27.2.2014

Nurkan takana on LOMA

Mä olen tottunut tässä muutaman edellisen vuoden aikana siihen, että Miika on aika paljon töissä, sillä parhaimmillaan työpaikkoja on ollut samaan aikaan kolme ja töitä seitsemänä päivänä viikossa ilman vapaapäiviä. Vuoden vaihtuessa jouduimme koko perhe opettelemaan täysin uudenlaista arkea, kun Miika lähti suorittamaan asepalvelusta ja olikin pari viikkoa putkeen poissa kotoa. Kaikkeen tottuu, niin ainakin sanotaan. Juuri kun aloin tottumaan siihen, että pyöritän tätä arkirumbaa yksin, Miika laitettiinkin kasarmilta kotiin ja annettiin kahden vuoden lykkäyspaperit käteen astman takia. Mä olen hidas tottumaan muutoksiin ja kesti hetken aikaa sisäistää, että Miika on todellakin kellon ympäri kotona, kun töitäkään ei ollut. Aloin jälleen tottumaan siihen, että Miika on koko ajan kotona ja mulla on enemmän vapautta lähteä vaikka kahvittelemaan ystävien luokse keskellä päivää, kunnes tilanne taas muuttui :D Viime viikon maanantaina Miika lähti töihin, tehden yhden klo 18-02 kestäneen vuoron ja muut vuorot sillä viikolla olivatkin sitten klo 10-18. Tällä viikolla Miika on alkanut tekemään koko ajan töitä aikavälillä 18-02 ja mä olen ihan pihalla, kun normaali rytmi meni taas ihan sekaisin. 


Tilanteisiin sopeutuu, mutta mulla se vie aina hetken aikaa :D Oikeastaan tuollainen ilta-/yötyö on lapsien kannalta ihan hyvä, sillä voidaan päivällä touhuta koko perheen kesken mitä ikinä halutaankaan. Toisaalta se on aika kova paikka mulle, sillä mä olen tottunut siihen, että illat on meidän omaa aikaa ja nukkumaan mennään yhdessä. Ei varmaan tarvii sanoa, kuka on tällä viikolla joka yö pyörinyt pari tuntia sängyssä ennen nukahtamista... Uuden työn myötä meidän yhteinen, kahdenkeskinen aika rajoittuu lasten päiväuniaikaan, joka on kestoltaan 30min - 1h. En mä silti valita, kyllähän me ehditään sitten viikonloppuisin tankkaamaan sitä läheisyyttä ja olemaan kahdestaan iltaisin :) 

Mulla ois huomenna aikamoinen pakkausurakka edessä, kun pitäisi yrittää pakata fiksusti ja pieneen tilaan kolmen ihmisten vaatteet ja muut tarpeelliset jutut reilun viikon reissulle, huh! Mehän lähdetään siis lapsien ja mun porukoiden kanssa perjantaina aamusta Ylläkselle päin, kivaa päästä viettämään ihan kunnollista hiihtolomaa! Mä stressaan vaan aika paljon automatkoja, sillä meidän ipanat eivät oo tottuneet reissaamaan ja pisimmillään autossa on jouduttu istumaan vain tunnin verran, Ylläkselle ajaa aika paljon pidempään. Me lähdetään tosiaan perjantaina ja hurautetaan Kemiin tuttavien luokse, josta jatketaan sitten lauantaina Ylläkselle. Säälikää ees vähän mua, kun joudun istumaan kahden turvaistuimen kanssa takapenkillä, tulee olemaan vähintääkin ahdasta :D Onneksi äitikin lupautui istumaan välillä takana. 



Asiasta toiseen, ootteko tehneet ikinä sipsejä itse? Instagramia seuraavat tietävätkin, että mä tein tänään sipsejä ja niistä tuli kyllä yllättävän hyviä! Ensimmäisen satsin siivut oli pikkuisen liian paksuja ja suolaa oli liian vähän, mutta toisella yrityksellä sujui jo huomattavasti paremmin. Toisella kerralla suolaa lipsahti kyllä sen verran, että reilulla kourallisella sipsejä sai kyllä taltutettua himon suolaisiin herkkuihin :D

Tänään tuli näköjään vähän tällainen sillisalaatti tästä postauksesta, mutta välillä tällaistakin! Tai no oikeastaan mulla venähti kotiaskareissa ja ruuanlaitossa sen verran aikaa, että kello on jo yli puolen yön, kun saan tämän julkaistua. Jos vain ehdin huomenna, yritän saada ajastettua ensi viikolle edes muutaman postauksen (jos vaikka niitä toivepostauksia vihdoinkin!), mutta jos en ehdi, niin ensi viikolla saattaa olla sitten aika hiljaista :) Yritän päästä päivittelemään jotain sieltäkin, vaikka en konetta ajatellutkaan ottaa mukaan. Pysykää kuitenkin linjoilla, mulla riittää varmasti paljon juttua loman jälkeen!


