30.9.2013

Isla 1v 3kk!


Nyt olisikin pitkästä aikaa tiedossa postaus vain ja ainoastaan Islasta, sellaista kun ei ole hetkeen ollut! On jotenkin hassua kirjoittaa kuukausikatsauksia vain Milosta, olinhan jo tottunut kirjoittamaan Islastakin joka ikinen kuukausi oman katsauksensa. En näe järkeä kirjoittaa Islasta omaa kuukausikatsausta enää joka ikinen kuukausi, sillä kehitys ja uusien taitojen oppiminen ei ole enää ihan niin mahdottoman nopeaa, vaikka paljon uutta on ehdittykin oppimaan edellisen kuukausikatsauksen jälkeen, joka tuli kolme kuukautta sitten. Tänään Islalla tuli mittariin jo vuosi ja kolme kuukautta ja sen kunniaksi aionkin tehdä pienen katsauksen siitä, millainen meidän likka nykyään on ja mitä meillä osataan. 

Lueskelin juuri edellistä kuukausikatsausta hieman pohjaksi tälle kirjoitukselle ja ensimmäinen huomio postausta selatessani oli se, että likan hiukset on kasvaneet ihan mahdotonta kyytiä! Tätä menoa Islalla on 2-vuotissynttäreillä tuuheat kultakutrit, ellei Miikan tädin uni käy toteen, jossa leikattiin Islalle polkkatukka :D Nykyään neidin hiukset yltää juuri ja juuri saparoille, joten hiukset on todellakin kasvaneet tosi paljon! Likka tuntuu kasvaneen muutenkin, sillä joku aika sitten tehtiin pientä kotimittausta ja pituudeksi saatiin 75cm ja painoksi 10,8kg. Noiden mittojen ottamisesta on jo aikaa, joten luultavasti meidän neiti on venähtänyt pituutta hieman lisää. Yksivuotisneuvolassahan mitat oli 72,5cm ja 10,4kg. Vaikka Isla onkin tullut minuun pituuden suhteen ja on keskimäärin ikäisiään lyhkäisempi, on meillä käytössä tällä hetkellä pääosin 86-senttiset vaatteet, onpa joukossa muutama 74/80/92cm. 



Edellisen kuukausikatsauksen aikaan Isla nukkui 2-3 päikkärit, mutta nykyään meillä pärjätään yleensä yksillä päikkäreillä. Kotona alkoi olemaan illat aika hulabaloota, kun Isla saattoi kukkua puoli tuntia sänkyyn viemisen jälkeenkin vielä hereillä (vietiin sänkyyn siis 21.00), joten päätin jättää toiset päikkärit pois ja hyvin on pärjätty. Nykyään meidän neiti herää yleensä kahdeksan aikaan, hyvällä tuurilla saattaa nukkua puoli ysiin asti. Ensimmäiset (ja viimeiset) päikkärit koittaa kahdentoista aikaan ja ne on kestoltaan yleensä puolitoista tuntia, vaihdellen hiemaan suuntaan tai toiseen. Niillä pärjätäänkin sitten iltaan asti ja nukkumaan mennään suunnilleen klo 20.00 ja likka on jo unessa vajaan 10 minuutin päästä. Myös Milon rytmi on aamusta ja illasta aika samanlainen, joten mun mielestä on luksusta, että mun ja Miikan yhteinen aika alkaa nykyään kahdeksan aikaan illalla! Syömiset meillä menee samalla kaavalla kuin ennenkin, eli viisi ruokaa päivässä. Ainoa muutos syömisiin on se, että olen ottanut vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja Isla on alkanut viimeisen viikon aikana syömään lähes kaiken itse. Mä kammoan jotenkin tosi paljon sitä sotkua, mikä lapsen syömisestä aiheutuu ja sen takia oonkin mieluummin syöttänyt itse tähän asti, kun Islaa ei oo omatoiminen syöminen aikaisemmin tuntunut kiinnostavan ja lusikka on löytynyt aina jostain muualta kuin suusta. Vajaan viikon tehoharjoittelun jälkeen syöminen sujuu jo vallan hyvin, vaikka suurimmaksi osaksi lusikka kääntyykin suussa vielä väärinpäin ja varsinkin vähän hankalemmista syötävistä (jugurtit ym..) 79 prosenttia päätyy pöydälle ja ruokalappuun suun sijasta. Vajaan viikon aikana on tapahtunut kyllä ihan huikea edistyminen syömisen suhteen ja enää mäkään en kammoa niin älyttömästi sitä siivoa, hyvä minä! Ja hyvä Isla!

