30.4.2014

Vappufiilistä metsästämässä






Vappu on perinteisesti työväen juhlapäivä, mutta nykyään se on synonyymi myös ryyppäämiselle ja rellestämiselle, sekä yltiöpäiselle krääsän hankkimiselle. Mä en puhu kummastakaan edellä mainitusta negatiiviseen sävyyn, sorruinhan itsekin ostamaan tänään serpentiiniä, palloja ja ylimääräisiä herkkuja. Ja se ryyppääminen, mun mielestä täysin jokaisen oma asia. Kahtena edellisenä vuonna olen ollut raskaana vapun aikaan, tänä vuonna vietän vapun kiltisti lapsien kanssa kotosalla, eikä se haittaa mua laisinkaan. Meille vappuaatto on tänä vuonna samanlainen päivä, kuin kaikki muutkin, sillä Miika on töissä ja pääsee vasta yhden maissa yöllä pois. 

Mä en ole koskaan aiemmin vaivautunut laittamaan kotiin mitään vappuhärpäkkeitä, mutta tänään mä vähän innostuin kaupassa käydessäni (juu, siellä oli muutama muukin) ja ostinkin muutaman pussin ilmapalloja, kummallekin muksulle omat foliopallot, sekä serpentiiniä. Koristeiden lisäksi mukaan tarttui munkkeja ja simaa, tietysti. Mä halusin vähän vappufiilistä kotiin, sillä muuten päivä olisi tuntunut liian arkiselta. Meidän vappu on tosin vasta huomenna, kun Miikallakin on vapaata ja me ajateltiin korkata grillauskausi parvekkeella pihvien, makkaran ja pekonin muodossa - kuola valuu suupielistä jo nyt... 



Ainiin, Isla sai tänään kammon ilmapalloihin... Palloja puhaltaessaan Miika päätti päästää yhden pallon irti ennen sulkemista ja katsoa, mitä Isla siitä tuumaa. Tulos; likka juoksi hysteerisenä omaan huoneeseen itkemään ja sen jälkeen karjui sylissäkin naama punaisena, kun vaan näkikin ilmapallon. Hups. Ei vissiin mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta mistäs tuota olisi voinut tietää. Puhalletut ilmapallot on Islan mielestä ihan ok, mutta tyhjät puhaltamattomat pallot saa huudon aikaiseksi. No onneksi kaikki pallot on nyt puhallettu ja likka on innoissaan, kun niitä roikkuu vähän jokaisesta kattolampusta :D

Milokin keksi tänään uuden, hienon tempun. Heti kun silmä vältti, jäbä oli kiivennyt telkkaritason päälle seisomaan ja virnuili sieltä ylpeänä. Huh, mä oon vielä pulassa joku kaunis päivä noiden kanssa! Aina, kun kiellän Miloa, niin jäbä vetää huulet tötterölle ja naaman rusinaksi, ikään kuin loukkaantuneena kiellosta - yritä siinä nyt sitten olla totinen :D Kaikki kielletty on nyt huisin kivaa ja musta tuntuu, etten ehdi tekemään mitään muuta, kuin juoksemaan perässä ja kieltämään koko ajan. Kyllä tää vielä ohi menee, joskus.

Ihanaa vappua kaikille! Muistakeehan olla immeisiks, jos ootte juhlimassa! ;)


29.4.2014

Voihan pupuraasut


Ai kauhee tuo vanha pupu, näyttää vielä pahemmalta uuden vieressä...

Mä olen ennenkin kuvannut blogin puolelle Pentikin pupuja, joita aika monelta lapselta tuntuu löytyvän. Meiltäkin löytyy puput kummallekin lapselle ja ne jos jotkut, on rajusti rakastetut. En edes tiedä, monesko pupu Islalla on menossa ja sekin oli joskus luonnonvalkea, vaan ei ole enää. Milollakin on menossa nyt toinen tai kolmas pupu ja edellinen on jo aika hurjan näköinen, mutta onneksi mun äiti toi tällä viikolla Milolle uuden pupun synttärilahjaksi, jotta vanha pääsee eläkkeelle mahdollisimman pian.

