30.9.2013

Isla 1v 3kk!


Nyt olisikin pitkästä aikaa tiedossa postaus vain ja ainoastaan Islasta, sellaista kun ei ole hetkeen ollut! On jotenkin hassua kirjoittaa kuukausikatsauksia vain Milosta, olinhan jo tottunut kirjoittamaan Islastakin joka ikinen kuukausi oman katsauksensa. En näe järkeä kirjoittaa Islasta omaa kuukausikatsausta enää joka ikinen kuukausi, sillä kehitys ja uusien taitojen oppiminen ei ole enää ihan niin mahdottoman nopeaa, vaikka paljon uutta on ehdittykin oppimaan edellisen kuukausikatsauksen jälkeen, joka tuli kolme kuukautta sitten. Tänään Islalla tuli mittariin jo vuosi ja kolme kuukautta ja sen kunniaksi aionkin tehdä pienen katsauksen siitä, millainen meidän likka nykyään on ja mitä meillä osataan. 

Lueskelin juuri edellistä kuukausikatsausta hieman pohjaksi tälle kirjoitukselle ja ensimmäinen huomio postausta selatessani oli se, että likan hiukset on kasvaneet ihan mahdotonta kyytiä! Tätä menoa Islalla on 2-vuotissynttäreillä tuuheat kultakutrit, ellei Miikan tädin uni käy toteen, jossa leikattiin Islalle polkkatukka :D Nykyään neidin hiukset yltää juuri ja juuri saparoille, joten hiukset on todellakin kasvaneet tosi paljon! Likka tuntuu kasvaneen muutenkin, sillä joku aika sitten tehtiin pientä kotimittausta ja pituudeksi saatiin 75cm ja painoksi 10,8kg. Noiden mittojen ottamisesta on jo aikaa, joten luultavasti meidän neiti on venähtänyt pituutta hieman lisää. Yksivuotisneuvolassahan mitat oli 72,5cm ja 10,4kg. Vaikka Isla onkin tullut minuun pituuden suhteen ja on keskimäärin ikäisiään lyhkäisempi, on meillä käytössä tällä hetkellä pääosin 86-senttiset vaatteet, onpa joukossa muutama 74/80/92cm. 



Edellisen kuukausikatsauksen aikaan Isla nukkui 2-3 päikkärit, mutta nykyään meillä pärjätään yleensä yksillä päikkäreillä. Kotona alkoi olemaan illat aika hulabaloota, kun Isla saattoi kukkua puoli tuntia sänkyyn viemisen jälkeenkin vielä hereillä (vietiin sänkyyn siis 21.00), joten päätin jättää toiset päikkärit pois ja hyvin on pärjätty. Nykyään meidän neiti herää yleensä kahdeksan aikaan, hyvällä tuurilla saattaa nukkua puoli ysiin asti. Ensimmäiset (ja viimeiset) päikkärit koittaa kahdentoista aikaan ja ne on kestoltaan yleensä puolitoista tuntia, vaihdellen hiemaan suuntaan tai toiseen. Niillä pärjätäänkin sitten iltaan asti ja nukkumaan mennään suunnilleen klo 20.00 ja likka on jo unessa vajaan 10 minuutin päästä. Myös Milon rytmi on aamusta ja illasta aika samanlainen, joten mun mielestä on luksusta, että mun ja Miikan yhteinen aika alkaa nykyään kahdeksan aikaan illalla! Syömiset meillä menee samalla kaavalla kuin ennenkin, eli viisi ruokaa päivässä. Ainoa muutos syömisiin on se, että olen ottanut vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja Isla on alkanut viimeisen viikon aikana syömään lähes kaiken itse. Mä kammoan jotenkin tosi paljon sitä sotkua, mikä lapsen syömisestä aiheutuu ja sen takia oonkin mieluummin syöttänyt itse tähän asti, kun Islaa ei oo omatoiminen syöminen aikaisemmin tuntunut kiinnostavan ja lusikka on löytynyt aina jostain muualta kuin suusta. Vajaan viikon tehoharjoittelun jälkeen syöminen sujuu jo vallan hyvin, vaikka suurimmaksi osaksi lusikka kääntyykin suussa vielä väärinpäin ja varsinkin vähän hankalemmista syötävistä (jugurtit ym..) 79 prosenttia päätyy pöydälle ja ruokalappuun suun sijasta. Vajaan viikon aikana on tapahtunut kyllä ihan huikea edistyminen syömisen suhteen ja enää mäkään en kammoa niin älyttömästi sitä siivoa, hyvä minä! Ja hyvä Isla!

Islasta on tullut todella etevä, mitä motoriikkaan tulee. Tätä nykyä likka kiipeää joka paikkaan ja se ei oo aina niin hyvä juttu, kun pöydältä yletetään ottamaan kaikki tavarat ja onpahan niitä muksahduksiakin sattunut yksi jos toinenkin. Nykyään Isla kiipeää vallan ketterästi niin ruokapöydän tuoleille kuin vessanpöntöllekin. Sohvakaan ei ole enää mikään ongelma ja sekös vasta hauskaa onkin, kun juostaan sohvaa ympäri! Ulkona Isla osaa tulla sellaisten "keinumopojen" kyydistä itse pois ja liukumäkeenkin kiivetään rappusia pitkin. Ihan vielä ei osata hivuttaa takapuolta mäen alkuun, mutta pienellä avustuksella liukumäkeä osataan laskea itse vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan tullaan pyllylleen alas, toisinaan taas naamalleen ;)


