23.7.2013

Ristiäisten ja häiden kuvasaldoa

Mua ei sitten eilen näkynytkään blogin puolella, kuten toissa päivänä lupailin. Siinä vaiheessa, kun olin saanu muksut nukkumaan ja kotihommat hoidettua, oli kello jo yli kahdentoista ja voin kertoa, että puoli kuudelta heränneenä ajatus omasta sängystä tuntui aika vastustamattomalta ;)

Mutta siihen sunnuntaihin! 

Me lähdettiin ajelemaan Miikan ja muksujen kanssa mökiltä puolen päivän jälkeen kaupunkia kohti ja käytiin pikaisesti kotona, ennen kuin mentiin Miikan porukoille. Mä lähdin vielä hakemaan kaverin keskustasta ja me oltiin paikalla hieman ennen puolta kolmea. Vieraat oli kutsuttu paikalle kolmeksi ja porukkaa alkoikin virtaamaan ovesta sisään hieman ennen kolmea. Pappi saapui paikalle hieman ennen puolta neljää, heti kun vain ehti edellisestä vihkimisestä. Käytiin Milon kummien kanssa läpi paperijutut ja sen jälkeen minä ja Miika käytiin vielä papin kanssa läpi vihkikaavaa ja muuta siihen liittyvää, suljettujen ovien takana salassa vierailta tietenkin ;) Vieraat kutsuttiin pihalle kastepöydän luokse ja kummit asettuivat meidän viereen, aivan niinkuin kastamisessa yleensäkin. Siinä vaiheessa kun pappi sanoi; "Sen lisäksi, että nämä ovat ristiäiset, vihitään Sanni ja Miika avioliittoon", oli vieraiden ilmeet aika näkemisen arvoiset. Harmikseni en oman äidin ilmettä ehtinyt vilkaisemaan, mutta Sinin sanoin; "Sun äitis näytti siltä, että se olis syöny sitruunan ja purskahti sitten itkuun." :D Vihkiminen tuli siis täysin yllätyksenä kaikille, sillä meidän lisäksemme siitä tiesi vain pappi.







Siinä vaiheessa, kun me mentiin Miikan kanssa selin muihin ja näin vaan kummit, musta tuntui siltä, että aika monta katsetta porautui mun selkään. Mä olisin halunnut nähdä vieraiden ilmeet! Vaikka en ollutkaan asiasta aiemmin stressannut, papin puhuessa mun jalat alkoi tärisemään ja alkoi oikeasti jännittämään. Vihkitoimituksen jälkeen jatkettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan ja poika kastettiin Miloksi, kuten eilen jo sanoinkin. Mä vähän pelkäsin, miten Isla jaksaa olla koko toimituksen ajan, mutta ihan turhaan! Kunhan välillä sai juosta nurtsilla, niin sitten jaksoi taas istua hetken paikallaan ja höpötellä :)

Vaikka me järjestettiinkin jymy-yllätys kaikille, ei se vienyt mun mielestä lainkaan huomiota Milolta, vaan pikkumies oli päivän juhlituin sankari. Mun mielestä nää kaks toimitusta (tai siis kolme, samalla juhlistettiin vielä Islan synttäreitä) hoitui varsin kätevästi samaan aikaan, sillä kirkkohäitä mä en ole oikein ikinä kokenut omikseni ja maistraatissa vihkiminen tuntuu mun makuun vähän turhan kolkolta. Nyt kaikki meille tärkeät ihmiset oli kutsuttu jo valmiiksi paikalle, joten miksikäs ei :)







Vieraita paikalla oli varmaan kolmisenkymmentä, osa kutsutuista joutui harmillisesti perumaan tulonsa. Tunnelma oli kuitenkin varsin korkealla ja naurua riitti, kunhan kaikki olivat järkytyksestään toipuneet. Milo kiersi sylistä syliin jatkuvasti ja mä en poikaa paljoa päivän aikana sylissä pitänyt, sillä innokkaita sylittäjiä löytyi melkein jonoksi asti. Islakin nautti selkeästi saamastaan huomiosta, mutta pupu meinasi mennä alkuun pöksyyn ja vähän tuntemattomimpien ihmisten syliin ei uskallettu. Loppuvaiheessa Islakin alkoi olemaan sen verran väsynyt, että vain äiti kelpasi ja itkuhan siinä tuli, jos jonkun muun syliin joutui.

Kotiin päästiin joskus seiskan pintaan ja kylläpä oli itelläkin aika väsynyt olo! Isla oli kotiin päästessä vielä hyvällä tuulella, vaikka päivän aikana unta oli kertynyt puolet vähemmän kuin normaalisti. Lasten mentyä nukkumaan me juhlittiin hääpäivää rankasti juomalla pari lonkeroa ja mentiin sitten itsekin nukkumaan :D

14 kommenttia:

  1. Vau! hurjasti onnea sekä teille että Milolle. :)

    VastaaPoista
  2. Onnea koko perheelle: Milolle nimestä, Islalle vuodesta ja vanhemmille avioliitosta!

    Montako kummia Milolla on? :)

    - Annuska

    VastaaPoista
  3. Meille on tulossa maistraatti vihkiminen, koska haluttiin hääpäiväksi päivä, joka on keskellä viikkoa. Numerot merkitsi sen verran, että haluttiin ko. päivä sormuksiin ja muutenkin, seuraahan se päivä meitä loppu elämän.
    Juhlat pidämme saman viikon vkloppuna. Pienet juhlat, joissa lähimmät sukulaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille päivällä ei ollut merkitystä, koska loppujen lopuksi se ei kuitenkaan vaikuta mihinkään :)

      Poista
  4. Ihania kuvia ja ihana nimi pojalla! Ja onnea ROUVALLE! =)

    VastaaPoista
  5. Voi että, ihanan nimen sai poika! Melkein kuin meillä, hehehhe :D Onnea älyttömästi myös tuoreelle avioparillekin :) Eikö kukaan arvannut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein sama nimi, muttei kuitenkaan ;) Tarkoitatko nyt nimeä vai vihkimistä? Ei, kukaan ei arvannut kumpaakaan :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!