24.2.2014

Paniikkishoppailua

Blogeissa on hehkutettu jo hetken aikaa kevättä, joka tekee jo tuloaan, vaikka ollaan edelleenkin helmikuun puolella. Mä olen sivuuttanut aiheen tuon tuostakin, kunnes tänään tajusin, että mun on pakko löytää Milolle haalari ja aika äkkiä, sillä toppahaalari alkaa olemaan turhan kuuma, kun ulkona on melkein viisi plusastetta. Tänään Miika lähti ulkoilemaan lasten kanssa ja Milo sai tyytyä vielä toistaiseksi hieman naftiin vanuhaalariin, kun mä lähdin samaan aikaan katsastamaan kauppojen tarjontaa. Olin jo oikeastaan päättänyt, että hommaan Milolle samanlaisen softshell-haalarin, kuin Islallakin, sillä ollaan oltu siihen enemmän kuin tyytyväisiä ja hinta-laatusuhde on ollut kohdillaan, mä kun en millään oikeasti raaski maksaa yli satasta yhdestä haalarista. 

Lindex, 86cm. 

Lindex, 86cm.

Name It:ssä oli haalareita useammassa värissä, mutta päätin olla tylsä ja valita Milolle mustan haalarin. Mustan vastapainoksi löysin kuitenkin haalarin vetskarin väriin mätsäävän pipon, hanskat ja kypärämyssyn, hyvä minä! Haalarin otin koossa 86cm ja toivon, ettei se olisi Milolle ihan järkyttävän suuri. Islalla on saman kokoinen haalari, joka on tällä hetkellä just passelin kokoinen, muttei mene välttämättä enää syksyllä. Viime kesänä Isla oli melkein saman mittainen, kuin Milo nyt, joten luotin siihen, ettei haalari ole turhan suuri. Vielä ei olla ehditty testaamaan päälle, joten saas nähdä, hukkuuko jäbä haalariin. Viime viikolla löysin Milolle myös aika hyvän näköisen "kauppatakin" kevääksi, Miikakin oli takista suorastaan kateellinen ja olisi itse halunnut samanlaisen :D Takin lisäksi Lindexiltä tarttui mukaan farkkupaita koossa 86cm kaappiin odottelemaan, en vain voinut vastustaa viiden euron hintalappua ;)

Milon välikausivaatteet alkaa olemaan ihan hyvin kunnossa, jossain vaiheessa pitänee kuitenkin hommata vielä kuravaatteet ja kengät, ne kun vielä uupuu kaapista. Inventaariota tehdessä hoksasin myös, että Islan kumpparit alkavat käymään pieniksi, kuten myös kurahousut- ja hanskat, haalarikaan ei mene varmaan enää syksyllä. Miksi, oi miksi kaikki käy pieniksi juuri samaan aikaan? Tässä pitäis oikeasti varmaan alkaa lottoamaan, ulkovaatteiden uusiminen kahdelle lapselle kun ei ole sieltä halvimmasta päästä :D Noh, eiköhän tämä tästä, onneksi Islan vaatteet menee vielä jonkun aikaa, jottei kaikkea tarvitse hommata ihan samaan aikaan.

Haalari Name It, 86cm. Kypärämyssy Jesper Junior, 50cm. 

Jesper Junior, koko 1.

Name It, 49-50cm.


Joko teillä on kaivettu kevyempää vaatetta päälle? 
Onko välikausivaatetus kunnossa vai uupuuko vielä jotain?



23.2.2014

Instaweek: 25

Instaweek meinasi jäädä kokonaan julkaisematta, koska aloin vasta nyt illalla väsäämään Milon kuukausikatsausta ja sekin meinasi vallan unohtua... Miten mä en voinut muistaa, että meidän iso poika täytti tänään yhdeksän kuukautta? Noh, sattuuhan näitä :D Tällä viikolla Instagramista on löytynyt kasa kuvia, mutta myös kaksi videota! Olenpas mä ollut ahkera!


1. Toi pipo on vaan niin överisöpö! Jäbä nukkui rattaissa vain viisi minuuttia normaalin puolen tunnin sijaan, joten ei ihmekään, jos toinen meinasi sammua kiikkuun :)
2. Islalle on tainnut jäädä mieleen kummittelemaan taannoinen tallireissu, sillä tuonkin keinuvekottimen kyydissä toisteltiin koko ajan, että "eppa eppa". 


1. Muistatteko vielä blingbling-korun, jonka esittelin hetki sitten blogissa? Nyt kaulakoru vaihtui, mutta auto pysyi samana. Isla tuli mun luokse korun ja auton kanssa ja osoitti, että haluaa ne yhteen. Sen jälkeen blingbling-koru käytiin kiikuttamassa veljen kaulaan :D
2. Tämä on ihmeellistä! Isla istuu paikoillaan pidempään, kuin puoli minuuttia! Meillä on hoksattu Pikkukakkosen hienous ja Isla onkin tahtomassa aina pitkin päivää "pikka pikka". Ihanaa, kun saa hetken omaa aikaa, Milo päikkäreillä ja Isla Pikkukakkosta tuijottelemassa, luksusta.