Kolme kuukautta sitten Isla ei puhunut oikeastaan mitään, mutta nyt sanoja on alkanut tulemaan jo jokunen ja kuluneen parin viikon aikana likka on alkanut toistamaan/tapailemaan sanoja tosi paljon perässä. Tällä hetkellä meillä osataan sanoa amppu/ampuu = lamppu, heiei/eiei = heihei, äiti, pupu, ottaa, auto, enkä/kenkä = kenkä, kiitti/kiitos, kiikkuu, kukkuu ja ehkä vielä jotain muitakin, jotka ei nyt mieleen muistu :) Sen lisäksi, että uusia sanoja on tullut, ymmärtää Isla puhetta entistäkin paremmin. Me pystytään kommunikoimaan nykyään jo vallan hyvin, kun Isla ymmärtää lähes kaikki asiat, joita sanon, kunhan pyynnöt ym. tulevat vain tarpeeksi yksinkertaisessa muodossa. "Ota ruokalappu pois, laskeudu alas syöttötuolista ja sitten mennään vessaan.". Tuo on aika yleinen pyyntö ruokailun jälkeen, eikä aikaakaan, kun likka pojottaa jo pöntön vieressä. Mun mielestä on tosi ihanaa, kun kommunikointi on jo aivan erilaista, kun joitakin kuukausia sitten ja me tunnutaan toisinaan jopa ymmärtävän toisiamme. Enää ei tarvitse olla koko ajan arvailemassa, että mitäköhän se nyt tarkoittaa ja on vailla. Vaikka Isla ei paljoa puhukaan, ymmärrys ja erilaiset eleet auttavat kovasti jokapäiväisessä elämässä, eikä kaikki perustu enää arvailuihin :) 

Mä voisin väittää myös, että meille on jonkinmoinen esiuhma rantautunut. Kaikki asiat on ei ja pyöritellään päätä, ihan vaan vaikka periaatteen vuoksi. Jos kiellän jostain asiasta ihan nätisti ja normaalilla äänellä, saattaa Isla yhtäkkiä heittäytyä lattialle raivoamaan. Päivässä raivotaan monta kertaa erinäisten asioiden takia ja välillä mä olen pihalla kun lumiukko, että missä nyt mennään. Aina ei voi ymmärtää, mutta yritetään. Tiedän kuitenkin, että pahempaa on varmasti vielä tulossa, kun uhma rantautuu meille. Sen olen saanut todeta, kun olen katsonut 2,5-vuotiaan kummityttömme uhmaamista, huhhei!

Vaikka kehitys ei tunnukaan enää tässä vaiheessa niin huimalta, kuin ennen ensimmäistä ikävuotta, niin silti on paljon menty eteenpäin ja uusia taitoja tullut tosi paljon! Mä odotan niin paljon sitä, kun Isla alkaa puhumaan kunnolla ja saadaan kuulla tarina jos toinenkin :) Tällainen on meidän vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen likka, millaisia teidän suunnilleen saman ikäiset lapset on? :)

MUOKS// Unohdin vallan lisätä tähän postaukseen, että mun mielestä on ihanaa, kun Islalla alkaa olemaan vähän päätä ja häntää jo leikeissäkin. Meillä kova sana on nyt syöminen ja juominen, koko ajan. Joka ikisestä kupista ryystetään oikein pohjanmaan kautta ja kupeissa sekoitellaan lusikoilla ja haarukoilla ties minkälaisia keitoksia. Syömistä ja juomista tarjotaan myös äidille ja isälle, kuten myös kaikille muillekin vieraille. Myös kansien sovittelu erilaisiin kuppeihin ja kippoihin on hurjan mielenkiintoista! Veikkaan, että Islan leikkien kehittymiseen on vaikuttanut kovasti 2,5-vuotias Aamu-serkku, joka laittaa innoisaan aina ruokaa leikeissään ja Isla on alkanut sitten tietysti matkimaan ;) Isla on useamman kerran myös Miloa syöttänyt mielikuvitusruuillaan ja suuttunut, kun veli vaan irvistää, kun Isla tunkee lusikkaa suuhun :D

P.S. Meidän likalla on jo 8 legoa suussa!


29.9.2013

Instaweek: 4

Neljäs Instaweek-postaus ja tutulla kaavalla jatketaan. Lapsia, lapsia, lapsia - pääosin :D Pidemmittä puheitta, tässäpä olisi taas kooste meidän kuluneesta viikosta Instagram-kuvien muodossa!


1. On se vaan niin mahdottoman söpö! <3 Uusi huivikin pääsi käyttöön asti!
2. Käytiin pikapikaa ulkoilemassa, kun tultiin siskon luota. Miten ihmeessä tuo takki mahtuu vielä Islalle, se on kokoa 74cm?! Noh, kyllähän hihat ja helma alkaa vähän lyhyiks käymään, mut menee vielä :)


1. Sain kaupungilla ollessa tällaisen kuvan puhelimeen. Miika oli pikkuapurin kanssa imuroimassa. Luksusta!
2. Milokin aloitti nähtävästi pyörimisen sängyssä ja sekös vasta alkoikin pientä miestä suututtamaan, kun pää hakkasi pinnoja vasten ja jalkojakaan ei mahtunut suoristamaan. Reppana!


