30.6.2013

Sokeriähkyä ja instagramia

Me ollaan nyt saatu juhlittua Islan synttärit alta pois ja niin tytär kun äitikin veti aika kohtuulliset sokeriöverit, kunpa noi herkut loppuis pian :D Isla maistoi ekaa kertaa kakkua elämässään ja irvistelyjen jälkeen sehän alkoi uppoamaan paremmin kuin hyvin ja likka vetikin kakkua kiitettävän kokoisen palan. Noh, eiköhän siinä ollut herkuttelua vähäksi aikaa! Palaillaan toivottavasti huomenissa synttäripostauksen ja kuukausikatsauksen muodossa :)


Ajattelin myös infota, että meidät löytää tätä nykyä myös Instagramista nimellä dannall! Tunnus mulla on ollut sinne jo pidemmän aikaa, mutta tällä viikolla otin itseäni niskasta kiinni ja perehdyin hommaan hieman paremmin, tervetuloa siis seuraamaan!

29.6.2013

Puistoilua





Mä olen innostunut ihan uudella tavalla puistossa käymisestä hyvien kelien ansiosta ja totta kai sekin vaikuttaa asiaan, että Isla tuntuu nykyään oikeasti nauttivan puistossa käymisestä ja enää siellä ei tarvitse vain kiikkua, sillä likka tykkää touhuta paljon muutakin. Käytiin maanantaina ekaa kertaa kunnolla eräässä puistossa ihan keskustan tuntumassa, joka on uudistettu täysin vähän aikaa sitten. Suunnattiin paikalle iltasella, sillä päivällä porukkaa on niin tuhottoman paljon, että kiikkuun pääseminenkin vie ikuisuuden. Kyseessä on tosi iso puisto, mutta silti paikalta löytyy vain kaksi vauvakiikkua, joka on mun mielestäni aivan liian vähän. Isla oli tosi innoissaan perinteisestä keinumisesta, sekä tollaisella elukalla keinumisesta. Likka käveli ensimmäistä kertaa tuollaisella matolla ja olipa mimmi ihmeissään! Ensin kyykistyttiin kädellä koittamaan, miltä matto tuntuu. Sen jälkeen noustiin ylös, käveltiin muutama askel ja kokeiltiin kädellä uudestaan. Sitten likka konttasi muutaman askeleen, mutta totesi ilmeisesti, että ei tunnu kivalta jaloissa ja käsissä, koska matkaa jatkettiin kävellen ;)

25.6.2013

Mountain Buggy Duet osa 2

Olen postannut meidän tuplarattaista ennenkin ja aiempi kirjoitus löytyy täältä. Huhtikuussa lupasin käyttökokemuksia heti, kun rattaat on ehditty kunnolla testaamaan ja sisäänajamaan, joten tässä tulee!


Mä olin korviani myöten rakastunut meidän rattaisiin (voiko niihin rakastua?) jo ennen kuin olin kyseisillä menopeleillä metriäkään ajanut, niin näppäriltä ja pieniltä ne vaikuttivat tuplarattaiksi. Mä olen aina kuvitellut, että tuplikkaat on joko järkyttävän leveät (useimmat onkin) tai muuten vaan tosi epäkäytännölliset, enkä halunnut meille peräkkäin istuttavia, koska musta tuntuu jo ajatuksena pahalta työntää lapsi tavarakoriin. Pian sen jälkeen, kun pikkuveikka ilmoitti olemassaolostaan, aloin etsimään tietoa erilaisista ratasvaihtoehdoista. Nopeasti löysin Mountain Buggy Duetit ja vaikutuin heti ensimmäisenä rattaiden pienestä koosta ainakin mittojen perusteella. Harmikseni netistä tuntuu löytyvän vielä kovin vähän kokemuksia näistä, ei taida vielä hirmuisen yleinen malli olla? Päädyin kuitenkin ottamaan riskin ja tilaamaan rattaat netistä ilman koeajoa ja hetkeäkään en ole onneksi joutunut katumaan.

Meillä vaatimuksia rattaille asettivat järkyttävän pieni hissi ja asunto kolmannessa kerroksessa, sekä auton pieni koko. Meillähän on kulkupelinä Hyundai i30, joka on farmari, mutta erittäin pieni sellainen. Kun rattaat tilattiin, mulla ei ollut mitään hajua siitä, miten mahtuvat meidän autoon vai mahtuvatko ollenkaan. Islan rattaat (Gesslein Vision) menee just ja just takakonttiin ja tavaratilan verhoa ei saa laitettua kiinni, koska rattaiden korkeus jää kasaan laitettunakin aika isoksi. Ihmetys oli suuri, kun tuplikkaat sujahtivat suht kivuttomasti auton perään ja tavaraverhonkin sai kiinni rattaiden ollessa kyydissä. Tuplikkaat menevät kasattuna siis huomattavasti meidän toisia rattaita pienempään tilaan korkeuden puolesta, muuten ovat kasattuna aika samaa kokoluokkaa. Kuten huhtikuussa kerroinkin, rattaat mahtuvat myös just ja just meidän hissiin, joka on suunnilleen kokoluokkaa koirankoppi. Mitkään muut tuplat hissiin ei ois mahtuneet ja nämäkin aika naftisti, ei passaa olla kovin leveä ainakaan persuuksista, jos meinas hissiin sulloa ihtensä rattaiden kanssa ;) Nyt kun ahtaista paikoista puhetta tuli, niin voisinpa mainita senkin, että bussiinkin näillä mahtuu ongelmitta ja rattaat on mun mielestä aika kevyet kallistaa etupäästä ja työntää kyytiin. 


