10.2.2014

Tättähäärä

Mä en olekaan pitkään aikaan kirjoitellut Islan kuulumisia, vaikka aihetta olisi, sillä onhan likka kasvanut ja oppinut huimasti uusia taitoja. Edellinen tilannekatsaus on muistaakseni joulukuulta, jolloin Isla täytti puolitoista vuotta. Vaikka siitäkään ei niin hirveän pitkä aika ole, tuntuu siltikin, että likka on kasvanut hirmuisesti! Sanavarasto kasvaa huimaa kyytiä ja sen ansiosta kommunikointi on päivä päivältä helpompaa ja ymmärrys molemmin puolin paranee sanavaraston laajenemisen myötä. 



Muistan kuin eilisen kesäkuun toiseksi viimeisen päivän vuonna 2012, kun kärvistelin supistusten kanssa kotona ja pakkasin sairaalakassia supistusten välissä ja nyt siitä on jo reilusti yli puolitoista vuotta! Muistan edelleenkin sen, kun ähisin ja yritin ohjeistaa Miikaa siitä, mitä sairaalakassiin tulee pakata. Olin skeptinen, eihän tässä nyt olla lähdössä synnyttämään, olinhan ajatellut synnytyksen venyvän reilusti yli lasketun ajan. Nyt, vuosi ja reilu seitsemän kuukautta myöhemmin meillä asustaa likka, joka saa päivittäin hiukseni harmaantumaan keksimällä mitä ihmeellisimpiä temppuja - milloin siitä kasvoi noin iso? Kaikki varoittelivat siitä, että vauva-aika vilisee silmien ohi ja vaikka luulin valmistautuneeni siihen hyvin, ihmettelen siltikin jälkikäteen, että mihin tuo kaikki aika on kadonnut. 

Joulukuussa sanoja tuli jo jonkin verran, olisikohan niitä ollut reilu parikymmentä tai jotain sinne päin. Sittemmin sanavarasto on alkanut kasvamaan huimaa kyytiä ja jokunen viikko sitten aloin kirjaamaan mielenkiinnosta ylös Islan osaamia sanoja ja tänään mittariin napsahti 100. sana! Uusia sanoja tulee päivittäin ja tuntuu uskomattomalta, että reilun kolmen viikon aikana uusia sanoja on tullu melkein neljäkymmentä! Vaikka Isla sanookin vasta yksittäisiä sanoja, onnistuu kommunikointi jo paljon aiempaa paremmin, kun esineitä/tekemisiä osataan nimetä kattavasti ja tarvittaessa osoitetaan/mennään tarkoitetun asian luokse, mikäli tyhmä äiti ei ymmärrä. Isla nimeää lähes kaikki ruumiinosat jo varsin hyvin, myös tavaroita ja tekemisiä nimetään paljon. Läheisistä ihmisistäkin nimetään äiti, isi, Aamu-serkku, mummi, pappa ja Milo. Isla osaa kertoa aika hyvin myös vaatteiden nimet aina piposta huppariin ja alkkareista takkiin. Uskomatonta, kuinka nopeasti pieni ihminen oppii uusia asioita. Isla toistaa paljon sanoja perässä ja saattaa tarttua lauseessa johonkin yksittäiseen sanaan, jota jää toistelemaan. Omaa siansaksaakin tulee vaikka kuinka paljon ja olisi mukavaa tietää, mitä kaikkea Isla höpöttääkään, sillä meillä ei kovinkaan usein ole hiljaista. Keneenköhän tuo papupata olisi tullut... ;) 



Edellisessä katsauksessa kehuin sitä, kuinka paljon Isla ymmärtää puhetta ja tilanne on tälläkin saralla kehittynyt ihan huikeasti. Vaikka sanoja onkin paljon, on se vain murto-osa siitä sanavarastosta joka aikuisella on ja sen takia tuntuu, ettei niitä sanoja nyt niin paljoa ole. Ymmärrys on kuitenkin mun mielestä ihan uskomattomalla tasolla ja Isla ymmärtää monia asioita, joita en todellakaan kuvitellut puolitoistavuotiaan vielä ymmärtävän. 