1. Milo sammui ihan yhtäkkiä pöytään ja hipaisin vahingossa kyljestä, heti alkoi kuulumaan naurua. Kutittelin vähän lisää ja toinen vain räkätti sen minkä ehti :D Video löytyy täältä.
2. Huomaatteko, kuinka taiteilija keskittyy työhönsä? Meillä piirtäminen on edelleenkin suuri hitti ja Isla jaksaa piirtää pitkiäkin aikoja putkeen.


1. Tämän kuvan teksti oli, että ei hyvältä näytä ja eihän se hyvin päättynytkään. Voi kun jellonat olis pelanneet tän pelin yhtä hyvin, kuin USA-pelin! Harmi, että Rask joutui olemaan sivussa :(
2. Eihän herkuista voi kieltäytyä, jos ystävä tuo, eihän? Syntisen hyvää, mutta toisen jätin sentään Miikalle!


1. Tämä kuva tuli vastaan Instagramissa ja pakkohan se oli jakaa! Selänne ja Granlund oli kyllä aika kova kaksikko olympiajäillä. Hieno maajoukkueura Teemulla takana ja se päättyi mitaliin, mahtavaa!

Sellainen viikko Instagramin puolella! Hieman erilaista, kuin normaalisti, koska mukaan mahtui myös muutama olympialaisiin liittyvä juttu. Kivaa sunnuntaita teille <3

Milo 9kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset;



Yhdeksän kuukauden ikäinen pieni mies, vuodesta on kulunut jo kolme neljäsosaa ja äiti kauhistelee, jälleen kerran :D Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä ja vasta illalla aloin pohdiskelemaan, että Milo on kohta yhdeksän kuukautta ja sitten hoksasin, että tänään on 23. päivä, hups. Islan kohdalla jokainen kuukausi oli suuri virstanpylväs, mutta koska kahden kanssa on kädet koko ajan työtä täynnä, aika kuluu kuin huomaamatta ja taas on jälleen kuukausi kulunut, kuin huomaamatta.

Edellisessä kuukausikatsauksessa kauhistelin uusien taitojen määrää ja niiden myötä tulleita kolhuja, koko ajan oli mustelma tai kuhmu jossain kohti päätä. Kopsuja tulee edelleenkin päivittäin, mutta mustelmia ei juurikaan ole tullut kolhuista huolimatta. Kulunut kuukausi ei ole ollut niin vauhdikas, kuin edellinen, mutta uutta on jälleen kerran opittu. Kuukausi takaperin Milo ryömi vielä pidemmät matkat, mutta lyhyemmillä matkoilla mentiin karhukävelyä tai kontaten. Ryömiminen jäi pois jokunen viikko sitten ja voi pojat, en muistanutkaan, että konttaamalla/karhukävelyllä pääsee noin lujaa! Nyt, kun vauhtia on tullut lisää, saan koko ajan sinkoilla Milon perässä ja hakea pois milloin mistäkin kielletystä paikasta. Edellisessä kuukausikatsauksessa kerroin, että Milo seisoo jo varsin hyvin tukea vasten ja laskeutuminenkin onnistuu joten kuten, joskus tosin naamalleen. Nyt Milo osaa laskeutua varsin mallikkaasti alas, ensin kyykkyyn ja siitä sitten alas. Myös tukea vasten käveleminen on hoksattu ja telkkaritasolla ei ole enää mikään turvassa, valokuvakehyksetkin jouduin nostamaan pois, kun Milo katkaisi yhdestä kehyksestä jo tuen. Muutaman viikon aikana Milo on alkanut jo seisomaan myös ilman tukea ja toisinaan pystyssä pysytään jo reilu kymmenen sekuntia! Myös askelta yritetään ottaa eteenpäin, mutta pyllähdykseen se vielä ainakin toistaiseksi päättyy. Milo seisoo ilman tukea, jos nostetaan seisomaan, mutta toisinaan päästää myös oma-aloitteisesti tuesta irti. Ja voi että poika on innoissaan, naama oikein loistaa, kun pysytään hetki pystyssä ilman tukea!



Syöminen sujuu edelleenkin vähän niin ja näin. Toisinaan ruoka uppoaa vallan hyvin, kunhan vain lusikoi suuhun ja toisinaan sitten vähän huonommin. Milon on pitkällisen harjoittelun tuloksena oppinut huutamaan suu kiinni, jottei ruokaa voi lusikoida huudon aikana suuhun :D Myös päristely on kivaa, jolloin ruoka lentää kätevästi myös syöttäjän naamalle. Ollaan toisinaan yritetty tarjota Milolle mukia, mutta se on siirretty jälleen hetkeksi syrjään, kun jo mukin näkeminen aiheutti hirmuisen huudon. Jospa mukista juominenkin alkaisi pian sujumaan, sillä haluan päästä tutista ja pullosta mahdollisimman pian eroon, vielä ei tosin hirmuinen kiire ole :)

Milo on jo iso poika ja sama vaatekoko on meillä mennyt jo hetken aikaa. Viimeksi käytettiin 74-80-senttisiä, nyt on pääosin käytössä enää kasikymppiset ja jokunen kasikutonen. Onneksi nyt alkaa vähän hidastumaan tuo kasvu, tähän asti on saanut olla koko ajan kaivamassa isompia vaatteita esille, kun Milo tuntuu vain kasvavan ja kasvavan. Ihan outo tilanne mulle, kun Isla on aina ollut aika lyhyt ja kuten edellisessä kuukausikatsauksessa mainitsinkin, että Milo oli 8 kuukauden iässä saman mittainen, kuin Isla vuoden iässä :D