1. Meillä syödään nykyään lähes kaikki itse ja se on sotkuista puuhaa.
2. Lisäsin Intagramiin ensimmäisen videon Milon höpöttelyistä :)


1. Täräkkänä isomummon luokse lähdössä. Viime talvena neulottu (postaus täällä) villatakki mahtuu vallan hyvin edelleenkin päälle ja hihoissa on itse asiassa vielä vähän kasvunvaraa.
2. Vaikka vihaankin syksyä, lehdet on kyllä älyttömän kauniin värisiä <3


1. Meidän talon läheltä kulkee junarata ja Isla tykkää kovasti katsella aina junia, jos vain sattuvat samaan aikaan tuosta liikkumaan, kun me ollaan sillalla kävelemässä.
2. Käytiin tänään koko porukalla mummilassa syömässä hyvää ruokaa ja tietysti näyttämässä lapsia ;)

Sellainen oli meidän viikko Instagramissa!



Lukutoukka







Kerroin joku aika sitten (täällä!) siitä, että Isla tykkää lukea kirjoja, mutta muiden lukemana ne eivät kiinnosta tippaakaan. Tilanne on edelleenkin kuta kuinkin sama, mutta nyt likka on innostunut lukemaan itsekseen entistä enemmän ja äitikin kelpaa kaveriksi siinä vaiheessa, kun kirjasta osoitellaan erilaisia asioita ja esineitä, jotka mun pitää sitten nimetä. Mun lukemana kirjat ei edelleenkään siis kiinnosta, mutta kelpaan sentään jo nimeämään erilaisia juttuja kirjasta, edistystä sekin! Kerroin myös, kuinka Islalla on tapana taittaa kaikilta kirjoilta niskat nurin, jolloin sivujen liimaukset eivät enää pidä. Nyt olen antanut Islalle luettavaksi kirjapinosta muutamia kirjoja ja itse olen samalla sivusilmällä seuraillut, ettei ne koe yhtä karua kohtaloa, kuin aikaisemmat kirjat. Yllätyksekseni Isla onkin oppinut nyt lukemaan kirjoja vallan nätisti, mitä nyt joskus vähän "vahingossa" taittelee sivuja ym... ;)

No, vie ne pienetkin edistysaskeleet eteenpäin :) Huomasitteko muuten kuvista, että lukeminen on tarkkaa puuhaa ja sitä voi suorittaa jos jonkinmoisessa asennossa? Mieluiten kirjaa tullaan lukemaan äidin tai isin viereen sohvalle, mutta oikeastaan mikä tahansa muukin paikka kelpaa.

P.S. Mä odotan innolla, että pääsen lukemaan Mauri Kunnaksen kirjoja lapsille! Tällä hetkellä niitä on hyllyssä kuusi kappaletta ja toivottavasti lisää tulee jossain vaiheessa, sillä ne on vaan niin kivoja!


27.9.2013

Kun kotiini iski pyörremyrsky



Miksu istui jäähyllä ja Isla meni pitämään seuraa ja ihailemaan itseään peilistä :D


Söppänät <3 Ei oo muuten älyttömästi pojilla kokoeroa, kun ajattelee, että ikäeroa on 5 kuukautta.

"Sanni, ota kuva autosta!", pyysi Miksu. Toi on muuten mun vanha :)



Islan kävi välillä antamassa halin veikalle ja toisessa kuvassa onkin koko poppoo pois lukien Miika ja minä. 




Harmi, ettei oikeasti tullut ikuistettua sitä sekamelksaa, kun Sini vierailee lastensa kanssa täällä. Kolme lasta levittämässä leluja ympäri kämppää + yksi kuolaamassa lattioita takaa täydellisen kaaoksen, jonka jälkeen saat etsiä leluja mitä ihmeellisimmistä paikoista. Mikael ajaa kärryllä/potkuautolla hirmuista kyytiä ympäri kämppää ja Isla juoksee nauraen perässä. Vaikka Miksulla ja Islalla ei olekaan vielä yhteisiä leikkejä, löytyy kummallekin aina jonkinlaista tekemistä. Jos ei muuta, niin sitten vaikka lelujen repimistä toisten kädestä ja Islahan tätä siis nimenomaan nuorempana harrastaa :) 

Mä olen ihastellut sitä, miten Miksulla riittää juttua laidasta laitaan ja mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Nyt, kun Isla on alkanut toistamaan uusia sanoja perässä, niin odotan innolla, millaista juttua sieltä mahtaa tulla jonkun ajan päästä. Lasten mielikuvitus on vaan jotain niin uskomatonta, että ihan kateeksi käy!

Huomaa, että Islan leikkeihin on alkanut tulla jo kovasti ideaa, kun on leikkinyt isompien lasten kanssa. Varsinkin 2,5-vuotiaan Aamu-serkun kanssa leikityt leikit ovat tuoneet myös meille kotiin leikkeihin syömisen ja juomisen ja niitä harrastetaan koko ajan. Islalla on leikeissä muovisia haarukoita ja lusikoita, joilla hämmentää Herra Hakkaraisen pinottavissa purkeissa keittoa jos jonkinmoista. Ruokia ja juomia syödään maiskutellen ja kupista ryystetään oikein pohjanmaan kautta, tietysti myös muille tarjoten. On tosi ihanaa huomata, miten leikkeihin alkaa oikeasti tulla ideaa ja niihin otetaan muitakin mukaan, vaikka sitten vain koemaistajiksi ;) Pian onkin tiedossa vähän katsausta Islan kehitykseen, malttakaas muutama päivä!

Ihanaa, kun on ystävä, joka käy viikoittain kahvilla (tiistain terapiaistunto)
lätisemässä kaikkea maan ja taivaan väliltä! 