Islasta on tullut todella etevä, mitä motoriikkaan tulee. Tätä nykyä likka kiipeää joka paikkaan ja se ei oo aina niin hyvä juttu, kun pöydältä yletetään ottamaan kaikki tavarat ja onpahan niitä muksahduksiakin sattunut yksi jos toinenkin. Nykyään Isla kiipeää vallan ketterästi niin ruokapöydän tuoleille kuin vessanpöntöllekin. Sohvakaan ei ole enää mikään ongelma ja sekös vasta hauskaa onkin, kun juostaan sohvaa ympäri! Ulkona Isla osaa tulla sellaisten "keinumopojen" kyydistä itse pois ja liukumäkeenkin kiivetään rappusia pitkin. Ihan vielä ei osata hivuttaa takapuolta mäen alkuun, mutta pienellä avustuksella liukumäkeä osataan laskea itse vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan tullaan pyllylleen alas, toisinaan taas naamalleen ;)


Kolme kuukautta sitten Isla ei puhunut oikeastaan mitään, mutta nyt sanoja on alkanut tulemaan jo jokunen ja kuluneen parin viikon aikana likka on alkanut toistamaan/tapailemaan sanoja tosi paljon perässä. Tällä hetkellä meillä osataan sanoa amppu/ampuu = lamppu, heiei/eiei = heihei, äiti, pupu, ottaa, auto, enkä/kenkä = kenkä, kiitti/kiitos, kiikkuu, kukkuu ja ehkä vielä jotain muitakin, jotka ei nyt mieleen muistu :) Sen lisäksi, että uusia sanoja on tullut, ymmärtää Isla puhetta entistäkin paremmin. Me pystytään kommunikoimaan nykyään jo vallan hyvin, kun Isla ymmärtää lähes kaikki asiat, joita sanon, kunhan pyynnöt ym. tulevat vain tarpeeksi yksinkertaisessa muodossa. "Ota ruokalappu pois, laskeudu alas syöttötuolista ja sitten mennään vessaan.". Tuo on aika yleinen pyyntö ruokailun jälkeen, eikä aikaakaan, kun likka pojottaa jo pöntön vieressä. Mun mielestä on tosi ihanaa, kun kommunikointi on jo aivan erilaista, kun joitakin kuukausia sitten ja me tunnutaan toisinaan jopa ymmärtävän toisiamme. Enää ei tarvitse olla koko ajan arvailemassa, että mitäköhän se nyt tarkoittaa ja on vailla. Vaikka Isla ei paljoa puhukaan, ymmärrys ja erilaiset eleet auttavat kovasti jokapäiväisessä elämässä, eikä kaikki perustu enää arvailuihin :) 

Mä voisin väittää myös, että meille on jonkinmoinen esiuhma rantautunut. Kaikki asiat on ei ja pyöritellään päätä, ihan vaan vaikka periaatteen vuoksi. Jos kiellän jostain asiasta ihan nätisti ja normaalilla äänellä, saattaa Isla yhtäkkiä heittäytyä lattialle raivoamaan. Päivässä raivotaan monta kertaa erinäisten asioiden takia ja välillä mä olen pihalla kun lumiukko, että missä nyt mennään. Aina ei voi ymmärtää, mutta yritetään. Tiedän kuitenkin, että pahempaa on varmasti vielä tulossa, kun uhma rantautuu meille. Sen olen saanut todeta, kun olen katsonut 2,5-vuotiaan kummityttömme uhmaamista, huhhei!