Islalla on kaikki puput olleet luonnovalkeita, kun taas Milolle halusin hommata harmaan, jotteivät mene sekaisin. Välillä on kyllä joutunut tuijottelemaan pupuja kerran jos toisenkin, että kumpikohan nyt oli kumman, kun Islan pupukin on niin karmean näköinen. Se on muuten jännä, että lapset tunnistavat heti omat pupunsa. Harmikseni harmaiden pupujen valmistus on lopetettu, joten pyysin äitiä ottamaan Milolle vaaleansinisen. Tuo on kyllä mun mielestä melkein valkoinen. Voin toki olla väärässäkin, kun en ole pupua katsellut kirkkaassa valossa, mutta mun mielestä Pentikillä oli ennen sellaisia pupuja, jotka oli selvästi vaaleansinisiä.

Ei tainnut uusi pupu kelvata, sinne se jäi lattialle yksin pötköttämään.

Milo sai uuden pupun, mutta isosiskolla taisi olla mustat sukat jalassa ja kaikki kolme jänöä piti omia. 

Meillä puput on kulkeneet mukana vaikka ja missä. Autossa, mökillä, kotona ja kaikkialla, missä lapset nukkuvat. Uni ei tule ilman pupua, testattu on. Puput pitäisi kuulemma pesemällä saada ihan hyviksi, mutta mä olen kerran yrittänyt pestä Islan pupun (sen jälkeen, kun likka oli oksentanut sen päälle) ja totesin, että ei siitä pehmoista saanut kyllä enää tekemälläkään ja ulkonäkökin oli edelleen aika hurja. Kummatkin lapset ovat luttuuttaneet korvia, nenää, käsiä ja jalkoja, aina joku kohta pupusta on litimärkä. Isla ei ole syönyt omaa pupuaan enää pitkään aikaan, mutta Milo pitää huolen, että Islankin pupu pysyy märkänä, näyttää kauhealta ja haisee vieläkin hirveämmältä. Yök. Taitaa olla Islallekin uuden pupun osto edessä, kun vanha on jo aika kamala - taas. 

Otin uuden jänön muutama päivä takaperin Milolle käyttöön ja eihän se tietenkään ole yhtä hyvä, kuin vanha. Miika oli ottanut Milolta ensin kokonaan pois vanhan pupun ja huudoksihan se meni, kun nukkumaan olisi pitänyt mennä. Meillä vanhoja ja uusia pupuja pitää käyttää vähän aikaa rinnakkain, jotta uusi pupu alkaa tuntumaan tutulta ja ottaa vähän ällötysaromia vanhasta pupusta. Toivottavasti uusi jänöjussi kelpaisi Milolle mahdollisimman pian, jotta vanhan saa viskata roskikseen. Isla on kyllä vallan innoissaan uudesta pupusta ja en edes tiedä, montako kertaa kävin illan aikana hakemassa Islan sängystä Milon kaksi pupua pois, kun likka oli ne sinne käynyt kähveltämässä. 

Onko muilla unilelut yhtä hurjan näköisiä?



28.4.2014

Viidentoista euron haalari



Kuten olen usein maininnutkin, teen paljon alelöytöjä lapsille ja usein ostan myös seuraavaa tai sitä seuraavaa kokoa jemmaan, kun löydän hyvän tarjouksen. Ostin Islalle Lindexin alerekistä vedenpitävän haalarin viidellätoista eurolla (ovh. noin 35 euroa) muistaakseni viime kesänä ja se pääsi kaappiin odottelemaan likan kasvamista, sillä 92-senttinen haalari roikkui päällä ja neiti näytti lähinnä säälittävältä aivan liian suuressa haalarissaan. 

Pääsiäisenä nappasin haalarin vielä hetken mielijohteesta mukaan mökille, vaikken ollut testannut sen sopivuutta tänä keväänä. Mökin piha oli kauheassa kunnossa ja kuralällyä oli joka paikassa, vesilammikoitakin siellä täällä. Ajattelin testata haalarin vihdoinkin, mutta mukana oli varuilta myös kurahousut, jos haalari olisi edelleenkin liian iso tai ei kestäisi kosteutta tarpeeksi. Tositestiin haalari pääsi viiden minuutin ulkoilun jälkeen, kun Isla meni lätäkköön hyppimään ja hetken päästä likka istui jo lammikossa. Sen jälkeen lätäkössä kontattiin ja sitten taas istuttiin. Ulkoapäin haalari näytti ihan hyvältä ja roskatkin lähti pyyhkäisemällä, mutten ollut lainkaan varma vedenpitävyydestä. Sisälle tullessa riisuin haalarin huomatakseni, että sisävaatteet ei olleet kostuneet lainkaan! 



