23.6.2013

Pikkuveli 1kk!

Vaikka Islasta onkin enää yksi kuukausikatsaus kirjoittamatta, 
ei tämä homma näytä loppuvan vielä 11 kuukauteen ;)

Meidän pienen pieni mies on tänään jo kuukauden ikäinen, aika huimaa! Toisaalta mun mielestä on ihanaa, kun aika kuluu nopeasti ja pikkumies oppii uusia asioita, mutta toisaalta haluaisin mun pikkuvauvan pysyvän vielä pitkään vauvana, sillä voi olla, että tätä vauvavuotta eletään viimeistä kertaa, mistäs sitä tietää. Odotan jo innolla sitä, kun Isla saa leikkikaverin pikkuveljestä, mutta toisaalta haluaisin tuon poitsun pysyvän aina pienenä. Vaikeaa, en taida itsekään tietää mitä haluan.


Kuluneen kuukauden aikana olemme tutustuneet tuohon uuteen tulokkaaseen, joka käänsi maailmamme ylösalaisin. Olemme varmasti kasvaneet taas piirun verran vanhempina, mutta edelleenkin tuo pieni käärö on minulle hieman mysteeri. Mietin päivittäin, millainen vauvasta mahtaa tulla. Tuleekohan hänestä minun kaltainen, tempperamenttinen ja äkkipikainen? Kaikkimullehetinyt? Siskonsa on ainakin perinyt luonteensa minulta, joten toivon ihan Miikan vuoksi, että poitsu perisi edes piirun verran isänsä rauhallisuutta ;) Tuleekohan pojalle myöhemmin vaalea tukka, niin kuin Islalla ja mulla lapsena? Vai periikö hän kenties isältään ruskean tukan? Moni kysymys odottaa vielä vastausta, onhan poikamme vasta kuukauden ikäinen. Eiköhän näihinkin kysymyksiin löydy vastaus tulevien kuukausien aikana, kunhan vain maltan odottaa.

Pieni poikamme on ainakin ensimmäisen kuukauden ajan ollut isosiskoaan vaativampi ja toisinaan muutama käsipari lisää ei olisi ollut pahitteeksi. Toisin kuin siskonsa, tämä pieni mies on varsinainen sylivauva ja huomiota vaaditaan jo nyt varsin kuuluvalla äänellä. Pikkuveli viihtyy parhaiten sylissä ja nukkumaankin käydään paljon mieluummin syliin, kuin sänkyyn. Kun yritän nostaa puoliksi torkkuvan lapsen sänkyyn, silmät rävähtävät välittömästi auki ja alkaa huuto. Sängyssä tuttia saa nostaa useita kertoja takaisin suuhun, ennen kuin Nukkumatti tulee tainnuttamaan. Olen yrittänyt jo alusta asti laittaa pojan sänkyyn hereillä ollessaan, jottei tottuisi nukahtamaan syliin, mutta tissi näyttää olevan varsin tainnuttava ase, koska harvoin onnistun syötön jälkeen saamaan pojan hereillä sänkyyn ;) Isla viihtyi hereillä ollessaankin mainiosti sängyssä tuijotellen, kun taas pikkuveli ilmoittaa kyllä varsin kuuluvasti kun on hereillä ja haluaisi pois. Jännä miten lapset voikaan olla niin erilaisia jo tässäkin vaiheessa.



Pikkuveli katselee maailmaa jo muutaman tunnin päivässä, yleensä tunnin tai puolitoista kerrallaan. Toisinaan jaksetaan olla vähän pidempään hereillä ja torstaina jäbä killisteli maailmaa varmaan 6-7 tuntia! Vaikka aktiivisimmat hetket ajoittuvatkin aamuun ja iltaan (aivan kuten mahassakin), poitsu tajuaa onneksi nukkua yöllä, eikä syöttöjen lisäksi herätä muuten kukkumaan :) Kuten aiemmin mainitsinkin, taitaa pikkuveljelläkin olla koliikki, ihan niin kuin Islallakin. Toistaiseksi levottomuus, kitinä ja niitä seuraava huutokonsertti ajoittuu iltaan ja kestää onneksi vain hetken aikaa. Yleensä pikkuveikka on levoton koko illan ja kitisee jatkuvasti, mutta toistaiseksi varsinaisen koliikkihuudon osalta ollaan selvitty aika vähällä. Toivottavasti tämä jatkuisi näin helppona, mutta koska pessimisti ei pety, luulen että huuto alkaa pitenemään, kunhan poika tuosta vähän kasvaa ja kerää voimia. Aika näyttää. Koliikin lisäksi masuvaivat kiusaavat pitkin päivää ja itkettävät poikaa :(

