31.3.2014

Lempparityttöni mun ja muita juttuja viikonlopulta

Kuten jo muutamaan kertaan olenkin tainnut mainita, meillä oli viikonloppu vapaata lapsista, kun rakkaat pikkuriiviöt oli mun porukoiden kanssa mökkeilemässä. Miika oli perjantaina vielä yhteen asti yöllä töissä, joten mun ystävä Minna tuli istumaan meille iltaa ja jatkettiin sitten hetkeksi baariinkin, kunnes Miika otti meidät töistä päästyään kyytiin. Minna on mun pitkäaikaisin ystävä, sillä me ollaan tunnettu 2-vuotiaasta asti - ollaan pidetty yhtä siis melkein 20 vuotta. Oli ihanaa istua iltaa meillä, kuunnella hyvää musiikkia ja höpöttää kaikesta maan ja taivaan väliltä! Ystävien kanssa ei nykyään enää ehdi viettämään samalla tavalla aikaa, kuin ennen lapsia, mutta onneksi mun ystävät on pysyneet matkassa ja yhteyttä pidetään, vaikkei enää yhtä usein ehditäkään näkemään. Tyttöjen illat ilman lapsia on harvinaista luksusta ja ehkä hyvä niin, osaapahan sitten niitäkin arvostaa aivan eri tavalla! :) 


Lauantaina saatiin nukkua pitkään ja herätessä mä olin vähän pihalla, että paljonko kello on ja miks lapset ei huutele omassa huoneessaan. Kesti hetki muistaa, että eihän ne lapset ookaan täällä. Syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, jonka jälkeen alettiin siivoamaan ja siinäpä vasta olikin hommaa! Käytiin välissä vähän shoppailemassa ja Sinin luona kahvittelemassa, kunnes tultiin kotiin takaisin siivoamaan. Jatkettiin siivoamista johonkin kahteentoista asti, mutta oikeestaan sekin oli aika kivaa, kun sai tehdä rauhassa ja siivota vähän perusteellisemmin. Mä joskus naljailin mun siskolle siitä, että miks se siivoaa aina silloin, kun on lapsivapaata. Noh, nyt mä ymmärrän :D Totta kai muksujen ollessa kotona tulee pidettyä yllä sellaista perussiisteyttä, mutta lapsien ollessa hoidossa pääsee käymään läpi kaappeja ja kuuraamaan kodin lattiasta kattoon, aivan rauhassa. Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut sanovani siivoamisen olevan kivaa, minä kun en erityisemmin pidä siivoamisesta. Vaikka koti yleensä näyttääkin siistiltä, niin on ihanaa tietää, että joka paikka kiiltää puhtauttaan ja on saanut siivottua myös kaappeja, joiden sisältö ei osu koko ajan silmään. 



Mä etsin itselleni kissojen ja koirien kanssa kiilakorkotennareita, enkä löytänyt mistään mieluisia, vaikka kävin nettikauppojakin läpi. Sitten löysin sattumalta mieluisat Maxi-Makasiinista - ikinä ei voi tietää mistä tekee hyviä löytöjä! Niin ja munhan ei pitänyt koskaan hankkia kyseisiä kenkiä, koska ne oli niin rumat... ;)


Sunnuntaina jatkettiin siivoilua, kunnes mentiin käymään Miikan porukoilla. Sillä aikaa, kun Miika pesi auton, niin mä aloin hiomaan maalia pois muksujen keinuhirvestä, joka olisi tarkoitus maalata uudestaan. Saas nähdä miten pitkään mun projekti kestää, mutta lupaan kyllä blogin puolellakin esitellä keinuhirven, kunhan saan sen jossain vaiheessa hiottua loppuun ja maalattua :) Miikan porukoiden luota jatkettiinkin sitten suoraan mökille, jonne jäätiin vielä yhdeksi yöksi. Viikonloppu erossa vanhemmista taisi tehdä lapsillekin ihan hyvää (vanhemmista puhumattakaan) ja tiedän lasten olevan aina hyvässä hoidossa mummon ja papan luona :) 

Ihana, ihana viikonloppu takana ja nyt on akut ladattu taas normaalia arkea varten!


30.3.2014

Instaweek: 30

Meidän viikonloppu oli tosi ihana, kun saatiin vähän lapsista vapaata ja saatiin siivottua koti lattiasta kattoon! Perjantaina oltiin  mun lempparitytön kanssa viihteellä, lauantaina käytiin vähän shoppailemassa Miikan kanssa ja siivottiin miltei aamusta iltaan. Nykyään siivoaminenkin on ihan kivaa, jos sen saa tehdä yksin ;) Me tultiin tänään iltapäivästä mökille ja oli kyllä jo hirmuinen ikävä lapsia <3 Huomenna mennään iltapäivästä kotiin, koska on Milon neuvola ja Miikankin pitää mennä töihin. Kirjoittelen viikonlopusta lisää heti, kun ehdin!


1. Meidän pieni tyylilyyli liikenteessä! Ihanaa, kun ulkona paistoi aurinko ja oli niin lämmintä, että Islallekin pystyi laittamaan pelkän trenssin päälle. Otettiin vähän kahdenkeskistä laatuaikaa ja käytiin Islan kanssa shoppailemassa pitkästä aikaa. Islakin tuntui selvästi nauttivan yhteisestä ajasta, kun sai ekstrahuomiota ja pääsi kaupoille kiertelemään äidin kanssa.
2. Ihana nappisilmä halusi pitää koko ajan kädestä kiinni <3


1. Elämäni ensimmäinen kahvakuulatreeni ja suoraan kasikiloisella, kun ei pienempää sattunut kotoa löytymään. Onneksi kuva on niin surkealaatuinen, että mun punainen naama ei tuolta varsinaisesti loista, vaikka olikin aika lailla samaa sävyä topin kanssa ;)
2. Aikainen herätys aamulla ja ennen yhdeksää oltiin jo pihalla, liian ahkeraa!


