14.8.2013

Apinalapsi?

Jos kuukausia takaperin kauhistelin sitä, että Isla kopsii vähän väliä itseänsä johonkin, kun opetellaan istumaan, seisomaan ja kävelemään, niin silloin minulla ei ollut vielä mitään hajua siitä, miten vaarallinen lapsi voikaan olla itselleen. Nyt, kun Isla on reilut 1wee ja 1kk, voin todeta, että meno on nykyään paljon hurjempaa. Meidän likka on oppinut kiipeämään sohvalle, jakkaroille, keinuhirven päälle, potkuauton päälle, syöttötuolin alemmalle tasolle ja ties mihinkä. Vaikka kuinka yrittäisin olla silmät selässä ja vahtia lapsen touhuja, kolhuja ja mustelmia tulee päivittäin. Sen lisäksi, että likka kiipeilee, ei tukevasti lattiatasossakaan säästytä mustelmilta, sillä tuo neiti ei oikein välitä katsoa eteenpäin kävellessään. Siitä todisteena esimerkiksi komea mustelma poskessa, kun ovenkarmi hyppäsi kulkureitille. Ei mene päivääkään, ettei käveltäisi naama edellä seinään, pöydänkulmaan tai mihin vaan, missä voi teloa itseään.




"Äitiiiii, et sä voi kieltää mua!"

Vaikka kuinka kiellän, tuntuu kuin puhuisin korville, jotka eivät kuule. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö likka kuulisi ja ymmärtäisi, hällä kun tuntuu olevan vain "hieman" valikoiva kuulo ;) Tällä hetkellä kaikista kivointa lienee sohvan päästä päähän juokseminen, kun sinne opittiin viime viikolla kiipeämään. Vaikka kiellän ja nostan Islan vähän väliä sohvalta pois, ollaan siellä kohta taas juoksemassa ja alaskin on tultu useamman kerran vahingossa, milloin päälleen, kuperkeikalla, kyljelleen tai joskus ihan jopa jaloilleen. Sohva innoittaa lapsen duracellmaiseen juoksupyrähdykseen ja sinne onkin tällä hetkellä kaikista mukavinta kiivetä, kun silmä hetkeksi välttää. 

Toivon, että lapselle kehittyisi edes hieman itsesuojeluvaistoa, ennen kuin mä saan sydänkohtauksen tuon neidin touhujen takia. Saas nähdä, milloin en ehdi väliin ja keittiöjakkaralla kurottaessa likka saa kiskaistua kuuman kahvipannun päälleen, sitäkin kun on jo yritetty. Isla on myös keksinyt, että rahin, syöttötuolin tai keittiöjakkaran voi raahata haluamaansa paikkaan, jotta yltää korkeammalle räveltämään kiellettyjä asioita. On hienoa, että lapsi oppii uusia asioita ja motoriikka kehittyy, mutta toisinaan se on myös hermoja raastavaa. Jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. Isla on oppinut nykyään myös kiipeämään itse keinuhirven kyytiin ja keinuminenkin sujuu jo omatoimisesti. Myös alas osataan tulla hienosti, joskus tosin hirvikin kaatuu siinä tuoksinnassa kyljelleen. 






Onkos muut saaneet sydäreitä lapsien uusista taidoista? 
Tuskin Isla on ainut, jolla on aina joku kuhmu tai mustelma jossain päin kroppaa?

P.S. Meillä on tehty hampaita urakalla ja muutaman viikon sisään legoja on tullut ylös neljä lisää. Nyt, kun hampaita on alhaalla kaksi ja ylhäällä neljä, on ne varsin tehokkaat esimerkiksi pikkuveljen varpaita järsiessä...


13 kommenttia:

  1. Hui kuulostaa hurjalta, onnneksi Sampo ei vielä ihan kaikkea oo keksinyt. :D Mutta joo kyllä meilläkin on jatkuvasti jossain muutama mustelma, eikä sydäritkään oo välillä kaukana. Ihana pökät Islalla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjalta se meno kieltämättä näyttääkin ja useamman kerran päivässä saa olla ottamassa koppia, kun toinen yrittää pää edellä alas sohvalta tai jotain muuta yhtä fiksua :D Noh, ehkäpä se itsesuojeluvaistokin löytyy jossain vaiheessa, tää taitaa olla taas yksi sellainen vaihe... Noi omppupöksyt on kyllä ihanat! <3

      Poista
    2. Niimpä. :) Mää tahtoisin Sampolle ne tassupyllyt!

