31.8.2013

Muistathan seurata meitä?

Ihan näin lauantai-illan kunniaksi muistuttelisin teitä siitä, että blogin lisäksi meidän juttuja voi seurailla Instagramissa nimimerkillä dannall (onnistuu myös täällä, ellet omista puhelinta, johon Instagramin voi ladata) ja sen lisäksi blogilla on myös omat Facebook-sivut. Myönnän, olen ollut tosi laiska ja muistamaton Facebookin suhteen ja olenkin päivitellyt sinne tähän asti vain blogin uusimmat postaukset, nekin yleensä päivän tai kaksi myöhässä ;) Nyt yritän kuitenkin tsempata asian suhteen sen verran, että päivittelen myös sinne kuulumisia, jotka ei blogiin asti päädy!

Monista blogeista tuttu juttu onkin jo Instaweek, eli viikon kuvat Instagramista koottuna pienien selityksien kera blogin puolelle. Olisiko teillä kiinnostusta tällaiseen, vai onko jo liian nähty juttu? ;)

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille, mä jatkan illan viettämistä töllön parissa, kun lapset on jo nukkumassa!



Psssst! Blogin Facebook-sivuille ja Instagramiin pääset myös oikean sivupalkin nappuloista ;)

30.8.2013

Shoppailuterapiaa

Käykö shoppaileminen sitten enää terapiasta, jos tyhjentää tilinsä? ;) Kävin pari viikkoa takaperin läpi Milon vaatteita ja kaivelin esille kaikki 68-senttiset vaatteet käyttöön. Samalla huomasin, että luuloistani huolimatta meillä ei ollutkaan seiskanelosia muutamaa paitaa enempää. Hups. Yleensä teen paljon heräteostoksia lasten vaatteiden suhteen, mutta tällä kertaa lähdettiin ihan varta vasten etsimään Milolle yökkäreitä, paitoja ja housuja, jotta ovat valmiina sitten, kun jäbä siirtyy seuraavaan kokoon. Mä olen edelleenkin järkyttynyt siitä, miten nopeasti Milo on kasvanut Islaan verrattuna! Isla käytti vielä hetki sitten 74-senttisiä vaatteita ja se on Milolla jo seuraava koko, kuuskasit alkaa olemaan jo aika passeleita ja kuuskakkoset liian nafteja. 

Muutamat vaatteista on tulleet tän viikon aikana postissa, kun oon vähän shoppaillut Facebook-kirppiksillä ja löysin jotain kivaa Islallekin! Pidemmittä puheitta, tällainen on tämän ja viime viikon ostossaalis!

KappAhl.

Lindex. 

H&M. 

Islalle samanlainen setti, kuin viime talvena :) H&M. 

Lindex. 

Lindex. 

Kirpparilta, Name It. 

H&M. 

Pitihän sitä nyt Islallekin yhdet farkut ;) Lindex.

Vasemmalla Lindex, oikealla KappAhl. 

Kummatkin kirpparilta. Vasemmalla Zara Baby, oikealla KappAhl.


Huh, taidan pitää taukoa shoppailusta, sillä tilin saldo ei oikein tykkää mun rakkaudesta lastenvaatteisiin ;) 

Mitäs mieltä siellä ollaan näistä löydöistä, pukisitteko omille muksuillenne? :)

P.S. Ai mikä rakkaus raitoihin? Hups...

27.8.2013

Säilytysongelma ja ratkaisu



Mä olen jo jonkun aikaa haaveillut lisäsäilytystilasta Islan huoneeseen, sillä leluja tuntuu kertyvän koko ajan lisää, ikään kuin huomaamatta. Suunnittelin Expeditin ostoa Islan huoneeseen, sillä siihen saa koreja, joihin lelut voi säilöä. Ennestäänhän meillä löytyi jo makkarista tuollainen lokerikkohyllykkö. Pari iltaa takaperin pyörittelin ideoita päässäni, kun Nukkumatti antoi odotuttaa itseään ja sain idean, että entäs jos siirtäisinkin jo olemassa olevan hyllyn meidän makkarista Islan huoneeseen. Meidän makkari on ollut Milon syntymän jälkeen lievästi sanottuna ahdas, sillä jo ennestään pikkuruiseen huoneeseen piti mahduttaa pinnasänky. 

Tänään tartuttiin tuumasta toimeen ja kävin ostamassa Ikeasta neljä laatikkoa Expeditin alalokeroihin, sekä kaksi kirjatukea. Päädyin mustiin laatikoihin, sillä Ikeassa näin, miltä valkeat laatikot näyttävät, kun ihmiset ovat niitä hypistelleet ja mua alkoi ällöttämään likajälkien määrä valkean laatikon pinnassa, joka on sellaista materiaalia, johon tarttuu kaikki. Näin ollen mustat laatikot kotiutuivat meille ja eivät näytä oikeastaan yhtään hullummilta! Meidän makkari näyttää nyt aika järkyttävältä, sillä telkkari, digiboksi ja dvd-soitin tungettiin pienelle Lack-pöydälle, joka oli alunperin Islan huoneessa. En jaksa ajatella nyt enempää makkarin kauheutta, vaan keksin sinne jotain kivaa sitten, kun Milon uskaltaa siirtää samaan huoneeseen Islan kanssa :)

Seinä kaipaa vielä jotain ja muutamia ideoita onkin, sitten vain 
pitäisi päättää, että mikä niistä pääsee toteutukseen :) 

Tasan kaksi sekuntia siistiä... 