1. Toinen kahvakuulatreeni takana ja vielä hymyilytti. Voin kertoa, että seuraavana päivänä ei enää hirmuisesti hymyilyttänytkään, kun joka paikkaan koski ja löysin itsestäni täysin uusia lihaksia :D
2. Aivan liian aikainen aamu ja makoilua Islan sängyssä. Likka kiipesi viereeni makaamaan ja halusi, että otan kuvan meistä. Jotenkin niin ihanaa, että Isla tykkää olla taas kameran edessä, kun aiemmin juostiin vaan karkuun.


1. Meidän uusi lelu saapui kotiin, aivan liian hyvää kaakaota ja kahvia <3
2. Saatoin villiintyä hieman alelapuista Lindexillä ja tässäpä tulos. Noh, onneksi myin muksujen vanhoja vaatteita pois, jotta uusia mahtuu taas kaappiin yllin kyllin ;)


1. Rakas pikkuirvistelijä <3 Isla haluaa nykyään irvistellä jokaisessa kuvassa, söpis!
2. Laatuaikaa ja vähän juomista lempparitytön kanssa <3 Minna lähtee takaisin Lahteen oltuaan täällä pitkään saikulla, mä en ala!

 
1. Lapsivapaata shoppailua Miikan kanssa. Tää viikonloppu tuli kyllä niin tarpeeseen, mutta nyt sitten jaksaa taas painaa lasten kanssa menemään :)
2. Siivotaan koti lattiasta kattoon = vaihdetaan järjestystä. Miika ei oikein tykkää, että mä keksin aina siivouksen lomassa vaihtaa järjestystä :D Mutta eihän toi oo paha noinkaan? 


1. Miika haaveili tuossa yksi päivä muikkujen perään ja äiti paistoikin niitä tänään ison kasan, kun tultiin mökille. Mun oli pakko ottaa kuva Miikan annoksesta, koska mun neljä muikkua näytti aika säälittävältä! En oo ikinä oikein välittänyt muikuista, mutta tänään ne maistui jopa aika hyviltä :)


Instaweekissä oli näköjään aika paljon meikäläisen naamaa, muttta jospa maailma ei siihen kaatuisi, lupaan tunkea omaa naamaani vähemmän Instagramiin ;) Tänään ollaan tosiaan vielä mökillä ja lähdetään ihan justiinsa saunomaan, huomenna onkin sitten luvassa taas paluu arkeen!



28.3.2014

Ihana aamu


 Islan yökkäri on joululahjaksi saatu ja likka rakastaa sitä yli kaiken! Kun yökkäri 
puetaan päälle, Isla toistelee haltioituneena koko ajan "ekko ekko ekko" ja 
"eppa eppa eppa". Joku taitaa tykätä mekoista ja hepoista? ;)


Mä olen ehkä vähän salaa kateellinen ihmisille, jotka pomppaavat sängystä ylös kukonlaulun aikaan, virkeänä tietysti. Mä en ole itse ikinä kuulunut tähän kastiin, paitsi ehkä lapsena. Mä olen ollut aina iltavirkku ja vaikka saatankin olla kahdeksan aikaan illalla ihan sänkykamaa, yhdeksän aikaan oonkin taas virkeä ja kymmenen aikaan pääsen vasta vauhtiin. Mä valvon helposti yhteen, kahteen tai kolmeenkin ja kyllä, aamulla kaduttaa. Kun on kahden pienen lapsen kanssa kotona, koko päivä menee lapsien kanssa touhutessa, kotitöitä tehdessä, ulkoillessa ynnä muuta ja sitä kuuluisaa omaa aikaa ei vain ole. Mun oma aika alkaa iltaisin puoli yhdeksän maissa, kun olen saanut lapset nukkumaan ja sen jälkeen pitäisi tehdä kotitöitä, laittaa mahdollisesti ruokaa seuraavalle päivälle, päivittää blogi, lukea ne miljoonat lukulistasta löytyvät blogit ja treenata. Niin, yhtäkkiä huomaankin kellon olevan jo kaksitoista. Oho, taisin eksyä vähän aiheesta...

Kuten varmaan kävi jo ilmi, mä vihaan aikaisia aamuherätyksiä ja kun Miika tekee ilta-/yötyötä, nousen mä viisi tai kuusi kertaa viikossa lasten kanssa aamulla, halusinpa tai en. Koska mä tuppaan olemaan aamuäreä, vaikuttaa muhun tosi paljon se, millä tuulella lapset heräävät. Onneksi meillä on aamuisin yleensä hyväntuulisia lapsia, jotka loistavat kilpaa auringon kanssa, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. Vaikka mä vihaan aikaisia herätyksiä ja liian lyhyitä yöunia, herään kuitenkin nopeasti ja heti sängystä noustuani olen virkeä. 

Vaikka lapset heräisivätkin hyvällä tuulella, se ei tarkoita aina sitä, että mä olisin hyvällä tuulella. Kolttoset alkavat heti aamutuimaan ja hermoja koetellaan tuon tuostakin. Sen jälkeen, kun lapset on saaneet puurot syötyä ja hampaat on pesty, otan aikaa itselleni ja nautin kupin teetä. Mun aamu lähtee teellä käyntiin ja yritän nauttia siitä samalla, kun juoksen lasten perässä kieltämässä ja hakemassa esimerkiksi vaatehuoneesta pois. Niin, en tainnutkaan mainita sitä, että Isla on hoksannut yltävänsä vaatehuoneen ovenkahvaan esimerkiksi legolaatikon päältä? Juu, aika monta kertaa tällä viikolla on saanut hakea sieltä rattaiden seasta lapsia pois ja toisinaan vanhempi on raahannut perässään moppia ja samaan aikaan pienempi on ollut tunkemassa päätään pupun heinäpussiin :D 

Nyt, kun päivä on pidentynyt jo huomattavasti, huomaan itsekin olevani virkeämpi. Aamulla herätessä on kirkasta ja monena aamuna aurinko on paistanut ihanasti ulkona, silloin ei vaan voi olla huonolla tuulella! Tai no voi, mutta useimmiten ei ;) 

Löytyykö ruudun toiselta puolelta aamu- vai iltavirkkuja? 
Mitkä rutiinit teidän on pakko saada suorittaa aamuisin, jotta päivä lähtee käyntiin?

