24.8.2013

Milo 3kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset:

Meidän pienin pötkylä täytti eilen jo kolme kuukautta, sehän on 1/4 vuodesta! Enää kolme moista ja saadaan juhlia yksivuotissynttäreitä, onneksi niihin on kuitenkin vielä hetki aikaa. 



Varsinkin kuluneen kuukauden aikana musta on tuntunut siltä, että meidän pieni vauva ei ookaan enää niin pieni, sillä Milo on kasvanut aika komeasti ja käyttääkin tällä hetkellä vaatteissa vielä muutamia 62-senttisiä, mutta pääosin käytössä on 68-senttiset vaatteet. Isla käytti samassa iässä pääosin 56-senttisiä vaatteita, joten pikkuveli on selvästi kolmikuisena isompi, kuin siskonsa saman ikäisenä. Muutama viikko sitten kävin Milon kanssa vaa'alla, kun jäbällä oli vaippa ja body päällä - vaaka näytti komeasti 6,4 kiloa! Maanantaina meillä on Milon kanssa seuraavan kerran neuvola, joten sieltä saa sitten hieman tarkempia ja tuoreempia mittoja. Mun mielestä on tosi mielenkiintoista seurata neuvolakorteista ipanoiden mittoja ja vertailla niitä keskenään. Kahden kuukauden iässä Milo oli jo melkein puoli kiloa siskoaan painavempi, vaikka syntyikin yli 300 grammaa kevyempänä! On oltu ruoka-aikaan kotona ;)

Milo seurustelee nykyään jatkuvasti hereillä ollessaan ja näkipä Miika eilen jätkän ekaa kertaa vähän naurahtavankin, minä en sitä harmikseni nähnyt! Hereillä jaksetaan olla helposti tunti tai parikin kerrallaan ja silloin tuntuu olevan aina ihan mahdottomasti asiaa. Höpötystä, huitomista ja hymyilyä, meidän poika on varsin hyvällä tuulella - ainakin yleensä. Vaikka Isla ja Milo ovat tutustuneet toisiinsa vasta kolmen kuukauden ajan, tuntuu sisaruksien välillä olevan jo nyt erityinen side. Isosisko saa osakseen juurikin ne aurinkoisimmat hymyt ja pisimmät tarinat, eikä se mua haittaa pätkääkään, sillä on ihanaa huomata miten paljon lapset merkitsevät jo nyt toisilleen. Milo on joutunut tottumaan kuluneiden kuukausien aikana ei-niin-hellävaraiseen käsittelyyn, kun isosisko saattaa huomaamattaan istua päälle tai nojata veikkaan vähän turhan kovakouraisesti. Isla tykkää halata ja antaa hellyyttä paljon, mutta otteet ovat toisinaan kovakouraiset ja äitiä hirvittää. Milo on sopeutunut tilanteeseen varsin hyvin, eikä jätkä ole moksiskaan, jos isosisko riepottaa vähän kovakouraisesti. Onneksi pienet lapset ei oo niin hauraita kun kuvitellaan :) Totta kai mä yritän katsoa koko ajan Islan perään ja ohjata hoitamaan Miloa hellästi kovakouraisen puristelun sijaan, se ei vaan aina oo niin helppoa. Vaikka kuinka yrittäisin olla silmät selässä, saatan yhtäkkiä huomata, että Isla istuu sitterissä Milon jalkojen päällä.



Mä olen muutamaan otteeseen aiemminkin maininnut, että Milolla on koliikki, aivan kuten siskollaankin oli. Tilanne on muutaman viimeisen viikon aikana helpottanut hurjasti ja enää meillä ei kuulu pahemmin koliikkihuutoa! Toisinaan saattaa olla iltoja, jolloin huudetaan kitarisat levällään vähän aikaa, mutta se on todellakin aiempaan verrattuna vähän aikaa ja tämä ei toistu enää joka ilta, ei edes joka toinen. Mä olen todella tyytyväinen tilanteeseen, sillä olin varautunut siihen, että Milon koliikki jatkuu ainakin sinne 4,5 kuukauden ikään, kun Islankin kolikki kesti niin pitkään. Mä toivon, että koliikki alkais olemaan takana päin, voihan sitä tietysti takapakkiakin tulla. Nyt, kun huudot on selkeästi vähentyneet, on hereilläoloaika alkanut pidentymään ja Milo on muutenkin kokonaisvaltaisesti paljon iloisempi :) 