Islan ensimmäinen kunnon taideteos <3

Harmikseni en muistanut ottaa huoneista kuvia tietenkään ennen muutosta, mutta täältä löytyy muutama kuva. Järjetyshän ei ihan samanlainen ollut, sillä Islan huoneessa hoitopöytä oli tuolla, missä ennen oli pehmolelut ja pinnasängyn paikalla oli toinen pinnasänky. Meidän makkarissa lokerikkohyllykkö oli siirretty ikkunan viereen äärimmäisen ahtaaseen paikkaan ja sen tilalla on Milon pinnasänky. Onneksi tällä viikolla lähtee Islan huoneesta myös hoitopöytä, joten saadaan vielä hiukan lisää tilaa!

Mitäs mieltä olette muutoksesta, hot or not? ;)


Ja kun Neiti Pyörremyrsky pääsee huoneeseen, näyttää tältä ja paljon pahemmalta ;)



26.8.2013

Siis ihan oikeasti iso poika!

Kuten aiemmin lupailinkin, tänään palaillaan blogin ääreen Milon neuvolakuulumisien kera. Neuvola olikin tänään ensimmäistä kertaa uudessa paikassa, kun evakosta päästiin takaisin ihan uusiin, rempattuihin tiloihin. Ihana Sini (kiitos, olen elämäni velkaa! ;)) tuli vahtimaan Islaa siksi aikaa, ettei mun tarvinnut ottaa riiviöö mukaan tuhoamaan paikkoja neuvolassa :D Oikeastaan oli aika luksusta käydä kahdestaan neuvolassa Milon kanssa, vaikka siellä ei aikaa kulunutkaan puolta tuntia enempää. Vaikka Isla ihana onkin, oon ollut kerran Milon neuvolassa kummankin lapsen kanssa ja se oli ihan kamalaa, vaikka Miika olikin mukana kahtomassa likan perään. Joku saattaakin muistaa, että Isla yritti koko ajan karata huoneesta, repiä kaikki johdot seinästä, kaataa vaa'an ynnä muuta mukavaa :D

Milo on oppinut imemään peukkua, auts! Söis vaan sitä tuttia, siitä on helpompi vierottaa ;)

PIPI 

Mä kävin muutama viikko sitten kotona vaa'alla Milon kanssa ja tuolloin lukema oli 6,4 kiloa vaipan ja bodyn kanssa. Mun ilme oli varmaan aika näkemisen arvoinen, kun näytölle pamahti tänään seiskalla alkava lukema... Hyvin on poika syönytkin ja kohta aloitellaan varmaan kiinteitä, kun maitoa menee reilusti yli litra vuorokauteen. Tein tänään itse asiassa Milolle jo satsin porkkanasosetta pakkaseen ja ne on siellä odottelemassa sitä hetkeä, kun tutustutaan kiinteiden ruokien ihmeelliseen maailmaan. Saas nähdä mitä poitsu niistä tuumaa, Isla ainakin tykkäsi ensimaistelulla porkkanasta kovasti, kunhan ensin vähän irvisteltiin. 

Tänään oli vuorossa myös kolme rokotusta, yksi suun kautta ja kaksi pistettävää. Edellisellä kerralla Milo ei suostunut nielemään varmaan yhtään suun kautta otettavaa rokotetta, nyrpistellen vain sylki kaiken pihalle. Tällä kertaa rokote annettiin hoitopöydällä Milon ollessa makuullaan ja homma sujui huomattavasti paremmin, kun sylkeminen ei olekaan niin helppoa selällään ollessa. Ensimmäinen pistettävä rokote (ilmeisesti jäykkäkouristus) saatiin laitettua oikein hyvin ja Milo ei edes älähtänyt piikin takia. Toinen olikin vähän kinkkisempi ja terkka varoittelikin etukäteen, että tästä tulee huuto, koska rokote kirvelee. Toisen rokotteen jälkeen alkoikin hirveä parkuminen, mutta alle kymmenen sekunnin päästä harmitus oli unohdettu. Ehkäpä jäpikkä halusi olla niiiiin isoa poikaa, että eihän sitä nyt rokotteistakaan passaa jäädä pitkäksi aikaa pillittämään. Äidin urhea pikkumies <3


Pituutta oli tullut huikeasti lisää, mutta niin oli painoakin! Tällä hetkellä taidetaan mennä pituus-paino-suhteessa jossain +17-käyrillä, Islakin on aina huidellut reilusti pluskäyrillä. Pituus kulkee keskikäyrää pitkin, kuten myös päänympärys. Alla onkin sitten niitä mittoja! Ensimmäisenä tämän päivän neuvolakäynnin mitat, toisena edellisen (1kk 3vko) käynnin mitat ja suluissa Islan 2- ja 3kk-mitat ihan vertailun vuoksi.

Milo 3kk:
- paino: 7160 grammaa / 5455 grammaa (6100 grammaa / 5050 grammaa)
- pituus: 61,5cm / 57,3cm (58cm / 55cm)
- pää: 41cm / 39,4cm (40,3cm / 39cm)

Kuten todeta saattaa, on Milo huomattavasti siskoaan isompi, vaikka syntymäpaino olikin reilut 300 grammaa pienempi. Saas nähdä miten iso meidän pojasta kasvaa, kunhan ei jää mun mittaiseksi :D


Tällainen teksti löytyy neuvolakortista;
"Milo on hymyilevä, tyytyväinen poika. Vatsamakuulla kyynärnojassa hyvä pään kannatus. Helistintä seuraa eri suuntiin. Kasvaa hienosti. Ämk yli litra pv, joten tarv. lähempänä 4kk.n ikää kiinteiden aloitus."