P.S. Tittidii, tänään se koittaa! Vapaa viikonloppu ja saan nukkua 
kahtena aamuna niin pitkään, kuin vain suinkin jaksan!



27.3.2014

Rakas uhmatuhma



Vaikka mä odotankin viikonloppua ja omaa aikaa ilman lapsia yli kaiken, on sunnuntaina ikävä varmasti kova. Niin paljon kuin mä rakastankin lapsiani, on välillä kivaa saada pieni hengähdystauko, aikaa itselle. Se kuuluisa Uhmatuhma on vieraillut meillä jo useamman kuukauden ajan, eikä loppua ole näkyvissä varmasti pitkään aikaan. Täällä kiukutellaan, korotetaan ääntä, menetetään hermoja ja ollaan muutenkin napit vastakkain aika monta kertaa päivässä, kun kyseessä on kaksi äärimmäisen jääräpäistä ihmistä. Vaikka mä menetänkin hermoni, yritän laskea tuhanteen, savu nousee korvista ja huudankin toisinaan, en mä ole siltikään varmasti äiti sieltä huonoimmasta päästä. Isla kohdistaa pahimman uhmansa minuun, olenhan Islalle se läheisin ihminen ja minun kanssa tyttö viettää eniten aikaa. Mulle on turvallista raivota, vaikka se tuntuukin toisinaan äärimmäisen turhauttavalta. 

Vaikka mä olen Islan mielestä usein ihan surkea, asetan äärimmäisen tyhmiä sääntöjä ja muutenkin oon tiukkis - olen silti toisinaan myös kiva (jopa Islan mielestä ;)) Ei me koko aikaa sentään tapella, ehei. Me halitaan, pussaillaan, hassutellaan, leikitään ja otetaan välillä yhteistä aikaa ihan tyttöjen kesken. Vaikka musta tuntuukin toisinaan, että pimahdan totaalisesti, on silti ihan kivaa olla äiti. Mikään muu ei tunnu niin hyvältä, kun toinen herää päikkäreiltä ja tulee kainaloon vielä lepäämään, antaa halin ja pusun silloin kun harmittaa, huutelee äitiä ja hymyilee leveästi heti perään ja loistaa auringon kanssa kilpaa, kun tulen kotiin. 

Vaikka äitinä olo onkin toisinaan sieltä ja syvältä, saan päivässä monta saavillista kuraa niskaan ja tunnen toisinaan epäonnistuneeni, niin siltikään ei ole mitään hienompaa, kuin omat lapset <3


26.3.2014

Nopea aamu-, väli- ja iltapala!


Mä mainitsinkin jo aiemmin ohimennen uudesta härpäkkeestä, joka on saapunut meidän keittiöön ja nyt ajattelin kirjoittaa siitä vähän lisää! Kyseessä on C3 Mix&Go-blenderi ja vaikka mä vastustankin kaikkia ylimääräisiä kodinkoneita, jotka vie vaan tilaa pienessä keittiössä, niin oon tällä hetkellä aika rakastunut. Mä olen aina ollut huono syömään aamupalaa, mutta nyt ongelma on ratkaisu, kun voin meidän uudenkarhealla blenderillä pyöräyttää smoothien suoraan shakeriin. Mä oon aika huono syömään hedelmiä ja marjoja, en vaan koskaan muista ja silloin kun muistan, ei tee oikein mieli. Nyt oon joka aamu ja usein iltaisinkin heittänyt blenderiin sekoituksen maitoa, mehukeittoa, jugurttia, vattuja, mansikoita, mustikoita, kiiviä, banaania ja protskujauhetta. Vaihtelen sekoitusta aina vähän fiiliksen mukaan, niin eipähän kyllästy heti. Sniif, meidän pakkanen alkaa olemaan tyhjää täynnä marjojen osalta :( Ens kesänä pitää kyllä pakastaa niin paljon marjoja, kun vaan saan pakkaseen mahtumaan! 

Mä olen nyt hetken aikaa käyttänyt protskujauhetta (Whey-80) aina kotitreenien päälle ja maitoon tai veteen sekoitettuna se on kyllä niin kuran (ainiin, mansikkaahan se oli...) makuista, että koko litkun juominen tuottaa mulle vaikeuksia. Kun laittaa jauheen smoothien sekaan ja seassa on tarpeeksi makeita hedelmiä ja mehukeittoa, ei jauhe maistu oikeastaan yhtään!

Hinnalla tuo C3 Mix&Go ei ole pilattu, se köyhdytti lompakkoa kahdenkymmenenviiden euron edestä. Haukkuu hintansa takaisin mennen tullen, sillä sen avulla mäkin saan päivässä aimo annoksen marjoja ja hedelmiä. Toivottavasti edullinen hinta ei olisi tae huonosta laadusta ja blenderi kestäisi vielä hyvän tovin. Miika kävi tuon ostamassa Anttilasta ja myyjä siellä sanoi, että kyseinen blenderi on aikamoinen hitti tällä hetkellä. Edellisen erän olivat myyneet hetkessä loppuun ja seuraavasta erästä Miika vei viimeisen, kysyntää siis tuntuu riittävän. 



Millaisella aamupalalla teidän aamu lähtee käyntiin? 
Sattuuko joku omistamaan kyseisen C3 Mix&Go:n?

P.S. Mukana tulee kaksi pulloa ja se on vähintäänkin kätevää, 
että voidaan Miikan kanssa tehdä kummallekin omat smoothiet samaan aikaan.