Milo on edelleenkin varsin leppoisa tapaus ja hermostuu yleensä vain silloin, kun on väsy tai nälkä. Muuten jäbä on aina aurinkoinen ja hyvällä tuulella, ihana pieni mies <3



21.2.2014

Uhmatuhma


Nyt se on rantautunut meillekin, uhma nimittäin. Tuo paljon pelätty mörkö, joka saa aikaisemmin nätisti käyttäytyneen lapsen riehumaan, ilkeilemään, raivoamaan ja sivuuttamaan kiellot. Isla tosin on aina ollut tempperamenttinen, joten toisinaan ollaan oltu napit vastakkain, ihan ilman uhmaakin. Mä olen erittäin kovapäinen ja tempperamenttinen ja niin on meidän likkakin, joten voitte kuvitella, että savu nousee korvista, ärräpäitä tekisi mieli suoltaa koko ajan pihalle ja itseään pitää muistuttaa, etten voi alentua vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen tasolle. Toisinaan minunkin tekisi mieli heittäytyä lattialle raivoamaan, milloin mistäkin asiasta, mutta yritän sentään käyttäytyä aikuismaisesti ja toimia esimerkkinä lapselle, joka ei osaa käsitellä omia tunteitaan vielä aikuisen tavoin. 

Viimeisen parin viikon aikana olen katsellut ihmeissäni, kuinka noin pienen ihmisen elämä voi olla välillä vaikeaa. Sukat ei mene jalkaan, housut ei nouse ylös asti, auto ja peräkärry ei käänny ovenkarmien välissä, äiti kieltää, veli vie lelun kädestä, isi kieltää, ruokaa ei tule just sillä sekunnilla, kylvyssä saa olla liian vähän aikaa, telkkaria ei saa läpsiä, ikkunalaudalle ei saa kiivetä, keittiöjakkalla ei saa seisoa, pikkuveljeä ei saa purra ja näitähän riittää. Rankkaa, kun kaikki kiva on kiellettyä! 

Niinhän sitä sanotaan, että rajat on rakkautta. Meillä on ollut rajat alusta lähtien, "ei"-sanaa on jankattu pienestä pitäen ja kielletyistä paikoista on nostettu pois satoja kertoja. Jäähynurkka on otettu käyttöön ja Isla ymmärtää kyllä, että siellä mietitään tuhmuuksia. Viime viikolla Isla puri Miloa varpaasta sen verran kovaa, että ärähtäessäni likka juoksi jo oma-aloitteisesti jäähynurkkaan. Mä yritän olla kärsivällinen, laskea kymmeneen ja treenata itselleni ne lehmän hermot, mutta toisinaan munkin pinna katkeaa ja ääntä tulee korotettua. Tilanne on meille kaikille uusi, jospa tähänkin tottuu ajan kanssa ja jokainen oppii käsittelemään ja hallitsemaan tunteitaan paremmin, niin Isla kuin vanhemmatkin. 


Vaikka uhmaikä onkin hankalaa aikaa ja tämä on vasta alkua, yritetään totutella uuteen tilanteeseen ja nauttia niistä pienistä hetkistä, kun lapsi on hyvällä tuulella ja kiehnää kainalossa läheisyyttä tankaten. Vaikka Isla kiukutteleekin nykyään pitkin päivää ja lattialle voi heittäytyä raivoamaan asiasta kuin asiasta, jaksaa päivän aina niiden pienien hyvien hetkien ansiosta. Kyllä tämä tästä, yritän vain olla ajattelematta sitä, että uhmaikä loppuu viimeistään silloin, kun Isla muuttaa pois kotoa :D Googlasin muuten mielenkiinnolla uhmaiän loppumista ja huomasin, että aika moni muukin on pohtinut samaa ja ketjuja kyseisestä asiasta löytyi lukemattomia. Lohduttavimmat viestit olivat tosiaankin niitä, joissa uhmaiän kerrottiin loppuvan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pois kotoa ja muuttavat omilleen :D

Pahin uhmaaminen kohdistuu selvästi minuun, vietänhän lasten kanssa eniten aikaa. Myös isi saa uhmasta osakseen illalla kotiin tultuaan ja meillä usein vierailevat kaveritkin ovat nähneet, kuinka pieni raivotar pääsee valloilleen. Islan uhma ei onneksi kohdistu pahemmin Miloon, mitä nyt välillä pitää käydä veli tönäisemässä nurin, varastaa lelut kädestä ja purra esimerkiksi varpaasta. Onneksi sitä ei tapahdu kuitenkaan koko ajan, joten Milo saa olla vielä aika rauhassa. Vieraiden seurassa Isla osaa olla tarvittaessa hyvinkin vieraskorea, yritäppä siinä sitten vakuutella, että tietäisittepä millainen se on kotona oman porukan kesken :D Kuten sanoin, äiti saa suurimman saavillisen sontaa niskaan ja niin kai sen pitääkin mennä. Äiti on lapsen tuki ja turva, jolle voi raivota ja purkaa tunteitaan rauhassa. Vaikka mä olenkin Islan mielestä nyt ihan hanurista, niin kaipa se oppii viimeistään aikuisena arvostamaan omaa äitiään ;)

Uhmataanko teilläkin? Vinkkejä otetaan vastaan!



