkin sitten loppuneet ja kivuliaisuudenkaan puolesta ne ei olleet mitään verrattuna synnytyssupistuksiin, vaikka kipeiltä tuntuivatkin. Torstaina aloin aamusta neljän jälkeen kellottelemaan supistuksia ja niitä tuli ensin kymmenen minuutin välein, kunnes tihenivät väliltään 5-7 minuuttiin. Miika heräili vähän ennen puolta viittä ja totesin, että pitää varmaan soittaa äidille, josko voitais mennä sinne Islan kanssa, kun en oikein voi huolehtia huomiotaan kärttävästä lapsesta supistuksien tullen (Miika oli siis lähdössä töihin). Äiti ja iskä tuli mökiltä vähän yli kuuden ja nappasivat meidät kyytiin matkalla kotiin. Saman tien kun porukoille päästiin, supistukset loppuivat ja kirosin, etten synnytä varmaan ennen joulua. Iltapäivästä mulla oli aika lääkärille, poitsua ultrailtiin taas ja tarkistettiin lapsiveden määrää ja painoarviota. Pieneksihän se lääkäri meidän pojua veikkaili ja painoarvioksi saatiin 2600 grammaa ja samalla kirjoitettiin seuraavalle viikolle lähete äitipolille, jossa seurataan vauvan kokoa tarkemmin. Lääkäri teki sisätutkimuksen hieman kovakouraisemmin, tarkoituksena saada jotain tapahtumaan. Tuolloin olin pari senttiä auki, aivan kuten muutamaa päivää aiemminkin. 

Iltapäivästä käytiin ulkoilemassa tuossa meidän pihassa siskon ja kummitytön kanssa, supistuksia tuli siinä   muutama ja ne alkoi jo olemaan aika kipeitä. Tultiin kotiin ja Isla meni päikkäreille, totesin Miikalle, että pitää varmaan viedä Isla äidille hoitoon päikkäreiden jälkeen ja lähteä käymään näytillä synnärillä, aloin olemaan jo aika tuskainen supistuksien kanssa. Soittelin äidille ja porukat oli just lähdössä mökille, mutta äiti jäikin puhelun jälkeen odottelemaan meitä kotiin. Mä odotin tuskaisena Islan heräämistä ja istuin saunajakkaralla suihkussa sillä aikaa, kun likka nukkui ja Miika piti mulle seuraa. Isla heräili kuuden jälkeen ja vähän ennen seiskaa oltiin porukoilla, siitä jatkettiinkin sitten suoraan sairaalalle. Automatka tuntui järkyttävän pitkältä ja mä puristin ovikahvaa silmät kiinni, tuntui että kaikki liikennevalot oli punaisia. Sairaalalle kuitenkin päästiin ja sisään kirjauduttiin klo 19.25. Pääsin heti makaamaan käyrille ja tässä vaiheessa supistuksia tuli 3-4 minuutin välein. Käyrillä maatessa musta tuntui, että teen kuolemaa ja paikoillaan makaaminen ei ainakaan helpottanut yhtään tilannetta. Kätilö totesi meidät vastaanottaessaan, että otetaan tuossa tarkkailuhuoneessa vähän aikaa käyrää ja tehdään sisätutkimus, mutta hetken mun kipuiluja katsottuaan totesi, että eiköhän mennä käyriltä suoraan synnytyssaliin. Islaa odottaessahan mä olin useamman tunnin tarkkailuhuoneessa ennen synnytyssaliin pääsyä, mutta nyt jäi ammeet ja suihkut välistä ja mentiin suoraan saliin. 



