28.11.2013

Se ihmeellinen valoilmiö






On ihmeellistä, kuinka aurinko voikaan vaikuttaa niin paljon ihmisen mielialaan. Mä olen aina rakastanut lämpöä ja aurinkoa, mutta nyt erityisesti viikkokausien harmauden ja vesisateen jälkeen tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon tuo taivaalla möllöttävä pallo voikaan kohentaa mielialaa. Maanantaina käppäiltiin Milon kanssa neuvolaan ja takaisin, muutaman asteen pakkasessa ja aurigonpaisteessa. Se, että me käveltiin neuvolaan 1,7km ja takaisin sama matka ei tietenkään johtunut siitä, että Miika oli varannut autolle huollon juuri samaan aikaan. Mä myönnän häpeissäni, että kävelen kaikki autoa pidemmät matkat. No okei, en nyt ihan sentään, mutta olen hävyttömän laiska kävelemään ja yksi syy siihen on polvet, jotka yleensä alkavat särkemään jo pienen kävelylenkin jälkeen. Maanantaina mä olin kuitenkin hirmuisen hyvällä tuulella ja polvetkaan eivät kenkkuilleet, joten hyvä vaan, että käveltiin neuvolaan - ulkoilma piristää kummasti.

Neuvolasta takaisin tullessa koukattiin läheiseen puistoon, jossa Isla ja Miika olivat ulkoilemassa. Milokin heräili juuri sopivasti ihmettelemään ulkoilmaa, ennen kuin lähdettiin koko porukalla takaisin kotia kohti :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!