25.3.2014

Kodikkaampi keittiö

Me ollaan asuttu tässä asunnossa nyt vuosi ja neljä kuukautta. Tämä on mulle neljäs koti, Miikalle myös neljäs, Islalle toinen ja Milolle ensimmäinen. Tämä tuntuu jo nyt enemmän kodilta, kuin aikaisemmat asuntoni, joista toisessa asuin kaksi vuotta ja toisessa puolitoista. Kotia, jossa asuin melkein 17 vuotta, ei enää ole, sillä samaan aikaan kun muutin pois kotoa, vanhempani muuttivat myös uuteen asuntoon. Muutin omilleni 16-vuotiaana ja tämä on sen jälkeen kolmas koti. Täällä me asutaan varmaan siihen asti, kunhan sitten joskus saadaan se ihan oma koti, mieluiten omakoti- tai paritalo :) Sisustus on mulle lähellä sydäntä, mutta omia visioitani toteutan vähän kerrallaan, sillä ylimääräistä rahaa ei kotona lasten kanssa ollessa juurikaan jää. Kerroinkin aiemmin tällä viikolla raivanneeni hieman tilaa keittiöön ja samalla tuli mieleeni, että voisin tehdä postauksen meidän keittiöstä, joka on tässä vajaan puolentoista vuoden aikana ehtinyt kokemaan aikamoisen muodonmuutoksen. Löysin jopa puhelimesta kuvan muuttopäivältä, kun keittiöstä ei löytynyt työhanskoja kummempaa :D




Ellen väärin muista, niin joulukuussa vanha ruokaryhmä jatkoi matkaansa kolmen yhteisen vuoden jälkeen kaatopaikalle ja ostimme uuden ruokaryhmän, joka muutti keittiön ilmettä kummasti! Myös verhot ovat vaihtuneet tässä välissä, sekä Muumimukeille pyhitetyn hyllyn sisältö on vaihtunut. Totesin viime viikolla, että Muumimukit on vähän tyhmän näköisiä hyllyllä ja ne siirtyivät astiakaapin ylähyllylle odottamaan aikaa, jolloin saan niille jonkun kauniin vitriinin, jossa eivät keräisi niin hirmuisesti pölyä. 

Keittiö on kodin sydän ja vihdoinkin keittiö alkaa näyttämään mielestäni viihtyisältä. Paljoa enempää ei vuokra-asuntoon voi tehdä, mutta jatkan haaveiluani siitä omasta asunnosta sitten joskus :)



Hellan oikealla puolella näyttää aika tyhjältä, mutta sinne on ilmestynyt jo kuvan ottamisen 
jälkeen yksi vekotin ja toinen on vielä tulossa. Kirjoittelen niistä pian lisää!



Mitäs mieltä olette, onko keittiön ilme mennyt parempaan suuntaan? :)


23.3.2014

Milo 10kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset;

Kuten jo Instaweekin yhteydessä mainitsinkin, meidän pikkuriiviömme täytti tänään jo kokonaiset kymmenen kuukautta! Aika huikeaa, että vauvavuosi alkaa olemaan takanapäin ja jäljellä on enää kaksi kuukausikatsausta - sitten pieni mies onkin jo vuoden ikäinen. Islan kohdalla uusia taitoja jaksoi ihmetellä koko ajan ja kauhulla seurasin, kuinka pienestä vauvasta kasvoi iso tyttö ja vieläpä hirmuisen nopeasti. Ajattelin kesällä, että en varmaan jaksa ihmetellä ja kauhistella Milon kasvua ja kehitystä samaan tapaan, olihan vauvavuosi kuitenkin niin tuoreessa muistissa. Väärässä olin, sillä seuraan ilolla ja odottaen uusia taitoja, luonteen kehittymistä ja pienen pojan kasvua taaperoksi - aivan yhtä innokkaasti kuin ensimmäisenkin lapsen kohdalla.

Edellisessä kuukausikatsauksessa kirjoitin, että kulunut kuukausi ei ole ollut yhtä vauhdikas, kuin edeltäjänsä, mutta nyt tuntuu taas, että tämän kuun aikana on tullut hirmuisesti uusia taitoja ja Milon luonnekin alkaa tulemaan paremmin esille. Milo on aina ottanut kaiken lungisti ja ollut huomattavasti siskoaan rauhallisempi, mutta maaliskuun aikana olemme saaneet huomata, että pikkuvelikin taitaa periä äitinsä tempperamenttisuuden ja äkkipikaisuuden - valitettavasti. Tällä viikolla olen saanut ihmetellä huuli pyöreänä, kun pieni mies raivoaa ja kiukuttelee esimerkiksi sen takia, kun kirja ei suostu avautumaan selkäpuolelta ja kaapin ovikaan ei halua aueta ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan yrittämällä. Kuluneen kuukauden aikana meidän rauhallisesta pojasta on kuoritunut varsin äkkipikainen kaikkimullehetinyt-tapaus ja Milo osaa kyllä kertoa kovaan ääneen, jos jokin asia ei miellytä.



Milo liikkuu edelleenkin pääosin konttaamalla tai karhukävelyllä, mutta vauhtia ei ainakaan puutu! Jäbä otti ensiaskeleet Ylläksen reissulla, kuten kirjoitin ja tuolloin ikää oli suunnilleen 9,5kk. Heti alkuun askelia tulikin kolme, mutta sen jälkeen kehitys on junnannut aika lailla paikoillaan, kävely ei vielä tunnu erityisemmin kiinnostavan. Ennätys on varmaankin jotain viiden tai kuuden askeleen luokkaa, mutta Milo liikkuu mieluummin karhukävellen, koska se nyt vaan on huomattavasti nopeampaa. Muutaman edellisen päivän aikana Milo on alkanut ottamaan taas muutamia askelia ilman tukea oma-aloitteisesti, joten tuskin kovin pitkään menee, että kävely alkaa sujumaan paremmin. Tukea vasten pystytään jo miltei juoksemaan ja seinäkin kelpaa hyvin tueksi, enää sen ei tarvitse siis olla mikään pöytä, tuoli, sohva tai vastaava. Milon mielestä on myös hirmu hauskaa tarrata mun lahkeesta kiinni ja kävellä perässä, joten mun liikkuminen kotona on siis aika hidasta, kun on yksi perässä kävelevä mukana :D Milo tekee samaa myös Islalle ja vaaratilanteita syntyy, kun Isla yrittää juosta ja samaan aikaan Milo yrittää parhaansa mukaan roikkua paidan helmassa kiinni.