Miksu kävi leikkimässä Islan kanssa! Miksun mielestä meilläkin on nykyään kivaa käydä, 
kun kaivoin jäbälle edellisellä kerralla pari pikkuautoa ;)



24.8.2013

Milo 3kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset:

Meidän pienin pötkylä täytti eilen jo kolme kuukautta, sehän on 1/4 vuodesta! Enää kolme moista ja saadaan juhlia yksivuotissynttäreitä, onneksi niihin on kuitenkin vielä hetki aikaa. 



Varsinkin kuluneen kuukauden aikana musta on tuntunut siltä, että meidän pieni vauva ei ookaan enää niin pieni, sillä Milo on kasvanut aika komeasti ja käyttääkin tällä hetkellä vaatteissa vielä muutamia 62-senttisiä, mutta pääosin käytössä on 68-senttiset vaatteet. Isla käytti samassa iässä pääosin 56-senttisiä vaatteita, joten pikkuveli on selvästi kolmikuisena isompi, kuin siskonsa saman ikäisenä. Muutama viikko sitten kävin Milon kanssa vaa'alla, kun jäbällä oli vaippa ja body päällä - vaaka näytti komeasti 6,4 kiloa! Maanantaina meillä on Milon kanssa seuraavan kerran neuvola, joten sieltä saa sitten hieman tarkempia ja tuoreempia mittoja. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista seurata neuvolakorteista ipanoiden mittoja ja vertailla niitä keskenään. Kahden kuukauden iässä Milo oli jo melkein puoli kiloa siskoaan painavempi, vaikka syntyikin yli 300 grammaa kevyempänä! On oltu ruoka-aikaan kotona ;)

Milo seurustelee nykyään jatkuvasti hereillä ollessaan ja näkipä Miika eilen jätkän ekaa kertaa vähän naurahtavankin, minä en sitä harmikseni nähnyt! Hereillä jaksetaan olla helposti tunti tai parikin kerrallaan ja silloin tuntuu olevan aina ihan mahdottomasti asiaa. Höpötystä, huitomista ja hymyilyä, meidän poika on varsin hyvällä tuulella - ainakin yleensä. Vaikka Isla ja Milo ovat tutustuneet toisiinsa vasta kolmen kuukauden ajan, tuntuu sisaruksien välillä olevan jo nyt erityinen side. Isosisko saa osakseen juurikin ne aurinkoisimmat hymyt ja pisimmät tarinat, eikä se mua haittaa pätkääkään, sillä on ihanaa huomata miten paljon lapset merkitsevät jo nyt toisilleen. Milo on joutunut tottumaan kuluneiden kuukausien aikana ei-niin-hellävaraiseen käsittelyyn, kun isosisko saattaa huomaamattaan istua päälle tai nojata veikkaan vähän turhan kovakouraisesti. Isla tykkää halata ja antaa hellyyttä paljon, mutta otteet ovat toisinaan kovakouraiset ja äitiä hirvittää. Milo on sopeutunut tilanteeseen varsin hyvin, eikä jätkä ole moksiskaan, jos isosisko riepottaa vähän kovakouraisesti. Onneksi pienet lapset ei oo niin hauraita kun kuvitellaan :) Totta kai mä yritän katsoa koko ajan Islan perään ja ohjata hoitamaan Miloa hellästi kovakouraisen puristelun sijaan, se ei vaan aina oo niin helppoa. Vaikka kuinka yrittäisin olla silmät selässä, saatan yhtäkkiä huomata, että Isla istuu sitterissä Milon jalkojen päällä.



Mä olen muutamaan otteeseen aiemminkin maininnut, että Milolla on koliikki, aivan kuten siskollaankin oli. Tilanne on muutaman viimeisen viikon aikana helpottanut hurjasti ja enää meillä ei kuulu pahemmin koliikkihuutoa! Toisinaan saattaa olla iltoja, jolloin huudetaan kitarisat levällään vähän aikaa, mutta se on todellakin aiempaan verrattuna vähän aikaa ja tämä ei toistu enää joka ilta, ei edes joka toinen. Mä olen todella tyytyväinen tilanteeseen, sillä olin varautunut siihen, että Milon koliikki jatkuu ainakin sinne 4,5 kuukauden ikään, kun Islankin kolikki kesti niin pitkään. Mä toivon, että koliikki alkais olemaan takana päin, voihan sitä tietysti takapakkiakin tulla. Nyt, kun huudot on selkeästi vähentyneet, on hereilläoloaika alkanut pidentymään ja Milo on muutenkin kokonaisvaltaisesti paljon iloisempi :) 

