25.4.2014

Perusperjantai ja luksusvuode lattialla


Perjantai! Viikonloppu! Jee! Tai sitten ei. Nykyään perjantai tuntuu ihan yhtä arkiselta, kuin esimerkiksi maanantai tai keskiviikko. Miika on tänäänkin töissä klo 17-01 tai pidempään, kun ylitöitä on kuulemma tiedossa, joten perjantai on meillä nykyään päivä siinä missä muutkin. Tiedossa ei ole yhteistä leffailtaa, saunomista tai muutakaan spesiaalia. Herkkupäiväkin on vasta huomenna. Blaah. No ei ne asiat kuitenkaan niin kehnosti ole, sillä mä olen ollut superahkera kotitöiden ja ruuanlaiton merkeissä, muksutkin simahtivat kiltisti heti kahdeksan jälkeen, nyt on lupa röhnöttää koneella ja maistoin Miikan karkkipussista muutaman namin. Ei oikeastaan kehnompi perjantai :) Miikalla on huomennakin töitä, sillä kaikille uusille työntekijöille nakitetaan lauantaivuorot, tietysti. 

Meidän aamu alkoi tänään viideltä ja olin ehtinyt nukkumaan ruhtinaaliset kaksi ja puoli tuntia. Milo karjui kun viimeistä päivää ja suostui rauhoittumaan vain, jos seisoin pinnasängyn vieressä. Heti kun yritin häipyä, alkoi hirmuinen mekkala ja tietysti sitten Islakin heräsi. Jonkun aikaa pinnasängyn laidalla roikuttuani totesin, että väsyttää niin tolkuttomasti, etten jaksa edes seisoa. Myönsin tappioni, hain peiton ja tyynyn muksujen huoneen lattialle ja yritin ottaa mukavan asennon, siinä kivikovalla ja kylmällä lattialla. Jonkun aikaa mesottuaan Milo rauhoittui, mutta Islalla oli yllättäen pissihätä, kakkahätä, peitto huonosti, isi olis pitänyt saada viereen, äiti olis pitänyt saada viereen, mummoakin oli ikävä ja Hertta-koiran peräänkin kyseltiin. Ei mitään hajua paljonko kello oli (ja montako kertaa olin käskenyt Islan sänkyyn, kun yritti änkeä saman peiton alle lattialle) kun Islakin vihdoin sammui ja mä sain ummistaa silmäni hetkeksi. Sitä lystiä ei kauaa kestänyt, kun Milo alkoi taas karjumaan kuin mikäkin ja pian oli sitten Islakin hereillä. Kumpaakaan ei huvittanut enää nukkua ja kello oli jo seitsemän, joten totesin, että kiitti mulle riitti, en vaan pysy enää hereillä. Kävin herättämässä Miikan ja pyysin oikein kauniisti, josko saisin alkaa nukkumaan, kun pääkoppa humisee tyhjyyttään väsymyksen takia. Onneksi Miika suostui nousemaan lasten kanssa ja mä sain kaksi ja puoli tuntia lisää unta.






Aamuviideltä (ja vielä seitsemältäkin) olisin voinut lyödä pääni pantiksi, että päivästä tulee täysi fiasko, mutta onneksi niin ei käynyt. Isla nukkui päikkäreitä melkein kaksi tuntia normaalin tunnin sijaan ja me ehdittiin Miikankin kanssa nukkumaan päikkärit. Meikki ja uusi ihana paita saivat ihmeitä aikaan, enkä näyttänyt lainkaan niin kuolleelta, kuin olisi voinut olettaa ja olokin oli melkein freesi. Kävin moikkaamassa pikaisesti Siniä ja nappasin samalla reissulla äidin kyytiin, ennen kuin kiiruhdin takaisin kotiin, jotta Miika ehtii ajoissa töihin. Isla sai mummolta mun vanhan kuutiopalapelin ja siitä riitti iloa pitkäksi aikaa. Isla ei ole koskaan ennen koonnut palikoita päällekkäin, mutta hyvin näytti sujuvan ja likka oli varsin ylpeä korkeasta palikkatornistaan! Illalla lapset olivat melkein nätisti, sain tehtyä ruokaa, imuroitua (siitäkin huolimatta, että Milo huusi imurin takia taas kuin syötävä), tiskattua ja ehdin rakentelemaan lasten kanssa legoilla. Islaa harmittaa aina kovasti, kun Milo tulee repimään kaikki legot alustasta irti ja hajottaa rakennelmat, mutta tänään likkaa nauratti pikkuveljen tuhoamisvimma. Milo söi iltapuuron viiteen minuuttiin, Isla pelleili pöydässä parikymmentä minuuttia, ennen kuin suostui syömään lusikallistakaan. Sillä aikaa, kun isompi vitkutteli pöydässä, me hassuteltiin Milon kanssa lattialla ja pian Isla tajusi, ettei homma oikein edisty, jos ei syö. Puuro katosi kymmeneen minuuttiin ja kummatkin lapset auttoivat kiltisti keräämään lelut. 

Loppujen lopuksi aika kiva päivä. Äiti on nyt vähän väsynyt, taidan kohta kömpiä omaan sänkyyn nukkumaan ja toivon vähän parempaa (ja myöhäisempää) herätystä huomenna. Oma sänky, kuinka hyvältä se kuulostaakaan lattialla nukuttujen torkkujen jälkeen <3

Hauskaa viikonloppua!


2 kommenttia:

  1. Ai että kun kuulostaakin ihanalta aamulta... Mulle menee silmät ristiin pelkästä ajatuksesta. Oot kyllä supermimmi rautahermoinesi koska mä olisin tossa kohtaa roudannut joko muksut samaan sänkyyn mun kanssa nukkumaan tai sitten mennyt ja repiny miehen ylös sängystä ja raivonnut että mene hoitamaan pentusi :D
    Kaunein lause minkä oon ikinä kuullut miehen suusta : Mennään alas leikkimään ja annetaan Äitin nukkua! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan sitä itsekin ihmettelee, miten pitkälle pinnaa saa venytettyä :D Mun olisi ollut aivan turhaa roudata lapsia meidän sänkyyn, koska eivät oo tottuneet siellä nukkumaan ja voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että se olisi menny vaan riehumiseksi. Noh, toivottavasti tällaisia katastrofiaamuja ei oo lisää tiedossa hetkeen!

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!