Kuluneen parin viikon aikana meillä on siirrytty täysin pulloruokintaan ja korvikkeeseen. Milo päätti muutama viikko sitten, että kiitti mulle riitti, pullo tänne. Rintaraivarit oli koliikkihuutoakin pahempaa ja vaikka lasta ois kuinka nälässä pitänyt, ei tissiä huolittu ja huutoa jatkettiin niin pitkään, että saatiin pullo. Mulla ei itselläni voimat riittäneet parin päivän tappelua pidempään suoritukseen, joten siirryttiin sitten ihan suosiolla pulloon. Mä pumppasin omaa maitoa parhaani mukaan, mutta en saanut pidettyä pumpulla maidontuotantoa yllä ja se alkoikin vähän kerrassaan hiipumaan. Vaikka musta tuntuukin pahalta imetyksen loppuminen, ei se maailma onneksi siihen kaadu. Mä yritän nähdä asioiden valoisat puolet ja ajatella, että täysimetin sentään 2,5kk, kun Islaa on imettänyt päivääkään. Tällä hetkellä maitoa menee 140-160ml kolmen tunnin välein ja yötä vasten syödään sitten 220ml, jolla jaksetaan noin 6h. Meillä syödään onneksi enää kerran yössä ja syönti ajoittuu yleensä aikavälille 03.30-04.30. Milo jaksais kyllä olla pidempäänkin syömättä, mutta toi taitaa olla tollainen pinttynyt tapa, kun jäbä on aina samaan aikaan ruokaa vaatimassa. Aamuyöllä syödään 180-200ml maitoa ja sillä jaksetaan sitten suunnilleen kasin ja ysin väliin. Isla söi saman ikäisenä 850-950ml korviketta vuorokaudessa, Milolla menee reilusti yli litra. Saas nähdä mikä on tuomio ensi maanantaina neuvolassa, että joudutaanko aloittamaan soseita missä vaiheessa. 

 "Oho, käännynkö mä?"



Milo ei vielä liiku oikein mitenkään päin, vaikka hinku ois kyllä kova! Jäbä osaa kääntyä mahalta selälleen, mutta sitäkään ei olla viime aikoina kovin paljoa harjoiteltu, koska on paljon kivempaa rähjätä äidille siitä, että ei "osaa" kääntyä ja sitten äiti tulee auttamaan. Milolla ois kovasti haluja liikkua eteenpäin, mutta kroppa ei toimi vielä pään kanssa yhteistyössä. Jalat potkii kyllä vauhtia hurjaa kyytiä ja toisinaan kädetkin viuhuu, mutta liikettä ei vain tapahdu ja sekös vasta suututtaakin! Kun asiat ei mene oman mielen mukaan, voidaan hakata naamaa lattiaan ja huutaa lisää ;)

Vaikka kuluneet kolme kuukautta ovatkin olleet elämäni rankimpia, varsinkin henkisesti, en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. Se tunne, kun huomaat kahden pienen lapsen välillä jo nyt erityisen siteen, on jotain ainutlaatuista. Se tunne, kun aamulla sängyssä odottaa hymyilevä poika, valmiina uuteen päivään, on jotain korvaamatonta. Vaikka kuluneiden kolmen kuukauden aikana olen etsinyt hermoni rippeitä, peräänkuuluttanut pitkää pinnaa ja itkenyt väsymyksestä, ei minua kaduta pätkääkään, päinvastoin!

P.S. Ensi maanantaina luvassa sitten meidän minimiehen neuvolakuulumisia ;)

14 kommenttia:

  1. En kestä miten ihana <3 Ja ihan itsensä näköinen veijari :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isla oli tosi pitkään isänsä näköinen, mutta Milo on jo nyt alkanut näyttämään kovasti itseltään, ei siis oikein kummaltakaan vanhemmista :)