Kuluneen parin viikon aikana meillä on siirrytty täysin pulloruokintaan ja korvikkeeseen. Milo päätti muutama viikko sitten, että kiitti mulle riitti, pullo tänne. Rintaraivarit oli koliikkihuutoakin pahempaa ja vaikka lasta ois kuinka nälässä pitänyt, ei tissiä huolittu ja huutoa jatkettiin niin pitkään, että saatiin pullo. Mulla ei itselläni voimat riittäneet parin päivän tappelua pidempään suoritukseen, joten siirryttiin sitten ihan suosiolla pulloon. Mä pumppasin omaa maitoa parhaani mukaan, mutta en saanut pidettyä pumpulla maidontuotantoa yllä ja se alkoikin vähän kerrassaan hiipumaan. Vaikka musta tuntuukin pahalta imetyksen loppuminen, ei se maailma onneksi siihen kaadu. Mä yritän nähdä asioiden valoisat puolet ja ajatella, että täysimetin sentään 2,5kk, kun Islaa on imettänyt päivääkään. Tällä hetkellä maitoa menee 140-160ml kolmen tunnin välein ja yötä vasten syödään sitten 220ml, jolla jaksetaan noin 6h. Meillä syödään onneksi enää kerran yössä ja syönti ajoittuu yleensä aikavälille 03.30-04.30. Milo jaksais kyllä olla pidempäänkin syömättä, mutta toi taitaa olla tollainen pinttynyt tapa, kun jäbä on aina samaan aikaan ruokaa vaatimassa. Aamuyöllä syödään 180-200ml maitoa ja sillä jaksetaan sitten suunnilleen kasin ja ysin väliin. Isla söi saman ikäisenä 850-950ml korviketta vuorokaudessa, Milolla menee reilusti yli litra. Saas nähdä mikä on tuomio ensi maanantaina neuvolassa, että joudutaanko aloittamaan soseita missä vaiheessa. 

 "Oho, käännynkö mä?"



Milo ei vielä liiku oikein mitenkään päin, vaikka hinku ois kyllä kova! Jäbä osaa kääntyä mahalta selälleen, mutta sitäkään ei olla viime aikoina kovin paljoa harjoiteltu, koska on paljon kivempaa rähjätä äidille siitä, että ei "osaa" kääntyä ja sitten äiti tulee auttamaan. Milolla ois kovasti haluja liikkua eteenpäin, mutta kroppa ei toimi vielä pään kanssa yhteistyössä. Jalat potkii kyllä vauhtia hurjaa kyytiä ja toisinaan kädetkin viuhuu, mutta liikettä ei vain tapahdu ja sekös vasta suututtaakin! Kun asiat ei mene oman mielen mukaan, voidaan hakata naamaa lattiaan ja huutaa lisää ;)

Vaikka kuluneet kolme kuukautta ovatkin olleet elämäni rankimpia, varsinkin henkisesti, en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Se tunne, kun huomaat kahden pienen lapsen välillä jo nyt erityisen siteen, on jotain ainutlaatuista. Se tunne, kun aamulla sängyssä odottaa hymyilevä poika, valmiina uuteen päivään, on jotain korvaamatonta. Vaikka kuluneiden kolmen kuukauden aikana olen etsinyt hermoni rippeitä, peräänkuuluttanut pitkää pinnaa ja itkenyt väsymyksestä, ei minua kaduta pätkääkään, päinvastoin!

P.S. Ensi maanantaina luvassa sitten meidän minimiehen neuvolakuulumisia ;)

21.8.2013

Nimipäivä, juhlapäivä!

Kuten aika moni teistä on varmasti huomannut, tänään julkistettiin uudet nimet, jotka lisätään nimipäiväkalenteriin vuonna 2015. Sain aiheesta jo yhden kommentin ja huomasin asian itsekin, sillä meidän kummatkin muksut saa oman nimensä kalenteriin! Aika uskomatonta, sillä uusia nimiä tuli hieman vajaa neljäkymmentä ja siellä ne on, Isla ja Milo. Kaikista hauskin sattuma lienee se, että Milon nimipäivä sattuu vielä just sopivasti Miikan synttäreiden kanssa samalle päivälle.

Me mietittiin mun äidin kanssa Islan syntymän jälkeen, että milloinkahan likan nimi kalenteriin saadaan, kun aika paljon on kuitenkin yleistynyt. Kauaa ei tarvinnut odotella! Tosin, nimethän tulee vasta 2015, mutta kyllä me ajateltiin juhlia heti ens kuusta eteenpäin ;) 

Mä muistan vielä, kun bongasin Islan nimen jostain ja päätettiin, että jos saadaan tyttö, niin sen nimen hän tulee saamaan. Tuolloin, marraskuussa 2011 Isla-nimisiä oli muistaakseni joku 700 kappaletta, nyt saman nimisiä on jo noin 1100kpl! Nimi on yleistynyt huimasti ja viimeisen reilun kahden ja puolen vuoden aikana Isla-nimisiä lapsia on kastettu 626, yli puolet kokonaismäärästä! Silloin, kun keksin Milolle nimen, oli saman nimisiä joku vajaa 700 kappaletta. Tällä hetkellä Milo-nimisiä on reilu 730, ei siis kovin paljoa edelleenkään. Milonkin nimi on yleistymässä varmaan aika paljon, sillä reilun kahden ja puolen vuoden aikana kyseisen nimen on saanut melkein 300 poikaa :)

Mulle on aivan sama, onko nimet yleisiä vai harvinaisia, olipa sitten kyse nykyhetkestä tai tulevaisuudesta. Tykkään hieman harvinaisemmista nimistä, mutta ei mua siltikään haittaa, vaikka Islalla olisi tulevaisuudessa kaksi saman nimistä luokkakaveria :D Ennen joka luokalla oli vähintään pari Annaa, tulevina vuosina jokin muu nimi voi saavuttaa samanlaisen suosion.