Vaikka kyseessä on tuplarattaat, on Mountain Buggy Duetit mun mielestä varsin ketterät ja kevyet työntää. Rattaita on testattu meidän muksuilla, sekä Islalla ja meidän kummitytöllä. Ennen rattaiden koeajoa kummatkin lapset kyydissä mua mietitytti se, että veteleekö ne painavemman lapsen puolelle, mutta nuohan kulkee kun juna! Ei siis vetele mihinkään suuntaan eripainoisilla lapsilla, kuten ei myöskään saman painoisilla. Mun äiti koeajoi noi rattaat tosi epätasaisella mökkitiellä Aamun ja Islan kanssa ja hyvin kuulemma kulki, vaikka yhteispainoa tytöillä on sellanen 23,5kg. Meidän rattaita on koeajettu niin asfaltilla, hiekalla kuin epätasaisella mökkitielläkin ja moittimista ei ole ollut! Isot ilmakumipyörät kulkevat tasaisesti maastossa kuin maastossa, lumessa ei olla tosin vielä päästy testaamaan. Uskoisin niiden kulkevat hyvin kuitenkin myös talvella, onhan etupyörät kuitenkin lukittavissa kulkemaan myös suoraan.

Mulle alkuun tuotti hieman totuttelua naruilla säädettävät istuimet, mutta loppujen lopuksi ne on kyllä kätevät! Istuimen saa laskettua ja nostettua ongelmitta lapsen ollessa kyydissä, kunhan tekniikan vain hoksaa. Mulla ei ole rattaista mitään pahaa sanottavaa, mutta jos jotain miinusta täytyis keksiä, niin jarru on vähän hankala saada lukkoon, koska siinä on sellainen kieleke, joka pitää kengällä vetää alas. Eipä tuokaan mun mielestä oo hankala, kun siihen on tottunut. Toinen pienen pieni miinus on jalkalistassa oleva alumiinilevy, joka vähän resonoi epätasaisella alustalla. Alussa Isla innostui levyn pitämästä äänestä ja alkoi itekin potkimaan alumiinilistaa, mutta muutaman kerran komentamisen jälkeen se on saanu olla aika rauhassa. Mä veikkaan, että tuonkin pienen pienen räminän sais pois laittamalla listan alle joko pahvilevyn tai prikat, mutta ei olla vielä saatu moista aikaiseksi, kun ääni ei kovinkaan häiritsevä ole.


Isla on tykännyt rattaissa kovasti istua ja eipä veikkakaan oo valittanut ;) Me ostettiin käytettynä noihin tollainen muutaman euron Emman pehmeä koppa, jossa poitsu saa matkustaa ensimmäiset kuukaudet. En nähnyt mitään järkeä siinä, että ostettais kallis noihin kuuluva kova koppa (oisko ollu 180€), jolle ei tule kuitenkaan loppujen lopuksi montaa kuukautta käyttöä. Islalla on rattaissa hyvin tilaa istua ja hyvin näytti mahtuvan myös serkukset noissa istumaan (1v ja 2v 3kk). 

Kaiken kaikkiaan mä olen todella tyytyväinen noihin rattaisiin, eikä niiden osto ole kaduttanut hetkeäkään. Mä olin eilen jopa uhkarohkea ja lähdin muksujen kanssa kolmestaan alennusmyynteihin ja me selvittiin hengissä siitä ryysiksestä, vaikka oltiin siis tosiaan rattailla liikenteessä! Mä voin ehdottomasti suositella rattaita kaikille, mutta tietysti jokaisella on omat mieltymyksensä. Joku on merkkiuskollinen, kun taas joku haluaa peräkkäin istuttavat. Mountain Buggyt on kuitenkin olleet ehdottomasti paras vaihtoehto meille!

Kysykää ihmeessä, jos mieleen tulee jotain kysyttävää! :)

24.6.2013

Tuleva Da Vinci?


Vaikka tyttärestämme ei tulisikaan taiteilijaa, herkistyy äiti silti taaperon ensimmäisestä sormivärimaalauksesta. Tulen iloiseksi, kun katson tyttäreni riemua, kun saa kerrankin luvan kanssa sotata. Vaikka väriä taisikin olla enemmän tytön käsissä ja mahassa, syöttötuolissa ja pöydässä kuin kartongilla, oli se sen arvoista! Vaikka Islan mielestä kaikista kivointa oli repiä pöydän suojana olleet sanomalehdet irti ja maalailla pöytään, on ihanaa huomata miten pienestä tuokin natiainen innostuu ja on riemuissaan. Sniif, minne katosi se pienen pieni nyytti, joka vain makasi paikoillaan, nukkui ja söi? Milloin vauvamme vaihdettiin tuohon menijään, jolle pitää olla keksimässä koko ajan puuhaa tai läppärit ja muut kielletyt asiat saavat kyytiä? Ei sillä, en vaihtaisi tuota rakasta mistään hinnasta pois <3

23.6.2013

Pikkuveli 1kk!

