7.4.2014

"Meille ei koskaan tule leluja, joista lähtee ääntä."



Eipä. Siinäpä taas yksi kuuluisa lupaus, jonka suhteen olen syönyt sanani jo aikoja sitten. En enää edes muista, että milloin meille tuli ensimmäiset ääntä päästävät lelut, mutta nyt niitä tuntuu olevan joka paikassa ja kyllä, olen alkanut sietämään ajatusta (ja laulan mukana). Ennen lapsia mä päätin tosiaan, että en halua tähän talouteen yhden yhtä vempelettä, josta lähtee rasittava ääni. Sittemmin olen pyörtänyt päätökseni, melkein kaikki lapset nyt vaan tuntuvat rakastavan kyseisiä leluja ja mitä kovempi ääni, sen parempi. En edelleenkään rakasta meluavia leluja, mutta siihenkin tottuu ja ainahan ne voi laittaa pois päältä ;)

Isla sai joululahjaksi kummitädiltään nuken, joka pitää luvattoman kovaa mekkalaa ja kuorsaakin vielä kaiken lisäksi... Ja se kuorsaus ei todellakaan ole mitään pientä, kuten ei muutkaan äänet tuossa vekottimessa. Isla on nukkea aina silloin tällöin kantanut mukanaan, mutta ei ole siitä erityisemmin kiinnostunut ja suurimman osan kuluneista kuukausista on nukke saanut olla off-asennossa ja minun ei ole tarvinnut kuunnella sitä rasittavaa kikatusta, itkua, röyhtäilyä, kuorsaamista ja muutaman sanan hokemista. Oi kunpa olisin tajunnut olla kiitollisempi tuosta ajasta, jonka saimme viettää hiljaisuudessa tai ainakin rauhassa tuolta nukkehirvitykseltä. Nyt se soi aamusta iltaan ja jos beibi on sattunut simahtamaan unille ja on näin ollen hiljaa, Isla tai Milo käy kyllä herättämässä sen henkiin alta aikayksikön.



Vaikka vihaankin nukkea, jossa on vain on- tai off-asento ja ääntäkään ei saa edes piirun vertaa hiljaisemmaksi, niin olen alistunut kohtalooni ja pystyn jo melkein suodattamaan möykän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tämä kaikki vain sen takia, että nukesta on tullut Islalle yhtäkkiä hirmuisen tärkeä ja se kulkee aamusta iltaan lähes koko ajan mukana. Viime viikolla Isla yhtäkkiä hoksasi, kuinka nukkea kuuluu hoitaa ja sen jälkeen sitä on silitelty, halittu, pussailtu, syötetty, laitettu nukkumaan ja sille on jopa luettu kirjaa. Isla hakee aina olevinaan nuken tuttipulloon vettä tai maitoa tiskipöydältä ja menee sen jälkeen syöttämään. Mun mielestä on ihanaa, että Isla kertoo nuken menevän nukkumaan ja tämän jälkeen se peitellään sohvalle peiton alle. Isla on myös nukestaan kovin tarkka ja auta armias, jos Milo yrittää kiskoa sitä alas syöttötuolista, niin huutohan siitä tulee. 

Vaikka nukke onkin aika kammottava räpsyvine silmineen ja kovine äänineen, niin onhan se silti aika ihanaa, että lapsi oppii uutta ja hoitaa nukkea kuin oikeaa vauvaa. Milo on tilanteesta kovin ihmeissään, kun sisko ei anna nukkeen koskea ja vie sen välittömästi kädestä, jos Milo on sen jostain näppeihinsä saanut. Vaikka olenkin kovin ylpeä tyttäreni uusista taidoista, olen silti onnellinen myös siitä, kun nukke laitetaan illalla kahdeksalta kiinni ja minun ei tarvitse kuunnella sen mekastusta kahteentoista tuntiin - aamulla sama rumba alkaa alusta ;)

Enhän ole ainoa, joka vihaa noita meluavia leluja, enhän? 
Löytyykö teidän lapsien lempilelujen joukosta nukke vai kenties jotain ihan muuta?