Löytyykös teidän muksujen nimet kalenterista?

20.8.2013

Jaa, blogger on taas eri mieltä otsikon lisäämisestä...



Eikös olekin vallan söpö tiikeripuku? ;) Mä bongasin tuon paikalliselta Facebook-kirppikseltä ja käytiin hakemassa se sunnuntaina matkalla Miikan porukoille. Oikeastaan mä ostin ton velourhaalarin Milolle, mutta koon ollessa 80cm, meni se vielä just Islallekin. Just vähän aikaa sitten oikein kärkkäästi sanoin, että ei mitään lapsellista meille, niin mitäs toi on...? Kröhöm, joissakin asioissa voin joustaa. Isla tykkäs itekin kovasti tiikeripuvustaan, sillä sitä käytiin useaan otteeseen ihailemassa peilin edessä mahaa taputellen :D


17.8.2013

TOIVEPOSTAUS: Kaksi lasta ja pieni ikäero = katastrofi?

Minulta on toivottu muutamaan otteeseen postausta, jossa kerron arjesta kahden pienen lapsen kanssa ja siitä, miten pieni ikäero (10kk 3vko) helpottaa tai hankaloittaa elämää. Mulla ei ollut etukäteen juurikaan odotuksia arjesta kahden lapsen kanssa. Toki tiesin, että kaikki tulee olemaan tosi paljon raskaampaa ja hommaa on vähintäänkin tuplasti, mutten jaksanut stressata asiasta, koska sillä tuskin olisi ainakaan mitään positiivia vaikutuksia ollut. Mua varoiteltiin, että meillä tulee olemaan varmasti tosi raskasta, mutta mun mielestä siitäkin selviää, kunhan asennoituu oikein. Itse me olemme kuitenkin tehneet päätöksen kahdesta lapsesta pienellä ikäerolla, joten tiesimme suurin piirtein mitä odottaa ja olimme varautuneet siihen.

Isla oli vajaan kolmen kuukauden ikäinen, kun testiin ilmestyi kaksi viivaa. Siinä vaiheessa mielessäni kävi ajatus, että entä jos emme selviäkään, entä jos en jaksakaan hoitaa kahta niin pientä lasta? Ajatus väistyi kuitenkin nopeasti taka-alalle, sillä tieto toisesta lapsesta oli ihana uutinen, tätähän me oltiin toivottu. Mä tiesin, etten joudu hoitamaan lapsia yksin, sillä onhan heillä myös osallistuva isä, joka hoitaa niin paljon kun vaan töiltään ehtii. Kun toinen lapsi alkoi olemaan haaveissa, ei meillä ollut vielä hajuakaan siitä, millainen meidän likka tulee olemaan luonteeltaan. Mikäli olisin tiennyt, että tuo alle metrin mittainen perii luonteen äidiltään ollen tulta ja tappuraa, olisimme miettineet ehkä hetken pidempään toista lasta, mutta lopputulos olisi varmastikin ollut sama.




Milon syntyessä Isla oli alle yhdentoista kuukauden ikäinen, eikä kävellyt vielä muutamaa askelta enempää. Koska likka ei ollut vielä vuottakaan, kaikessa joutui (ja joutuu edelleenkin) auttamaan. Pukeminen, syöminen, vessassa käynti ynnä muut vaativat apua ja tilanne on sama edelleenkin. Kuten mainitsin, Isla käveli vain muutaman askeleen, kun lähdin sairaalaan, mutta sieltä kotiuduttuani mökiltä palasi tyttö, joka yritti hurjasti ja oli alkanut kävelemään pidempiä matkoja - huikea muutos oli tapahtunut kolmessa päivässä! Pelkäsin taantumista jo opituissa asioissa, sillä olin kuullut, kuinka paljon lapsi voi taantua pienemmän sisaruksen synnyttyä saadakseen huomiota. Näin meillä ei onneksi käynyt missään vaiheessa.

Meidän arki lähti rullaamaan yllättävän helposti, vaikka sitä alkuun hieman jännitinkin. Milo nukkui kuitenkin suurimman osan vuorokaudesta, ollen hereillä ehkä tunnin tai kaksi ja loput 23-24 tuntia sitten nukuttiin. Isla suhtautui veljeensä uteliaasti, mutta pieni mustasukkaisuuskin alkoi nostamaan päätään. Sain koko ajan olla silmät selässä, sillä likka yritti purra pikkuveljeään, raapia, tökkiä, varastaa tuttia ja niin edelleen. Isla huomasi, että kun Milo syö, mä olen melkeinpä sidottu yhteen paikkaan ja silloin voi tehdä kaikkea kiellettyä. Noh, nopeasti sitä oppi imettämään vaikka juosten :D Ensimmäisen kuukauden ajan mustasukkaisuus oli pahinta, vaikka ei Isla kyllä ollut mitenkään sairaalloisen mustasukkainen. Kuukauden jälkeen tilanne alkoi tasoittumaan ja Isla alkoi osoittamaan veljelleen hellyyttä. Nykyään Isla käy halaamassa ja silittelemässä Miloa varmaan kymmeniä kertoja päivässä, vaikka kyllä sitä tuttia edelleenkin varastellaan ja toisinaan lyödään kädellä tai leluilla. Isla myös antaa veljelleen hellyyttä toisinaan hieman kovakouraisesti, sillä eihän noin pieni vielä oikein osaa hallita omaa voimankäyttöään.


