23.4.2014

Milo 11kk!

Aiemmat kuukausikatsaukset;


Vähiin käy, ennen kuin loppuu, sillä vuorossa on toiseksi viimeinen kuukausikatsaus. Aivan kuten Islankin kohdalla, myös Milon kuukausikatsaukset loppuu vuoden ikään ja sitten tarkastellaan kasvua ja kehitystä varmaan puolen vuoden välein, kun uusia juttuja ei tule enää niin hirmuista kyytiä. Huhtikuu on mennyt jotenkin ihan älyttömän nopeasti ohi ja meinasin taas unohtaa, että pieni mies on jälleen askelen lähempänä sitä maagista vuoden ikää. No mutta eipä vielä itketä, tämän katsauksen jälkeen on yksi jäljellä!

Kuukausi takaperin kirjoittelin, että meillä liikuttiin vielä pääosin konttaamalla tai karhukävellen, sillä Milolla ei tuntunut olevan mitään mielenkiintoa harjoitella kävelemistä. Muutamia askelia kyllä otettiin, mutta sen enempää jäbä ei edes yrittänyt. Jokainen lapsi kehittyy eri tavalla ja vaikka Isla lähti kävelemään pian ensiaskeleiden jälkeen enemmän, ajattelin Milon olevan vähän lunkimpi tapaus tässä hommassa ja kävely saattaisi vielä antaa odottaa itseään. Kuukausikatsauksesta meni ehkä viikko eteenpäin, kun Milo alkoikin yhtäkkiä kävelemään pidempiä matkoja ja pian matkat olivat jo useampia metrejä, eikä välissä välttämättä kaaduttu lainkaan. Ehkä tekniikka kypsyi pään sisällä ja sitten alettiinkin kunnolla harjoittelemaan, sillä nyt Milo kävelee sisällä jo lähes koko ajan ja konttaaminen on enää korkeintaan noiden kahden ipanan yhteistä huvia. Ulkona Milo ei ole innostunut kävelystä, vaan joka kerta kun lasken pojan maahan seisomaan, jalat valahtavat spagetiksi ja matka jatkuu nelivedolla. Vajaa viikko takaperin Milo suostui kävelemään ensimmäistä kertaa ulkona, joten eiköhän sekin ala pian sujumaan :)

Ruokailu luistaa samaan malliin kuin aiemminkin ja mun mielestä on ilo syöttää lasta, joka odottaa uutta lusikallista suu auki. Isla uhmaa ruokailujen suhteen, eli vetkuttelee pöydässä, ei halua syödä itse ja jauhaa purkkaa, mutta ainakaan toistaiseksi Milo ei ole ottanut siskostaan mallia - onneksi. Milolle maistuu kaikki, olipa ruoka mikä hyvänsä ja vähän kerrallaan ollaan siirrytty tavalliseen kotiruokaan. On muuten ihanan helppoa, kun koko perhe voi syödä pääsääntöisesti samaa ruokaa ja ei tarvitse miettiä pienemmän ruokia erikseen. Samalla ollaan siirrytty juomaan myös rasvatonta maitoa. Tuttipullosta ja tutista luovuttiin reilu kuukausi takaperin ja mä taputtelen itseäni olkapäälle, että oltiin johdonmukaisia ja ei siirrytty takaisin pulloon, vaikka se toki olisi välillä tuntunut aika houkuttelevalta vaihtoehdolta. Mukista juominen on ollut Milon mielestä kivaa jo hyvän tovin, siitäkään ei siis olla tapeltu viikkokausiin. 

Silmä näytti aika ilkeeltä Fairy-episodin jälkeen, mutta sekin on onneksi jo parantunut! 


Nukkuminen sujuu hyvin myös ilman tuttia, eikä Milo sen perään kaipaillut sitten loppujen lopuksi juuri ollenkaan. Kuten viimeksi mainitsinkin, aamu- ja iltapäikkärit jäi tutittomuuden myötä pois ja samalla kaavalla mennään edelleenkin. Toisinaan Milo saattaa ottaa pienet torkut aamupäivällä ulkoillessa, sillä meidän kasin ja ysin väliin sijoittunut herääminen on siirtynyt kuuden ja seiskan väliin, auts. Toisinaan ennen päikkäreitä saattaa olla hyvinkin kiukkuinen poika, koska herätys on aamulla vähän turhan aikaisin, mutta Milo ei suostu nukkumaan pidempään. Mä en ole vielä saanut selville, että minkä takia aamuherätykset on aikaistuneet aika reilusti ja Milo herää lähes poikkeuksetta tosi kiukkuisena, mutta nyt mennään näin ja siihen on totuttava *haukotus*. Päiväunet ovat edelleenkin yleensä jotain 2-2,5 tunnin väliltä, toisinaan nukutaan vähemmän ja silloin kiukuttaa.

