23.3.2014

Milo 10kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset;

Kuten jo Instaweekin yhteydessä mainitsinkin, meidän pikkuriiviömme täytti tänään jo kokonaiset kymmenen kuukautta! Aika huikeaa, että vauvavuosi alkaa olemaan takanapäin ja jäljellä on enää kaksi kuukausikatsausta - sitten pieni mies onkin jo vuoden ikäinen. Islan kohdalla uusia taitoja jaksoi ihmetellä koko ajan ja kauhulla seurasin, kuinka pienestä vauvasta kasvoi iso tyttö ja vieläpä hirmuisen nopeasti. Ajattelin kesällä, että en varmaan jaksa ihmetellä ja kauhistella Milon kasvua ja kehitystä samaan tapaan, olihan vauvavuosi kuitenkin niin tuoreessa muistissa. Väärässä olin, sillä seuraan ilolla ja odottaen uusia taitoja, luonteen kehittymistä ja pienen pojan kasvua taaperoksi - aivan yhtä innokkaasti kuin ensimmäisenkin lapsen kohdalla.

Edellisessä kuukausikatsauksessa kirjoitin, että kulunut kuukausi ei ole ollut yhtä vauhdikas, kuin edeltäjänsä, mutta nyt tuntuu taas, että tämän kuun aikana on tullut hirmuisesti uusia taitoja ja Milon luonnekin alkaa tulemaan paremmin esille. Milo on aina ottanut kaiken lungisti ja ollut huomattavasti siskoaan rauhallisempi, mutta maaliskuun aikana olemme saaneet huomata, että pikkuvelikin taitaa periä äitinsä tempperamenttisuuden ja äkkipikaisuuden - valitettavasti. Tällä viikolla olen saanut ihmetellä huuli pyöreänä, kun pieni mies raivoaa ja kiukuttelee esimerkiksi sen takia, kun kirja ei suostu avautumaan selkäpuolelta ja kaapin ovikaan ei halua aueta ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan yrittämällä. Kuluneen kuukauden aikana meidän rauhallisesta pojasta on kuoritunut varsin äkkipikainen kaikkimullehetinyt-tapaus ja Milo osaa kyllä kertoa kovaan ääneen, jos jokin asia ei miellytä.



Milo liikkuu edelleenkin pääosin konttaamalla tai karhukävelyllä, mutta vauhtia ei ainakaan puutu! Jäbä otti ensiaskeleet Ylläksen reissulla, kuten kirjoitin ja tuolloin ikää oli suunnilleen 9,5kk. Heti alkuun askelia tulikin kolme, mutta sen jälkeen kehitys on junnannut aika lailla paikoillaan, kävely ei vielä tunnu erityisemmin kiinnostavan. Ennätys on varmaankin jotain viiden tai kuuden askeleen luokkaa, mutta Milo liikkuu mieluummin karhukävellen, koska se nyt vaan on huomattavasti nopeampaa. Muutaman edellisen päivän aikana Milo on alkanut ottamaan taas muutamia askelia ilman tukea oma-aloitteisesti, joten tuskin kovin pitkään menee, että kävely alkaa sujumaan paremmin. Tukea vasten pystytään jo miltei juoksemaan ja seinäkin kelpaa hyvin tueksi, enää sen ei tarvitse siis olla mikään pöytä, tuoli, sohva tai vastaava. Milon mielestä on myös hirmu hauskaa tarrata mun lahkeesta kiinni ja kävellä perässä, joten mun liikkuminen kotona on siis aika hidasta, kun on yksi perässä kävelevä mukana :D Milo tekee samaa myös Islalle ja vaaratilanteita syntyy, kun Isla yrittää juosta ja samaan aikaan Milo yrittää parhaansa mukaan roikkua paidan helmassa kiinni.

Viimeksi kirjoitin, että mukiharjoittelusta luovuttiin, kun siitä ei mitään tuntunut tulevan. Treenit aloitettiin kuitenkin uudestaan heti Ylläksen reissun jälkeen ja nyt ollaan oltu jo reilu viikko ilman mukia ja tuttia. Toisinaan on ollut huonompia päiviä ja maidon juominen mukista on tuntunut turhauttavalta, niin minusta kuin Milostakin. Toisinaan iltapuuro on venynyt mukiharjoituksien takia niin pitkäksi, että sänkyyn on päästy vasta puolta tuntia normaalia myöhemmin. Protestointi mukia kohtaan on vähentynyt kuitenkin koko ajan ja nykyään mukista juominen sujuu pääasiassa hyvin, eikä sotkuakaan synny paljoa mitään. Tutista luovuttiin päivä sen jälkeen, kun tuttipulloille oltiin sanottu hei hei ja mä pelkäsin tosi paljon sitä, miten nukkuminen ilman tuttia sujuu. Milohan ei ole syönyt tuttia oikeastaan muuten, kuin väsyneenä ja unilla, mutta niinä hetkinä se on ollut kultaakin kalliimpi. Ensimmäisenä iltana Milo ei tainnut hoksata edes tutin puuttumista, sillä sängyssä rallateltiin iloisena puoli tuntia, kunnes Nukkumatti tuli ja tainnutti pojan unille. Seuraava päivä olikin vaikeampi, päivä- ja yöunille käydessä huudettiin useampi tovi. Ilman tuttia nukkuminen on alkanut sujumaan kuitenkin päivä päivältä paremmin ja muutamaan päivään tutin perään ei ole huudettu laisinkaan. Kun tutti jäi pois, tuli mukana myös yksi ikävä sivuvaikutus, nimittäin iltapäikkärit jäivät pois, kuten myös aamupäikkärit. Nykyään Milo nukahtaa aamupäikkäreille vain, jos ollaan ulkona ja silloinkin nukutaan korkeintaan puoli tuntia. Aamupäikkäreiden pois jääminen ei kuitenkaan haittaa mua, sillä Milo jaksaa ihan hyvin valvoa siihen puoleen päivään, jolloin myös Isla menee unille. Illat on kuitenkin olleet toisinaan aikamoista hampaiden kiristelyä, kun jäbä on väsynyt, muttei suostu nukkumaan vaan karjuu sängyssään. Ihan hyvin on kuitenkin pärjätty yksillä päikkäreillä ja Milokin on alkanut tottua uuteen rytmiin, eilen päikkäreitä nukuttiin yli 2,5h! Se on mun mielestä huikea parannus, kun joinakin päivinä unisaldo on ollut tunnin luokkaa, eikä se ole missään nimessä riittävä määrä noin pienelle.