pipo: Kappahl / huivi: H&M / haalari ja kurahanskat: Lindex / kumpparit: Skopunkten

Mun mielestä haalari hoiti hommansa vähintäänkin hyvin ja taputtelen jälleen itseäni olkapäälle siitä, että olen hommannut joskus viime syksynä Milolle samanlaisen haalarin koossa 86cm, joskin eri värisenä. Viime viikolla Milokin pääsi kokeilemaan omaa haalariaan ensimmäistä kertaa, se on tosin vielä vähän turhan suuri, kun mitoitus on mun mielestä aika reilua. Islallekin haalari on vielä hieman reilu, muttei kuitenkaan liian ja alle mahtuu mukavasti vaatetta hieman viileämmillä ilmoilla. Haalari on tosi ohut, joten lämmikkeeksi siitä ei ole, mutta sitä varten on fleecet ynnä muut, joita voi laittaa sitten sinne alle. 

Mä olen tosi tyytyväinen, että haalari osoittautui hyväksi ja hintakin sopii äitiyslomalla/hoitovapaalla olevan äidin kukkarolle. Haalari on mun mielestä kivan näköinen ja alas asti ulottuva vetoketju helpottaa pukemista huomattavasti! Käyttökokemuksia pidemmältä aikaväliltä ei toki vielä ole, joten en osaa sanoa mitään haalarin kulutuskestävyydestä, mutta vedenpitävä se ainakin on ja pääsee varmasti kevään aikana ja syksyllä ahkerasti käyttöön, kummallakin lapsella :)

Käytättekö te mieluummin lapsella kurahousuja (ja - takkia) vai vedenpitävää haalaria?


27.4.2014

Kuvafiilistelyä: Ihana, ihana raskausmaha

Tällä kertaa päästään fiilistelemään (tai ainakin mä fiilistelen) kuvia raskausmahasta, onhan ne nyt vaan niin ihania! Noita kuvia katsellessa mulle tulee vähän ikävä mahaa ja pientä asukkia sen sisällä, mutta toisaalta mulla ei ole lainkaan ikävä niitä liitoskipuja, supistuksia ja närästystä. Ja on ihan kivaa saada sidottua kengännauhat itse. Aloin kirjoittamaan blogia Islan raskauden loppuvaiheessa ja valitettavasti sitä ennen ei tullut otettua mahasta hirveästi kuvia, mutta onneksi on edes jokunen kuva muistona! 

Vasemmalla puolella olevat kuvat on Milon odotusajalta ja oikealla olevat sitten loogisesti Islan odotusajalta. 









Vasemmalla puolella oleva kuva on otettu samana päivänä, kun Milo syntyi. 
Yön aikana ei hirveästi tullut nukuttua supistusten takia ja sen kyllä huomaa. 
Oikealla puolella oleva kuva on otettu paria päivää ennen Islan syntymää.


Ilokaasu, se on muuten hauska aine! :D

Mulla iskee ehkä ihan pikkuisen vauvakuume, kun katselen näitä kuvia tai oikeastaan mulla on ikävä tuota mahaa. Mä tyydyn kuitenkin vaan fiilistelemään näitä kuvia, sillä ainakin tässä vaiheessa kaksi lasta tuntuu sopivalta määrältä meille, näin on hyvä :)

Olenko ainoa, jolla on ikävä raskausmahaa?


25.4.2014

Perusperjantai ja luksusvuode lattialla


Perjantai! Viikonloppu! Jee! Tai sitten ei. Nykyään perjantai tuntuu ihan yhtä arkiselta, kuin esimerkiksi maanantai tai keskiviikko. Miika on tänäänkin töissä klo 17-01 tai pidempään, kun ylitöitä on kuulemma tiedossa, joten perjantai on meillä nykyään päivä siinä missä muutkin. Tiedossa ei ole yhteistä leffailtaa, saunomista tai muutakaan spesiaalia. Herkkupäiväkin on vasta huomenna. Blaah. No ei ne asiat kuitenkaan niin kehnosti ole, sillä mä olen ollut superahkera kotitöiden ja ruuanlaiton merkeissä, muksutkin simahtivat kiltisti heti kahdeksan jälkeen, nyt on lupa röhnöttää koneella ja maistoin Miikan karkkipussista muutaman namin. Ei oikeastaan kehnompi perjantai :) Miikalla on huomennakin töitä, sillä kaikille uusille työntekijöille nakitetaan lauantaivuorot, tietysti. 