Vaikka Islasta onkin enää yksi kuukausikatsaus kirjoittamatta, 
ei tämä homma näytä loppuvan vielä 11 kuukauteen ;)

Meidän pienen pieni mies on tänään jo kuukauden ikäinen, aika huimaa! Toisaalta mun mielestä on ihanaa, kun aika kuluu nopeasti ja pikkumies oppii uusia asioita, mutta toisaalta haluaisin mun pikkuvauvan pysyvän vielä pitkään vauvana, sillä voi olla, että tätä vauvavuotta eletään viimeistä kertaa, mistäs sitä tietää. Odotan jo innolla sitä, kun Isla saa leikkikaverin pikkuveljestä, mutta toisaalta haluaisin tuon poitsun pysyvän aina pienenä. Vaikeaa, en taida itsekään tietää mitä haluan.


Kuluneen kuukauden aikana olemme tutustuneet tuohon uuteen tulokkaaseen, joka käänsi maailmamme ylösalaisin. Olemme varmasti kasvaneet taas piirun verran vanhempina, mutta edelleenkin tuo pieni käärö on minulle hieman mysteeri. Mietin päivittäin, millainen vauvasta mahtaa tulla. Tuleekohan hänestä minun kaltainen, tempperamenttinen ja äkkipikainen? Kaikkimullehetinyt? Siskonsa on ainakin perinyt luonteensa minulta, joten toivon ihan Miikan vuoksi, että poitsu perisi edes piirun verran isänsä rauhallisuutta ;) Tuleekohan pojalle myöhemmin vaalea tukka, niin kuin Islalla ja mulla lapsena? Vai periikö hän kenties isältään ruskean tukan? Moni kysymys odottaa vielä vastausta, onhan poikamme vasta kuukauden ikäinen. Eiköhän näihinkin kysymyksiin löydy vastaus tulevien kuukausien aikana, kunhan vain maltan odottaa.

Pieni poikamme on ainakin ensimmäisen kuukauden ajan ollut isosiskoaan vaativampi ja toisinaan muutama käsipari lisää ei olisi ollut pahitteeksi. Toisin kuin siskonsa, tämä pieni mies on varsinainen sylivauva ja huomiota vaaditaan jo nyt varsin kuuluvalla äänellä. Pikkuveli viihtyy parhaiten sylissä ja nukkumaankin käydään paljon mieluummin syliin, kuin sänkyyn. Kun yritän nostaa puoliksi torkkuvan lapsen sänkyyn, silmät rävähtävät välittömästi auki ja alkaa huuto. Sängyssä tuttia saa nostaa useita kertoja takaisin suuhun, ennen kuin Nukkumatti tulee tainnuttamaan. Olen yrittänyt jo alusta asti laittaa pojan sänkyyn hereillä ollessaan, jottei tottuisi nukahtamaan syliin, mutta tissi näyttää olevan varsin tainnuttava ase, koska harvoin onnistun syötön jälkeen saamaan pojan hereillä sänkyyn ;) Isla viihtyi hereillä ollessaankin mainiosti sängyssä tuijotellen, kun taas pikkuveli ilmoittaa kyllä varsin kuuluvasti kun on hereillä ja haluaisi pois. Jännä miten lapset voikaan olla niin erilaisia jo tässäkin vaiheessa.



Pikkuveli katselee maailmaa jo muutaman tunnin päivässä, yleensä tunnin tai puolitoista kerrallaan. Toisinaan jaksetaan olla vähän pidempään hereillä ja torstaina jäbä killisteli maailmaa varmaan 6-7 tuntia! Vaikka aktiivisimmat hetket ajoittuvatkin aamuun ja iltaan (aivan kuten mahassakin), poitsu tajuaa onneksi nukkua yöllä, eikä syöttöjen lisäksi herätä muuten kukkumaan :) Kuten aiemmin mainitsinkin, taitaa pikkuveljelläkin olla koliikki, ihan niin kuin Islallakin. Toistaiseksi levottomuus, kitinä ja niitä seuraava huutokonsertti ajoittuu iltaan ja kestää onneksi vain hetken aikaa. Yleensä pikkuveikka on levoton koko illan ja kitisee jatkuvasti, mutta toistaiseksi varsinaisen koliikkihuudon osalta ollaan selvitty aika vähällä. Toivottavasti tämä jatkuisi näin helppona, mutta koska pessimisti ei pety, luulen että huuto alkaa pitenemään, kunhan poika tuosta vähän kasvaa ja kerää voimia. Aika näyttää. Koliikin lisäksi masuvaivat kiusaavat pitkin päivää ja itkettävät poikaa :(

Meidän pieni miehemme on kasvanut hurjasti ja kuukauden jälkeen voin edelleenkin ylpeänä todeta, että mun omilla antimilla on pärjätty vallan loistavasti! Syöntivälit on ympäri vuorokauden suunnilleen 2-2,5h, toisinaan jopa reilu 3h jos poika oikein hurjaksi ryhtyy. Tiheä syönti verottaa järkyttävän paljon mun jaksamista, mutta jospa noi syöntivälit alkais kohta pidentymään ainakin öisin, sopii toivoa :) 


21.6.2013

Jussia!

