24.1.2014

Milo 8kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset;

Mä meinasin vallan unohtaa tehdä koko kuukausikatsauksen, kun kuluneet viikot on olleet aika haipakkaa ja ohjelmaa on riittänyt vaikka muille jakaa. Myöhästyin vain päivän verran, joten annettakoon se mulle anteeksi. Jo edellisessä katsauksessa kauhistelin sitä, kuinka kuukauden aikana on tullut lukuisia taitoja lisää ja tällä kertaa mun täytyy toistaa itseäni, sillä nyt niitä taitoja vasta on tullutkin! Kuluneen kuukauden aikana meidän pieni mies on ottanut kehityksessä ison harppauksen eteenpäin ja uudet taidot ovat ihastuttaneet meitä vanhempia, mutta kauhistuttaneet myös, sillä pikkuveljellä ei tunnu olevan senkään vertaa itsesuojeluvaistoa, mitä siskollaan oli samassa iässä. Tammikuu on ollut täynnä kaatumisia, kolhuja, itkuja, mustelmia ja naarmuja. Pienistä ja vähän isommistakaan kolahduksista Milo ei paljoa välitä, mutta siltikin päivän aikana ehditään itkemään itkut jos toisetkin, kun naama tai takaraivo on taas kerran lyöty johonkin. Vaikka mä yritän pitää Milon koko ajan näkyvillä ja pidän vahtia silmät selässäkin, kolhuja tulee siltikin ja se kuuluu useimmilla tuohon ikään, kun harjoitellaan uutta ja tasapaino ei ole vielä sieltä parhaimmasta päästä.


Kuukausi takaperin kerroin Milon ryömivän jo hirmuista kyytiä ja vauhti sen kuin on vain kiihtynyt. Uskomatonta, miten nopeasti ryömimälläkin voi päästä eteenpäin. Vajaa pari viikkoa sitten Milo alkoi mallailemaan konttaus- ja karhukävelyasentoa, kunnes muutama päivä takaperin jäbä hoksasi, miten karhukävelyllä päästään eteenpäin. Sen jälkeen kaikki lyhyemmät matkat liikuttiin karhukävelyllä ja mä hihittelin täällä itsekseni sitä menoa kahtoessa, sillä onhan se nyt vaan niin hauskan näköistä. Eilen Milo alkoi hoksaamaan, miten se konttaaminen sujuu ja tänään onkin kontattu melkein koko ajan. Milolla on aika erikoinen konttaustyyli, sillä oikea polvi on melkein koko ajan ilmassa, muuten jäbä konttaa ihan normaalisti. 

Edellisessä kuukausikatsauksessa kerroin Milon myös nousseen istumaan ensimmäistä kertaa itse, mutta siitä lennettiinkin samantien kyljelleen. Pian tuon jälkeen Milo alkoi istumaan tosi paljon ja nykyään se hoituukin jo varsin mallikkaasti, ammeessakin osataan istua ihan niin kuin isot pojat ja se helpottaa kovasti kylvettäjän hommaa, kun ei tarvitse olla enää kuin vieressä vahtimassa, että pysyyhän Milo pystyssä. Pian edellisen kuukausikatsauksen jälkeen, Milo alkoi myös nousemaan tukea vasten ja nyt se sujuu jo tosi mallikkaasti, jopa yhdellä kädellä. Jäbä on hoksannut, että seisomalla yltää paljon paremmin joka paikkaan ja meillä onkin alettu läpsimään telkkaria, varastamaan telkkaritasolta kaikki irtotavara, ruokapöydän tuolit käydään kuolaamassa ja keittiön laatikotkin on opittu avaamaan. Jos aikaisemmin oli kiireistä tuon isomman termiitin perässä, pitää myös pienempi termiitti varsin kiireisenä ja toisinaan tuntuu toivottomalta, kun pitäisi sinkoilla samaan aikaan kahteen paikkaan vahtimaan kumpaakin. Milo osaa myös laskeutua ketterästi alas joko pyllylleen tai kontilleen, joskus tullaan vielä naamalleen, mutta harvemmin enää nykyään. Muutama päivä sitten Milo otti jo muutaman askeleen telkkaritasoa vasten, miten lapsi voikaan oppia niin monta taitoa kuukauden aikana!