Islasta ja Milosta on alkanut olemaan seuraa toisilleen jo erittäin paljon ja toisinaan kaksikko saattaa leikkiä ja touhuta yhdessä pitkiäkin aikoja kerrallaan. Nahisteluilta ei vältytä ja saan toimittaa jatkuvasti erotuomarin virkaa, kun taas toinen on vienyt lelun kädestä, toinen hyppii toisen päällä tai tönäisee kumoon ja vähän väliä jompi kumpi huutaa. Aikaisemmin Isla antoi Milolle kyytiä heti kun silmä vältti, mutta Milo on oppinut antamaan takaisin ja ei jääkään aina automaattisesti alakynteen painiottelussa siskon kanssa. Toisaalta, eihän noilla oon painoeroakaan enää paria kiloa enempää :D

Vaikka viimeksi kerroinkin, että Milo on alkanut vilauttamaan tempperamenttiaan, asustaa meillä edelleenkin yleensä hyväntuulinen ja lunki tapaus, joka ei turhia stressaa. Milo viihtyy edelleenkin pitkiä aikoja itsekseen ja ei hae sitä huomiota samalla tavalla kuin siskonsa, mutta toisaalta Milo ei ole koskaan tottunut saamaan huomiota niin paljoa ja ei osaa sitä vaatiakaan. Vaikka pikkumies ei huomiota olekaan koko ajan vailla, on ihanaa huomata miten toinen nauttii sitä saadessaan. Milo on sylivauva ja viihtyy paikoillaan pitkiäkin aikoja, toisin kuin siskonsa tuossa iässä - sitä kun ei saanut millään pysähtymään ja sylistä hävittiin alta aikayksikön. Milo rakastaa kaikkea saamaansa huomiota ja aika usein huomiota haetaan myös niillä kielletyillä jutuilla. Kun kiellän, saan vastaukseksi vain aurinkoakin kirkkaamman virnistyksen, eikä kyse ole todellakaan siitä etteikö Milo ymmärtäisi - toisinaan ne korvat tuntuu olevan vain koristeena. 


Milo rakastaa kiikkumista, siskoa, ruokaa, vedessä läträämistä, kutittelua ja hassuttelua, sekä ällöttävän hajuista ja näköistä unipupua. Yritin keksiä tähän myös listan epämiellyttävistä asioista, mutta siitä olisi tullut aika säälittävän lyhyt. Milo tykkää lähes kaikesta, kaikki käy ja se on muutenkin sellainen jees-mies, aivan eri maata kuin siskonsa - ainakin vielä tässä vaiheessa ;)

Ainiin, Milolla on muuten jo seitsemän hammasta! Ylhäälle on tehtailtu kuluneen kuukauden aikana neljä legoa ja alhaalla on ne vanhat kolme - tai kaksi. Tai kolme. Oonkohan muistanut sanoa, että Milolla on alhaalla sellainen tuplahammas? Hammashoitaja totesi ensimmäisellä hammaslääkärikäynnillä, että kyseessä on tuplahammas - mä en ole aiemmin edes tuollaisesta termistä kuullut. Hammas on normaalia leveämpi ja siinä sellainen rako (vähän niin kuin lohkeama) keskellä. Mitään toimenpiteitä hampaan suhteen ei ole tiedossa, sillä se ei haittaa normaalia elämää millään tavalla, vähän hassun näköinen vain :) Tulevaisuudessa paikalle tuleva rautahammas voi kuulemma olla samanlainen tai tilalle voi kasvaa kaksi erillistä hammasta. 

Mä naureskelin tänään äidille, että taas pitäisi kuukausikatsaus kirjoittaa, mutta mulla ei oo mitään kerrottavaa. Joka kerta totean saman ja joka kerta saan todeta kirjoittaneeni taas hävyttömän pitkän postauksen, hups. Mulla tuli mieleen taas pari asiaa, mutten enää viitsi niitä tähän alkaa kirjoittamaan, ehkä joku toinen päivä sitten! Ihana, ihana yksitoistakuukautinen - kohta en saa sanoa enää vauvaksi, sniif!


2 kommenttia:

  1. Tuplahammas, vau, en oo ikinä kuullut! :) Reipas söpö poika siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä minäkään ollut kuullut, ennen kuin Milolle sellainen tupsahti suuhun :D

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!