25.9.2013

Lunta?!






Mua ei aamulla ihan hirveesti naurattanut, kun katsoin lämpömittaria kasin jälkeen ja se näytti +1,4. Siis mihin ihmeeseen ne lämpimät kelit hävisi, kohtahan on jo talvi tällä menolla?! Pähkäilin aikani, että mitä ihmettä puen muksuille päälle, mutta ilmeisesti vaatevalinta osui nappiin, sillä kumpikin olivat lämpimiä sisälle tullessaan, mutteivät hikisiä. Tuntuu tosi hankalalta pukea lapsille sopivasti päälle, kun en osaa sitä taitoa itsenikään kohdalla. Aina on joko liikaa tai liian vähän vaatetta, yleensä liian vähän. Noh, eiköhän tässä harjaannu, kun tarpeeksi harjoittelee.

Ja otsikkoon viitaten, täällä todellakin satoi lunta ja räntää sen jälkeen, kun päästiin sisälle. Välillä taas taivaalta ei tule mitään ja aurinko paistaa, mutta lämmintä siellä ei kyllä ole. Äsken tais olla 3 astetta ja se on ihan liian vähän mulle, entäs sitten kun on -30? :( On niistä aikaisemmistakin talvista selvitty, mutta mä vaan vihaan pimeetä ja kylmää. No onneks talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä, sitä odotellessa siis! :)

24.9.2013

Milo 4kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset:


Niin se on vaan taas kuukausi vierähtänyt ikään kuin huomaamatta ja sehän tarkoittaa sitä, että meidän perheen pienin mies on jälleen kuukauden vanhempi. Ikää napsahti eilen mittariin jo neljä kuukautta ja sehän on jo kolmasosa koko vuodesta! Pienet vauvat kasvaa hirveää kyytiä ja meidän poika ei tosiaankaan ole enää mikään pieni vauva, tässähän meinaa vauvakuume iskeä... Jospa ei kuitenkaan, kaks on aika passeli luku :) On ihanaa huomata, miten viikko viikolta pojasta kasvaa seurallisempi ja jo nyt voin kertoa Milon tulleen äitiinsä, ainakin höpötyksen perusteella. Poika höpöttää suu vaahdossa sen minkä kerkeää, eikä muut tunnu saavan toisinaan lainkaan puheenvuoroa. Juttua riittää niin siskolle, iskälle ja äidillekin, mutta katto ja seinätkin kelpaa juttukavereiksi vallan hyvin, jos muuta ei ole tarjolla. Vasta nyt voin sanoa, että pojan luonne alkaa tulemaan vähän kerrallaan esille ja innolla odotan sitä, millainen tyyppi tuosta jäbästä kuoriutuukaan. Josko tällä kertaa lapselle suotaisiin edes hieman isän rauhallisuutta vai tuleekohan tästäkin ipanasta samanlainen tuittupää, kuin äidistään? Vielä ainakin tässä vaiheessa Milo vaikuttaa varsin rauhalliselta ja aurinkoiselta tapaukselta, vain nukkuminen on tyhmää. Tai oikeastaan nukkuminen on kivaa, mutta nukkumaan meno on sieltä ja syvältä. 

Milon huikean hieno kasvu on jatkunut entiseen malliin ja tällä hetkellä käytössä onkin jo 68-74-senttiset vaatteet. Kuuskasit alkaa käymään pian pieniksi, joten kaikki 74-senttiset vaatteet on saatu kaivaa kaappien kätköistä käyttöön. Mä luulin ennen Milon syntymää, että jätkälle menis Islan viime talven 62-senttinen haalari ja sen lisäksi ostin 68-senttisen puvun. Nyt taitaakin mennä niin, että 68-senttinen menee alkutalven ja lopputalveksi meille on ilmeisesti tulossa Lassietecin 74-senttinen haalari. Jospa niillä selvittäis talven yli :) Tänään käytiin neuvolassa ja lopusta löytyykin sitten uusimmat mitat! Sen verran voin sanoa, että Milo on tällä hetkellä yli kilon painavampi, kuin Isla saman ikäisenä ja pituutta löytyy 4,1cm enemmän! Yleensähän pojat onkin isompia, mutta meidän jäpikkä on aika reilusti siskoaan isompi ja tuskin kovin pitkään menee, että mennään siskosta ohi! Tosi hassua ajatella, että Milo on 4 kuukauden iässä vain 6,9cm lyhyempi, kuin Isla oli vuoden iässä :D