      Poista
  2. Pakko kommentoida hieman yleistä harhaluuloa - vauva oppii aina ensin kääntymään selältä vatsalleen ja sitten vasta toisin päin. Ensimmäisten kuukausien selälleen kääntyminen on itse asiassa osaamattomuutta, kun pää on niin iso, että vetää kropan mukanaan mätkähdykseen (eikä vauva ole vielä valmis "vastustamaan" käännöstä). Hieno poika silti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meillä Islakin oppi nimen omaan ensin kääntymään mahalta selälleen ja se oli todellakin tarkoituksellista. Päätä jäkitettiin tosi pystyssä, joten se ei paljoa kääntymisessä auttanut ja likka työnsikin kädellään aina kroppaa irti lattiasta ja heijasi itseään niin pitkään, että kääntyi selälleen. Sama ollut Milon kohdalla. Tietenkin alussa mahalta selälleen kääntyminen tapahtuu vahingossa pään painon takia, mutta väitän kyllä, että meidän kummatkin lapset on oppineet kääntymään ensin mahalta selälleen :)

      Poista
    2. Ei kaikki lapset kuulu samaan muottiin. Ei voi yleistää että asiat menee näin ja näin :) Mä väitän myös että meidän tyttö oppi ensin kääntymään mahalta selälleen. Kyllä sen huomaa millon on vahinko ja millon tarkoitettu kääntyminen :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja vielä ihanampi poika. :)
    Meilläkin molemmat lapsukaiset oppinut kääntymään mahalta selälleen ensin, aluksi tietenkin vahingossa.
    Meille suositeltiin vellejä (maissi, peruna-porkkana ja riisi) 3kk:n iässä kun korviketta meni yli litran vuorokaudessa, soseet aloitettiin vähän ennen kuin poitsu täytti 4kk. :)

    tia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Isla kääntyi ensimmäisen kerran vahingossa mahalta selälleen kolmen päivän ikäisenä, mutta oppi nopeasti kääntymään tarkoituksella ja ei Milollakaan kauaa nokka tuhissut, ennen kuin uusi taito hoksattiin. Meille sanoivat neuvolassa Islan ollessa vauva, etteivät enää pahemmin vellejä suosittele, vaan suoraan sosetta. Annettiin iltaisin sitten yötä vasten velliä, koska likka oli niin umpiunessa, ettei soseiden syömisestä olis tullut mitään. Saas nähdä mitä sanovat neuvolassa maanantaina :)

      Poista
  4. Täälä "kohtalotoveri"! Meillä kans imetys loppui ihan kamaliin rintaraivareihin, kestin kuukauden ja se oli RANKKAA! välillä oli hyviäkin päiviä tai yksittäisiä onnistuneita imetyskertoja kunnes 3,5 kk ikäisenä alkoi ihan täysi totaalikieltäytyminen. Jatkoin imetystä vain öisin, silloin vain kelpasi, koska ei herännyt ikinä kunnolla. Nyt tyttö 6kk ja vielä yksi imetys/yö, mutta joudun jo antamaan pullosta päälle! Ei varmaan saa kuin 20ml tissistä enää. Mutta siis, feel u! <3 Edelleen suren kyllä kovasti imetyksen loppumista..

    Ihana poika sinulla :) Ja tyttö myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli heti alkuunsa totaalikieltäytyminen, huuto alkoi heti kun kaivoin tissin esille :[ No, kyllä ne lapset on ennenki korvikkeella kasvanu! Mutta älyttömän hyvin oot kyllä jaksanut, pointsit sulle!

      Poista
    2. Meillä kieltäydyttiin sen kuukauden ajan myös pullosta, eli oli tavallaan kestettävä! Samoin kuin tissin kanssa, järkyttävä huuto ja potkiminen/rimpuilu alkoi heti kun pullon vaan näki. Sitten yhtenä päivänä pullo kelpasikin ja sitten loppui imetyskin melkein heti.

      Totta, kasvaa korvikkeellakin! Oon itseasiassa kovasti ihmetelly miten reagoin tähän niin vahvasti, kun ennen synnytystä/heti tytön syntymän jälkeen olin ihan ok sen asian kanssa ettei se imetys välttämättä onnistu. Jotenkin sitä kumminkin onnistui kehittämään valtavat paineet asiasta!

      Poista
    3. Meillä pullo oli paras kaveri, mutta tissi ehdoton no no no! Mäkin ajattelin ennen Islan syntymää, että imetys onnistuu tai ei onnistu, mutten stressaa siitä. Hahhah. Mä olin ihan hermoraunioina, kun se ei lähtenytkään sujumaan. Nyt olisin ollut varmaan enemmän sinut asian kanssa, jos imetys ei ois Milonkaan kanssa onnistunut, mutta ei sitä osannu ekan lapsen kohdalla olla stressaamatta asiasta :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!