2.7.2013

Isla 12kk, viimeinen kuukausikatsaus!

Niin se aika rientää, vaikka jankkaan sitä varmaan jokaisessa postauksessa. Mun on vieläkin vaikea uskoa, että meidän likka on jo 1-vuotias, vastahan se syntyi? Vuodessa on ehtinyt tapahtumaan paljon ja kulunut vuosi on kasvattanut meitä vanhempina huikeasti. Viimeisen vuoden aikana olen menettänyt hermot miljoona kertaa, rakastanut, huolestunut ja oppinut kantamaan vastuuta tuosta meidän pikku tuholaisesta. Mun mielestä on aivan käsittämätöntä, miten paljon ihmislapsi oppii, kasvaa ja kehittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana. Enää meillä ei asusta avuton vauva, joka vain nukkuu ja syö, sillä tuon pienen avuttoman ihmislapsen tilalle on tullut taapero, joka kokeilee rajoja, osaa näyttää erilaisia tunteita ja omaa paljon erilaisia taitoja.

Kuluneen kuukauden aikana Islan kävely on kehittynyt huikeasti entisestään ja nyt konttaaminen on jäänyt täysin unholaan. Välillä Isla saattaa lähteä konttaamaan, mutta nousee heti ylös ja jatkaa matkaa kävellen. Likka on myös keksinyt, että juoksemalla pääsee nopeammin karkuun ja välillä meno on kieltämättä hurjan näköistä, kun tuo neiti lähtee juoksemaan ja ei katso eteensä... Myös ulkona kävellään nykyään koko ajan ja homma sujuu hienosti myös kengät jalassa. Toki välillä pyllähdetään nurin, mutta yleensä Isla ei ole siitä moksiskaan, vaan nousee ylös ja jatkaa matkaa :) Heti kun Isla alkoi kävelemään enemmän, tuntui että tyttö venähti ainakin kymmenen senttiä mun silmissä ja alkoi tuntumaan oikeasti isolta tytöltä.

 Koiruuksiakin likka keksii jatkuvasti...

Edellisessä kuukausikatsauksessa kerroin, että Isla oppi vilkuttamaan ja taputtamaan. Tuolloin vilkuttaminen oli huisin kivaa ja me ei Miikan kanssa paljoa muuta ehditty tekemäänkään, kun vilkuttelemaan Islalle. Nyt vilkuttaminen on jäänyt unholaan ja aina kun joku vilkuttaa Islalle, likka alkaa taputtamaan :D No, eiköhän se vilkuttaminenkin muistu jossain vaiheessa taas mieleen. Isla tykkää myös taputtaa kovasti itselleen ja jos esimerkiksi kehun jostakin asiasta, neiti antaa oikein raikuvat aplodit itselleen ;)

Vaikka mun mielestä onkin tosi haikeaa, että Isla on jo iso tyttö, on se myös omalla tavallaan helpotus. Monet sanovat, että vauvavuosi on kaikista raskain ja allekirjoitan kyllä täysin vauvavuoden rankkuuden, vaikka minulla ei olekaan vielä tietoa mistään muusta. On myös helpottavaa, että vaikka Isla ei vielä pahemmin puhukaan, on kommunikointi nykyään paljon helpompaa. Isla ymmärtää hurjan paljon puhetta ja usein mä ihan yllätyn, kuinka fiksu tuo neiti onkaan. Se, että Isla ei vieä pahemmin puhu ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö likka ymmärtäisi puhetta. Isla osaa esimerkiksi tuoda jonkun tavaran mulle, mennä pyytämääni paikkaan ja niin edelleen. Myös "ei" on varsin tuttu käsite, mutta harvemmin sitä totellaan ja toisinaan rajoja koetellaan kyllä ihan koko ajan, enkä ehdi paljoa muuta tekemään kun juoksemaan perässä ja kieltämään. Kuten olen aiemminkin tainnut sanoa, mä en halua esimerkiksi nostaa läppäreitä Islan ulottumattomiin, sillä Islan on opittava, että vaikka ne olisikin käden ulottuvilla, niin niihin ei saa koskea.