Viimeksi kirjoitin, että mukiharjoittelusta luovuttiin, kun siitä ei mitään tuntunut tulevan. Treenit aloitettiin kuitenkin uudestaan heti Ylläksen reissun jälkeen ja nyt ollaan oltu jo reilu viikko ilman mukia ja tuttia. Toisinaan on ollut huonompia päiviä ja maidon juominen mukista on tuntunut turhauttavalta, niin minusta kuin Milostakin. Toisinaan iltapuuro on venynyt mukiharjoituksien takia niin pitkäksi, että sänkyyn on päästy vasta puolta tuntia normaalia myöhemmin. Protestointi mukia kohtaan on vähentynyt kuitenkin koko ajan ja nykyään mukista juominen sujuu pääasiassa hyvin, eikä sotkuakaan synny paljoa mitään. Tutista luovuttiin päivä sen jälkeen, kun tuttipulloille oltiin sanottu hei hei ja mä pelkäsin tosi paljon sitä, miten nukkuminen ilman tuttia sujuu. Milohan ei ole syönyt tuttia oikeastaan muuten, kuin väsyneenä ja unilla, mutta niinä hetkinä se on ollut kultaakin kalliimpi. Ensimmäisenä iltana Milo ei tainnut hoksata edes tutin puuttumista, sillä sängyssä rallateltiin iloisena puoli tuntia, kunnes Nukkumatti tuli ja tainnutti pojan unille. Seuraava päivä olikin vaikeampi, päivä- ja yöunille käydessä huudettiin useampi tovi. Ilman tuttia nukkuminen on alkanut sujumaan kuitenkin päivä päivältä paremmin ja muutamaan päivään tutin perään ei ole huudettu laisinkaan. Kun tutti jäi pois, tuli mukana myös yksi ikävä sivuvaikutus, nimittäin iltapäikkärit jäivät pois, kuten myös aamupäikkärit. Nykyään Milo nukahtaa aamupäikkäreille vain, jos ollaan ulkona ja silloinkin nukutaan korkeintaan puoli tuntia. Aamupäikkäreiden pois jääminen ei kuitenkaan haittaa mua, sillä Milo jaksaa ihan hyvin valvoa siihen puoleen päivään, jolloin myös Isla menee unille. Illat on kuitenkin olleet toisinaan aikamoista hampaiden kiristelyä, kun jäbä on väsynyt, muttei suostu nukkumaan vaan karjuu sängyssään. Ihan hyvin on kuitenkin pärjätty yksillä päikkäreillä ja Milokin on alkanut tottua uuteen rytmiin, eilen päikkäreitä nukuttiin yli 2,5h! Se on mun mielestä huikea parannus, kun joinakin päivinä unisaldo on ollut tunnin luokkaa, eikä se ole missään nimessä riittävä määrä noin pienelle.


Milo on löytänyt taas hyvän ruokahalunsa ja nykyään ehditään jo karjumaankin lusikallisten välissä, mikäli syöttäjä ei ole tarpeeksi nopea. Hyvä vaan, että ruoka maistuu, eipähän tarvitse tapella ainakaan sen suhteen :) Tällä viikolla Milo maistoi myös ensimmäisen kerran maustamatonta jugurttia ja hyvin näytti maistuvan, vaikka alkuun irvisteltiinkin aika paljon uudelle maulle. Milolle maistuu ruoka kuin ruoka, hedelmistä lemppareita ovat viinirypäleet, banaani ja mandariini. Puuro syödään edelleenkin ihan paljaaltaan ja hyvin maistuu sekin. Päristely syömisen yhteydessä on loppunut ainakin toistaiseksi ja sekin helpottaa huomattavasti ruokailuhetkiä!

Milo on edelleenkin varsin aurinkoinen poika, vaikka omaa tahtoakin on alkanut löytymään aika paljon. Milon mielestä parasta on pussailu, siskon kanssa riehuminen ja syöminen. Ihanaa huomata, kuinka jo tuonkin ikäinen lapsi osaa leikkiä isomman kanssa ja kuinka niillä on yhteiset jutut, joille nauretaan. Eilenkin Milo konttasi edellä, Isla perässä ja kurkki välillä olkansa yli, että tuleeko se sisko perässä. Sen jälkeen räkätettiin ja vauhti kiihtyi, kun piti päästä siskoa karkuun. Milo on myös oppinut avaamaan keittiön kaappien ovet, nyt kun kahvoihin ylletään. Eilen meinasi lähteä kamera ruokapöydältä ja eteisen peilikaappikin osataan avata, kengät saavat kyytiä useamman kerran päivässä. Hellan nupitkin on alkaneet kiinnostamaan, kun pituus riittää jo niihinkin koskemaan. Muutama päivä sitten Milo pudotti Miikan läppärin pöydältä. Oivoi. Mä niin odotan sitä aikaa, kun noilla ipanoilla alkaa olemaan vähän järkeä päässä ja kaikkea kiellettyä ei tarvitse kokeilla tuhatta kertaa. Sitä odotellessa haen tuhat kertaa pois kielletyistä paikoista, kiellän ja yritän olla kärsivällinen ;) 



Instaweek: 29

Ehdinhän mä tänne blogin puolellekin! Mulla oli tänä iltana sellainen pienen pieni ongelma, en nimittäin löytänyt kameran muistikorttia mistään, vaikka käänsin koko kämpän ympäri. Lopulta Miika löysi sen lipaston laatikosta kahden suklaalevyn välistä, jotka olin vienyt jemmaan ensi viikonloppua varten :D Onneksi kortti sentään löytyi, sillä siellä oli aika paljon kuvamateriaalia, joita en ole vielä koneellekaan ehtinyt siirtämään. Meinasin jo Islaakin alkaa syyttämään, likka kun käy hakemassa pöydiltä tavaroita heti kun silmä välttää, mutta onneksi en alkanut tivaamaan likalta muistikortin olinpaikkaa, kun itse olin sen hävittänyt :D 


1. Aamupala! Mä olen tosi huono syömään aamupalaa ja yleensä hoksaan puolen päivän maissa, että en oo ehtinyt syömään mitään. Oon nyt yrittänyt tsempata aamupalan suhteen ja ehtiä syömään edes jotakin samalla, kun kauhon puuroa lasten suuhun. Aiemmin aamu on saattanut alkaa karkilla tai muilla herkuilla, joita edelliseltä illalta on jäänyt ja se jos jokin on kyllä huono tapa! Onneksi herkuttelukin on nyt vähentynyt ja tällä viikolla oli yksi herkkupäivä, seuraava onkin sitten ensi lauantaina :)
2. Aamu-serkku kävi leikkimässä meillä ja tytöt halusivat välttämättä kiikkua samaan aikaan keinuhirvellä, vaikka ahdasta olikin. Hauskaa, että tytöillä on nyt jo tosi paljon yhteisiä leikkejä ja touhuja, vaikka yhteistä kieltä ei vielä pahemmin olekaan. Leikkimisen lomassa ehditään myös tappelemaan useamman kerran yhden vierailun aikana, mutta sitähän se on. Onneksi tytöt viihtyvät hyvin toistensa seurassa ja Isla kyseleekin usein Aamun perään, jos ei olla muutamaan päivään nähty.