Meidän aamu alkoi tänään viideltä ja olin ehtinyt nukkumaan ruhtinaaliset kaksi ja puoli tuntia. Milo karjui kun viimeistä päivää ja suostui rauhoittumaan vain, jos seisoin pinnasängyn vieressä. Heti kun yritin häipyä, alkoi hirmuinen mekkala ja tietysti sitten Islakin heräsi. Jonkun aikaa pinnasängyn laidalla roikuttuani totesin, että väsyttää niin tolkuttomasti, etten jaksa edes seisoa. Myönsin tappioni, hain peiton ja tyynyn muksujen huoneen lattialle ja yritin ottaa mukavan asennon, siinä kivikovalla ja kylmällä lattialla. Jonkun aikaa mesottuaan Milo rauhoittui, mutta Islalla oli yllättäen pissihätä, kakkahätä, peitto huonosti, isi olis pitänyt saada viereen, äiti olis pitänyt saada viereen, mummoakin oli ikävä ja Hertta-koiran peräänkin kyseltiin. Ei mitään hajua paljonko kello oli (ja montako kertaa olin käskenyt Islan sänkyyn, kun yritti änkeä saman peiton alle lattialle) kun Islakin vihdoin sammui ja mä sain ummistaa silmäni hetkeksi. Sitä lystiä ei kauaa kestänyt, kun Milo alkoi taas karjumaan kuin mikäkin ja pian oli sitten Islakin hereillä. Kumpaakaan ei huvittanut enää nukkua ja kello oli jo seitsemän, joten totesin, että kiitti mulle riitti, en vaan pysy enää hereillä. Kävin herättämässä Miikan ja pyysin oikein kauniisti, josko saisin alkaa nukkumaan, kun pääkoppa humisee tyhjyyttään väsymyksen takia. Onneksi Miika suostui nousemaan lasten kanssa ja mä sain kaksi ja puoli tuntia lisää unta.






Aamuviideltä (ja vielä seitsemältäkin) olisin voinut lyödä pääni pantiksi, että päivästä tulee täysi fiasko, mutta onneksi niin ei käynyt. Isla nukkui päikkäreitä melkein kaksi tuntia normaalin tunnin sijaan ja me ehdittiin Miikankin kanssa nukkumaan päikkärit. Meikki ja uusi ihana paita saivat ihmeitä aikaan, enkä näyttänyt lainkaan niin kuolleelta, kuin olisi voinut olettaa ja olokin oli melkein freesi. Kävin moikkaamassa pikaisesti Siniä ja nappasin samalla reissulla äidin kyytiin, ennen kuin kiiruhdin takaisin kotiin, jotta Miika ehtii ajoissa töihin. Isla sai mummolta mun vanhan kuutiopalapelin ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa. Isla ei ole koskaan ennen koonnut palikoita päällekkäin, mutta hyvin näytti sujuvan ja likka oli varsin ylpeä korkeasta palikkatornistaan! Illalla lapset olivat melkein nätisti, sain tehtyä ruokaa, imuroitua (siitäkin huolimatta, että Milo huusi imurin takia taas kuin syötävä), tiskattua ja ehdin rakentelemaan lasten kanssa legoilla. Islaa harmittaa aina kovasti, kun Milo tulee repimään kaikki legot alustasta irti ja hajottaa rakennelmat, mutta tänään likkaa nauratti pikkuveljen tuhoamisvimma. Milo söi iltapuuron viiteen minuuttiin, Isla pelleili pöydässä parikymmentä minuuttia, ennen kuin suostui syömään lusikallistakaan. Sillä aikaa, kun isompi vitkutteli pöydässä, me hassuteltiin Milon kanssa lattialla ja pian Isla tajusi, ettei homma oikein edisty, jos ei syö. Puuro katosi kymmeneen minuuttiin ja kummatkin lapset auttoivat kiltisti keräämään lelut. 

Loppujen lopuksi aika kiva päivä. Äiti on nyt vähän väsynyt, taidan kohta kömpiä omaan sänkyyn nukkumaan ja toivon vähän parempaa (ja myöhäisempää) herätystä huomenna. Oma sänky, kuinka hyvältä se kuulostaakaan lattialla nukuttujen torkkujen jälkeen <3

Hauskaa viikonloppua!