Salissa mulle tehtiin ensimmäinen sisätutkimus klo 19.50 ja olin sillon jo 5cm auki, en siis turhaan ollu kärvistelly (onneks!). Tän jälkeen pääsin hörppimään ilokaasua ja olin ihan omissa maailmoissani maski naamalla, ilokaasu vei supistuksilta pahimman terän pois ja pystyin taas olemaan. Ilokaasu ei kuitenkaan pitkään auttanut ja anestesialääkäri tilattiin paikalle. Onneks lääkärillä ei ollu kiireitä ja pääsi heti tulemaan, epiduraalin sain klo 20.20. Epiduraali aiheuttaa joillekin hillitöntä kutiamista ja aivan kuten Islankin aikaan, myös nyt mä raavin hulluna joka paikkaa, kun kutitti niin vietävästi! No, aika pieni paha kärsiä, kun epiduraali onneks kuitenkin auttoi. Epiduraalin laiton jälkeen vointi oli ihan hyvä, supistukset tuntui enää lähinnä paineen tunteena ja tilanne edistyi ihan hyvin, sillä klo 21.25 paikat oli 8cm auki. Pian tämän jälkeen supistuksien tullen alkoi tuntumaan kovaa paineen tunnetta, mutta kätilö ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa tästä mainitessani, vaan lähti koko ajan huitelemaan jonnekin ihan muualle. Mä jouduin soittamaan hoitajan kutsunappia ja käskemään, että tutkii kohdunsuun tilanteen ja kätilö totesikin, että kymmenen senttiä auki, puhkaistaanpa kalvot. Tässä vaiheessa kätilö sanoi, että ponnistele ihan oman tuntemuksen mukaan ja ite istui vaan koneella. Mä olisin ehkä toivonut pikkasen enemmän tukea ja apua tässä vaiheessa, mut onneks Miika sentään oli paikalla. Mä siinä sitten ponnistelin kyljellään ja olin vähän hukassa, että mitä tässä nyt tapahtuu. Hetken päästä kätilö käski lopettaa ponnistamisen ja puhaltelemaan vaan. Vauva syntyi klo 22.41 ja ponnistusvaihe oli 6 minuuttia, aika nopea siis. Vauva piti tyylikkään huutokonsertin heti syntymän jälkeen ja vaikka olikin isosiskoaan pienempi syntyessä, ääntä tästä tapauksesta lähti kyllä paljon enemmän. Vauvan sain heti synnytyksen jälkeen rinnalle ihmeteltäväksi ja siinä me sitä tuijoteltiin ihan sanattomina :)


Synnytyksestä mulle jäi todella hyvä kuva, vaikka kätilön toiminnassa olisikin ollut hieman parantamisen varaa. Onneks mulla oli kuitenkin yks synnytys jo takana, etten ollu ihan hukassa siinä vaiheessa kun itekseni ponnistelin. Islan synnytys oli helppo ja suht nopea (kokonaiskesto hieman yli 11 tuntia), joten ajattelin ettei toinen vaan voi millään olla yhtä helppo. Toisin kuitenkin kävi, tämä toinen synnytys oli vielä paljon helpompi ja nopeampi, voisin lähteä vaikka heti uudestaan synnyttämään. Repeämiä ei tullut yhtään, joten tikkejäkään ei tarvittu. Olo synnytyksen jälkeen oli vallan mainio, ei lainkaan sellainen että olis just synnyttäny :D

Synnytyksen kokonaiskesto oli 6 tuntia 19 minuuttia. Ensimmäinen vaihe kesti 6h 5min, toinen vaihe 6 minuuttia ja kolmas vaihe 8 minuuttia. Poitsun apgarpisteet oli 9/9. 


Tällainen oli mun toinen synnytys, onko teidän synnytykset olleet sellaisia kuin kuvittelitte?



13 kommenttia:

  1. Moi! Kaikkien kannattaa ehottomasti mennä Sannin linjalla raskausaika; odotella muksua syntyväks puoli vuotta la:n jälkeen ja viel et se on vallan suuri. ;) Pessimistihän ei tunnetusti pety ;D
    -Minna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut hei, pessimisti voi vaan yllättyä positiivisesti! ;)

      Poista
    2. Juurikin niin ! :) -Minna-

      Poista
  2. :--D oli kyllä hurmaava rääpäle <3

    VastaaPoista
  3. Mä en käsitä miten sä oot noin nättinä, jaksat hymyillä ja olla kuvattavana, vaikka oot justiin synnyttämässä. :D

    -Riikka

    Ps. Ootko koskaan ajatellu tehä blogille facebook-sivuja? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh, ilokaasu saa ihmeitä aikaan ;) No ei vais, välillä oli ihan hyvä olla, niin jaksoi hymyilläkin. Onneks kuvia ei otettu mun irvistyksistä :D En oo itse asiassa koskaan ajatellut, että tekisin Facebookiin blogille sivut, jotenkin en oo ajatellut sille olevan kysyntää. Saas nähdä, jos sellaiset vaikka intoutuis tekemään :)

      Poista
  4. No justiinsa! Ihan samppanjaa ootte saanut! Wau! Mä en toisen synnytyksen jälkeen saanut kun ruisleipää... :( Missä sairaalassa synnytit?? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli kyllä Pommacia ;) Mut tarjoilut oli ihan hyvät! Synnytin Kuopiossa KYS:issä :)

      Poista
    2. Mä en saanu kummankaan lapseni syntymän jälkeen mitään..

      Poista
  5. tulipa mieleeni ihan omat synnytykseni, ja huomasin että meillähän on melkein saman ikäiset lapsetkin. meidän poika syntyi 26.8.2012 ja neiti 20.8.2013. samaisessa sairaalassa ja taisipa vielä sama huonekkin olla kuvista päätellen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, aika hauska sattuma! Teilläkin on ipanat aika pienellä ikäerolla :)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!