20.2.2014

Ootd

Tunika: Lindex
Legginssit: Lindex 



Outfit of the day, kuinka pitkään mulla kestikään tajuta tuo lyhenne... Mä en juurikaan harrasta päivän asuja, joten sallitakoon se mulle, että sanastokin on vähän hakusessa :D

Ajattelin tulla kerrankin esittelemään meidän pienemmän neidin päivän asua, se kun oli mun mielestä varsin kiva, vaikka oltiinkin vain kotona. Jotenkin ei yhtään Islan tyylinen, mutta silti aivan likan näköinen. Isla sai tunikan Aamu-serkulta ja vaikka mun ja siskon vaatemieltymykset aika harvoin kohtaavat toisiaan ja osa vaatteista lähtee suoraan eteenpäin, tuohon mä tykästyin kyllä kovasti. Mä olen tosi huono yhdistelemään vaatteita moneen eri tarkoitukseen, mutta tunikan näin heti mielessäni mustien legginssien kanssa arkeen, valkeiden legginssien kanssa juhlaan. Mun mielestä asu on tosi nätti, joskin ehkä vähän turhan hieno pelkästään siihen, että pyöritään neljän seinän sisällä koko päivä.

Mä rakastan pukea Islalle kaikkea tyttömäistä, kuten pinkkiä ja mekkoja, vaikken itse niitä osaa käyttääkään. Saas nähdä, missä vaiheessa meillä alkaa tulemaan erimielisyyksiä pukemisen suhteen, likalla kun tuntuu jo tässä vaiheessa olevan aika vahva oma tahto. Nyt mä nautin kuitenkin vielä siitä, kun saan päättää, mitä laitan Islalle päälle, eikä kukaan sano vastaan ;)

Mitäs mieltä olette Islan päivän asusta?


P.S. Yritän tällä viikolla ehtiä postailemaan vielä meidän uhmatuhman kuulumisia, sillä mä olen täällä ollut välillä jo todellakin helisemässä tuon likan kanssa! Tiedän, pahempaa on luvassa. Ehkä mä kerkeän tässä muutaman tulevan vuoden aikana kehittelemään itselleni lehmän hermot...




18.2.2014

Ai mikä imurikammo?



Mun omat mekaanikot vauhdissa...

Vasta ehdin kirjoittelemaan meidän imurikammosta ja tiedättekö mitä, sitä ei enää ole! Meidän imurikammo ei näyttänyt kestävän kovinkaan pitkään ja nyt imuri on jo Milon paras kaveri. Mulla on tosin uusi ongelma... Aikaisemmin imurointi oli hankalaa, kun Milo huusi koko ajan, mutta nyt jäbä seisoskelee imuria vasten ja joudun varomaan, etten kaada poikaa vetäessäni imuria perässä. Milo on keksinyt myös, että johtoa voi yrittää vetää seinästä irti. Sen lisäksi Isla on keksinyt imurilla ratsastamisen ja potkutteleekin imurin selässä aina väärään suuntaan... Niin ja Isla ottaa imurin perästä harjasuulakkeen ja käy harjaamassa kaikkien hiuksia :D On mulla kuulkaas isot ongelmat! No ei vais, ihanaa ettei Milo pelkää enää imuria. Mieluummin mä nostan lapsia pois imurin kimpusta, kun kuuntelen sitä säälittävää, hysteeristä huutoa koko ajan. 

Islalle on iskenyt hirmuinen auttamisvimma ja onhan se ihanaa, mutta hidastaa huomattavasti hommia, kun likka tyhjentää likaisia astioita astianpesukoneesta pois, kun mä yritän niitä sinne laittaa. Isla purkaa myös mielellään ruokaostoksia pois kasseista, laittaa mikron päälle (tyhjänäkin...), vie roskia roskikseen (ja ottaa niitä sieltä pois), laittaa pyykkejä koneeseen, siivoaa leluja (ja levittää...) ja lukuisia muita juttuja! Isla haluaa olla mukana kaikissa aikuisten touhuissa ja onhan se ihanaa, kun toinen haluaa auttaa, kunhan vain itse muistaa olla kärsivällinen, sillä Islan "auttaminen" hidastaa aika paljon ja monesti mun hommat tuplaantuu. En silti valita, kivaa kun meidän likka on jo niin iso tyttö!



