3.5.2014

Pikkuvipeltäjät


Milon rusina-ilme. Kiikussa naama oli melkein koko ajan rutussa, vaikka 
jäbä olikin kovin innoissaan kiikkumisesta. Kotona rusina-ilme tulee yleensä 
silloin, kun mä kiellän Miloa - kyllähän sellaisesta sietääkin vähän loukkaantua! ;)


Me treffattiin tänään siskon kanssa iltapäivästä ulkona, jotta Milo ja Isla pääsee touhuamaan serkkutytön kanssa. Islan välipalan syömisestä ei meinannut tulla mitään, kun erehdyin mainitsemaan, että kun syöt reippaasti, niin sitten lähdetään Aamun kanssa puistoon. Me nähdään yleensä vähintään kerran viikossa, mutta Isla jaksaa siltikin olla joka kerta yhtä innoissaan Aamu-serkun näkemisestä. Aika usein kahvitellaan meillä siskon kanssa ja lapset touhuaa samalla omiaan, mutta tänään päätettiin suunnata puistoon kauniin sään vuoksi. Tai no kauniin ja kauniin, päivän aikana ehti tulemaan räntääkin... 

Isla oli hirmuisen kateellinen Aamun uudesta pyörästä, jossa Islalla ei tosin yltänyt vielä edes jalat polkimille. Kyydissä käytiin kuitenkin istumassa ja soittokello oli kova juttu, sen kuuli varmasti kaikki muutkin puistoilijat. Onneksi Aamulla oli myös hieno saippuakuplapullo, josta riitti iloa myös Islalle ja tytöt juoksentelivatkin pitkin puistoa saippuakuplien perässä ja naurua riitti pitkäksi aikaa. Milo ei edelleenkään välitä ulkona kävelystä ja hermohan siinä meni, kun jalat oli koko ajan solmussa. Välillä Milo luovutti ja jäi maahan makoilemaan, kunnes taas hetken päästä sisuuntui ja nousi ylös - kaatuakseen uudelleen. Kiikussa Milo viihtyi taas pitkän aikaa, ihan niin kuin aina. Milo istuisi kiikussa varmasti koko ulkoilun ajan, kunhan joku vaan muistaa antaa aina välillä vauhtia. Hauskaa tuntui olevan, vaikkei kiikkuseuraa tuntunutkaan löytyvän, kun tytöt puuhailivat omia juttujaan puiston toisella laidalla.



Mun mielestä on hirmu mukavaa, että Aamulla ja Islalla on vaan 1v 3kk ikäeroa, yhteisiä juttuja alkaa olemaan jo paljon. Vaikka Milo onkin reilun kaksi vuotta Aamua nuorempi, roikkuu pieni mies sitkeästi ainakin sisätiloissa tyttöjen mukana ja jos ei muuta, niin sotkee ainakin leikit ;)

Ulkona vierähti huomaamatta puolitoista tuntia ja kotiin tullessa oltiin koko porukka aika väsyneitä. Ruoka tuntui piristävän ainakin noita pienempiä vipeltäjiä sen verran, että kohta oli taas koko asunto kuin pyörremyrskyn jäljiltä, huh! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!