Milolla on hirmuinen kiire liikkumaan ja kiukkuhan siinä iskee, kun kroppa ei toimi ihan niin kuin pää toivoisi. Kuten blogissa jo kerroinkin, Milo oppi viime lauantaina kääntymään selältä mahalleen. Parin viikon ajan käännyttiin näppärästi kyljelleen, mutta edes yritystä kääntymiseen ei ollut. Vitsailinkin, että Milo ei jaksa vaivautua ja meillä opitaan kääntymään varmaan vuoden iässä. Toisin kuitenkin kävi, sillä lauantaina jätkä alkoi yhtäkkiä yrittämään kyljeltä mahalleen ja muutaman yrityksen jälkeen pällisteltiinkin maailmaa jo mahallaan. Olisittepa nähneet Milon ilmeen! Oli joku nimittäin vähän ylpeä uudesta taidostaan. Mun mielestä on älyttömän kivaa, että oon nähnyt kummankin lapsen ensimmäisen kääntymisen. Milon ja Islan kehitys on mennyt ainakin tähän asti aika lailla samaan tahtiin ja ensimmäinen kääntyminen selältä mahalleenkin oli melkein päivälleen samaan aikaan, Milo oli päivää nopeampi ;) Mahallaan ollessa Milo potkii jaloilla hirmuisesti vauhtia ja nostaa pyllyä ylöspäin, mutta liikettä eteenpäin ei vain tapahdu. Kädet ei toimi vielä yhteistyössä jalkojen kanssa ja sekös vasta suututtaakin, kun eteenpäin ei tunnu pääsevän millään! Taaksepäin liikutaan pieniä matkoja, nekin tosin vahingossa, kun yritetään päästä eteenpäin. Mahallaan Milo osaa pyöriä kätevästi napansa ympäri. Esineisiin yritetään tarttua, mutta ilmasta niitä ei osata vielä napata kiinni. Kun annan käteen jonkun tavaran, siihen tarrataan tiukasti kiinni ja viedään heti kaksi käsin suuta kohti. Tällä hetkellä tavaroiden tutkiminen alkaa kiinnostamaan ja toisinaan tavaroita saatetaan jopa katsoa pieni hetki, ennen kuin ne tungetaan suuhun kuolattavaksi.

Korviketta menee päivässä varmaankin joku 650-750ml ja siihen päälle muutama kappale jääpalamuotteihin tehtyjä sosekuutioita. Niiden lisäksi illalla hörpätään yötä vasten 250ml velliä, joten voisinpa melkein väittää, että ruokaa menee varsin kiitettävä määrä. Soseita ollaan maisteltu nyt päivittäin 2-3 jääpalakuution verran ja hyvin maistuu! Syöttäminen on varsin hankalaa, kun kädet viuhtoo hulluna, nyrkkiä tungetaan lusikallisten välissä suuhun ja lusikkaa kohti hyökätään hirmuisella raivolla. Milo ymmärtää kyllä ruuan päälle jo tässä vaiheessa ja soseet on suurinta herkkua! Tähän mennessä on maisteltu vasta porkkanaa ja kukkakaalia, seuraavaksi suunnitelmissa olisi maissi. Milo on saanut jo useamman viikon ajan velliä yötä vasten ja viime viikolla viimeinenkin yösyöttö jätettiin yhtäkkiä pois! *koputtaa puuta* Yleensä Milo on herännyt syömään neljän ja puoli viiden väliin, kunnes väli pidentyi suurin piirtein 8 tuntiin (22-06). Viime viikon lopulla Milo vetäisikin yhtäkkiä 11,5h unta palloon syömättä ja sama tahti on jatkunut nyt. Olen alkanut aikaistamaan vähän kerrallaan illan viimeistä syöttöä siitä kymmenestä, sillä tarkoituksena on saada lapset syömään suunnilleen samaan aikaan illalla. Esimerkiksi eilen illallakin Milo söi 20.55 ja tänä aamuna vasta 9.20, kun koko porukka nukkui normaalia pidempään. Jes, silmäpussit kiittää kokonaisista yöunista!



Vaikka mun mielestä olis ihanaa, että Milo pysyis pikkuvauvana, olen joutunut totuttelemaan ajatukseen, että meidän poika ei olekaan enää se pieni käärö, joka vain nukkuu ja syö. Vaikka ajattelenkin haikeudella pikkuvauva-aikaa, joka hurahti silmieni ohi ennätysnopeasti, niin toisaalta odotan myös innolla tulevia harppauksia kehityksessä. Odotan innolla sitä, kun Milo lähtee ryömimään, konttaamaan, oppii istumaan, seisomaan ja alkaa kävellä ja puhua. Mä odotan tosi paljon myös sitä, että sisaruksista alkaa olla seuraa toisilleen ja leikit yhdessä alkavat onnistumaan. Toki siihen on vielä pitkä aika, mutta silti mä odotan sitä jo malttamattomana ;) 

Sitten vielä niitä neuvolakuulumisia! Suluissa on edelliset mitat, jotka on otettu kuukausi sitten (3kk):
⇒ pituus: 65,6cm (+4,1cm)
⇒ paino: 7835g (+675g)
⇒ pää: 42,5cm (+1,5cm)

Sellainen on meidän neljän kuukauden ikäinen jäpikkä!
Kuukauden päästä tutkitaan taas hieman paremmin Milon mittoja ja uusia taitoja :)


23.9.2013

Poppia!

Me käytiin tänään aamupäivästä Islan kanssa vähän kaupoilla, koska sain viime viikonloppuna päähänpinttymän, että mun on pakko saada likalle Polarn o. Pyretin musta talvihaalari. Toki meillä oli jo käytettynä ostettu henkkamaukan haalari talvelle, mutta en tiedä sitten miten laadukas se on käytössä. Popin haalari on ainakin alkuun vähän parempana haalarina, mutta toivon mukaan kestää myös kunnon rymyämistä :) Meillä ei oo aikaisempia kokemuksia kyseisen liikkeen ulkovaatteista, käyttökokemukset rajoittuvat vain muutamaan bodyyn ja ainakin ne olivat laadukkaita ja säilyivät hyvinä lukuisista pesuista huolimatta. Mulla on aika kovat odotukset tuolle haalarille, joten saas nähdä miten käy! Toivon mukaan haalari periytyy vielä Milollekin hyvässä kunnossa. On noi haalarit ainakin sen verran hintavia, että luulis kestävän. Onneks meillä oli vielä ristiäisistä pari lahjakorttia Popille, tuskin muuten olisin raaskinut ostaa :D Islalle otin haalarin koossa 86cm ja se on vielä aika reilu, mutta haalarin kanssa pystyy kuitenkin liikkumaan ihan hyvin ja alle mahtuu reilusti myös vaatetta. Meidän likkahan on tällä hetkellä jotain reilu 75cm pitkä (tai siis lyhyt), joten luulis haalarin menevän vielä aika pitkään, kun hihoissa ja lahkeissa oli reilusti kasvunvaraa. 