Isla on innostunut muutamien viime viikkojen aikana dubloilla rakentelusta, sekä piirtämisestä. Legoilla rakentelu jaksaa kiinnostaa pitkiäkin pätkiä kerrallaan, mutta pikkuveli tulee sotkemaan aina kaiken ja repii legot irti alustasta ja sehän tietysti harmittaa aika paljon, mutta sinnikkäästi likka jaksaa silti rakentaa uudestaan ja uudestaan. Toisinaan Isla saattaa rauhoittua omaan huoneeseen rakentelemaan ja hetken päästä tulee esittelemään minulle tai Miikalle rakennelmiaan varsin ylpeänä :) Isla on tähän asti piirtänyt aika vähän, sillä se ei ole tuntunut erityisemmin kiinnostavan. Aiemmin vahaliidut viskattiin joko lattialle tai tungettiin suuhun, eikä Isla voinut millään hyväksyä sitä, että samaan aikaan ei tarvitse olla kymmentä liitua kädessä. Nyt likka jaksaa piirtää jo hyvän tovin, vaikka kynää pitääkin saada vaihtaa joka toisen viivan jälkeen. Isla myös ymmärtää sen, että vain yhdellä liidulla piirretään kerrallaan ja jos käteen eksyy useampi liitu kerrallaan, luopuu Isla mielellään ylimääräisistä pyydettäessä. Nyt, kun piirtäminen on alkanut kiinnostamaan, on sukulaisille taiteiltu piirrustus jos toinenkin. Isla osaa myös itse osoittaa vahaliituja mikron päällä ja sanoo "piijjä", joka tarkoittaa siis piirtämistä :) 

Vaikka mä olen edelleenkin vähän haikea sen takia, että lapset kasvavat huimaa kyytiä, on silti ihanaa seurata kasvua ja kehitystä, joka saa äidinkin pään pyörälle. Meidän pieni puolitoistavuotias on varsin tempperamenttinen ja uhmakas, mutta silti niin hellyyttävä ja huomioiva. Vaikka koko päivä olisikin ollut sieltä ja syvältä, ei voi olla vihainen, kun toinen sanoo "pusu" ja tulee luokse huulet tötteröllä ;) <3


4 kommenttia:

  1. Moikka! Oon lukenu sun blogia jo jonkin aikaa, meillä on päivälleen teidän Islaa vuotta nuorempi tyttö, ja rupesinkin mielenkiinnosta selailemaan sun viime kevään postauksia. Jännä katsoa mitä vauhtia nää pienet kasvaa ja kehittyy, hetkessä tulee pienestä tytöstä niin iso! Huomasin et Islalla on viime keväänä ollu aivan ihana takki, samanlainen ku meidän tytöllä oli syksyllä käytössä (tietysti se ei nyt keväällä enää mahdu….), ja kun ei tuota takkia kaupasta enää saa niin ei sulla sattuis olemaan tuota takkia enää tallessa? Jos sattuis olemaan niin olisitko halunnu luopua siitä? :) Tarkoitan siis tätä mustavalkoista takkia: http://ihmeellinenelamaa.blogspot.fi/2013/03/kurkkaus-vaatekaapin-uutuuksiin.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauva-aika on todellakin niin älyttömän lyhyt aika, ettei sitä edes tajua, ennen kuin se on jo ohi! Valitettavasti takki on matkannut jo eteenpäin, se oli kyllä tosi ihana :)

      Poista
  2. Voi miten ihana neiti teillä. :) Ja taitava.
    Muakin jaksaa ihmetyttää meidän puolitoistavuotiaan meno ja meininki välillä; miten hän voikaan osata jo niin paljon sanoja ja ymmärtää puhetta, kun juuri vasta syntyi ja on vielä ihan äidin vauva? ;) ♥
    Nella on oppinut kyllä ajoissa, mistä naruista vetää.. Nimittäin jos tekee jotain tuhmaa, esim. vaikka puree minua tahalteen tai heittää mun kännykän lattialle tai jotain ja sen jälkeen komennan vähän korottamalla ääntä, niin neiti tulee samantien antamaan pusun ''mmmm''- äänteen saattelemana... Miten siinä voikaan olla enää vihainen?! Ja sen on neiti myös oppinut vissiin. :D

    Ps. Sulle on haaste mun blogissa! :) http://mirandaslittlelife.blogspot.fi/2014/02/haaste-lempparit-nellan-vaatekaapista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvat kasvaa älytöntä kyytiä taaperoiksi ja vaikka tuntuikin, että vauvavuoden aikana taitoja tuli huikeasti, on niitä tullut kyllä senkin jälkeen :) Isla on kunnon draamakuningatar ja jos kiellän, aika usein heittäydytään lattialle raivoamaan :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!