Vaikka kehitys ei tunnukaan enää tässä vaiheessa niin huimalta, kuin ennen ensimmäistä ikävuotta, niin silti on paljon menty eteenpäin ja uusia taitoja tullut tosi paljon! Mä odotan niin paljon sitä, kun Isla alkaa puhumaan kunnolla ja saadaan kuulla tarina jos toinenkin :) Tällainen on meidän vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen likka, millaisia teidän suunnilleen saman ikäiset lapset on? :)

MUOKS// Unohdin vallan lisätä tähän postaukseen, että mun mielestä on ihanaa, kun Islalla alkaa olemaan vähän päätä ja häntää jo leikeissäkin. Meillä kova sana on nyt syöminen ja juominen, koko ajan. Joka ikisestä kupista ryystetään oikein pohjanmaan kautta ja kupeissa sekoitellaan lusikoilla ja haarukoilla ties minkälaisia keitoksia. Syömistä ja juomista tarjotaan myös äidille ja isälle, kuten myös kaikille muillekin vieraille. Myös kansien sovittelu erilaisiin kuppeihin ja kippoihin on hurjan mielenkiintoista! Veikkaan, että Islan leikkien kehittymiseen on vaikuttanut kovasti 2,5-vuotias Aamu-serkku, joka laittaa innoisaan aina ruokaa leikeissään ja Isla on alkanut sitten tietysti matkimaan ;) Isla on useamman kerran myös Miloa syöttänyt mielikuvitusruuillaan ja suuttunut, kun veli vaan irvistää, kun Isla tunkee lusikkaa suuhun :D

P.S. Meidän likalla on jo 8 legoa suussa!


12 kommenttia:

  1. Meidän tyttö 1v3kk lempileikkeihin kuuluu juurikin ruuanlaitto ja lukeminen. Suusta löytyy 12 hammasta ja lisää puskee kokoajan :D Meilläkin alettu matkimaan sanoja oikeen urakalla. :) Oih noi Islan hiukset<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, aika monta hammasta löytyy jo! Islalla tuntuu alhaalta pari poskihammasta, mutta tässä vielä odotellaan, milloin ne puhkeaa :) Islankin mielestä lukeminen on kivaa, kunhan sen saa tehdä yksin! Ja noi kutrit on kyllä ihanat<3

      Poista
    2. Eiköhän Islallekin kohta ala hampaat puhjeta oikein vauhdilla ;)

      Poista
    3. Eiköhän ne sieltä jossain vaiheessa tule :) Edelliset neljä tuli kyllä hirveellä rytinällä kaikki varmaan viikon sisään!

      Poista
  2. On Isla vaan iso tyttö jo! <3 ..mähän äskettäin luin sun blogia missä sä odotit esikoistaan! Onko siitä jo kaksi vuotta !? Kauhean nopeasti aika menee..

    Peppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika on mennyt kyllä tosi nopeasti! Kohta mä kauhistelen, että miten se Milokin on jo vuoden... :D

      Poista
  3. Onpa Isla ihana tyttönen. Kauhulla ajattelen että P on vuoden päästä samanlainen taapertava tyttönen!

    eedwardland.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopeasti ne lapset kasvaa ja voin kertoa, että sä kauhistelet vuoden päästä, miten teidän tyttö on jo niin iso ja taitava! Mutta toisaalta on ihanaa, kun lapsi oppii puhumaan, kävelemään ja niin edelleen :)