Suuren suuret kiitokset kaikille, jotka kävitte kommentoimassa ja kertomassa mielipiteenne blogin mahdollisia uudistuksia koskien! On ihanaa, kun saa noin positiivista palautetta ja huomaa, ettei muutos aina olekaan välttämättä huono asia. Kunhan jossain vaiheessa ehdin, yritän vähän fiksailla ulkoasua johonkin suuntaan ja jossain välissä on tulossa myös niitä vähän erilaisia tekstejä :)



8 kommenttia:

  1. Mä kans inhoon soivia leluja, mutta uskon että siitä huolimatta niitä meillekin jossain vaiheessa ilmestyy, vaikka kuinka yrittäisin estää. :D ja onhan se toisaalta pääasia että lapsi sitten oikeasti tykkää leikkiä niillä, vaikka ääni ei äitiä niin miellyttäisikään. :)

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikket itse ostaisikaan, joku kantaa teille silti noita meluhirvityksiä jouluna ja synttäreinä ;) Mä en erityisemmin tykkää soivista leluista, varsinkaan sellaisista, jotka on oikeasti kovaäänisiä, mutta lapset sentään tykkää!

      Poista
  2. Nuken saa sentään Off-asentoon!!:D Meillä oli aikaisemmin semmoinen ankka mikä hoki "kvaak kvaak kva kvaak kvaak" heti kun joku edes käveli sen ohi. Välillä se huuteli yksinäänkin ... Sitä ei saanut pois päältä ja se oli ärsyttävä!! Ja tietysti pojan lempilelu siihen aikaan. Kaiken huippu on se, että lelu tuli perintönä serkkupojalta ja laskettiin että kovalla käytöllä ne patterit kesti yli 2,5v!
    Kerran se ankka "unohtui" mummolaan ja siellä siitä viimein loppu ne patterit! Sitten menin fiksuna ostamaan laulavan ja tanssivan koiran... Se laulaa täällä päivittäin "rockin' around christmas tree" :D Eikä siinäkään ole on/off-kytkintä :D
    Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi tyyppi leikkii autoilla ja traktoreilla ja ne on onneksi hiljasia ;)

    Voi miten ihana Isla on kun toinen hoitaa vauvaa :) Söpöä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on off-nappi! On meillä tosin sellainen lava-auto, jonka kyydissä istuu maajussi, lehmä ja possu ja siinä ei tosiaan oo mitään nappia ja se on rasittavaa... :D Miten musta tuntuu, että niissä kaikista rasittavimmissa leluissa kestää patterit pisimpään? Tuokin nukke lakkasi jossain vaiheessa toimimasta ja hurrasin sitä hiljaa mielessäni - kappas kummaa, muutaman päivän päästä se toimi taas :D

      Poista
  3. Kattelen aina sinun kuvia tarkasti ja mietin ne voi olla niin onnistuneita. :) onko vinkkejä miten ottaa kuvia lapsesta sisällä? Olen yrittänyt opetella järkkärillä kuvaamista mutta en ole löytänyt hyvää asetusta et sisälläkin tulisi hyviä kuvia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aika hyvä apuväline, jolla kuvat onnistuu sisällä vähän huonommassakin valossa, lisäsalama nimittäin. Sillä on pelastettu monet kuvat, mutta toki kameran säätöjen opetteleminen auttaa saamaan parempia kuvia :) Kevät ja lisääntynyt luonnonvalo on myös huikea apu. Kannattaa kokeilla myös paljon eri kuvakulmia!

      Poista
    2. Kiitoksia, täytyy siis opetella säätöjä enempi. Osaatko paljon suunnilleen semmoinen lisäsalama maksaa? Ja mitä se eroaa kameran salamaan? :D

      Poista
    3. Lisäsalamat on Suomessa varmaan noin kuudestakymmenestä eurosta ylöspäin, ulkomailta saa tilattua edullisemmin. Oma salamani taisi olla reilun satasen, mutta tarkkaa hintaa en enää muista, koska se on tullut vuosia sitten edellisen kameran mukana. Lisäsalama antaa paljon enemmän valotehoa verrattuna kameran omaan salamaan ja sen saa kohdistettua ylöspäin, jolloin salama valaisee esimerkiksi koko huoneen, eikä vain kuvattavaa kohdetta ja näin ollen valo ei näytä niin keinotekoiselta, kuin suoraan suunnatulla salamalla :)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!