12.12.2013

Isla 1v 6kk!

Pitkästä aikaa ajattelin tulla kirjoittelemaan meidän vanhemman tättähäärän kuulumisia tänne blogin puolellekin, sillä meillä oli tänään 1,5v-lääkärineuvola. Oikeastihan Isla täyttää puolitoista vuotta vasta 30.12, mutta ehkä se ei ole niin justiinsa, ainakin kirjoitan nyt kun vielä muistan! Islan edellisen kuukausikatsauksen pääsee lukemaan tästä ja kaikki aiemmat kuukausikatsaukset löytyy täältä, jos kiinnostaa käydä lueskelemassa. 


No millainen meidän puolitoistavuotias sitten on? Isla on erittäin nokkela, motorisesti lahjakas ja omaa tahtoa löytyy pienen kylän verran. Päivittäin käydään kädenvääntöä ties mitä ihmeellisimmistä asioista ja mä olen lievästi sanottuna helisemässä tuon tytön tempperamentin kanssa. Isla haluaa paistatella valokeilassa tilanteessa kuin tilanteessa ja mikäli asiat ei mene pikkuneidin mielen mukaan, heittäydytään lattialle rääkymään tai vaihtoehtoisesti kädet laitetaan oikein dramaattisesti kasvojen eteen ja aletaan itkemään. Mä tiesin, että "hyvällä" tuurilla likka perii minun luonteeni ja me ollaan usein napit vastakkain, mutta en olisi osannut odottaa tuollaisia draamakuningattaren elkeitä puolitoistavuotiaalta. Jopa Miikakin oli sitä mieltä, että mä en ole läheskään yhtä paha ja se on paljon se!

Vastapainoksi kaikelle tempperamentille Isla osaa olla myös hellä ja huolehtiva, toisinaan jopa me vanhemmat saadaan oma osamme tästä. Isla halaa ja pussailee mielellään ja jos esimerkiksi äidillä on paha mieli, saattaa Isla tulla halaamaan ja kiehnäämään kylkeen. Miloakin pitää käydä taputtelemassa, halaamassa ja silittämässä monta kertaa päivässä. Vaikka joudunkin jo nyt toimittamaan erotuomarin virkaa päivittäin, kun Isla läpsii veljeään ja Milo repii isosiskoaan hiuksista, on ihanaa seurata noiden kahden yhteisiä puuhia ja huomata, kuinka tärkeitä ne ovat jo nyt toisilleen. Tärkeintä maailmassa Islalle on pikkuveli, jota tulee ikävä jo pienemmän päiväunien aikaan ja ruokapöydässäkin syöminen jää toissijaiseksi, kun Miloa pitää saada silitellä kädestä ja halailla.


Edellisessä kuukausikatsauksessa vajaa kolme kuukautta sitten kerroin, että Isla syö hienosti itse lähes kaikki ruuat. Sittemmin tilanne muuttui, kun Milo siirtyi syöttötuoliin ja Isla oli näemmä sitä mieltä, että jos pikkuveljeä syötetään, ei hänkään halua syödä itse. Kuukauden verran Isla halusi olla vain syötettävänä ja omalla kädellä lusikoituna suuhun ei päätynyt paljoakaan ruokaa. Nyt, kun Milo on ollut syöttötuolissa jo jonkun aikaa, on Islakin alkanut syömään taas paremmin itse. Kyse ei ole todellakaan siitä, etteikö Isla osaisi, mutta veikkaan niitä pieniä mustia sukkia, jotka aina välillä vaihtuvat jalkaan ja saavat isosiskon kateelliseksi, kun pikkuveljelle passataan kaikki valmiiksi. Pukemisen suhteen Isla on alkanut osoittamaan kiinnostusta lähiaikoina ja yritys on kova, vaikkei se vielä kovin paljoa tulosta tuotakaan. Isla osaa pujottaa pään paidan kaula-aukosta sisälle, mutta hihojen kanssa tarvitsee vielä hieman apua. Housutkin saadaan itse jalkaan, mutta ylös nostaessa ne jumittuvat aina vaipan alapuolelle. Kenkiä ja hanskojakin mallaillaan kovasti käteen, mutta ainakin toistaiseksi ne menee aina vähän sinne päin. Vaatteita riisuessa osataan ottaa pipo, hanskat, paita, housut, sukat ja kengät pois jalasta - joskus hieman avustettuna. Haalariakin yritetään kovasti kiskoa pois päältä, mutta vaikeinta on saada haalari hartioilta pois. Yleensä Isla on tosi pitkäjänteinen ja heti ei luovuteta, vaikkei onnistuisikaan. Toisinaan taas on päiviä, jolloin ensimmäinen epäonnistuminen kaataa maailman, mutta samanlaistahan se tuntuu olevan meillä aikuisillakin ;) 