Ihanaa juhannusta kaikille, muistakaahan juhlia maltillisesti ja pitää järki päässä ;) Me tultiin koko konkkaronkka taas eilen mökille, Islahan tuli mun isän kyydillä tänne jo keskiviikkona. Nyt mä odottelen kuola poskella loimutettua lohta ja uusia perunoita, nams! Meillä ei ole juhannukselle sen suurempia suunnitelmia, kunhan ollaan mökillä, otetaan rennosti, nautitaan hyvästä ruuasta ja toivotaan, että kelit suosii meitä! Juhannuksena kun yleensä tuppaa satamaan enemmän ja vähemmän vettä, jospa ei tänä vuonna ;)

Pienimmäistäkin taisi hymyilyttää ajatus rennosta mökkilomasta ;)

19.6.2013

Blogger ei halua lisätä otsikkoa, joten mennään ilman...


Lapsen nukuttaminen on rankkaa, varsinkin noilla univeloilla. Pieni mies tarvitsee sylin ja hyssyttelyä, jotta voi alkaa nukkumaan, varsinkin iltaisin. En vielä uskalla ääneen kaikille kuuluttaa, että meidän pojalla on koliikki, mutta vähän siltä näyttäisi viimeisen viikon perusteella. Iltaisin hyssytellään, laitetaan sänkyyn, nostetaan syliin, tarjotaan tuttia ja kanniskellaan loputtoman paljon. Pikkuveli on vielä niin pieni, ettei jaksa huutaa kovinkaan pitkään kerrallaan ja sen takia ollaankin sitten koko ilta levottomia, kun välillä pitää tankata hetki unta palloon, jotta jaksaa taas huutaa. Voi toista, tekee niin pahaa katsoa, kun pienellä ei ole hyvä olla. Mutta mikäli muistatte, niin tässä tilanteessa ei olla ekaa kertaa, sillä Islan koliikki alkoi 5 viikon iässä ja loppui vasta 4,5kk paikkeilla. No, ehkä tämä ei olekaan koliikkia, toivoa sopii. Minä kuitenkin tunnistan tuon huudon ja itkun, Isla kuulosti ihan samalta...


18.6.2013

Suuren suuri, mutta silti niin pienen pieni

Milloin mun pikkuvauvasta kasvoi noin iso? Kun Isla oppi kävelemään? 
Ehkä, mutta siltikin se on mun vauva <3


Mä meinasin kuolla nauruun, kun näin tän puvun :DD Oltiin viime lauantaina Miikan kanssa Siilinjärveltä ja Isla oli sillä aikaa porukoiden kanssa mökillä. Ulkona oli aika vilpoista, eikä Islalle ollut sattunut oikein sopivaa vaatetta mukaan, joten äiti oli kaivanut kaappien kätköistä jonkun siskon sinne raahaamaan vanuhaalarin, joka oli Islalle passeli päikkäreille. Siis kyllähän toi asiansa ajaa, mutta meinasin kuolla nauruun, kun Isla haettiin ulkoa pois heräämisen jälkeen ja näin likan vaatetuksen :D 

Nykyään kieltä venkslataan koko ajan suussa ties mitenkä päin ja sen takia melkein kaikki kuvat on tällaisia, missä kieli on mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Äidin rakas pikkuilveilijä <3

Pallo on tällä hetkellä aika kova sana ja sitä on kiva heitellä ja yrittää tunkea jos jonkinmoisen purkin sisään.



Pikkuveljen sitteri on Islan mielestä hurjan hauska ja neiti tuntuu olevan hieman kateellinen, ettei itse ole ikinä omistanut moista kapistusta. Paljonkohan tossa sitterissä mahtaa olla painoraja? Istuinosa nimittäin painuu melkein lattiaan likan istuessa siinä :D Isla kantaa sitteriin lelujaan, vie ne pois ja hakee uusia. Toisinaan tuossa jaksetaan leikkiä jopa tunti, ihan itsekseen. Pikkuvelikin on toisinaan saanut käyttää sitteriä ja Isla tykkää kiikuttaa veikkaa siinä. Käyttöä tälle on siis tullut, vaikka sitä alussa hieman epäilinkin. Kiitos Minna sitteristä!