24.4.2014

Kuin kolme Marjaa?

Milo vasemmalla, minä keskellä ja Isla oikealla.

Mökillä ollessamme äiti kaivoi kätköistään vanhan kuvan minusta, jossa olen 7 kuukauden ikäinen. Isla oli heti sitä mieltä, että kuvassa on Milo ja kuvaa tarkemmin tutkittuani jopa minä voin todeta, että kyllä meissä taitaa aika paljon samaa näköä olla, ainakin vauvakuvien perusteella. Halusin lisätä mukaan myös Islasta otetun kuvan ja nyt kuvia katsoessani huomaan, että on Islassakin jonkin verran samaa näköä, kuin minussa vauvana. Olisin voinut lyödä vetoa, että päälläni on joku yökkäri kuviosta ja vetoketjusta päätellen, mutta äiti kertoi, että tuolloin Anttilassa oli järjestetty lapsikuvausta ja siellä tuokin kuva on otettu, ysärimuoti oli vissiin aika yökkärimäistä... :D Pitäisi kaivaa jostakin myös Miikan vauvakuvia, jotta voisi vertailla niitä Islaan ja Miloon. Joskus olen Miikan porukoilla tutkinut Miikan vauvakuvia ja yhdennäköisyys Islan vauvakuvien kanssa oli kyllä huomattava! Jospa muistaisin ensi kerralla ottaa kameran mukaan ja kysellä Miikan vauvakuvien perään, jotta voisin laittaa niitä blogiin vertailuun. 

Mitä mieltä te olette, kummassako on enemmän minun piirteitä?



23.4.2014

Milo 11kk!

Aiemmat kuukausikatsaukset;


Vähiin käy, ennen kuin loppuu, sillä vuorossa on toiseksi viimeinen kuukausikatsaus. Aivan kuten Islankin kohdalla, myös Milon kuukausikatsaukset loppuu vuoden ikään ja sitten tarkastellaan kasvua ja kehitystä varmaan puolen vuoden välein, kun uusia juttuja ei tule enää niin hirmuista kyytiä. Huhtikuu on mennyt jotenkin ihan älyttömän nopeasti ohi ja meinasin taas unohtaa, että pieni mies on jälleen askelen lähempänä sitä maagista vuoden ikää. No mutta eipä vielä itketä, tämän katsauksen jälkeen on yksi jäljellä!

Kuukausi takaperin kirjoittelin, että meillä liikuttiin vielä pääosin konttaamalla tai karhukävellen, sillä Milolla ei tuntunut olevan mitään mielenkiintoa harjoitella kävelemistä. Muutamia askelia kyllä otettiin, mutta sen enempää jäbä ei edes yrittänyt. Jokainen lapsi kehittyy eri tavalla ja vaikka Isla lähti kävelemään pian ensiaskeleiden jälkeen enemmän, ajattelin Milon olevan vähän lunkimpi tapaus tässä hommassa ja kävely saattaisi vielä antaa odottaa itseään. Kuukausikatsauksesta meni ehkä viikko eteenpäin, kun Milo alkoikin yhtäkkiä kävelemään pidempiä matkoja ja pian matkat olivat jo useampia metrejä, eikä välissä välttämättä kaaduttu lainkaan. Ehkä tekniikka kypsyi pään sisällä ja sitten alettiinkin kunnolla harjoittelemaan, sillä nyt Milo kävelee sisällä jo lähes koko ajan ja konttaaminen on enää korkeintaan noiden kahden ipanan yhteistä huvia. Ulkona Milo ei ole innostunut kävelystä, vaan joka kerta kun lasken pojan maahan seisomaan, jalat valahtavat spagetiksi ja matka jatkuu nelivedolla. Vajaa viikko takaperin Milo suostui kävelemään ensimmäistä kertaa ulkona, joten eiköhän sekin ala pian sujumaan :)