Isla ottaa paljon mallia meistä aikuisista ja se onkin aiheuttanut toisinaan koomisia tilanteita. Vähän aikaa sitten katsoin hihitellen sivusta, kun Isla kantoi omat yövaatteensa pesukoneeseen, laittoi luukun kiinni, avasi pesuainelokeron ja sen jälkeen kaapin, jossa pesuaineet on. Onneksi pesuaineet on sen verran korkealla, ettei likka niihin itse yllä, koska intoa tuntuu olevan enemmän kuin taitoa. Isla auttaa myös mielellään ja tuo tavaroita pyydettäessä. Jos Milo puklaa lattialle, on Isla ensimmäisenä kiikuttamassa harson paikalle ja pyyhkimässä pikkuveljen naamaa puhtaaksi. Isla käy myös kurottelemassa pöydiltä kaikki talouspaperin palaset ja kun kiellän ottamasta niitä, niin likka vie paperin ovelasti nenän eteen niistääkseen. Mä en oikeasti ymmärrä, miten fiksu noin pieni lapsi voi olla ja miten kekseliäitä ne ovatkaan!


Me ymmärretään nykyään toisiamme jo vallan hyvin, sillä vaikka Isla ei vielä paljoa puhukaan, on puheen ymmärrys erittäin hyvä (joskin valikoiva). Isla osaa sanoa auto, kiitti, ottaa, pupu, lamppu, vaippa, kakka, pappa, mummo, äiti, ankka, kissa, kirja, korva, pallo, auta, pinni ja ties mitä muita sanoja. Toki osa sanoista on vielä hieman epäselviä, mutta kun päivässä kuuntelee kellon ympäri sitä puheen pulpatusta, oppii ymmärtämään vaikkei ne kirjaimet ihan sattuisikaan kohdalleen ja joistakin sanoista tulee vain tavu. Viime aikoina Isla on alkanut toistamaan hurjasti sanoja perässä ja uusia sanoja on tullut iso kasa, joten tuskin menee kovin kauaa siihen, kun likka puhua pälpättää ihan suomea, eikä sitä ainaista norjaa tai jotain muuta vastaavaa, jota me ei olla vielä täysin opittu ymmärtämään :D

Mä olen ollut elämässäni paljon tekemisissä lasten kanssa, onhan mun äiti ollut perhepäivähoitaja koko mun elämän ajan ja pidempäänkin, mutta jotenkin sitä silti yllättyy ja on tietysti äärimmäisen ylpeä juuri oman lapsen kasvusta ja kehityksestä. Isla kasvoi mun silmissä monen monta senttiä ja kuukautta siinä vaiheessa, kun Milo syntyi, mutta silti me ollaan pyritty aina muistamaan se, että vaikka Isla on isosisko, on likka itsekin silti vielä pieni. Mä pelkäsin, että Isla ei saa tarvitsemaansa huomiota pikkuveljen synnyttyä, mutta likka on osannut kyllä ottaa sitä huomiota ja aikaa itselleen, ei siis ole tarvinnut jäädä vauvan rinnalla toissijaiseksi :)

Tää kirjoitus venyy taas vähän turhan pitkäksi, joten laitetaas loppuun vielä ne neuvolakuulumiset!

Mitat (suluissa 1-vuotismitat):
- paino: 11,6 kiloa (10,4 kiloa)
- pituus: 80cm (72,5cm)
- pää: 47cm (46,1cm)

"Suloinen touhuava tyttö. Kasvu ja kehitys normaalia. Iho siisti. Cor/Po/m/Abd norm. Kävely hienoa. Sanoja jo hieman tulee. Silmät suorassa, korvat terveet. Alahampaiden pesua voi hieman tehostaa. Normaalit seurannat."

Isla oli neuvolassa varsin vieraskorea ja en meinannut tyttöä tunnistaa lainkaan omakseni, niin nätisti osattiin käyttäytyä. Isla laittoi nuppipalapeliinkin jonkun verran paloja paikoilleen, vaikka ne ei kotona kiinnosta pätkääkään... Yhdessä vaiheessa lääkäri erehtyi hetkeksi nousemaan tuolilta, niin Isla vikkelänä kipitti pöydän taakse, nousi tuolille ja alkoi pyörimään sillä ympäri, ovela likka :D

Millaisia teidän puolitoistavuotiaat on? Tahtojen taistelua vai rauhallisia lapsia?