Ajankäyttöä olen joutunut suunnittelemaan aika tarkasti, sillä viime aikoina Miika on tehnyt tosi pitkää päivää töissä ja mä olen lasten kanssa aamulla heräämisestä yöunille menoon asti itsekseen. Yleensä sattuu vielä niin, että Milo haluaa olla hereillä ja vaatii viihdytystä Islan päikkäreiden aikaan, joten kotihommia ei silloin saa tehtyä. Ennen mä tein kotihommat Islan päiväunien aikaan, nykyään joudun tekemään ne, kun Isla tai molemmat lapset ovat hereillä. Toisinaan lahkeessa roikkuu yksi karjuva lapsi ja toinen huutaa sitterissä, mutta mun mielestä tekee ihan hyvää noillekin oppia, ettei sitä huomiota välttämättä saa sillä sekunnilla, jos mulla on jotain tärkeää tekemistä (siis kun lapsilla ei oo mikään hengenhätä). Onneksi Milokin viihtyy nykyään jo sitterissä vähän pidempiä aikoja seuraillen Islan touhottamista ja Islakin käy veljeään kiikuttamassa ja halailemassa aina välillä.

Meidän päivät on aamusta lähtien aina aika hektisiä, sillä kummatkin muksut herää samaan aikaan ja vaipan vaihdot, syötöt ym. on kaikki suunnilleen samoihin aikoihin. Nyt kun tätä kahden lapsen arkea on pyörittänyt vajaan kolmen kuukauden verran, on oppinut tekemään oikeasti montaa asiaa samaan aikaan. Ei ole lainkaan tavatonta, että syötän kummatkin lapset yhtä aikaa ja samalla yritän lappaa vielä itselleni ruokaa suuhun. Alussa en ehtinyt/muistanut syödä kunnolla päivän aikana, kun tuntui, että lapset pitävät mut koko ajan kiireisenä ja lepohetkiä ei muutenkaan päivään sisältynyt. Nykyään asiat on oppinut hoitamaan niin, että itsekin muistaa syödä. Lepohetkiä päivän aikana saattaa olla hyvällä tuurilla kaksi, jos kummatkin muksut nukkuu samaan aikaan. Mikäli Milo valvoo Islan päikkäreiden aikaan, on ensimmäinen lepohetki yhdeksän aikaan illalla, mutta siihenkin tottuu :) Mä olen luonteeltani äärimmäisen laiska ihminen ja jättäisin kaikki kotityöt tekemättä, mikäli se vain olisi mahdollista (okei okei, luistaisin kaikesta muustakin). Kahden lapsen myötä sitä on oppinut, että kotihommat, ruuanlaitto ym. pitää hoitaa heti, kun siihen vain pienikin sopiva sauma löytyy. Usein kun ruokaakin joutuu tekemään samaan aikaan, kun yksi karjuu sitterissä ja toinen viipottaa ympäri kämppää tekemässä kaikkea kiellettyä.


Mä olen yllättynyt siitä, miten läheisiä nuo kaksi lasta tuntuvat olevan toisilleen jo alle kolmen kuukauden tuttavuuden jälkeen. Kun Milo huutaa, on Isla ensimmäisenä katsomassa, mikä veikalla on hätänä. Vaikka Isla varastaakin veljeltään tuttia, yritetään sitä myös laittaa suuhun huudon hiljentämiseksi (välillä se tosin eksyy nenään tai silmään ;)). Isla haluaa halata veljeä sanomalla samalla "aaaaai", myös silittely on tärkeä osa hellyydenosoituksia. Milo tuntuu hymyilevän ja höpöttelevän eniten juuri isosiskolleen. Me vanhemmat saadaan ilveillä ja hassutella vaikka kuinka paljon, ennen kuin saadaan palkinnoksi edes pieni hymy. Islan ei tarvitse kuin ilmestyä sitterin viereen, niin johan alkaa jätkän naama loistamaan kun naanatalin aurinko :) Mä toivon, että tulevaisuudessa noista kahdesta tulis toisilleen läheiset, vaikka tiedän myös, että tulevaisuuteen mahtuu paljon huutoa, tappelua, toisen tekemisistä rollimista ja ties mitä muuta :) Innolla odotan aikaa, jolloin Milokin alkaa alkaa leikkimään Islan kanssa ja lapsista on oikeasti enemmän seuraa toisilleen, olipa se sitten vaikka leluista tappelemista :D

Vaikka nää kuluneet kolme kuukautta on olleet tosi raskaita, on ne samaan aikaan olleet myös elämäni parhaimpia ja tärkeimpiä. En vaihtaisi hetkeäkään pois, en edes niitä kaikista kurjimpia päiviä, kun kumpikin tuntuu vain kiukuttelevan, vaativan huomiota samaan aikaan ja mikään muukaan ei tunnu onnistuvan. Aika kultaa muistot ja veikkaan, että muutaman vuoden päästä en enää edes muista niitä keljumaisia päiviä, kun maailma tuntui olevan mua vastaan. Vaikka kaksi pientä lasta ovatkin vaatineet joustamista, asioiden laittamista tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen, uuden opettelua ja pitkää pinnaa, mä en voisi olla tyytyväisempi meidän päätökseen! Mä olen saanut kaksi maailman rakkainta ja ihaninta lasta, kyllä ne kaikki väsymysitkut on olleet ehdottomasti sen arvoisia!