      Poista
  4. Islalla ja meidän pojallahan on n.5vko ikäeroa ja tällä hetkellä meillä on se kovin kiipeilyvaihe tullut päälle :D Just vessanpöntön päälle,keittiön laatikoihin,sohvalle,tuolille jne voi kiivetä. Sohvalta tultiin kerran alas jo niin että tuloksena oli todella komea musta silmä. Juosta osaa ja kovasti tanssii :D
    Sanoja tulee aika paljon; Äiti,Isi,Hauva,Pappa,Audo(=Auto),Puijo(=Puu),hattu,vaippa,loppu,saipu(=saippua),anna,maama(=maito),pois,mummo,mummi,täti,heippa... En ees varmaan kans muista kaikkia :P
    Syöny tuo on ite 1v1vko vanhasta ja se rupes luonnistumaan lähestulkoon heti tosi siististi (paitsi se jogurtti) ja nyt syökin kokonaan itse :) Tajuaa kun ruoka laitetaan lautasella,että seuraavaksi kaadetaan maito mukiin,puuroon laitetaan kaapista sokeria (tms) ja osaa viedä roskat roskiin ja pyykit pyykkikoriin :D
    Se on yllättävää kuinka ton pienen kanssa pystyy kommunikoimaan ja molemmat jopa ymmärtää toisiaan :) Vaikka vaatii hermoja toi jatkuva meneminen niin on siinä puolensa että on oppinu esim kävelemään aikaisin niin ulkonakin on mukavampaa olla!:)
    Ja mitä tuohon hiusasiaan tulee niin poika pääsee juuri kohta parturiin kun tukka kasvaa yli korvien. Kyllä sitä ootettiinkin!:D Kasvoi ihan hujauksessa kun ensin näytti että tuo on puolikalju 2vuotiaaksi ;)
    Ps. Täällä on tota samaa 1v uhmaa jonka kanssa helisen päivittäin.:P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kiipeilyvaihe on oikeesti niin hermoja raastava, kun sekään ei riitä, vaikka ois silmät selässäkin! Meilläkin on tultu useamman kerran alas vaikka mistä - kuhmuilta ja mustelmilta ei mekään olla vältytty. Ja se juokseminen... Isla juoksee jo tosi hyvin ja kovaa, mutta entäs just ennen nukkumaan menoa, kun likka on ihan rättiväsyny? Juu, ei suju ei :D Ja Isla on keksinyt myös, että takaperin kävely on kivaa! Islakin tykkää viedä vaippoja roskikseen (ellei ne matkalla eksy mystisesti jonnekin :D) ja pyykkejä pyykkikoriin. Onneks Islan tukkaa ei tartte leikata vielä varmaan pitkään aikaan, mun puolesta saa kasvaa pituutta reilusti. Milon tukka lähtee lyhyemmäks sen sijaan heti, kun rupee rehottaa :D

      Poista
    2. Välillä kyl tekis mieli repii hiukset päässä kun toi marakatti taas roikkuu jossain ja on tipahtamassa naamalleen... Tuo saa vielä jonkun ihmeellisen kohtauksen ennen nukkumaanmenoa kun juoksee (kirjaimellisesti päin seiniä) ja kiipeää (ja tippuu)...
      Hih jos meillä ois tyttö niin oottaisin innolla että tukka on niin pitkä että saa saparot ja letit laitettua ;D
      Mä en tiedä miten sä pärjäät kun Islakin tykkää kiipeilystä ja sitten sulla on vielä se pieni prinssi siellä! Musta välillä tuntuu että en kerkee edes yhtä vahtimaan kunnolla niin miten sitten jos ois vielä vauva?:D
      Oot teräsnainen ;D

      Poista
    3. Meillä iltavilli on kans tuttu juttu ja silloin meno on täysin päätöntä. Kiellot juoksemisesta kaikuu kuuroille korville ja hetken päästä saa olla lohduttamassa itkevää lasta, joka on kolhaissut itsensä johonkin... Wau, että ihan teräsnainen! Tuskin sentään, mutta pakon edessä sitä kykenee ihmeellisiin asioihin ;)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!