8 kommenttia:

  1. Voi onpas Isla iso tyttö. Ja osaa käyttäytyä hyvin! Mahtava isosisko tosiaan on (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jo kyllä niin iso tyttö, että huhhuh! Neiti on varsin vieraskorea, mutta kotona käytöstavat tuntuukin sitten olevan aika usein hukassa ;)

      Poista
  2. Ensin tärkein: Isla on ihana<3 Noi hiukset on niin söpöt!:)

    Meillä poika on sen viitisen viikkoa Islaa nuorempi, mutta toi luonteenkuvaus ja oveluus oli kuin mun suusta ;D Meiltä löytyy just samanmoinen tyyppi täältä!
    Harmi kyllä meilläkin kävi niin,että poika peri Äitinsä lyhyen pinnan ja 0->100 kiehahtamisen sekunnissa... :D Napit vastakkain ollaan täälläkin joka päivä. Draamaa riittää ;) Vähän väliä on lelut jäähyllä, kun ei vaan mene perille että lelulla ei voi hakata vitriinin lasiovea...Kummaa :D

    Me oltiin kans toissapäivänä lääkärissä ja mä en myöskään tunnistanut omaa lastani, kun istua tapitti mun sylistä ja antoi kuunnella keuhkot ja katsoa korvat ihan tuosta noin vaan! Tosin kuumeella oli ehkä pieni osansa asiaan, mutta kotona kyllä riitti kuumeessakin vauhtia!

    Nukkuuko Isla muuten yöt kokonaan vai heräileekö vielä? Tämä tapaus oppii nukkumaan todennäkösesti sitten kun menee armeijaan.. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isla kiittää kehuista! Voin vaan kuvitella millainen vilperi teiltä löytyy, kun tiedän millainen hulivili meidän neiti on :D Isla on nukkunut jo pitkään yöt putkeen, välillä saattaa älähtää jotain unissaan, muttei edes herää. Onneksi kummatkin nukkuu yöt suurin piirtein kokonaisia öitä, kun muuttivat nyt samaan huoneeseen :)

      Poista
    2. Voi miten oon kateellinen!! Meillä ei oo tän 1v4kk aikana nukuttu kuin varmaan 10 yötä yhteensä putkeen... Nytkin on taas menossa joku sadasneljäskymmeneskuudes VAIHE jolloin ei osata siirtyä unisyklistä toiseen vaan pompataan ylös seisomaan pinniksessä... Ainoa miten saa nukkumaan on antaa nukkua meidän välissä jolloin mä en sitten taas nuku :S
      En oo edes saanu siirrettyä poikaa omaan huoneeseen,kun en jaksa siellä viittä kertaa yössä ravata :/ Vielä kun tähän lisättiin töihin lähtö ja herätys joka aamu kello 6 niin alkaa toi univelka jo painaa aika hyvin vaikka vasta 4vkoa on töitä takana... :D

      Poista
    3. Oi voi, jospa teilläkin yöt alkaisi parantumaan! Milokin alkoi nukkumaan suurin piirtein täysiä yöunia 3,5 kuukauden iässä, mutta joka aamuyö huuto alkoi neljän ja kuuden väliin, koko ajan saa olla tuttia laittamassa suuhun. Ja se jatkuu nykyäänkin, ehkä tosin vähän helpottanut.

      Poista
  3. Meillä ollaan pari viikkoa Islaa vanhempia, poika tosin... ja temperamenttia löytyy myös vaikka muille jakaa. Oma pinna on koetuksella useammin kuin kerran päivässä tuon termiitin kanssa. Kiipeily joka paikkaan uhkarohkeasti esim. pyörät omaavien lelujen päälle (ja siitä yritetään kurottaa jotain korkealla olevaa tavaraa tmv.) tuntuu olevan nyt aika ykköshitti. Lisäksi "roskien" vieminen roskiin, roskisten vieminen eteiseen ja auttaminen esim. ostosten laittamisessa jääkaappiin tai astianpesukoneen tyhjentämisessä tuntuvat olevan kivoja juttuja, harmi vain että usein se auttaminen koituu enemmänkin haitaksi kuin avuksi ;)
    Meillä palapelit kiinnostaa jonkin verran, mutta jos palat ei osu heti kohdalleen niin peli ja palat lentävät takuuvarmasti lattialle....
    Sanoja ei vielä tule paljon, mutta tähän varmasti vaikuttaa myös kaksikielisyys. Yrittää kovasti kyllä jo matkia ja toistaa perässä, joten eiköhän tuolta kohta ala tulla jotain kunnon sanojakin :)
    Toisten ruokkiminen on myös kivaa, keittiön kaapeista haetaan ties mitä kippoja tai kulhoja ja aina joku lusikka tai haarukka kädessä, jolla sitten annetaan kiposta ruokaa ketä nyt kotona sattuu samaan aikaan olemaan ;)
    Hauskaa on kyllä huomata miten nopeasti tällä hetkellä tuntuu että opitaan kovasti kaikkea uutta ja matkitaan kaikkea mahdollista (ja mahdotontakin...).
    -Marjee-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans kiipeily kova sana ja mä kauhistelen, kun Isla kiipeilee esimerkiksi sellaisen keinuhirven päälle seisomaan! Islakin vie innoissaan roskia, välillä jopa mielikuvitusroskia, jotta pääsee roskista kaivamaan :D Matkiminen tuntuu olevan kova juttu just tuollaisten puolitoistavuotiaiden keskuudessa ja Islakin on alkanut hirmuisesti toistamaan sanoja perässä, joten pitää varoa, ettei iteltä pääse sammakoita suusta :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!