Meidän pieni miehemme on kasvanut hurjasti ja kuukauden jälkeen voin edelleenkin ylpeänä todeta, että mun omilla antimilla on pärjätty vallan loistavasti! Syöntivälit on ympäri vuorokauden suunnilleen 2-2,5h, toisinaan jopa reilu 3h jos poika oikein hurjaksi ryhtyy. Tiheä syönti verottaa järkyttävän paljon mun jaksamista, mutta jospa noi syöntivälit alkais kohta pidentymään ainakin öisin, sopii toivoa :) 


10 kommenttia:

  1. Aivan ihana toi ensimmäinen kuva teistä :)

    VastaaPoista
  2. Ihana pieni poika <3 Millonkos teil on ristiäiset? :)
    Innolla odotan pojan nimeä,kun islallakin niin ihana nimi!olenkin joskus kirjoittanut sulle kuinka ihana nimi neidillä on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiäiset on 21.7, joten hetken joutuu vielä odottelemaan nimen paljastumista ;)

      Poista
  3. Tää lapsukaisten ikäero on kyllä sellainen, että itsellä olis ainakin jaksaminen kortilla. Olis varmasti ollut jo odotus aikanakin. Etenkin siis, kun meillä mies on viikot töissä eri paikkakunnalla, niin ei juuri nähdä, et apua siitä olis oikeastaan vain öidin (jos jaksaa herätä) ja vkloppuisin.
    Meillä tyttö on nyt 10kk ja pari päivää sitten tein testin, joka näytti plussaa. Ihmetystä se on aiheuttanut jo meidän vanhempien keskuudessa, kun esikoistakin yritettiin 2vuotta (!) ja nyt tärppäs yhden kierron jälkeen! Noh, toisaalta, kaikkihan selviää vasta ulrtassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se oma jaksaminen on välillä kortilla, mutta päivä kerrallaan eteenpäin ja onneksi apua saa tarvittaessa, kyllä tämä jossain vaiheessa helpottaa ;) Useinhan paikat ei oo niin tiukasti kiinni, kuin ennen ensimmäistä lasta, joten toinen voi tärpätä nopeastikin ;)

      Poista
    2. Täytyypä vielä kysyä, että miten sulla oli imetyksen kanssa? Imetitkö Islaa vielä silloin, kun aloit odottamaan? Kun mulla nyt huolena, että voinko imettää ja riittääkö maito? Kun haluaisin kovasti imettää tyttöä ainakin siihen 1 vuoteen, eli vielä n.2 kk ja tietenkin senkin jälkeen, JOS hän haluaa. Tosin, sen olisi loputtava sitten, kun uusi tulokas syntyy :) Mut silloinhan tytsy olis jo 1,5v joten uskon, että silloin mentäis jo ihan tavallisella maidolla.

      Poista
    3. Mä en imettänyt Islaa missään vaiheessa, koska likka raivostui tissillä ja ei oppinut millään oikeaa imuotetta. Sairaalassakin kaikki vuorossa olleet hoitajat/kätilöt yrittivät vaikka mitä kikkoja aina sokeritipasta lähtien, mutta silti Isla ei vaan hoksannut jutun jujua, en siis imettänyt kun tulin uudelleen raskaaksi :)

      Poista
  4. Meillä loppu koliikki itku siihen kun loppu tutin syönti. Eihän normaalille täysimetyksellä olevalle lapselle suositellakaan tuttia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kummatkin lapset syöneet tuttia ja mun puolesta saa syödäkin, kunhan ei kuljeta tutin kanssa enää parivuotiaana. Kuopuksen imemisen tarve on aivan mahdoton ja mä en halua, että mun tissi toimii huvituttina. Sitä paitsi se ei ole edes mahdollista, sillä mulla on kuitenkin myös toinen pieni lapsi hoidettavana, vauva ei siis voi roikkua koko aikaa rinnalla. Kukin tyylillään, meillä tehdään näin :)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!