Ruokailu luistaa samaan malliin kuin aiemminkin ja mun mielestä on ilo syöttää lasta, joka odottaa uutta lusikallista suu auki. Isla uhmaa ruokailujen suhteen, eli vetkuttelee pöydässä, ei halua syödä itse ja jauhaa purkkaa, mutta ainakaan toistaiseksi Milo ei ole ottanut siskostaan mallia - onneksi. Milolle maistuu kaikki, olipa ruoka mikä hyvänsä ja vähän kerrallaan ollaan siirrytty tavalliseen kotiruokaan. On muuten ihanan helppoa, kun koko perhe voi syödä pääsääntöisesti samaa ruokaa ja ei tarvitse miettiä pienemmän ruokia erikseen. Samalla ollaan siirrytty juomaan myös rasvatonta maitoa. Tuttipullosta ja tutista luovuttiin reilu kuukausi takaperin ja mä taputtelen itseäni olkapäälle, että oltiin johdonmukaisia ja ei siirrytty takaisin pulloon, vaikka se toki olisi välillä tuntunut aika houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mukista juominen on ollut Milon mielestä kivaa jo hyvän tovin, siitäkään ei siis olla tapeltu viikkokausiin. 

Silmä näytti aika ilkeeltä Fairy-episodin jälkeen, mutta sekin on onneksi jo parantunut! 


Nukkuminen sujuu hyvin myös ilman tuttia, eikä Milo sen perään kaipaillut sitten loppujen lopuksi juuri ollenkaan. Kuten viimeksi mainitsinkin, aamu- ja iltapäikkärit jäi tutittomuuden myötä pois ja samalla kaavalla mennään edelleenkin. Toisinaan Milo saattaa ottaa pienet torkut aamupäivällä ulkoillessa, sillä meidän kasin ja ysin väliin sijoittunut herääminen on siirtynyt kuuden ja seiskan väliin, auts. Toisinaan ennen päikkäreitä saattaa olla hyvinkin kiukkuinen poika, koska herätys on aamulla vähän turhan aikaisin, mutta Milo ei suostu nukkumaan pidempään. Mä en ole vielä saanut selville, että minkä takia aamuherätykset on aikaistuneet aika reilusti ja Milo herää lähes poikkeuksetta tosi kiukkuisena, mutta nyt mennään näin ja siihen on totuttava *haukotus*. Päiväunet ovat edelleenkin yleensä jotain 2-2,5 tunnin väliltä, toisinaan nukutaan vähemmän ja silloin kiukuttaa.

Islasta ja Milosta on alkanut olemaan seuraa toisilleen jo erittäin paljon ja toisinaan kaksikko saattaa leikkiä ja touhuta yhdessä pitkiäkin aikoja kerrallaan. Nahisteluilta ei vältytä ja saan toimittaa jatkuvasti erotuomarin virkaa, kun taas toinen on vienyt lelun kädestä, toinen hyppii toisen päällä tai tönäisee kumoon ja vähän väliä jompi kumpi huutaa. Aikaisemmin Isla antoi Milolle kyytiä heti kun silmä vältti, mutta Milo on oppinut antamaan takaisin ja ei jääkään aina automaattisesti alakynteen painiottelussa siskon kanssa. Toisaalta, eihän noilla oon painoeroakaan enää paria kiloa enempää :D

Vaikka viimeksi kerroinkin, että Milo on alkanut vilauttamaan tempperamenttiaan, asustaa meillä edelleenkin yleensä hyväntuulinen ja lunki tapaus, joka ei turhia stressaa. Milo viihtyy edelleenkin pitkiä aikoja itsekseen ja ei hae sitä huomiota samalla tavalla kuin siskonsa, mutta toisaalta Milo ei ole koskaan tottunut saamaan huomiota niin paljoa ja ei osaa sitä vaatiakaan. Vaikka pikkumies ei huomiota olekaan koko ajan vailla, on ihanaa huomata miten toinen nauttii sitä saadessaan. Milo on sylivauva ja viihtyy paikoillaan pitkiäkin aikoja, toisin kuin siskonsa tuossa iässä - sitä kun ei saanut millään pysähtymään ja sylistä hävittiin alta aikayksikön. Milo rakastaa kaikkea saamaansa huomiota ja aika usein huomiota haetaan myös niillä kielletyillä jutuilla. Kun kiellän, saan vastaukseksi vain aurinkoakin kirkkaamman virnistyksen, eikä kyse ole todellakaan siitä etteikö Milo ymmärtäisi - toisinaan ne korvat tuntuu olevan vain koristeena. 