Samalla reissulla mukaan tarttui Popin punaraidallinen hattu talveksi, sekä toinen pipo ja huivi H&M:ltä. Popin pipo sopii hyvin yhteen tuon uuden haalarin kanssa ja vaaleanpunainen pipo sopii H&M:n haalariin :) Islalla on tähän asti ollut huiveina niitä kuolalappuja mitä lie ja ne on ajaneet vallan hyvin asiansa, mutta alkavat nyt olemaan jo turhan nafteja. Nyt käytiin hakemassa H&M:ltä isojen tyttöjen puolelta vähän reilumman kokoinen huivi likalle ja Isla oli aika innoissaan uudesta huivista ja sitä hipelöitiinkin pitkä tovi! Popin hattu on kokoa 48-50cm ja on Islalle just sopiva. Myyjä kehui pipon olevan tosi lämmin ja omilla lapsillaan on pitänyt kypärämyssyä hatun alla vain kovimmilla pakkasilla. Saas nähdä, toivottavasti on hyvä! H&M:n pipo on kokoa 92-104cm ja se on Islalle hieman reilu. Aika venyvää materiaalia on, sillä sain tungettua sen jopa omaan päähäni, ei ollu ihan mun tyylinen :D


Siitä onkin jo jonkun aikaa, kun viimeksi ollaan käyty Islan kanssa ihan kahdestaan jossain. Pitänee yrittää ottaa sitä kahdenkeskistä aikaa hieman useammin, vaikka Islan kanssa onkin aina hermoja raastavaa olla kaupoissa, kun likka yrittää parhaansa mukaan repiä kaiken mahdollisen rekeistä alas ja kärsivällisyyskään ei oo (ylläri) sieltä parhaimmasta päästä. Tämän päivän reissu sujui onneksi ihan mukavasti, vaikka pelkäsinkin kunnon itkukonserttia, kun neiti oli jo aika väsynyt kaupoille lähdettäessä. 


22.9.2013

Voita Tula-kantoreppu käyttöösi!

Ihana Heini järjestää Kasvukausi-blogissaan arvonnan, jossa voi voittaa Tula-kantorepun kahdeksi viikoksi käyttöönsä! Mikä olisikaan parempi keino saada omia käyttökokemuksia ennen oman kantovälineen hankkimista, kuin testata sitä käytännössä? Mä olen haaveillut Tulasta jo iät ja ajat, meillä kun ei ole kuin Baby Björnin reppu, joka on ollut jo tovin jos toisenkin pölyttymässä, se kun ei ole ihan ergonomisimmasta päästä, vaikka saahan sillä toki lasta kannettuakin. Baby Björnin reppua on testattu myös 10-kiloisella lapsella ja ison mahan kanssa, minä kun satuin olemaan viimeisillään raskaana, kun Isla kiljui jaloissa ja ei antanut imuroida. Voin kertoa, ettei Baby Björnin reppu ollu ainakaan paras mahdollinen tuossa tilanteessa, kun selkävammaisena kyykkäät painavan lapsen kanssa imuroidessa ;) Nyt jos koskaan kannattaa siis osallistua arvontaan, oishan se Tula nimittäin aika makee testata! Tosin, sen jälkeen lompakko ei ehkä kiitä, jos se on pakko hommata omaksi ;)


Arvontaan siis TÄSTÄ!



Instaweek: 3

Sunnuntai, joten se tarkoittaa taas koostetta viikon Instagram-kuvista!
Tällä viikolla on näköjään ulkoiltu, syöty ja shoppailtu, eikö me tehdä mitään muuta? :D
Joka tapauksessa, tässä muutama palanen meidän kuluneesta viikosta:


1. Tiistai aloitettiin ulkoilulla heti aamusta ja tällä kertaa lähdettiinkin hieman kauemmaksi puistoilemaan, eikä menty siihen tuttuun ja turvalliseen lähipuistoon. Isla tykkäsi, kun erilaisia härveleitä oli hirmuisesti!
2. Lounasleivät pääsivät tiistaina esittelyyn myös blogin puolelle, oli kyllä namia!


1. Keskiviikkona oli vuorossa shoppailua, tälläkin kertaa tosin vain lapsille. Mukaan tarttui toppahaalaria ja muuta vermettä talveksi, näitäkin esittelin jo blogin puolella tarkemmin.
2. Torstaina kävin hakemassa mulle ja Miikalle lounaaksi Hesburgerin kanasalaatit, nam!