Edellisessä kuukausikatsauksessa kerroin Islan mustasukkaisuudesta pikkuveljeä kohtaan. Tuolloin veljeä läpsittiin, nipisteltiin, tungettiin sormia silmiin ja nenään, vaatteita revittiin ja tuttia varastettiin. Kaiken tuon lisäksi Isla huusi lähes kaiken hereilläoloajan, joten pinna meinas mullakin olla välillä aika kireällä, vaikka onhan se ihan ymmärrettävää, että lapsi hämmentyy ja pelkää menettävänsä paikkansa perheessä, kun kotiin kannetaan yhtäkkiä pienen pieni rääpäle, joka vaatii paljon varsinkin äidin huomiota. Nyt tilanne on parantunut huomattavasti kuukauden takaiseen verrattuna ja nykyään Isla osaa hoitaa veljeä jo nätistikin. Toisinaan pikkuveli ottaa vähän osumaa, kun Isla ei osaa hahmottaa vielä omia voimiaan ja sitä, mitä veikka kestää. Kaiken tämän vastapainoksi Isla kuitenkin myös silittelee pikkuveljeä ja parasta on sitterin tai kaukalon keinuttaminen. Oi näkisittepä miten ylpeästi Isla keinuttaa veljeä! Tutti yritetään edelleenkin kähveltää toisinaan pikkuveikan suusta, varsinkin silloin kun harmittaa tai väsyttää. 

Islan päivärytmi on hakenut omaa muotoaan jo useamman kuukauden ajan ja nyt minäkin alan olla vähän perillä neidin rytmistä, vaikka välillä onkin päiviä, etten tiedä yhtään missä mennään. Isla on herännyt nykyisin aamulla noin 8 aikaan ja ensimmäiset päiväunet koittavat 11.30-12.00 ja Isla nukkuu yleensä 1-1,5h. Toiset päikkärit on sitten viiden pintaan ja nekin yleensä tunnin mittaiset. Yöunille Isla käy puoli yhdeksän ja yhdeksän väliin. Toisinaan on päiviä, jolloin Isla tarvitsee ensimmäiset päikkärit jo puoli kympin aikaan ja silloin päiväunia kertyy kolmet, jotta likka jaksaa iltaan asti. Toisinaan saatetaan nukkua puoli kymmeneen asti ja toisinaan herätään ennen seiskaa. Aamupuuro syödään melkein heti heräämisen jälkeen, kunhan vessahommat on hoidettu ja saan puuron tehtyä. Lounas on yleensä yhdentoista aikaan, välipala kahdelta, päivällinen viideltä ja iltpuuro puoli kaheksan ja kaheksan väliin. Nykyään on mukavaa, kun ruokailu ei ole ihan puolesta tunnista kiinni, toisin kuin pikkuvauvoilla, jotka karjuu heti nälän tullen kuin syötävät ;) Joitakin kuukausia sitten Islalla tökki puuron syönti tosi pahasti ja nimenomaan iltaisin. Nykyään likka syö kuitenkin kaikki ruuat ennätysvauhtia ja edes helteet eivät ole vieneet ruokahalua :)

Nää kuvat taitaa olla toukokuun lopusta, voi kun veikka on ollu pieni!

Tänään käytiin myös neuvolassa ja Isla näytti parhaansa mukaan kaikki taidot, myös ne koiruudet. Neuvolassa oli tuuraajana mies, joka alkuun hieman pelotti Islaa ja likka roikkuikin pari ensimmäistä minuuttia mun lahkeessa. Hetken tuumailtuaan Isla lähti kuitenkin tutkailemaan hyllyistä löytyviä tavaroita ja yritti tuhota kaikki neuvolan palkintotarrat, joita saa rokotuksien jälkeen ;) Sisällä käveltiin ja juostiin hienosti kengät jalassa ja Isla saikin kovasti kehuja motorisista taidoistaan. Helmet poimittiin näppärästi terkan kädestä pinsettiotteella ja kun terkka yritti saada helmet takaisin, likka olikin asiasta eri mieltä ja viskoi helmet pitkin lattioita :D Painoa Islalla oli 10,4kg (+480g) ja pituutta 72,5cm (+1,3cm), samanlainen honkkeli on kuin äitinsä ;) Näin neuvolan setä Islasta kirjoitti; "Utelias, motorisesti taitava tyttö. Kävelee ja kyykistyy/nousee hienosti. Kotona velipoikakin on jo tullut tutuksi. Kuulo normaali, nopeasti rokotuksista "toipuva"." Isla sai tosiaan neuvolassa kolme rokotetta, kaksi reisiin ja yksi käteen. Kyllähän se itketti, oikeastaan likka kirkui niin paljon kun vaan äänihuulista lähti. Onneks meillä päin ei olla kuitenkaan pitkävihaisia, sillä minuutin päästä koko homma oli unohtunut ja Isla tutkaili tyytyväisenä saamiaan tarroja :)