17.6.2013

Känkkäränkkäpäivän pelastus

Isla tuli tänä aamuna puoli ysin aikaan mökiltä kotiin ja kymmenen minuuttia oltiin Neiti Aurinkoisia, kunnes se taas iski. Känkkäränkkä. Se sama pirulainen, joka meitä on piinannut jo viimeiset pari viikkoa. Miika oli tänään taas pitkän päivän töissä, joten mun oli illasta keksittävä jotain tekemistä, jotta korvaparkani saisivat edes muutaman minuutin lepoa. Koska ulkona näytti enemmänkin syksyiseltä sen sijaan, että on kesäkuun puoliväli, laitettiin uusi uima-allas kylppäriin. Islaa pelotti uima-altaan puhaltamisesta kuuluva ääni, mutta sitten kun likka huomas mun alkavan laskea vettä altaaseen, muuttui mutrusuu taas Neiti Aurinkoiseksi ja rauha oli maassa, hetken. Likka polskutteli ja leikki altaassa ihan innoissaan kymmenisen minuuttia, kunnes päätti, että tää on nyt nähty, mulla on tylsää, keksi uutta tekemistä. Aika paljon vaivaa kymmenen minuutin ilosta (altaan puhaltaminen, täyttäminen ja tyhjentäminen), mutta onneksi alkoi olemaan jo iltapuuron aika, me selvittiin tästäkin päivästä! ;) Huomenna uus päivä ja uudet kujeet, toivon mukaan myös vähemmän huutamista...




14.6.2013

Vesipeto x 2

Me ollaan taas täällä mökillä, luksusta sanon mä! <3 Tänään oltiin äidin ja muksujen kanssa neljästään täällä, kun Miika ja isä oli töissä. Käytiin ipanoiden kanssa suuren suuressa Riistavesicityssä kaupassa ja Isla höpötteli siihen malliin kaupassa, että varmasti kaikki kuuli :D Muuten meillä onkin ollut vähän (ai vähän...) känkkäränkkäneiti, joka on alkanut selkeesti reagoimaan enemmän pikkuveljeen ja huutoa on kestänyt jo monen monta päivää. Mustasukkaisuutta kostetaan selkeästi mulle, koska kun ollaan mökillä, niin Isla deletoi mut täysin kaikesta ja vaan mummo kelpaa kaveriks. No, ymmärrettäväähän tuo on ja kyllähän se varmasti ajan kanssa menee ohi, siinä vaan voi vähän kestää. Muksut kävi illalla kylvyssä ja varsinkin Isla tuntui olevan kovasti innoissaan! Veikka taas oli vähän vähemmän innoissaan, kun äiti ja iskä lähti vielä kylvyssä käyttämään, vaikka reppanalla ois nälkä ollut ja siks vähän sitten itkettikin. 



Nyt kummatkin muksut on onneks unten mailla ja me ollaan saatu viettää vähän vapaata. Sitä oppii kahden pienen lapsen kanssa arvostamaan sitä pientäkin omaa aikaa, olipa se sitten vaikka kaupassa käyntiä tai siivoamista ilman lapsia. Tänään päästiin käymään Miikan kanssa saunassa kahdestaan rauhassa ja sepä vasta olikin luksusta!

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me ollaan mökillä sunnuntaihin asti, mitäs teillä kuuluu viikonlopun suunnitelmiin? :)

Iiiiiiso hörppy ja sankko päähän! ;) 




12.6.2013

Ny rillataan!

Olenko ikinä sanonut, että olen lihansyöjä henkeen ja vereen? En varmaan. Mun mielestä kesällä ei varmaan oo mitään parempaa, kun grillattu liha, loimutettu lohi tulee hyvänä kakkosena ;) Miika kävi toissapäivänä ostamassa meille Gigantista tollaisen minigrillin parvekkeelle, että päästään ylläpitämään tätä kesäharrastusta muuallakin, kun mökillä. Mökillähän grillataan kesällä jatkuvasti, mutta täällä kaupungissa se on ollut harvinaisempaa herkkua. Nyt, kun meillä on oma grilli, on kesä pelastettu! ;)

Isla oli muuten ihan innoissaan grillaamisesta! Neiti toimi Miikan apulaisena ja hihkui innoissaan!





11.6.2013

Imetysasiaa ja pikkuveljen neuvolakuulumisia

Vaikka mä tässä olenkin viime viikosta asti tuskastellut pikkuveljen mahdottoman ruokahalun kanssa, ei se enää harmita läheskään niin paljoa, kun käytiin neuvolassa ja huomattiin painon nousseen älyttömän hienosti! Vaikka tiheä ruokailutahti kiristää välillä omia hermoja ja verottaa jaksamista, niin kyllä se vaan on sen kaiken arvoista. Välillä mun on tehnyt mieli luovuttaa, antaa korviketta ja heittää hanskat tiskiin, kun oon aamuyöllä itkeny sitä, että vastahan se puol tuntia sitten söi. Jostain sitä kuitenkin kaivaa aina voimia sen verran, että jaksaa syötön toisensa jälkeen. Ehkä imetys on mulle nyt niin tärkeä asia, koska Islan kohdallahan se ei lähtenyt sujumaan sitten alkuunkaan. Se harmitti mua silloin todella paljon ja harmittaa nytkin, ehkä enemmän kuin suostun myöntämään. Islaa odottaessa mä olin asennoitunut, että onnistuu jos onnistuu ja jos ei onnistu, niin ei mahda mitään. Loppujen lopuksihan se ei kuitenkaan mennyt niin, olin tosi pettynyt, kun homma ei lähtenytkään sujumaan. Jälkikäteen olen usein miettinyt, että olisinko voinut tehdä jotain toisin, mutta tuskinpa vaan. Likka ei vaan hoksannut jutun ideaa, ei oppinut oikeaa imuotetta ja veti älyttömät raivarit rinnalla. Me itkettiin kumpikin, kunnes luovutin ja Isla alkoi saamaan kokonaan korviketta. Ehkä homma ois alkanut jossain vaiheessa toimimaan, kuka tietää, mut mun pää ei ois varmaan kestänyt siihen asti. Likka on terve ja kasvaa hyvin, se lienee pääasia :)