1. Torstaina käytiin lenkillä muksujen, Marin ja corgihauvojen kanssa. Isla tykkää hirmuisesti kaikista eläimistä ja pitihän niitä koiriakin päästä silittelemään, totta kai. 
2. Mun äiti on melkein 56-vuotias ja kun se esitteli uudet kenkänsä, mä järkytyin. Airwalkin sämpylät blingbling-paljeteilla varusteltuina! Mun kengät on enemmän mummomaisia, kun noi :D


1. Nykyään Isla kiipeää jo vallan ketterästi itse rattaisiin istumaan ja sieltä osataan myös laskeutua nätisti. Mökin pihassakin likka oli vielä sitä mieltä, että nyt lähdetään ajelulle, vaikka just tultiin kävelylenkiltä :)
2. Blogin puolella kerroinkin jo ottaneeni talteen mökkinaapurin pihasta lyhtykukkia. Mun mielestä ne sopii tosi hyvin koristamaan ruokapöydällä olevaa lyhtyä!


Kivaa sunnuntaita teille kaikille siellä ruudun toisella puolella! Mä lähden nyt lukemaan pitkästä aikaa kirjaa, sillä otin lainaan pari Marko Kilven kirjaa, jotka haluan ehdottomasti lukea! Onko kukaan muuten katsonut 8-pallo-elokuvaa? Jos olette, niin oliko hyvä?



Syksy, ei kai?

Pahoittelen järkyttävää määrää kuvia! Tänään tuli otettua 460 kuvaa, joista noin 85 jäi vielä koneelle ja joista piti yrittää sitten parhaimmat valita tänne. Vaikea tehtävä. Tiedättehän te, naiset ei osaa päättää...




Ihanaa olla taas mökillä, parin viikon tauon jälkeen. Kuten aiemminkin olen maininnut, arvostus omaa mökkiä kohtaan on kasvanut vasta viime vuosina ja nykyään se on mulle paikka, jossa voi hengähtää ja olla vaan. Mökillä hiihdetään pipo päässä, tukka sotkussa, likaiset kollarit jalassa ja ylipäätään päällä on aina jotain sattumanvaraista, ette uskokaan miten tyylikäs olen täällä! Isla tykkää hirmuisesti mökillä olemisesta, täällä kun saa touhuta ulkona tosi paljon ja toki täällä on paljon enemmän tekemistä tuolla ulkona, kuin kaupungissa. Me oltiin tänäänkin pariin otteeseen pitkät pätkät ulkona, likan perässä juostiin äidin kanssa vuorotellen ja Milo nukkui tyytyväisenä rattaissa, mikä on aika harvinaista, koska yleensä jätkä vaatii sen, että rattaat liikkuvat. 

Käytiin pienellä kävelylenkillä viemässä roskat, sekä mökkinaapuireita moikkaamassa. Samalla reissulla poimin naapureiden pihasta lyhtykukkia ruokapöydällä olevaan lyhtyyn, sillä kynttilöitä en siihen uskalla laittaa, lyhty kun tuntuu aina liikkuvan pöydällä Islan toimesta. Isla keräs mun kanssa innokkaasti lyhtykukkia ja niiden lehtiä, likka kun haluaa nykyään olla mukana jokaisessa askareessa. Kotona pitänee katsella pussista parhaimmat päältä, likan keräämät lyhtykukat kun oli hieman nyrkissä puristeltu kasaan ja ne oli sellaisia vihreitä/keltaisia, kun mä keräsin oransseja ;)




Melkein kaikki on blogeissaan myöntäneet jo sen tosiasian, että syksy on tullut. Mä en ole asiasta vielä mitään maininnut, mutta pakko kait se on hyväksyä, että syksy on täällä ja talvi on tulossa kohta perästä. Kaupungissa sitä ei niin selvästi huomaa, mutta täällä maalla sen huomaa todellakin. Sieniä löytyy joka paikasta, kellastuneet lehdet peittävät alleen vihreän nurmikon ja ilma tuntuu kolealta, suorastaan syksyiseltä. Mä en erityisemmin tykkää syksystä, kuten en myöskään talvesta. Palelen äärimmäisen helposti ja kammoan jo etukäteen sitä, kun muksujen kanssa pitää painua pihalle säällä kuin säällä ja talvella vähintään yksi lapsi kiljuu kuumuutta, kun toista ollaan vielä pukemassa. No, on niistä aikaisemmistakin talvista selvitty hengissä, jospa tuosta tulevastakin. Mä niin odotan vain sitä, kun lumi alkaa sulamaan ja ilmat lämpenemään, olenhan kesän lapsi ja syntynyt elokuun alussa. 



P.S. Milo kääntyi tänään ensimmäisen kerran selältä mahalleen ja tapahtumaa oli mun lisäksi todistamassa äiti ja Isla. Milohan täyttää ylihuomenna 4kk, joten jäbä kääntyi selältä mahalleen päivää aikaisemmin, kuin Isla :) Taitaa olla pikkuveikalla kiire isosiskon perään, saas nähdä milloin meillä lähdetään ryömimään.


20.9.2013

Talvea silmällä pitäen

Instagramissa vilahtikin muutama päivä sitten kuva, jossa käsivarressani roikkuu kassi jos toinenkin. Kuten arvata saattaa, niin taas on hieman shoppailtu ja kenellekäs muillekaan, kuin lapsille. Oikeastaan ostosreissu oli pakollinen ja mitään ylimääräistä en ostanut, joten voisin melkein taputella itseäni päälaelle ja kehua siitä hyvästä, että kerrankin selvisin ilman ylimääräisiä heräteostoksia. Minulla kun tuppaa olemaan vähän huono tapa, että kaupasta tarttuu usein mukaan kaikkea ylimääräistäkin. Jos rehellisiä ollaan, niin tälläkin kerralla mukaan saattoi tarttua pari juttua, jotka eivät olleet ostoslistalla, mutta silti aivan yhtä hyödyllisiä ja tarpeellisia kuitenkin ;) Ainakin uskottelen itselleni niin...