      Poista
    3. Ne on kyl ihanat! Noi oli synttärilahja, joten ei ollu varaa valita ja omputkin on kivoja ;)

      Poista
    4. Aivan :) Eipä noita tahdo raskia itse ostaa. ;D

      Poista
  2. Voi että näitä Islan kuvia! Suloinen tuo teidän tyttö :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihana Isla on!!:)
    Purskahdin nauruun kun näin ton "Äiti ei saa kieltää"-kuvan!! Meillä toi ilme on niiiiiiiin tuttu juttu. Ja kuulostaa menokin ihan samalta tuon 1v1vko vanhnan tyypin kanssa.
    Mustelmia,naarmuja ja kuhmuja riittää enemmän kun omiksi tarpeiksi. Olin jo ihan varma ettei toi lapsi tunne kipua,kun ei edes itke kun tulee tälli. Nousee ylös ja jatkaa päätöntä juoksemista.Pää edellä sohvalta alas on myös kova juttu,pojan mielestä!
    Ja kun tuo oppi viikko sitten juoksemaan!!Herranjestas sitä menoa. Välillä tehdään kolmoissalkovit ja piruetit siihen päälle kun vauhti on niin kova. 1v synttäreille oli hankittava otsaan naarmu+mustelma kun taaperokärryt töppäs ulkona ja kundi lens niskoilleen mukana. Sillon meinas sydän pysähtyä.Meillä ei luojalle kiitos oo liikkuvia huonekaluja (rahia tai muuta) mitä vois työntää!!:D Toi apina kiipeis ihan minne tahansa.
    Haastavuutta arkeen tuo myös,että poika oppi avaamaan ovia. Väliovi ja ulko-ovi on parhaimmat. Ei pelota yhtään että mikä päivä se kerkeää ulos asti ja tulee betoniportaat päälleen alas.:S Portit avataan myös..Yks päivä toi koitti mennä pesukoneeseen sisälle... KAUHURIIVIÖ!!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tuota "äiti ei saa kieltää"-ilmettä näytetään varmaan kymmeniä kertoja päivässä, sillä Islan mielestä mä oon ihan tyhmä, ku en anna kiivetä astianpesukoneeseen, heitellä kanin häkkiin tavaroita, repiä läppäriä pöydältä alas yms. :D Islakaan ei joka kolhusta itke, mutta sitten kyllä itketään kovaa, kun kunnolla sattuu. Sekin huuto tosin unohtuu parhaimmillaan viidessä sekunnissa, kun huomataan jotain kiinnostavaa. Meillä Isla on onneks niin naurettavan lyhyt, ettei se yllä vielä pitkään aikaan avaamaan ovia, ellei keksi ottaa jotain koroketta avuks ;) No, onneks en oo ainoa, joka saa sydän kurkussa pelätä muksun edesottamuksia! Ja juu, Isla yrittää kiivetä joka kerta pesukoneeseen, kun luukku on jäänyt auki :D

      Poista
  4. Missä välissä isla kasvoi noin isoksi?! Apua! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä minäkin oon kauhistellut! Joku on varmasti vaihtanut lapset!

      Poista
  5. Apua luen kauhulla näitä juttuja :--D Ehkä olen onnekas, kun meillä poika ei ole mikään hurjapää. Itse kävelyn käyttöönottokin kesti oman aikansa ;) Varmasti saa olla sydän syrjällään! Isla on kyllä söpöin pieni apina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Islalla on aina ollut kiire tekemään asioita, joita ei kunnolla osata :D Liikkuminenkin tuli aika aikaisin kaikilla osa-alueilla ja enpä tiedä onko se nyt niin hyvä juttu, ainakin saa koko ajan olla silmät selässäkin, eikä sekään riitä. No, eiköhän teidänkin poika keksi jossain vaiheessa, miten vanhemmat saadaan sydärin partaalle :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!