Onko muilla lapsia pienellä ikäerolla? Olisitteko tehneet toisin näin jälkikäteen ajateltuna? Entäs te yhden lapsen vanhemmat, onko haaveissa toinen vai riittääkö yksi? 
Mikä mielestänne on sopivin ikäero lapsille?

P.S. Pahoittelen kilometrin mittaista tekstiä! Tätä ei vaan saanut kirjoitettua lyhyemmin ;) 
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea!



16.8.2013

Isojen poikien vaatetta

Mä olenkin joskus tainnut mainita, että en tykkää lapsilla erityisemmin sellaisista tosi lapsekkaista vaatteista, vaikka toki niitäkin meiltä löytyy. Varsinkin Miloa tykkään pukea "isojen poikien" vaatteisiin ja KappAhlin Newbie-mallisto on toiveideni täyttymys, vaikka joidenkin vaatteiden hinnat aika suolaisia onkin... Kävin eilen täydentämässä hieman Milon vaatekaappia, kun totesin, ettei 68-senttisiä vaatteita ole kovin paljoa, vaikka niihin kohta ollaankin siirtymässä (tällä hetkellä jo muutamat kuuskasit housut käytössä). Milo on kasvanut paljon kovempaa kyytiä kuin isosiskonsa, vaikka olikin syntyessään yli 300 grammaa pienempi. Isla käytti kolmen kuukauden iässä 56-62-senttisiä vaatteita, Milolle taitaa mahtua enää muutamat viiskutoset bodyt ja kuten jo mainitsinkin, myös 68-senttisiä on käytössä. Äidin iso poika, sniif <3

Vauva-lehden (vai minkähän lie) tarjouksen mukana tuli pari alekuponkia KappAhliin, jotka kävin eilen hyödyntämässä. Mä rakastan raitoja ja Newbie-mallistoa, oi jos mä rikas oisin, niin Milolla ei varmaan muuta päällä olisikaan! Farkkujen ovh. tais olla 22,95€ ja voin kertoa, että kyllä syletti, mutta kun ne oli niin suloiset! Onneksi mulla oli -25% tarjouskuponki matkassa, niin hinta ei ollut enää niin paha. Siis oikeesti, tollaisen pienen natiaisen farkuista 23 euroa?! Ja vieläpä ketjuliikkeen vaatteesta?! Okei okei, tiedän, että on paljon kalliimpiakin, mutta mun mielestä toi on aika kova hinta vaatteesta, johon on käytetty naurettavan vähän kangasta. Farkkujen lisäksi matkaan tarttui yksi body ja paita, kummatkin raidoilla, tietty! Mä veikkaan, että alan Milollakin käyttämään pelkästään paitoja viimeistään koossa 74cm, ne vaan on niin paljon kätevämpiä sitten kun aletaan opettelemaan potalle ym...

Edellä mainittujen lisäksi kuvissa vilahtaa myös Lindexin söpö pipo, jonka ostin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Onhan se vielä hieman reilu meidän jäpikän päähän, mut ei se haittaa :)





Kolahtaako Newbie-mallisto teihin vai tykkäättekö ihan jostain muusta? 
Lapsellista, värikästä vai minkälaista?


15.8.2013

Voihan räkä sentään!

Joko voi sanoa, että meillä on syksyn ensimmäinen flunssa? Mä olen työntänyt syksyn koko ajan mielessäni taka-alalle, eihän se vielä ala... Lähipäivien säät ovat kertoneet jotain aivan muuta ja en taida uskaltaa vilkaista tulevaa sääennustetta. Sen kunniaksi, että ulkona on ollut kurja sää, on meillä myös kaksi lasta, jotka rohisevat ja röhisevät sen minkä ehtivät, välillä oma pääkin tuntuu olevan kuin lyijyä. Toissa yönä Isla oli tosi levoton, itkeskeli vähän väliä, kunnes jatkoi taas uniaan. Aamulla sängyssä odotti surkean näköinen räkänenu, joka nuoleskeli räkää nenän alta. Islaa ei eilen tuntunut pieni lenssu haittaavan, samaa tahtia se painoi menemään kun normaalistikin. Me oltiin koko päivä sisällä, koska ulkona tuli järkyttävän paljon vettä ja sen myötä Isla kiipeili melkein seiniä pitkin. Kaikista hauskinta tuntui olevan rään pyyhkiminen mun housuihin, naamaan tai vastaavaan paikkaan. 



Illalla alkoi myös Milon nenä vuotamaan ja meno on tänään vain pahentunut. Käy niin sääliksi, kun toisella on hankala olla ja koko ajan kiukuttaa. Milo on ollut eilen ja tänään tosi levoton, sillä nukkuminen onnistuu vain tutin kanssa ja sitä on vaikeaa syödä, kun nenä on tukossa. Viime yö meni onneksi suht hyvin, kunhan laitoin jäpikän mahalleen nukkumaan. Frida on ollut mun kaveri parin viime päivän ajan, muksut voi olla tosin asiasta eri mieltä. Isla vihaa Fridaa yli kaiken, vaikka olo sillä helpottuukin. Ei oo herkkua yrittää saada limaa pois nenästä, kun toinen huutamalla tukkii nenän hengitystiet. Isla huutaa Fridaa käytettäessä, kuin tapettava, mutta huuto lakkaa toimenpiteen jälkeen kuin seinään, kun likka hoksaa hengityksen helpottuvan. Milo on tullut selkeästi isosiskoonsa, sillä myös jäpikän kohdalla liman imeminen nenästä on myrkkyä, huuto on järkyttävää. Onneksi Milo ei yleensä herää unesta huutaessaan, kunhan saa vain tutin takaisin heti toimenpiteen jälkeen.