Pikkuveli on aivan eri maata siskonsa kanssa, sillä jäbä tajusi jo heti alkuunsa, että mistä sitä ruokaa tulee ja millä tyylillä. Mä olin alussa tosi skeptinen imetyksen suhteen, sillä en halunnut odottaa liikoja, vaikka toivoinkin sen onnistuvan. Alku meni tosin hammasta purren, kun kunnollista asentoa imettämiseen ei meinannut löytyä sitten millään ja tissit meni heti alussa rikki. Sisulla kuitenkin mentiin ja kuten sanotaan, harjoitus tekee mestarin ja alun kankeuden jälkeen oikeat (ja itselle parhaat) asennot alkoivat löytyä. Suuri apu on ollut Theralinen Plushy Moon-imetystyyny, jonka voitin tässä taannoin Iinan blogiarvonnassa, juuri sopivasti ennen meidän pojun syntymää. Hoituuhan se imetys ihan tavallisten tyynyjen avulla tai ilmankin, mutta kun tuollainen kerta löytyy, on se ollut ahkerassa käytössä :)

Vajaan viikon ikäinen tuhisija :)

Vaikka imetys onkin luonnollinen asia, mä koen julki-imetyksen omalla kohdallani kiusalliseksi ja siksi en sitä harrastakaan. Kukin tyylillään ja mun mielestä on ok, että jäbä saa välillä korviketta, jos ollaan jossain menossa. Tähän mennessä tosin ei oo tuolla reissun päällä tarvinnut pulloon turvautua, sillä oon ajoittanut menot pikkuveikan syömisten mukaan. 

Yks asia, mikä mua risoo, on kauppojen tarjonta imetysvaatteissa! Mähän omistin ennen tätä päivää tasan tarkkaan yhden pitkähihaisen, joka on imetykseen tarkoitettu. Sattuneesta syystä ei oo pahemmin tullut käytettyä, kun astelukemat tuolla ulkona on keikkuneet reilusti yli parinkympin ja sisällä on ollu ihan yhtä lämmintä. Imetysvaatteita ei tunnu löytyvän oikeastaan mistään kaupoista, vaikka niille tarvetta olisi. Henkkamaukalla on t-paitoja kolmea eri värivariaatiota, mutta oon metsästänyt niitäkin viikkotolkulla sopivassa koossa, eikä oo millään tuntunut löytyvän, ei kahdesta kaupasta eikä netistä. Nyt tänään Ikanolle oli vihdoinkin tullut t-paitoja S-koossa, päivä pelastettu! Oon yrittänyt netistäkin metsästää erimerkiksi Mamaliciousin imetyspaitoja, mutta joka paikassa on sopivat koot loppu! 


Niin, niitä neuvolakuulumisia. Käytiin tänään tosiaan veikan kanssa kahdestaan neuvolassa, kun Miika jäi Islan kanssa kotiin. Poitsu kahteli neuvolassa virkeenä ympärilleen, mutta uni tuli heti autoon päästyä ja jäbä nukkuikin koko sen ajan, kun kävin vähän shoppailemassa ;) Paino oli 3845 grammaa, eli lisäystä puolentoista viikon takaiseen oli tullut 750 grammaa! Terkkakin hämmästeli pojan hyvää kasvua ja enää en mäkään ihmettele, että miks meillä tankataan niin usein ;) Pituus oli 51,2cm, joten ei ihmekkään, että pienimmät 50-senttiset vaatteet alkaa jäämään pituudesta lyhyiksi. Viime kerralla pituutta ei mitattu, mutta syntymäpituuteen oli tullut hienosti 3,7cm lisää, aika hyvin vajaassa kolmessa viikossa. Pipon ympärys oli 36,4cm, sairaalasta kotiutuessa (26.5) 35cm. 

"Virkeä, jäntevä poika. Iho kaunis, napa parantunut. Täysimetys 
jatkuu, kasvaa hienosti. D-vit. aloitettu. Normaalit refleksit." 

Kaikki oli siis vallan hienosti, seuraavan kerran pikkuveljen neuvola on 
26.6 ja silloin onkin vuorossa lääkärineuvola. 

Tää lähtee nyt hetkeksi nukkumaan, ennen kuin tuo nahkavekkari herää taas syömään ;)



9.6.2013

Seuraa meitä Facebookissa!