Milo on aina syönyt tosi hyvin, mutta vajaan kolmen viikon aikana ruoka on alkanut maistumaan huonommin ja mieluummin ruuat syljeskellään ja päristellään pois suusta, kuin syödään. Suu on myös opittu pitämään visusti kiinni, kun syöminen ei huvita, joten syömishetkistä on tullut astetta hankalampia, kun ruokaa ei voikaan lapioida enää tasaiseen tahtiin suuhun. Noh, jospa tämä olisi vain jokin vaihe ja ruoka alkaisi pian maistumaan paremmin. Edellisessä kuukausikatsauksessa mainitsin, että Milolla on yksi hammas vasemmalla alhaalla ja nyt siellä on jo toinenkin vieressä! Toinen hammas tuli pian ensimmäisen jälkeen, eikä siitäkään oireiltu millään tapaa. Hampaita on harjattu siitä asti, kun ensimmäinen lego ilmestyi suuhun ja Milo onkin tykännyt hampaiden pesusta alusta lähtien. Isla taas on vihannut sitä aina, joten ihan mukavaa vaihtelua, kun edes toinen antaa pestä hampaat nätisti :) 



Vaatekoko meillä on pysynyt jo hetken aikaa samana, eli käytössä on edelleenkin 74-80-senttiset vaatteet. Osan seiskanelosista vaatteista olen siirtänyt jo syrjään ja kasikymmpiset alkaakin olemaan nyt just passelin kokoisia Milolle. Pituudesta ja painosta mulla ei ole mitään hajua, koska neuvola on vasta ensi viikolla, mutta on se kyllä jo iso poika! Tällä viikolla kun mentiin kiireen vilkkaa käymään lääkärissä silmätulehduksen takia, mun haba on edelleenkin kipeä kun jouduin retuuttamaan Miloa kainalossa yhdellä kädellä pitkän matkaa. Mä voisin veikata, että painoa on tällä hetkellä joku 9,5 kiloa, joten ihan kevyestä keijukaisesta ei ole kyse. Mä olen itse tainnut painaa vuoden iässä suunnilleen saman verran, kuin Milo nyt :D

Niin iso, mutta silti niin pieni <3 Toisinaan sitä aina unohtaa, että Milo on kuitenkin aika paljon Islaa pienempi, vaikka kokoeroahan noilla ei enää kovinkaan paljoa ole. Milo on alkanut viihtymään yksin lelujen parissa, mutta toisinaan kiehnää mielellään sylissä ja varsinkin väsyneenä syli on paras paikka. Perusluonteeltaan jäbä on varsin rauhallinen ja aurinkoinen tapaus, mutta osaa kyllä ilmoittaa varsin kuuluvasti, jos joku asia ei herraa miellytä. Unirytmi meillä on pysynyt jo jonkun aikaa samana, eli Milo herää aamulla seiskan ja kasin väliin, nyt kipeänä on nukkunut jopa hieman pidemään. Joskus nukutaan aamupäikkärit yhdeksän ja kymmenen välissä (noin puoli tuntia), toisinaan aamupäivän unet jäävät välistä. Milo menee Islan kanssa samaan aikaan päikkäreille kahdentoista jälkeen ja unet ovat kestoltaan 1,5-2,5 tuntia. Viimeiset päikkärit nukutaan sitten neljän tai viiden aikaan ja ovat kestoltaan tunnin, yöunille mennään heti kahdeksan pintaan.

Sellainen on meidän pieni mies kahdeksan kuukauden iässä :) Mä olen tässä tammikuun aikana kauhistellut ihan tosissani sitä, että meidän vauvasta on kasvanut iso poika ja siltä se todellakin alkaa tuntumaan, kun hinku liikkumiseen ja kiipeilyyn on kova, pitäähän isosiskon perässä pysyä parhaansa mukaan. Toisaalta mä olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että vauvavuodesta on yli puolet jo mennyt, sillä isomman lapsen kanssa on mun mielestäni helpompi touhuta ja mennä ja on ihanaa, kun Milokin on alkanut touhuamaan omia juttujaan itsekseen, ettei mun tarvitse olla koko aikaa siinä parin metrin säteellä. Millaisia teidän lapsen on olleet saman ikäisinä? :)


8 kommenttia:

  1. Ihana pieni mies! Ja ihan isänsä näköinen, varsinkin tuossa alimmaisessa vasemmanpuoleisessa kuvassa! :)

    Taitava on kyllä jo, hienosti tullut uusia juttuja. :) Kiva kun viihtyy jo itsekseenkin hetken. Tsemppiä arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milo on kyllä alkanut viime aikoina näyttämään hieman isältään, vaikkei oikein selvästi näytä mun mielestä meiltä kummaltakaan :) Mua kauhistuttaa tuo tahti, miten nopeasti uusia taitoja tulee ja tuntuu, etten pysy enää perässä :D Kiitos!