17.2.2014

Viikonlopun kuvia

Viikonloppu sujui taas rennosti mökkeillen, mutta kameraa en kyllä muistanut kaivaa kovinkaan montaa kertaa esille. Päivä päivältä valoisa aika pitenee, mutta silti ulkona on ankean harmaata, eikä se innosta juurikaan kuvaamaan. Muutamia kuvia tuli sentään otettua ja ajattelin jakaa ne nyt teidän kanssa! Isla oli lauantaina sitä mieltä, että ulkoilu on tyhmää ja neiti viihtyikin pitkät pätkät pulkassa. Sunnuntaina Islakin suostui touhuamaan enemmän ulkona, ennen kuin iltapäivästä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Me käydään yleensä parin viikon välein mökillä, mutta nyt taitaa tulla pidempi tauko, kun kahden viikon päästä ollaan Ylläksellä ja sen reissun jälkeinen viikonloppu vietetään varmaankin ihan oman porukan kesken kotosalla. 

Mun mielestä on ihanaa, että ainakaan tällä hetkellä kovat pakkaset ei oo meidän kiusana, vaan Islakin pärjää ulkona jopa välikausihaalarilla. Milolla on toki toppahaalari näillä keleillä ulkona, sillä jäbä istuu rattaissa ja viettää usein ulkoiluhetket nukkuen toisin kuin Isla, joka touhuaa ja liikkuu koko ajan. Kevät, tule jo!







16.2.2014

Instaweek: 24

Jälleen on sunnuntai ja aika pistää viikko pakettiin kuvien muodossa! Me kotiuduttiin tänään mökiltä ja yritän ehtiä huomenna postailemaan muutaman kuvan mökiltä :) Ainiin, olenkos muistanut sanoa, että mä lähden lapsien ja mun porukoiden kanssa vajaan kahden viikon päästä Ylläkselle viettämään hiihtolomaa? Automatkat jännittää, sillä meidän ipanat jaksaa istua hädin tuskin vajaan tunnin autossa ja Ylläkselle ajaa aika paljon pidemmän aikaa. Noh, eiköhän siitä jotenkin selvitä! :)


1. Meidän aurinkoinen Hymypoika <3 Milo on kyllä oikeastaan aina hyvällä tuulella, jos vaan ei oo väsynyt tai nälkäinen. Monet ihmetteleekin aina Milon aurinkoisuutta, mutta mä en kyllä valita, että meillä on niin hyväntuulinen poika!
2. Nykyään alan olla niin tottunut Islan kiipeilyvimmaan, etten viitsi edes kauhistella tuon likan akrobaattisia temppuja. Islalla toimii kropan kordinaatio aika hyvin ja harvoin sattuu muksahduksia, onneksi.


1. Isla pääsi tiistaina tallille, kun vietettiin aikaa tyttöjen kesken. Kuten mainitsinkin, likka pääsi myös ratsastamaan ja jännäähän se oli! Ratsastuksen jälkeen Isla yritti syöttää ulkona oleville hevosille lunta :D
2. Mä tein itseni kanssa diilin, että jos syön herkkuja, niin lähden lenkille ja kulutan ne pois. Näätte varmaan miten innostunut olin, kun vedin napaani viisi syntisen hyvää keksiä? No mutta lenkin jälkeen oli kyllä hyvä fiilis!


1. Syntisen hyvät keksit kulutettu ja vähän enemmänkin, loistofiilis! Se lenkille lähteminen on edelleenkin vaikeaa, mutta ei se olekaan sitten niin hirveää, kunhan vaan saa itsensä liikkeelle. Tällä viikolla neljä lenkkiä, hyvä minä!!
2. Sniif, äidin pikkupoika on jo niin iso! Päässä uusi sienipipo ja päällä alunperin Islalle ostettu huppari, joka on kokoa 86/92cm. Milo on kohta jo 9 kuukautta, en kestä!


1. Syötiin mökillä ystävänpäivän kunniaksi sydänpullia. Pullaa ja murotaikinaa, nam <3
2. Väsynyt matkalainen nukahti pulkkaan, kun varsinaisilta päiväunilta oli herätty liian aikaisin. 

Sellainen oli meidän viikko Instagramissa! Saas nähdä, pysyykö mun lenkkeilyinto yllä vai hylkäänkö lenkkarit taas kenkäkaapin perimmäiseen nurkkaan ;) Kuvissa näkyvät lenkkarit on hyvännäköiset, mutta jouduin silti ottamaan mökiltä mun vanhat lenkkarit, kun noi uudemmat hiertää :( Ehkä mä ostan itselleni kunnolliset (ja hyvännäköiset) lenkkarit sitten joskus, kun satun rikastumaan . Sitä odotellessa!


15.2.2014

Pari kivaa alelöytöä!

Kuten eilen mainitsinkin, mä tein tuossa muutama päivä sitten täsmäiskun H&M:n alerekille ja löysinkin sieltä pari aika kivaa juttua! Mä lähdin etsimään Milolle muutamaa trikoopipoa kevääksi, sillä viime syksynä päässä pyörineet pipot eivät enää mahtuneetkaan ja tätä menoa ohuemmille pipoille tulee pian käyttöä. En löytänyt pikkupoikien (68-92cm) puolelta mitään kivaa, trikoopipojakin oli vain paria eri mallia ja nekin aika tylsän näköisiä. Eksyin sitten isompien poikien puolelle (92cm-->) ja iskin silmäni muutamaan pipoon, jotka mun oli pakko saada! Kokolappu väitti myssyjen olevan 92/104cm, mutta totesin jo kaupassa, että ovat aika naftia mitoitusta. Kotona totesin saman, sillä pipot olivat aika napakat jopa Milolle, jolla ei oo sitä ikää tosiaan kun vajaa 9kk. Kaikki löydöt olivat alerekistä, lukuun ottamatta Milon sienipipoa :) 


H&M, 92/104cm. Aika paksua trikoota, joten menee myös varmaan vähän viileämmillä 
keleillä, ainakin kypärämyssyn kanssa. Pitkä malliltaan.