Ensisijaisesti lähdin metsästämään Milolle talveksi haalaria, sillä tuo poika on kasvanut sellaista kyytiä, ettei Islan viime talven haalari mahdu edes alkutalvesta. Ennen Milon syntymää kuvittelin, että jäpikälle menis Islan viime talven musta toppahaalari, mutta hautasin toiveeni jo aikoja sitten, kun Milo alkoi käyttämään 68-senttisiä sisävaatteita (nyt myös 74cm) ja haalari oli kokoa 62cm. Myin siis vanhan haalarin pois uutta pienokaista lämmittämään. Milolle olin hommannut jo aikoja sitten kirppikseltä 68-senttisen toppahaalarin varsin edulliseen hintaan, mutta totesin sitä viime viikolla sovittaessa, että ei sekään koko talvea mene. Haalarissa on toki vielä pikkuisen kasvunvaraa, mutta ei hirmuisesti. Kiersin muutama päivä takaperin kaikki mahdolliset kirpparit, enkä löytänyt Milolle toppahaalaria. Päädyinkin ostamaan jäbälle samanlaisen haalarin, kuin mitä Islalla oli viime talvena, mutta koossa 80cm. Nyt kun haalaria Milolle kokeilin, totesin sen olevan hervottoman iso, tuo kun taitaa olla vähän reilua kokoa. Nyt mietinkin, että pitäisinkö haalarin, sillä luultavasti Milo viettää suurimman osan talvesta rattaissa ja haalaria olen kaavaillut käyttöön vasta sitten, kun pienempi toppahaalari jää pieneksi. Silloin tuo uusi haalari ei olisi enää niin järkyttävän iso, mutta olisiko se siltikin vielä liian iso? Toisaalta, jos otan pienemmän haalarin, niin siinäkin on vaarana se, että jää talven aikana pieneksi. Noh, ehkä pidän tuon kasikymppisen haalarin ja toivon, ettei se olis niin järkyttävän iso siinä vaiheessa, kun tulee aika käyttää sitä. 



Vaikka lähdin metsästämään Milolle vain haalaria, mukaan tarttui myös fleecehaalari KappAhlin alerekistä koossa 80cm ja pari pipoa. En ollut suunnitellut ostavani fleecehaalaria, mutta ostinpahan kuitenkin. Mun silmään haalari näyttää hieman kapoisalta, mutta saas nähdä josko se menis ensi keväänä välikausipuvun alla tai ainakin tulevana talvena kovemmilla pakkasilla. Eihän se nätti ole, mutta ajaa varmasti asiansa, eli lämmittää käyttäjäänsä. Pipot on H&M:n alelaatikosta hintaan 1€/kpl. Ostin Milolle pipon ja lapaset jo viime keväänä alennuksesta ja ne ovat kokoa 62/68cm. Koska meidän jätkä on kasvanut älytöntä kyytiä, en usko niiden mahtuvan enää talvella. Mistäs sitä olisi voinut arvata, että tyyppi kasvaa noin nopeaa kyytiä ja on huikeasti siskoaan isompi. Kyllä mä tiesin, että pojat on yleensä tyttöjä isompia, mutta että noin paljon!

Jos jotain Milolle, niin Islalle tietty kans! Likalle lähdin etsimään yökkäriä, sillä Islalla on vain yksi kaksiosainen yökkäri ja ne on huomattavasti kätevämpiä tuollaisen taaperon kanssa, kuin haalarimalliset. Olin katsellut henkkamaukan nettisivuilta kivaa leopardikuvioista yökkäriä isojen tyttöjen puolelta koossa 92cm ja se kotiutuikin sitten meille. Mun mielestä yökkäreissä ei haittaa, vaikka ois kasvunvaraa vähän reilumminkin ja tuossa yökkärissä on lahkeissa ja hihoissa resorit, joten liika pituus ei haittaa lainkaan. Eikä ne nyt niin isot olleetkaan, kun kuvittelin! Mä odotan ihan tohkeissani sitä, että Isla kasvaa vielä vähän ja pääsee H&M:lläkin siirtymään isojen tyttöjen vaatteisiin, ne kun on niin kivoja! Tällä hetkellähän Isla käyttää pääasiassa 86-senttisiä vaatteita, joitakin kasikymppisiäkin on vielä käytössä ja taitaapa olla muutamat ysikakkosetkin. Lindexillä alkaa isojen tyttöjen vaatteet onnekseni koosta 86cm ja sieltä olenkin hamstrannut likalle jo muutamia kivoja juttuja! Niin ja pitihän mun yökkärin lisäks ostaa vielä kasa pinnejä, koska ne oli niin kivoja! Isla on tällä hetkellä sitä mieltä, että pinnit on tyhmiä ja ne revitäänkin päästä heti, kun tilaisuus tulee kohdalle. Noh, omapahan on ongelmansa, kun hiukset roikkuu silmillä. Ehkäpä Isla jossain vaiheessa hoksaa, että pinnit onkin ihan kivoja, kun hiukset ei tuu silmien eteen :) 


Sellainen ostossaldo tällä kertaa, nyt pitää taas kiristää vähän lompakon nyörejä! Ainiin, entäs ne kaikki talviasusteet ja kengät Islalle talveksi? Oh no. No, ainakin mummolta on toivottu jo muutamaa paria villasukkia, lapasia, villatakkia ja pipoja, eipähän lopu tekeminen kesken ;)