1. Miks mä en kuulu siihen joukkoon, joka näyttää treenin jälkeen freesiltä? Noh, onneksi pahin punaisuus ei näy sentään kuvassa, naama oli nimittäin aika lailla samaa sävyä tuon topin kanssa, kun vedin kotitreenin Tony Hortonin käskyjen tahdissa :D
2. Syy, miksi blogi ei päivittynyt perjantaina lainkaan. Kymmeniä ja taas kymmeniä vaatteita, jotka kuvasin ja naputtelin paikalliselle fb-kirppikselle myyntiin. Hyvin on kyllä tavaraa mennyt, joten voin shoppailla muksuille lisää vaatetta ;)


1. Onko oikeasti mitään suloisempaa, kuin nukkuva lapsi? Milo ei oo vielä ymmärtänyt peiton hienoutta ja yleensä sen päällä nukutaan. Milo tykkää nukkua selällään, mutta usein myös mahallaan ja tietysti mieluiten väärinpäin. Isla on keksinyt peiton hienouden jokin aika sitten ja nykyään peitto pitääkin saada joka kerta päälle nukkumaan mennessä. Olisin ottanut samalla Islasta kuvan, kun otin Milostakin, mutta sängyssä näkyi vain epämääräinen peittomytty ja siellä jossain seassa se tyttö nukkui :D


Milo täytti tänään muuten 10 kuukautta! Yritän tässä kohta alkaa väsäämään kuukausikatsausta, kun se muistikorttikin löytyi, koska siellä on Milosta muutama aika kiva otos. Saas nähdä, ehdinkö julkaisemaan kuukausikatsauksen vielä tälle illalle vai venyykö huomisen puolelle, mutta tulossa se on joka tapauksessa! Meillä on ollut kiva viikonloppu, vaikka Miika joutuikin olemaan eilisen töissä ja ainoa vapaapäivä tällä viikolla oli tänään. Luksusta, kun saa edes yhtenä aamuna viikossa nukkua vähän normaalia pidempään! :)


20.3.2014

Tuliaisia ulkomailta

Sillä aikaa, kun me nautittiin korkeista lumikinoksista Ylläksellä, niin Miikan porukat oli lomailemassa Kanarian lämmössä. Kivaa, että edes jotkut käyvät ulkomailla, niin me saadaan sitten tietty tuliaisia! ;) No tuliaisia ei kyllä pyydetty lainkaan, mutta sellaisia saatiin ja mieluisia kyllä olivat. 

Toppaliivit Zarasta.

Muksut saivat toppaliivit kokoa 98cm, Islalle punainen ja Milolle sininen. Islalle liivi menee varmaan ainakin syksyllä ja mahdollisesti seuraavana keväänä, tänä keväänä taitaa olla vielä hieman suuri. Milolle toppaliivi menee sitten viimeistään vuoden päästä keväällä, ainakin niin luulisin, koska kasvutahti tuntuu olevan aika paljon rivakampi, kuin siskollaan. Me saatiin Miikan kanssa kaksi suklaalevyä (toinen meni jo...) ja pullo punaviiniä, joka ajateltiin säästää reilun viikon päähän, kun meillä koittaa pitkästä aikaa lapsvapaa viikonloppu. Mä odotan niiiiin paljon lapsvapaata, sillä vaikka mun rakkaat riiviöt onkin ihania, niin odotan oikein innolla, että pääsen vähän hölläämään, kuuraamaan kämpän lattiasta kattoon ja istumaan ystävien kanssa iltaa. Nykyään, kun on lapsissa kiinni koko ajan ja vapaata on aika harvakseltaan, osaa kyllä arvostaa tosissaan niitä vapaahetkiä. Miikallakin piti olla alunperin silloin lauantaina töitä, mutta sai onneksi vaihdettua oman vuoron pois, jottei lauantaista tarvitse kuluttaa kahdeksaa tuntia työntekoon.



Mä vaihtelin tänään keittiössä vähän tavaroiden paikkoja ja raivasin tilaa, sillä tilattiin Dolce Gusto-kapselikeitin ja sillekin täytyi joku paikka etsiä. Leivänpaahdin pääsi kaappiin säilöön, sitä kun tulee nykyään käytettyä aika vähän, kun leivän syönti on jäänyt melkein kokonaan pois. Mä voisin oikeasti elää leivällä, sillä rakastan sitä niin paljon, mutta olen yrittänyt lopettaa sen syönnin melkein kokonaan samalla, kun oon fiksannut aterioiden sisältöä paremmaksi omalta kohdaltani. Ja hei, oon ollu jo neljä päivää ilman herkkuja ja se on mulle huikee saavutus, koska mä oon aikamoinen sokerihiiri. Hyvä mä! Mun äiti epäili, että kapselikeitin ei kyllä mahdu mihinkään, mutta niin vain sitä tilaa jostain järjestyi ja nyt mahtuis vaikka kaks vierekkäin :D

Näköjään eksyttiin taas vähän aiheesta, mutta ei se mitään, sehän on aika normaalia! Onkos teillä kokemuksia kapselikeittimistä? Oletteko tykänneet? Niin ja mitäs mieltä olette vaatteista? :)