Milo on löytänyt taas hyvän ruokahalunsa ja nykyään ehditään jo karjumaankin lusikallisten välissä, mikäli syöttäjä ei ole tarpeeksi nopea. Hyvä vaan, että ruoka maistuu, eipähän tarvitse tapella ainakaan sen suhteen :) Tällä viikolla Milo maistoi myös ensimmäisen kerran maustamatonta jugurttia ja hyvin näytti maistuvan, vaikka alkuun irvisteltiinkin aika paljon uudelle maulle. Milolle maistuu ruoka kuin ruoka, hedelmistä lemppareita ovat viinirypäleet, banaani ja mandariini. Puuro syödään edelleenkin ihan paljaaltaan ja hyvin maistuu sekin. Päristely syömisen yhteydessä on loppunut ainakin toistaiseksi ja sekin helpottaa huomattavasti ruokailuhetkiä!

Milo on edelleenkin varsin aurinkoinen poika, vaikka omaa tahtoakin on alkanut löytymään aika paljon. Milon mielestä parasta on pussailu, siskon kanssa riehuminen ja syöminen. Ihanaa huomata, kuinka jo tuonkin ikäinen lapsi osaa leikkiä isomman kanssa ja kuinka niillä on yhteiset jutut, joille nauretaan. Eilenkin Milo konttasi edellä, Isla perässä ja kurkki välillä olkansa yli, että tuleeko se sisko perässä. Sen jälkeen räkätettiin ja vauhti kiihtyi, kun piti päästä siskoa karkuun. Milo on myös oppinut avaamaan keittiön kaappien ovet, nyt kun kahvoihin ylletään. Eilen meinasi lähteä kamera ruokapöydältä ja eteisen peilikaappikin osataan avata, kengät saavat kyytiä useamman kerran päivässä. Hellan nupitkin on alkaneet kiinnostamaan, kun pituus riittää jo niihinkin koskemaan. Muutama päivä sitten Milo pudotti Miikan läppärin pöydältä. Oivoi. Mä niin odotan sitä aikaa, kun noilla ipanoilla alkaa olemaan vähän järkeä päässä ja kaikkea kiellettyä ei tarvitse kokeilla tuhatta kertaa. Sitä odotellessa haen tuhat kertaa pois kielletyistä paikoista, kiellän ja yritän olla kärsivällinen ;) 



8 kommenttia:

  1. Voi kun toinen on niin ihana ja TYYLIKÄS!;)
    Näitä kuvia kun kattelee niin tulee vähän kyllä ikävä sitä pientä konttajaa joka täällä oli vuosi sitten vielä!:') Nyt sekin on jo iso ja touhukas! Teidänkin pikkumies kasvaa kauheeta vauhtia ja kohta se jo leikkii pikkuautoilla kolareita!:D
    Mulle tuli tosta peittohommasta kyllä aamun naurut ja rupesin miettimään että meidän tyyppihän ei suostu enää nukkumaan edes oman peittonsa alla vaan on oltava Äidin/Isin peiton alla!:o Kivaa tää päivävkodin aloitus :(
    Terveisin Äiti joka on valvonut koko yön eroahdistusta potevan pienen pyörijän kanssa ja heräsin 4:15 töihin!:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelin aina ennen, että vaan tytöille löytyy kivoja vaatteita, mutta kuluneen vuoden aikana on tullut huomattua, että pojillekin on alkanut löytymään koko ajan enemmän ja enemmän ihania vaatteita! Mä kauhistelen jo nyt, miten nopeasti aika kuluu - eihän tässä oo enää kahtakaan kuukautta synttäreihin! Oivoi, jospa teidän yöt todellakin alkaisi parantumaan tuosta!

      Poista
    2. Pojillekkin on tosi ihania vaatteita kyllä alkanut tulemaan. Varsinkin niistä ruskean ja harmaan sävyisistä vaatteista mä oon innoissani :) Toi vaaleensininen ei kolahda sitten niin yhtään :S

      Poista
    3. Mä oon mieltynyt mustaan, harmaaseen ja tummansiniseen, vaaleansininen on aika ehdoton ei :D

      Poista
  2. On kyllä ihan isänsä näköinen poika :) -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milosta on kyllä alkanut pikkuhiljaa löytymään Miikan piirteitä :) Isla oli vauvana ihan Miikan näköinen, nyt on alkanut muistuttamaan enemmän minua. Milo taas ei näyttänyt ihan pienenä kummaltakaan, mutta nyt on alkanut näyttämään isältään :)

      Poista
  3. Ihan uskomattoman hieno tuo viimeinen kuva!!! Minä haluan taulun tosta!!=)

    VastaaPoista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!