H&M, 92/104cm. Mä en yleensä erityisemmin printeistä pidä, kuten ehkä muistattekin, mutta tää sopii kyllä Milolle :) Tosi napakka on jopa meidän jäbän päähän, en oikein ymmärrä henkkamaukan mitoituksia.


H&M, 98cm. Isla käyttää tällä hetkellä vaatteissa 86-92cm, mutta nämä 
olivat ihan sopivat, kun vyötärön saa kuitenkin kiristettyä nauhoilla. 


H&M, 24. Siis vähänkö nää on hienot! Olen ehkä vähän kateellinen Islalle, 
koska kyllä mullekin tällaiset popot kelpais omaan kaappiin...  


Mä olen yleensä aika hyvä alehaukka, joten kysynkin löytyykö joukosta muita, 
jotka onnistuvat tekemään hyviä löytöjä alerekkien luona?



14.2.2014

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Sitä aina sanotaan, että ystävyys ei katso välimatkaa ja saattaa mennä pitkiäkin aikoja, kun yhteyttä ei pidetä, mutta silti seuraavalla kerralla pystyy aina jatkamaan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Mun ystävät ottaa varmaan ihan kirjaimellisesti kaiken sen, mitä ystävyydestä sanotaan, sillä mun puhelin on ollut tänään harvinaisen hiljainen :D Silti mä tiedän, että mulla on ystäviä, joille voin soittaa milloin vain ja seuraavan kerran kun nähdään, juttu luistaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin. Mä olen todella onnellinen siitä, että vaikka niitä ystäviä ei olekaan kasapäin, on mulla silti tarpeeksi monta rakasta ystävää, joiden kanssa voi juoda kuppikaupalla kahvia ja puhua aivan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hyvää ystävänpäivää toverit 

Me lähdetään tänään taas koko konkkaronkan voimin mökille viettämään viikonloppua ja palaillaan sunnuntaina sitten takaisin. Mä kävin eilen tekemässä täsmäiskun H&M:n alerekkien luokse ja löysinkin muutaman tosi kivan jutun, jospa ehtisin ne teille huomenna esittelemään! 



Islan uusi blingbling-koru


Pakko tulla jakamaan tää teillekin - kyllä muuten jenkkiräppäreiden isot kultakorut kalpenee meidän likan blingbling-korulle! Yks aamu Isla tuli mun luokse, kädessään mun helmikoru ja Brion auto. Mä ajattelin, että Isla haluaa ne erilleen, sillä auto oli tarrautunut renkaastaan koruun kiinni. Siinä vaiheessa, kun irrotin auton korusta, Isla heittäytyi lattialle rääkymään ja mä olin vähän ihmeissäni, että mitäköhän tein väärin. Kysyin, että haluatko sä tän auton kaulakoruun kiinni ja likka nyökytteli varsin ponnekkaasti. Kun tein niin kuin Isla halusi, oli meillä maailman tyytyväisin ja ylpein likka, hieno blingbling-koru kaulassaan :D Tuon korun kanssa on kuljettu nyt useammankin kerran ja sitä on esitelty myös ahkerasti vieraille! Isla halusikin tulla siis esittelemään hienoa korua mulle, eikä siis suinkaan halunnut autoa irti helmikorusta, äiti ei vaan tajunnut...

Hassua, että noinkin pieni tietää tarkalleen mitä haluaa ja kyllä muuten kuulee naapuritkin, jos ei mene asiat pikkuneidin mielen mukaan. Onneksi Isla osaa nykyään jo aika selvästi kertoa, mitä haluaa ja mitä ei. Harmikseni Isla on samanlainen pilkunviilaaja, kuin äitinsä ja toisinaan se aiheuttaa harmaita hiuksia. Isla tuo aika usein esimerkiksi kaksi sellaista dubloista löytyvää ikkunaa ja yhden ikkunaruudun, jonka haluaa mun laittavan paikalleen. Jos en muista kysyä Islalta, että kumpaanko ikkunaan ikkunaruutu pitää laittaa kiinni ja erehdyn laittamaan sen väärään, alkaa hirmuinen huuto ja kiemurteleminen lattialla. Huoh, on se puolitoistavuotiaan elämä välillä tosi rankkaa... ;)

Löytyykö ruudun toiselta puolelta vahvatahtoisia lapsia?



13.2.2014

Tuleva heppatyttö?