Vihdoinkin sain aikaiseksi tehtyä blogille Facebook-sivut, joten tykkäyksiä kiitos! ;) Facebookiin linkkailen kaikki blogitekstit, mutta sinne tulee kirjoiteltua varmasti myös pikakuulumisia ja julkaistua kuvia, joita ei täällä blogin puolella näy, joten hop hop!






Kotona taas

Me ollaan jälleen kotona, pitkästä aikaa. Toisaalta on ihanaa olla täällä omissa nurkissa, mutta toisaalta mökillä olokin on kivaa. Täällä tavarat löytyvät oikeista paikoista, tutut pölypallot pyörivät aina samoissa paikoissa ja oma sänky houkuttelee nukkumaan. Vaikka kotona onkin ihana olla, on mökille myös ihana palata ja me mennäänkin sinne takaisin varmaan jossain vaiheessa ensi viikolla, kunhan nyt ensin jokunen päivä ollaan kaupungissa. Mäkin oon kuitenkin sen verran kaupunkilaistyttö, etten voi kovin pitkään olla tuolla korvessa jumalan selän takana ja pitäähän sitä ehtiä kavereitakin välillä näkemään.

Meillä oli tänään aamusta aikaisin lähtö mökiltä, koska Miikalla oli kymppiin meno töihin. Mua vähän pelotti, että millähän tuulella Isla mahtaa olla, viimeiset pari päivää kun on enemmän ja vähemmän huudettu ja vain mummo on kelvannut hoitamaan. Nyt huomaa selkeästi, että Isla on alkanut reagoimaan pikkuveljen läsnäoloon ja se purkautuu sitten huutamalla ja huomionhakuisuudella. Onneksi likka oli kuitenkin kotiin tullessa ihan hyvän tuulinen ja jaksoi touhuta itsekseenkin pitkän aikaa lelujen kanssa, kun hoidin muita hommia ja syötin pikkuveljeä. Mä muuten ihmettelen suuresti sitä, että likka tekee koko ajan ihan uhallaan kaikkea kiellettyä, eikä tottele kieltoja lainkaan, mutta sitten kun syötän pikkuveljeä, leikkii likka yleensä ihan nätisti omilla leluillaan, eikä ilkeile :o 

Mökillä on kiikuttu hurjan paljon ja mikäs siinä, kun likka tykkää! 


Myös uima-allas on ollut kovassa käytössä ja Islan mielestä altaassa polskiminen on parasta!

Huomenna ja tiistaina ainakin on tiedossa pitkä päivä, kun Miika on töissä 06-14 ja 16-20. Eiköhän me selvitä niistäkin päivistä kunnialla, ainakin tällä viikolla ne sujui suht kivuttomasti. Mä vaan veikkaan, että alan olemaan sillon kasin pintaan jo ihan valmis sänkyyn, tää univelka kun tuntuu vaan kasvavan ja kasvavan. Viime yönä pikkuveli heräili 1,5-2 tunnin välein ruokailemaan ja syöntien välissä huudettiin sitten masuvaivoja. Pitänee alkaa vähän tarkkailemaan omia syömisiä ja karsia sieltä pois sellaiset, mitkä vois mahdollisesti aiheuttaa kuopuksen mahavaivat. Pitäis varmaan petrata syömistenkin suhteen, tää kun ei oikein imettämisen kannalta toimi, et unohdan/en ehdi syömään kotona ja sitten mökillä tankkaan senkin edestä :D

P.S. Islan kävely on edistyny huikeeta vauhtia ja nyt likka uskaltaa kävellä jo vähän ulkonakin, kunhan ei oo kenkiä jalassa. Sisällä kävellään oikeastaan koko ajan ja pyllähdyksiäkään ei satu enää niin usein :)

8.6.2013

Nappisilmä

Toinen on vaan niin suloinen, tollainen nappisilmä <3 Tarkkaavaisesti pikkuveli seurailee kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja nyt jaksetaan olla jo hieman pidempiä pätkiä hereillä. Ruoka maistuu edelleenkin loistavasti ja tankkaus tapahtuu yleensä 2-3 tunnin välein, toisinaan tissillä vieraillaan jopa puolen tunnin välein. On tainnut veikka painoakin kerätä jonkun verran, sen verran tukevilta alkaa reidet jo näyttämään, eikä kasvotkaan ole enää niin kapeat, mitä syntyessä. Isosisko hoitaa pikkuveljeä vaihtelevalla menestyksellä, usein ensin silitellään nätisti ja sitten aletaan nipistelemään ja puristelemaan ;) Noh, sallittakoon mustat sukat hänelle, joutuuhan Isla jakamaan saadun huomion ja tilanne on Islallekin aivan uusi. 