Toivottavasti mä en tulisi kipeäksi, sillä kahden kipeän lapsen hoitaminen puolikuntoisena ei varmasti oo mukavaa. Toistaiseksi en ole joutunut sitä kokeilemaan, mutta eiköhän sellainenkin tilanne tule vielä eteen, mä kun tuppaan sairastamaan yleensä kaikki liikkeellä olevat taudit. 



Tänään me lähdettiin heittämään pieni lenkki pihalla, sillä Isla alkoi olemaan jo tosi levoton sisällä olemisen takia. Vaikka ei ehdittykään pitkään olemaan, taisi raikas ulkoilma piristää kaikkien mieltä. Isla on nyt hoksannut, että liukumäestä laskeminen on huisin kivaa. Likkaa pitää vielä touhussa auttaa, sillä tasapaino ei oikein meinaa pitää laskun aikana, eikä Isla pääse itse kiipeämään tuohon meidän pihassa olevaan liukumäkeen, kun siinä on sellaiset kummalliset rappuset. Isla osaa kyllä varsin selvästi osoittaa, milloin on aika laskea liukumäestä, kun likka lähtee kiipeämään mäkeä ylöspäin :D

Muita räkäneniä? Tehokkaita kikkakolmosia otetaan vastaan muksujen olon helpottamiseksi :)


14.8.2013

Apinalapsi?

Jos kuukausia takaperin kauhistelin sitä, että Isla kopsii vähän väliä itseänsä johonkin, kun opetellaan istumaan, seisomaan ja kävelemään, niin silloin minulla ei ollut vielä mitään hajua siitä, miten vaarallinen lapsi voikaan olla itselleen. Nyt, kun Isla on reilut 1wee ja 1kk, voin todeta, että meno on nykyään paljon hurjempaa. Meidän likka on oppinut kiipeämään sohvalle, jakkaroille, keinuhirven päälle, potkuauton päälle, syöttötuolin alemmalle tasolle ja ties mihinkä. Vaikka kuinka yrittäisin olla silmät selässä ja vahtia lapsen touhuja, kolhuja ja mustelmia tulee päivittäin. Sen lisäksi, että likka kiipeilee, ei tukevasti lattiatasossakaan säästytä mustelmilta, sillä tuo neiti ei oikein välitä katsoa eteenpäin kävellessään. Siitä todisteena esimerkiksi komea mustelma poskessa, kun ovenkarmi hyppäsi kulkureitille. Ei mene päivääkään, ettei käveltäisi naama edellä seinään, pöydänkulmaan tai mihin vaan, missä voi teloa itseään.




"Äitiiiii, et sä voi kieltää mua!"

Vaikka kuinka kiellän, tuntuu kuin puhuisin korville, jotka eivät kuule. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö likka kuulisi ja ymmärtäisi, hällä kun tuntuu olevan vain "hieman" valikoiva kuulo ;) Tällä hetkellä kaikista kivointa lienee sohvan päästä päähän juokseminen, kun sinne opittiin viime viikolla kiipeämään. Vaikka kiellän ja nostan Islan vähän väliä sohvalta pois, ollaan siellä kohta taas juoksemassa ja alaskin on tultu useamman kerran vahingossa, milloin päälleen, kuperkeikalla, kyljelleen tai joskus ihan jopa jaloilleen. Sohva innoittaa lapsen duracellmaiseen juoksupyrähdykseen ja sinne onkin tällä hetkellä kaikista mukavinta kiivetä, kun silmä hetkeksi välttää. 

Toivon, että lapselle kehittyisi edes hieman itsesuojeluvaistoa, ennen kuin mä saan sydänkohtauksen tuon neidin touhujen takia. Saas nähdä, milloin en ehdi väliin ja keittiöjakkaralla kurottaessa likka saa kiskaistua kuuman kahvipannun päälleen, sitäkin kun on jo yritetty. Isla on myös keksinyt, että rahin, syöttötuolin tai keittiöjakkaran voi raahata haluamaansa paikkaan, jotta yltää korkeammalle räveltämään kiellettyjä asioita. On hienoa, että lapsi oppii uusia asioita ja motoriikka kehittyy, mutta toisinaan se on myös hermoja raastavaa. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Isla on oppinut nykyään myös kiipeämään itse keinuhirven kyytiin ja keinuminenkin sujuu jo omatoimisesti. Myös alas osataan tulla hienosti, joskus tosin hirvikin kaatuu siinä tuoksinnassa kyljelleen. 






Onkos muut saaneet sydäreitä lapsien uusista taidoista? 
Tuskin Isla on ainut, jolla on aina joku kuhmu tai mustelma jossain päin kroppaa?

P.S. Meillä on tehty hampaita urakalla ja muutaman viikon sisään legoja on tullut ylös neljä lisää. Nyt, kun hampaita on alhaalla kaksi ja ylhäällä neljä, on ne varsin tehokkaat esimerkiksi pikkuveljen varpaita järsiessä...