Ainiin, Isla on oppinut tanssimaan! Muuvit löytyy heti kun pelissä on oikeaa musaa ja sehän on tietysti tämä kuuluisa biisi, joka renkuttaa vähintäänkin joka toisessa vauvan soittorasiassa, huoh. No, pääasia, että laps tykkää ;) 

Tällainen on meidän yksivuotias likka, iso tyttö jo! Sniif!

7 kommenttia:

  1. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Hahaa! Meillä sama tuon vilkutuksen ja taputuksen kanssa, ensin osattiin vilkuttaa ja kun opittiin taputtamaan niin vilkutus unohtui ja aina vaan taputetaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isla osas vilkuttaa ja taputtaa samaan aikaan, mutta sitten se vilkuttaminen vaan jäi pois jostain syystä :)

      Poista
  3. Meilläkin täytettiin maanantaine vuosi, niin se aikaa vaan menee :) Isla onkin jo hurjan taitava meillä edelleen kontataan, mutta sanoja tulee jo aikas monia :) Pituutta löytyy meiltä samanverran, mutta meijän rimpula painaa vaan 8,5kg :D Voin uskoo että on tosi sulosta kun Isla paijjaa veikkaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useinhan puhe viivästyy kävelyn takia tai toisinpäin :)

      Poista
  4. Onks teijän muksuilla siis 11kk ikäeroo? Meillä on viikkoo vajaa 11kk :D Molemmat poikia.. Meillä on vajaa 2v ja vajaa 1v, ja nyt kun on vähän isompii lapset ni on välillä aika rankkaa isomman temperamenttisuuden ja uhman takia.. Meillä ei ollut sillon alussa mustasukkaisuutta, mut sitä on nykyään aina silloin tällöin.. Harvemmin silti. Meillä toi isompi on vähän turhan raju välillä pikkuveikkaansa kohtaan, kun halimisetkin on sellasii et kaataa pienen kumoon ja menee sen selän/mahan päälle makaamaan ja sanoo samalla hellästi "aaaai" :D Pikkuveli osaa kyllä antaa takas; tukista, nauraa ja kiljuu ja siitä alkaa yhteinen kiljumiskonsertti ja välillä naurua.. Ihania ja välillä vähän rasittavia, mut kyl mä ainakin oon tyytyväinen tähän pikkuseen ikäeroon, koska sen huomaa jo nyt miten niillä on niin erityinen side keskenään ja ne on todella tärkeitä toisilleen.. Isompi huolehtii jo nyt pienestä, jos pieni itkee jossain ni isompi alkaa huutaa pikkuveljen nimee ja rynnii vaikka kesken suihkun veljensä luokse kattomaan ettei tällä oo mitään hätää :) Tsemppii arkeen!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, muksuilla on itse asiassa 10kk ja 3vko, joten tismalleen sama kun teillä :) Alun mustasukkaisuuden jälkeen Isla on osannut toisinaan jopa silitellä veikkaa hellästi, mutta koko ajan pitää olla varuillaan, koska vaikka ensin siliteltäs nätisti, saattaa Isla heti seuraavalla sekunnilla olla tökkimässä silmiin tms... Uskon, että mustasukkaisuutta tulee varmasti vielä olemaan myöhemmässäkin vaiheessa, mutta toivon mukaan jossain vaiheessa sitten löytyy ne yhteiset leikitkin :)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!