      Poista
  2. Ihania taitoja! Onnea Milolle! :)

    Meidän päivää nuorempi herra on konttaillut nyt pari viikkoa, ja sitä ennen viikon verran ryömi. Peruuttteli kyllä siihen asti. Istuttu on myös ja sujuu jo tukevasti. Mutta itse ei kyllä vielä osaa mennä istumaan, mutta siitä osaa helposti lähteä konttaamaan. Meillä ei vielä nousta tukea vasten seisomaan, mutta tänään jo yritti, että eiköhän se sieltä. Sitten varmaan meilläkin muksahdellaan vähän väliä. Meillä on menossa pojalla myös joku syliapina vaihe.. Ja kaksi hammasta on meidänkin herralla.

    On kyllä taitava poika teillä! Pian siellä varmaan kävellään tukea vasten ihan kunnolla..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika samaa tahtia tuntuu menevän meidän ipanoiden kehitys :) Ole iloinen, kun vielä ei nousta tukea vasten seisomaan, sillä ainakaan Milolla ei oo mitään järkeä siinä touhussa ja sen takia kopsuja tuleekin sitten koko ajan. No, jospa selvittäis pahemmilta kolhuilta siihen asti, kun tasapaino kehittyy vähän paremmaksi :)

      Poista
  3. Herranjestas, miten Milo voi olla jo 8kk??? Juurihan se vasta syntyi!:o
    Meillä oli toi 8kk ikä aika vauhdikas myös kun kuukauden sisään oppi istumaan, nousemaan tukea vasten ja kävelemään tuen kanssa! Ja just samana päivänä kun tuli 9kk plakkariin niin otettiinkin sitten ensimmäiset askeleet ilman tukea ja viikko siitä niin meni jo 14 askelta :P Ja ekat sanat tuli myös 8kk ikäisenä!:)
    Kovin on touhukukas pieni poika teillä ;) Ja niiin söpö!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen tässä kauhistellut, että miten ihmeessä se voi olla jo kahdeksan kuukautta?! Aika tuntuu kuluneen paljon nopeammin, kuin Islan ensimmäisen vuoden aikana, mutta se johtuu varmasti siitä että nyt hommaa on tuplamäärä. Teillä on kyllä paljon opittu kuukauden aikana, kauhulla odotan paria seuraavaa kuukautta ja niitä mahdollisia ensiaskelia :D Sitten kun Milo saa jalat alleen, mä en kyllä tiedä miten voin revetä kahteen paikkaan noita vahtimaan :D

      Poista
    2. Mun ei tarvii kun ajatella että ois kaksi kenen perässä juosta niin saan harmaita hiuksia (niiden entisten lisäksi mitkä tuo täystuho on jo aiheuttanut)... :D Kateellisena välillä katson kavereitten lapsia jotka nyhrää jotain paperinpalaa 45min paikoillaan kun meidän täystuho duracelpupu on jo melkein hajottanut puoli kämppää :D Toisaalta! On paljon helpompaa ulkoilla ja käydä eri paikoissa kun tyyppi itse liikkuu (JUOSTEN koko ajan) ja innostuu asioista. Eipä tarvii raahata rattaita mukana kun tyyppi jaksaa itse kävellä ne pienet matkat mitä tarvii :) Ja helpompi keksiä tekemistä tyypin kanssa, kun on niin ketterä. Seuraavaksi pitäis mennä kokeilemaan HopLop vaikka oon aiemmin ollut sitä vastaan että lapsia viedään sisälle leikkimään kun ulkonakin vois olla!:D

      Poista
    3. Mä en käsitä ihmisiä, jotka sanoo, että siinähän se kaks menee missä yksikin. Meillä kaksi lasta ainakin tarkoittaa tuplasti hommaa ja tuntuu, ettei aina ehdi edes vahtimaan kummankin tekemisiä, vaikka kuinka yrittäisi :D Meidän sähköjänikset ei pysy tosiaankaan kovin montaa sekunttia paikoillaan ja jos pysyvät, silloin ollaan pahanteossa... Islakin kyllä osaa ja jaksaa kävellä, mutta usein ei huvita ja sen takia olenkin enemmän kuin tyytyväinen siihen, että meiltä tuplarattaat löytyy :D Mä kans ajattelin joskus, ettei ikinä Hoploppiin, mutta nyt olen pyörtämässä mielipidettäni tässäKIN suhteessa, hups...

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!