Mun pitäis soitella maanantaina lastenvalvojalle ja varata aika isyyden tunnustukseen. Sit pitäis soittaa myös papille ja saada sovittua ristiäisajankohta. Apua, mua alkaa jo nyt stressaamaan ristiäiset ja niiden järkkääminen... Noh, eiköhän kaikki saada järjestymään ajallaan :)



Ihanaa viikonloppua! <3

7.6.2013

Onnea on auttavat kädet

Tällaisina hetkinä sitä oppii arvostamaan lisäkäsipareja ja apua lastenhoidossa, ihan oikeasti. Viimeiset pari päivää on ollut todellista luksusta, kun paikalla on ollut kolme lasta ja viisi aikuista. Aina löytyy lapsille syli, jossa voi tankata läheisyyttä, olipa se sitten täti, mummo, äiti, isä tai pappa. Islakin on nauttinut saamastaan huomiosta ja tyttö on toden totta ollutkin sylin tarpeessa, kun flunssa ja katkonaiset yöunet kiukuttaa. On todellakin onni, että mun äiti on nyt kesälomalla ja saadaan täällä mökillä apua lasten kanssa aina, kun sitä tarvitaan. Kiitos äiti 

Tämä aamupäivä on ollut taas todella hektinen, mä kun olen mökillä yksin muksujen kanssa. Sisko lähti kummitytön kanssa kotiin, äiti on islanninhevosvaelluksella ja mun isä ja Miika on töissä. Kuinka odotankaan sitä hetkeä, kun Miika kotiutuu ensimmäisenä iltapäivällä ja äiti ja isä sitten vähän myöhemmin. Tuntuu, että känkkäränkkäpeikko kiusaa molempia lapsia tai lähinnä tuota isompaa. Ainoastaan sylissä on hyvä olla, syöminenkin on aika tyhmää, nukkuminen vielä tyhmempää ja yksin leikkiminen ihan tylsää. Samaan aikaan pikkuveljellä kipristää mahassa ja vain sylissä on hyvä olla, ruokaakin tankataan nyt aiempaa tiheämmin. Soppaan kun lisätään vielä omat katkonaiset yöunet, kun pikkuveli tankkaa öisin ruokaa ½-2 tunnin välein ja masuakin kipristelee, niin huh huh! Tässä tilanteessa tuntuu, että voi kun mulla olis muutama käsi lisää, niin kaikki olisi helpompaa! No, kyllä tästä selvitään, se vain vaatii hieman soveltamista, pitkää pinnaa ja kekseliäisyyttä ;) 

Huomaa, että meidän arki on vielä totuttelemista kahden lapsen ja niiden tarpeiden täyttämisen suhteen, joten kaikki tuntuu vähän takkuavan. Mä kuitenkin uskon, että alkukankeuden jälkeen homma lähtee rullaamaan, onhan tilanne kaikille uusi ja vaatii totuttelemista. Mulle vaikeinta tässä on ollu varmaan yöheräämiset, koska en oo niihin tottunut ja ollakseni virkeä vaadin pitkät, katkottomat yöunet. Islan ollessa vauva mä en joutunut paljoakaan heräämään öisin, sillä yleensä Miika syötti meidän likan, se kun pystyy sammumaan heti syötön jälkeen uudestaan ilman pyöriskelyjä sängyssä. Nyt kun kuopus onkin tissilaps, syöttäminen ja yöheräilyt jää mun kontolle ja se tuntuu. Ehkä siihenkin tottuu ajan kanssa, ainakin toivon niin ;)







6.6.2013

Kesää, flunssaa ja väsymystä

Huh, täällä ollaan taas linjoilla! Muutaman päivän blogitauko tuli ihan tarpeeseen, sillä maanantain ja tiistain helle + Miikan työvuorot 06-20 sai puristettua musta viimeisetkin mehut ja blogin päivittäminen pitkän päivän päätteeksi ei saanut mua hirveesti innostumaan. Tuntuu näin alkuun hirmu rankalta olla kahden pienen muksun kanssa tosi pitkää päivää kotona kolmestaan, mutta ehkäpä tää on vaan alkukankeutta ja homma alkaa sujumaan, kunhan vähän totuttelee :) Mun mielestä on ihanaa, että ulkona on lämmintä, mutta kyllä tuo helle vie aika tehokkaasti ne viimeisetkin voimat. 

Me tultiin eilen taas koko konkkaronkka mökille ja eipähän ainakaan vilinää ja vilskettä puutu, kun joukon jatkona on vielä sisko meidän kummitytön kanssa. Täällä on ainakin melua riittänyt ja kukin on saanut vuorollaan toimittaa erotuomarin virkaa, kun serkukset nahistelevat leluista ja keksivät (tai lähinnä Isla) ilkeyksiä ;) 

Isla on ollut nyt muutaman päivän aika räkäinen ja hetkittäin likka on kiukkuinen kuin ampiainen. Hyvin nukutut yöt on olleet myös historiaa viime päivinä, liekkö tukkoisuus sitten herättelee likkaa yöllä. Toivottavasti selvittäis pelkällä vuotavalla nenällä, pidetään peukkuja pystyssä. Myös pikkuveli on keksinyt, että kolmen tunnin unet syöntien välissä on aivan liian pitkät ja niinpä meillä herätään öisin välillä jopa puolen tunnin välein. Noh, yritetään selvitä sit vaikka silmät ristissä ;)




Serkukset kävi koeajamassa rattaita :) Rattaista on tulossa lähiaikoina lisää juttua!