Milo rakastaa kiikkumista, siskoa, ruokaa, vedessä läträämistä, kutittelua ja hassuttelua, sekä ällöttävän hajuista ja näköistä unipupua. Yritin keksiä tähän myös listan epämiellyttävistä asioista, mutta siitä olisi tullut aika säälittävän lyhyt. Milo tykkää lähes kaikesta, kaikki käy ja se on muutenkin sellainen jees-mies, aivan eri maata kuin siskonsa - ainakin vielä tässä vaiheessa ;)

Ainiin, Milolla on muuten jo seitsemän hammasta! Ylhäälle on tehtailtu kuluneen kuukauden aikana neljä legoa ja alhaalla on ne vanhat kolme - tai kaksi. Tai kolme. Oonkohan muistanut sanoa, että Milolla on alhaalla sellainen tuplahammas? Hammashoitaja totesi ensimmäisellä hammaslääkärikäynnillä, että kyseessä on tuplahammas - mä en ole aiemmin edes tuollaisesta termistä kuullut. Hammas on normaalia leveämpi ja siinä sellainen rako (vähän niin kuin lohkeama) keskellä. Mitään toimenpiteitä hampaan suhteen ei ole tiedossa, sillä se ei haittaa normaalia elämää millään tavalla, vähän hassun näköinen vain :) Tulevaisuudessa paikalle tuleva rautahammas voi kuulemma olla samanlainen tai tilalle voi kasvaa kaksi erillistä hammasta. 

Mä naureskelin tänään äidille, että taas pitäisi kuukausikatsaus kirjoittaa, mutta mulla ei oo mitään kerrottavaa. Joka kerta totean saman ja joka kerta saan todeta kirjoittaneeni taas hävyttömän pitkän postauksen, hups. Mulla tuli mieleen taas pari asiaa, mutten enää viitsi niitä tähän alkaa kirjoittamaan, ehkä joku toinen päivä sitten! Ihana, ihana yksitoistakuukautinen - kohta en saa sanoa enää vauvaksi, sniif!


22.4.2014

Suklaaähky, onneksi pääsiäinen on ohi!

Varoitus, luvassa on aika hillitön kasa kuvia meidän pääsiäisestä mökillä! Mentiin möksälle jo perjantaina iltapäivästä, mutta ulkona oli aika surkea keli ja ilta kuluikin sisällä kököttäen. Mummo kaivoi kätköistään Islalle muovailuvahaa ja likka oli ihan innoissaan, kun me muotoiltiin kissoja ja lintuja - neiti ei ole aiemmin muovailuvahan kanssa touhunnutkaan. Lauantaina keli oli jo huikeasti parempi ja päivän aikana ulkoiltiin muutamaankin otteeseen, kuten myös sunnuntaina. Lauantaina käytiin päivällä meidän mökkinaapureiden luona kakkukahveilla, sillä mun isällä ja meidän mökkinaapurilla oli peräkkäisinä päivinä synttärit. Kuten näkyy, muksut matkustivat sulassa sovussa yhden tyypin rattaissa, viime aikoina ei olla raahattu edes tuplia mukaan, kun kulkeminen hoituu hyvin noinkin. Aurinkoa, pääsiäiskoristeita, lämpöä, kiikkumista, kuralätäköissä leikkimistä, kevään ensimmäisten kukkien bongausta, tuhottoman paljon herkkuja ja koko perheen kesken yhdessäoloa - niistä oli meidän pääsiäinen tehty. Miika kävi lauantaina töissä, mutta muuten saatiin koko perhe nauttia vähän normaalia pidemmistä vapaista. Maanantaina tultiin takaisin kotiin ja tänään Miikalla oli vielä vapaata, luksusta!















Mites teidän pääsiäinen sujui? Toivottavasti muillakin oli kiva pääsiäinen!


19.4.2014

Mansikka-valkosuklaacupcake


Vastahan mä ehdin sanomaan, kuinka toistaitoinen olen leipomisen suhteen ja sitten ollaankin jo esittelemässä leipomuksia. No mutta jos kerrankin on onnistunut, niin kai sitä vähän saa hehkuttaa? ;)

Olen useampaan kertaan manaillut, että leipomis- ja ruuanlaittotaidot ei mulle geeniperimässä kulkeutuneet ja useimmiten jätänkin varsinkin jälkimmäisen mieluummin sellaisille, jotka sen homman osaa. Kyllä multa luonnistuu perusmuffinssit, mokkapalat ja jopa omenapiirakka (äidin ohjeella ei voi epäonnistua!), mutta sen vaativampiin hommiin en yleensä ryhdy ja muutenkin leivon äärimmäisen harvoin. 