Nykyään tulee vietettyä aika harvoin laatuaikaa yhden lapsen kanssa kerrallaan, mutta tiistaina me lähdettiin tyttöjen kesken käymään tallilla, kun Miika jäi Milon kanssa kotiin. Isla on käynyt tallilla kerran tai kaksi aiemmin, mutta siitä on aikaa varmaan ainakin vuoden verran, joten eihän likka niistä reissuista mitään muista. Otettiin Minna kyytiin ja ajeltiin tallille, jossa mäkin olen ratsastusurani aloittanut ja harrastanut heppailua monen monta vuotta. Mä sanoin äidille, että oon aika katkera siitä, ettei mua ole istutettu hevosen selkään jo pienenä, vaan aloitin ratsastuksen 11-vuotiaana pitkällisen kinuamisen jälkeen. Noh, ajattelin korjata tilanteen Islan kohdalla ja käyttää likkaa toisinaan tallilla, jos hevoset alkavat kiinnostamaan.



Tallin pihassa Isla toisteli haltioituneena "eppa eppa", kun tarhoissa oli monen monta hevosta. Otettiin pieni shetlanninponi Roxy ulkoa talliin, sillä ajattelin ainakin käyttää Islaa ponin selässä. Homma ei ollutkaan ihan niin yksinkertainen, kuin kuvittelin, sillä tallissa Isla ei suostunut menemään lähellekään ponia ja silittääkin uskallettiin juuri ja juuri - äidin sylistä tietysti. Heti kun laskin Islan lattialle, likka lähti pinkomaan ponia karkuun ja pelkäsi selvästikin. Laitettiin Roxylle kuitenkin varusteet päälle ja mentiin maneesiin, halusin kokeilla suostuuko Isla istumaan ponin selässä. Likka ei ollut asiasta lainkaan innoissaan, vaan toisteli koko ajan "pois pois" ja meinasi alkaa itkemään. Minna kävelytti jonkun aikaa Roxyä ympäri maneesia ja minä kävelin Isla sylissä siinä ponin vieressä. Aina välillä yritettiin laittaa Isla ponin selkään, mutta joka kerta Isla halusi välittömästi pois. Olisiko ollut viides yritys, kun laitoin Islan ponin selkään ja lähdin heti taluttamaan, niin yllättäen likka olikin ponin selässä kuin kotonaan ja ei halunnut tulla pois, vaan istui tyytyväisenä kyydissä. Kierroksen jälkeen saatiin kypäräkin päähän, aikaisemmin sekin viskattiin pois itkua vääntäen. Käveltiin monen monta kierrosta maneesia ympäri ja Isla istui tyytyväisenä kyydissä! Likka oli ponin selässä ehkä reilun kymmenen minuuttia, olisi istunut varmasti pidempäänkin. 

Talliin kun mentiin takaisin, uskalsi Isla jo syöttää Roxylle porkkanaa ja halusi harjatakin ponia. Islalla meinasi mennä vähän puput ja ponit sekaisin, kun kotona on totuttu syöttämään vain pupua ja yhtäkkiä samaa ruokaa annettiin ponillekin. Kun Roxy oli viety takaisin ulos, käytiin katsomassa muita hevosia ulkona. Islaa ei pelottanut enää isotkaan hevoset ja likka yritti syöttää hepoille lunta koko ajan :D






Reissu meni paljon paremmin, kuin osasin odottaa, vaikka alku ei lupaavalta vaikuttanutkaan. Kotonakin Isla mainitsi hepan monta kertaa, taisi ratsastus olla likan mielestä kivaa. Pitänee käydä tallilla toistekin, ehkä siitä tulee jossain vaiheessa meidän tyttöjen oma juttu :)

Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita hevosharrastajia? 
Onko teidän lapset päässeet jo hevosen selkään?


12.2.2014

Nopea lounasvinkki

Ajattelin tulla vinkkaamaan teille pikaisesti lounaasta, josta tykkään kovasti ja joka on tosi nopea tehdä. Mä syön yleensä lounaalla hieman kevyemmin, kuin päivällisellä ja usein syönkin nuudeleita tai munakasta, ne on vaan niin hyviä. Mä voisin oikeasti elää varmaan koko loppuelämäni nuudeleilla, noloa... Usein syön tavallisen kinkku- tai tonnikalamunakkaan, mutta koska oon tosi huono syömään kasviksia, päätin kokeilla niitä munakkaaseen. Tein kolmen munan kinkkumunakkaan ja väliin laitoin kermaviilikastiketta, vähän valkosipulikastiketta, tomaattia, kurkkua, salaattia ja tonnikalaa. Väliinhän voi laittaa oikeastaan mitä tahansa, ihan omien mieltymyksien mukaan. 

Mielettömän hyvää ja yksinkertaista ruokaa, joka vaatii vain muutaman minuutin. Mä arvostan nopeita ruokia, sillä kaksi lasta pitävät aika kiireisinä ja aikaa vähän vaativampien ruokien valmistamiseen ei ainakaan keskellä päivää ole. Munakas tuo myös kivan lisän siihen ainaiseen salaattiin, jonka ystävä mä en erityisesti ole :D 



Mikä on teidän nopea ruoka, joka valmistuu käden käänteessä ja on vieläpä hyvää?