19.3.2014

Synttärikemut

Jos nyt vihdoinkin saisin kirjoiteltua siitä viime lauantaista, kun oltiin koko porukalla juhlistamassa kummitytön synttäreitä! Oon nyt kolmena päivänä treenannut kotona lasten mentyä yöunille ja se haukkaa aika ison osan omasta vapaa-ajasta iltaisin, joten en eilen ehtinyt sitten postaamaan ollenkaan. Tänään oli vähän lyhyempi treeni ja hyvä niin, eipähän blogikaan kuole kokonaan ;)

Meidän kummityttö Aamu täytti viime torstaina jo 3 vuotta (mihin tää aika häviää?!) ja lauantaina oli sitten synttärikemujen vuoro. Me lähdettiin koko porukalla liikenteeseen, jottei synttäreiltä ainakaan menoa ja meininkiä puuttuisi ja olihan kyseessä kuitenkin meidän kummitytön lisäksi Islan ja Milon serkku. Mentiin kävellen, koska mun sisko asuu tuossa vajaan puolen kilometrin päässä ja ehdittiin just ja just kotipihasta pois, kun Islan valkeat sukkikset oli jo kuraiset, kun likka kompasteli omiin jalkoihinsa. Pikkujuttuja, näitähän sattuu! 





Aamu sai jo aiemmin blogissa esittelemäni vaatteet vaaleanpunaisessa lahjakassissa ja Isla meinasi muuttua kateudesta vihreäksi, kun kassi ei ollutkaan hänelle. Lauantain jälkeen kassin perään on kyselty useamman kerran, miten pienet voikaan muistaa tuollaisia asioita? Islalle oli kuitenkin ihan ok, että kassi annettiin Aamulle, kunhan muutamaan kertaan oli selitetty, että tänään on Aamun synttärit ja serkun lahjat ovat vaaleanpunaisessa kassissa. Mä jännäsin vähän sitä, että miten Milo jaksaa riehua porukan mukana, päikkärit kun jäi normaalia lyhyemmiksi. Taisi olla sen verran uusia ihmisiä ja mielenkiintoista tekemistä ympärillä, että väsymyksestä ei ollut tietoakaan ja känkkäränkkäkään ei tullut kylään kertaakaan. Isla touhusi synttäreillä kuin kotonaan, alkajaisiksi levitteli kaikki mahdolliset lelut kulkureitille eteisestä olkkariin ja sen jälkeen siirtyi levittämään tavaroita Aamun huoneeseen. Isla ja Milo leikki ihan normaaliin tapaan, ihan niin kuin oltais muuten vaan oltu vierailemassa serkkutytön luona, eikä synttäreillä :D 

Islakin sai maistaa pullaa, kun neiti sen oma-aloitteisesti tarjoilupöydästä kävi hakemassa. En ehtinyt tarjoamaan Islalle mitään herkkuja, sillä likka kävi hakemassa pullan oma-aloitteisesti pöydästä heti, kun silmä vältti ja sen jälkeen käveli mun luokse pullaa mutustaen, ylpeänä omasta oveluudestaan... 





Synttärisankarille maistui ainakin herkut, mutta leikkiminen kolmen serkkutytön ja yhden -pojan kanssa ei oikein kiinnostanut, mun olisi pitänyt koko ajan hoitaa Aamun kanssa nukkea. Isla sen sijaan leikki Aamun serkkujen kanssa sulassa sovussa, vaikka ovat vain kerran aikaisemmin nähneet vuosi sitten. Milo viihtyi tuttuun tapaan omissa oloissaan ja varsin tyytyväisenä rikkoi legorakennelmia Aamun huoneessa yksikseen, kun kaikki muut olivat olkkarissa. Milo on ollut jo pitkään sellainen, että saattaa pitkän aikaa touhuta yksikseen esimerkiksi muksujen huoneessa, kun taas Isla ei oo ikinä tykännyt leikkiä yksin. Saas nähdä, muuttuuko tilanne ajan saatossa :)

P.S. Malli ei suostunut poseeraamaan ilman harjaa ja selvityssuihketta, 
joten tällä kertaa mukana on kuvausrekvisiittaa.



17.3.2014

Missä tutti? Missä tuttipullo?


Tutit on roskiksessa, pullot odottavat pääsyään uuteen kotiin uudelle vauvalle. Joku vei meidän toisenkin vauvan ja toi tilalle ison pojan, joka osaa olla ilman tuttia ja pulloa, minne ihmeeseen ne vauvat häviää? Me aloitettiin mukiharjoittelu jo varmaan melkein pari kuukautta sitten, mutta aina muutaman hyvin sujuneen kerran jälkeen Milo alkoi karjumaan kuin syötävä mukin nähdessään. Joka kerta palattiin tuttipulloon, kun mukista juominen ei ottanut sujuakseen. Viime viikolla mä päätin, että kerta Milo osaa juoda mukista, niin sitten siitä kans juodaan. Ja siitähän juotiin, pienen tappelun kanssa tosin. Kun oltiin selvitty vuorokausi ilman pulloa, lähti samaan syssyyn myös tutit. Toisinaan nukahtaminen sujuu hyvin, toisinaan vähän huonommin, mutta suunta näyttäisi olevan nousujohdannainen :) Milo ei tunnu juurikaan ikävöivän tutin ja tuttipullon perään, kunhan vaan tietyissä tilanteissa protestoi, kun ei sitä pulloa/tuttia olekaan saatavilla. Tutit ja pullot lähti vajaan kymmenen kuukauden iässä, Isla taisi olla himpun yli kymmenen kuukautta. Takana on neljäs päivä ilman tuttia, viides päivä ilman pulloa. Jes, ei enää tuttipullojen tiskaamista! 

Missä iässä teillä on luovuttu tutista? Entäs tuttipullosta?

P.S. Meidän vauva jätti ilmeisesti myös illan viimeiset päikkärit pois, 
sillä useampi päivä on menty vain yksillä päikkäreillä, hui!