Nyt kun olen hetken masistellut tätä toistaitoisuuttani, voisin ehkä vähän kertoa mun yhtäkkisestä leipomisinnostuksestani ja muutamasta muuttujasta, sillä eihän mikään mene ikinä niin kuin Strömsössä! Tiistaina sain päähäni, että haluan ehdottomasti leipoa jotain mukaani, kun olin iltapäivästä menossa Sinin luokse synttärikahville. Cupcaket on nättejä, joten loistava idea, mutta ei ehkä niin loistavaa alkaa testaamaan uutta reseptiä, kun olisi pakko onnistua ja aikaakaan ei ole tuntia enempää. Koska olen jääräpää, halusin kokeilla ja mikäli kuppikakut olisivat epäonnistuneet, olisin luikkinut kahville häntä koipien välissä kera pelkän kortin ja jättänyt tietysti kertomatta säälittävästä leipomisyrityksestä. 

Kun muksut meni päiväunille, niin tein pikaisesti kauppalistan tarvittavista aineksista ja kurvasin Prisman pihaan. Listassa olevien aineksien lisäksi mukaan tarttui muffinssipelti, sitä kun tuntuu vähän jokainen ylistävän. Kotiin päästyäni tajusin, että jossain mielenhäiriössä olin unohtanut osan tarvittavista aineksista (valkosuklaa-limetuorejuusto ja maustamaton rahka), eikä niitä listassakaan lukenut. Aikaa ei tosiaan ollut uuteen kauppareissuun, joten päädyin kävelemään tuohon tien toiselle puolelle Siwaan vain todetakseni, että valikoimat ei oo ehkä leipomiseen kaikista parhaimmat. Noh, mukaan tarttui vaniljatuorejuustoa ja mansikkarahkaa, kai niistä jotain saisi sovellettua ja edelleenkin voisin jättää kertomatta niistä säälittävistä muffinsseista kenellekään :D Tein pikaisesti muffinssitaikinan ja senkin kanssa jouduin vähän soveltamaan, kun ohjeen mukaan tehtynä siitä tuli kuin sementtiä. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä ja eipä mennyt aikaakaan, kun muffinssit oli uunissa ja kävin kuorrutteen kimppuun. Mähän en ole ikinä pursotinta käyttänyt, vaikka sellaisenkin omistan ja vähän jännäsin, mitä hommasta tulee. Kuorrutteen ohje tuli omasta päästä, koska kuten kerroin, ei Siwasta löytynyt tarvitsemiani aineksia, joten jälleen sovellettiin. Kuorrute jäi vähän löysäksi ja pelkäsin, että se lässähtää heti pursottamisen jälkeen, mutta onneksi niin ei käynyt. Cupcaket valmistuivat juuri ajoissa ja lopputulos ei ollut yhtään hullumpi!




Leipomishetkessä olisi ollut kyllä aineksia katastrofiinkin, sen verran monessa asiassa joutui soveltamaan ja ei tosiaan oo ehkä ihan paras idea kokeilla uutta reseptiä kiireessä. Cupcaket olivat kuitenkin hyviä ja ensi kerralla tietää tehdä pari asiaa eri tavalla, jotta niistä tulisi vielä vähän parempia. Mä olen suunnitellut tekeväni lasten synttärikemuihin kuppikakkuja, mutta pitänee vielä vähän harjoitella ennen h-hetkeä, jotta niistä tulisi sitten varmasti mieluisia. Pakko muuten vielä vähän hehkuttaa tuota muffinssipeltiä! Mä olen aina aiemmin tehnyt muffinssit paperivuokiin ja tuo pelti on kyllä ainakin tuhat kertaa parempi. 

Synttärisankarille maistui kuppikakut ja neljä kotiin jäänyttäkin hävisi parempiin suihin. Onneksi taikina ei ollut kovin iso, sillä nuo oli kyllä niin makeita, etten edes minä pystynyt syömään yhtä enempää!

Uusi aluevaltaus tehty, ehkä käyn seuraavaksi juustokakun kimppuun ja yritän hoitaa sen homman vähän vähemmän kiireessä ;) Onko muut leiponeet kuppikakkuja?