16.3.2014

Instaweek: 28

Tällä viikolla onkin jälleen palattu myös Instagramin puolella normaaliin arkeen ja kuvasaldo on huomattavasti pienempi, kuin edellisellä viikolla. Tuttuun tapaan sieltä löytyy jälleen lapsia, lapsia ja lapsia, sekä yksi video! Tänään en varmaankaan ehdi palailemaan enää niihin kummitytön synttäreihin, koska ajateltiin Miikan kanssa katsoa 8-pallo, onko kukaan katsonut sitä? Jospa huomenna ehtisin kirjoittelemaan myös synttäreistä!


1. Kuten jo aiemmin blogissakin kerroin, löysin ipanoille meidän K-kaupasta aika päheet aurinkolasit! Hintaa oli vajaa kuusi euroa kappaleelta, joten ei todellakaan paha siitä, että silmät saa suojattua kirkkaalta kevätauringolta. Laseja on ehditty jo testaamaankin ja Isla on totaalisen rakastunut omiin pinkkeihin laseihin, eikä haluaisi ottaa niitä pois sisälläkään. Harmi, että kumiset sangat antavat niin paljon periksi, ettei lasit meinaa pysyä päässä. Milo sen sijaan vihasi omia lasejaan, aivan niin kuin Isla viime kesänä. Jokusen kerran ne revittiin pois päästä, mutta ehkä ensi kesänä Milokin osaa arvostaa aurinkolaseja :)
2. Käytiin Milon kanssa korvakontrollissa ja jäbä ei ollut erityisen innoissaan siitä. Meidän omalääkäri ei korvia saanut katsottua, sillä vaikka kuinka yritin pitää Miloa paikoillaan, jäbä rimpuili ja raivosi niin kovasti, ettei korvien katsomisesta tullut mitään. Vasta sen jälkeen, kun paikalle haettiin vanhempi mieslääkäri, joka toimi rauhallisesti ja höpötti Milolle, alkoi homma sujumaan hieman paremmin. Terveen paperit tuli!


1. Ihana, ihana aurinko ja uusi huivi! Aurinko lämmittää kyllä kivasti, vaikka tänäänkin on ollut muutama aste pakkasta. Uskomatonta, miten paljon virtaa voikaan saada tuosta kirkkaasta pallosta taivaalla!
2. Täältä löytyy video vähän yliväsyneistä ipanoista tai lähinnä siis Islasta. Miten hauskaa voikaan olla, kun kuorma-auto lentää alas sohvalta? Hauskaa ilmeisesti :D


1. Käytiin tänään moikkaamassa mummia ja ukkia muutaman viikon tauon jälkeen ja tuliaisiakin saatiin Kanarialta asti! Yritän niitäkin ehtiä esittelemään ensi viikolla blogissa :)

Nyt kutsuu sauna ja sen jälkeen leffaa oman kullan kainalossa. Nyt, kun yhteistä aikaa ilman lapsia ei ole lainkaan viikolla, osaa arvostaa näitä viikonloppuja, kun on edes muutama tunti iltaisin sitä yhteistä aikaa :) Kivaa sunnuntaita, toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikonloppu!



15.3.2014

Materialismionnea

Mainitsinkin eilen, että myös tilaamani H&M:n paketti tuli. Tällä kertaa paketista ei kuoriutunut isoa kasaa lastenvaatteita, kuten yleensä, vaan tilasin kerrankin jotain itselleni. Mulla on puhelimessa henkkamaukan sovellus ja se jos mikä on petollinen, sitä kun tulee aina tylsyyksissään selattua. Löysin viime viikolla sieltä laskettelutakin, joka maksoi alennuksen jälkeen 30€ (norm. 80€) ja jopa minunkin kokoani oli vielä jäljellä, pakkohan se oli tilata. Mulla on yksi Icepeakin laskettelutakki, joka näkyi reissukuvissakin, mutta valkoinen väri on kovin arka ja takki on muutenkin ollut kovassa käytössä ja se näkyy. Uusi takki löytyi siis kuin sattumalta ja eilen jännäsin, että näinköhän on sopivan kokoinen. Juuri oikean kokoinen, kivan mallinen ja värinen, kyllä oli päivä pelastettu! Ilmeisesti muutkin olivat hoksanneet edullisen takin, sillä tilausta seuraavana päivänä kävin kurkkaamassa että mitä kokoja on jäljellä ja takki oli kokonaan loppuunmyyty, vaikka edellisenä päivänä jokaista kokoa oli vielä saatavilla!




Takin lisäksi tilasin itselleni huivin, niitähän ei voi ikinä olla liikaa? Oikeasti mulla on vain muutama huivi, joita käytän ja kasa huiveja, joita en osaa käyttää. Mä käytän aina joko tuubihuiveja tai sitten tuollaisia teltan kokoisia, jotka saa taiteltua kolmioiksi. Mä en vaan yksinkertaisesti osaa laittaa nätisti sellaista perusmallista huivia, siis sellaista suorakaiteen muotoista. Ehkä pitäisi opetella, mutta nyt mä olen suunnattoman onnellinen uudesta muhkeasta huivista, joka vastasi täysin odotuksia!

Omien ostoksieni lisäksi paketista löytyi Islalle valkoisella pohjavärillä ja mustilla sydämillä varustettu pussilakanasetti, likalla kun ei ole omaan sänkyyn kovin montaa pussilakanaa. Toi oli jotenkin niin Islan näköinen ja hei, sekin oli alennuksessa. Ai miten niin aletuotteet on mun heikkous? Mut hei, onhan toi kyllä älyttömän suloinen ja Islakin rakastui siihen heti!

Nykyään, kun ostaa itselleen tosi vähän vaatetta tai mitään tavaraa ylipäätään, osaa olla onnellinen niistä pienistäkin hankinnoista. Mä leijailin eilen pilvissä koko illan, kun postipaketista kuoriutui pari juttua itsellekin ja kaiken muun hyvän päälle ne oli just sellaisia, kuin halusinkin! Tänään mä fiilistelin aurinkoa uusi huivi kaulassa, kuten Instagramissa seuraavat tietävätkin ja huivi tulee olemaan varmasti kovassa käytössä kevään aikana!

Kivaa lauantaita kaikille, palaillaan huomenna Instaweekin ja 
mahdollisesti kummitytön synttärikemujen merkeissä!