9.6.2014

Lisää fiilistelyä!



Nyt kun kerta vauhtiin päästiin, niin fiilistellään vielä ihan vähän leluilla. Islan lempparieläimiin on kuulunut jo pidemmän aikaa hevoset ja sen takia olenkin yrittänyt haalia äidin kätköistä meille kaikkea heppa-aiheista. Muutama hevonen löytyi jo jokunen tovi sitten, mutta jäin haikailemaan My Little Ponyjen perään, joilla lapsena tuli leikittyä tosi paljon. Äiti ei poneja mistään löytänyt, vaikka kävi mökillä kaikki mahdolliset paikat läpi ja luovuin jo toivosta - ehkä ne on jostain syystä heitetty pois. Vähän aikaa sitten äiti kuitenkin laittoi mulle kuvan ja soitti heti perään, että arvaappas mitä löytyi. Siellä ne oli olleet, leikkimökissä jonkun laatikon pohjalla paperikasan alla. Ja siellä ne on olleet monta vuotta. Mulla ei ole mitään hajua, että minkä ihmeen takia olen ne piilottanut paikkaan, jota en itsekään muista, mutta hyvä että kadonnut lauma löytyi!

Seassa on siskoni vanhoja My Little Ponyja ja onpa joukkoon eksynyt joku sinne kuulumatonkin, mutta ei se ole niin justiinsa. Innokkaat parturikampaajat, etunenässä ehkä minä, on saksineet monen ponin harjaa lyhyemmäksi ja osa onkin aika surkea näky muutaman karvansa kanssa. Yhdeltä puuttuu häntä, mutten ainakaan myönnä tehneeni sille mitään, aika voi toki kullata muistot :D 

Saas nähdä millainen heppatyttö meidän pikkulikasta kasvaa, sillä ainakin tällä hetkellä heppoja bongataan joka paikasta ja poneilla leikitään kotonakin ahkerasti. Voi toki olla, että innostus menee ohi, mutta nautitaan nyt tästä hetkestä. Äiti ainakin tykkää, jos Islasta tulee heppatyttö ;)

Onko muilla ollut My Little Ponyjä? Onko vieläkin?

P.S. Isla on edelleenkin aivan rakastunut myös ikiomaan My Little Pony-yökkäriin. Ei tunnu haittaavan, että se on kokoa 98cm ja hihoja joutuu käärimään, se vain on paras. Koska yökkäreitäkin pitää pestä, ostin Islalle sen aiemmin esittelemäni kissayökkärin, jotta poniyöpaita joutaisi välillä pesuun. Kissakin kelpaa, jos ponia ei ole saatavilla, mutta jää silti kirkkaasti kakkoseksi, sillä jos Isla saa itse valita, kohdistuu valinta aina My Little Pony-yökkäriin ;)


6 kommenttia:

  1. Eikä, ihania! Ja noin PALJON! Meillä on kolme! :D Näköjään se heppatyttögeeni on joillakin tytöillä vaan verissä. Meidän neiti ei ole livenä nähnyt hevosta kuin ehkä kerran, mutta sen sijaan hepan ääni osataan kyllä jo matkia ja paras leikki on ratsastaa äidin reppuskassa. :)
    Mistä löysit yökkärin? Mullakin on joskus ollut ja se oli ihan lemppari. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita on kyllä onneksi säilynyt useampia ja meinasin yrittää vielä kirppareilta metsästää, mikäli järkevään hintaan löydän :) Isla pelkää livenä hevosia, vaikka on käynyt ratsastamassakin, mutta silti hevoset on lemppareita ja toivon mukaan innostus säilyisi. Yökkäri on joululahjaksi saatu ja en valitettavasti tiedä mistä se on :(

      Poista
  2. Mua harmittaa ihan kauheasti kun en löydä vanhoja ponejani mistään :/ nykyään kun ne näyttää HIEMAN erilaisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään ne on kyllä tosi ihmeellisen näköisiä, tykkään paljon enemmän noista vanhemmista!

      Poista
  3. Toivottavasti ei moneen vuoteen lähtisi heppa-innostus, se on mukavaa kun lapsi oikeasti leikkii leluilla eikä ala pienestä pitäen näpräämään tabletteja sun muita.

    Teillä on hyvin opittu lapsuus :). Välissä näkee niitä vanhempia, jotka opettavat lapsen heti tablettien sekä kännyköiden maailmaan jo 1-vuotiaana.

    Mun siskoilla ja itsellänikin on ollut noita My little ponyja. Niillä oli kyllä tosi mukava leikkiä. Nykyään ne on siskoni tytöllä, mutta ei niillä juuri leiki. Mutta siihenkin apu löytyisi varmasti siitä kun itse opettaisi ja auttaisi lasta takaisin leikin maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä leluilla leikitään ahkerasti ja vaikka Isla saakin välillä pelata tabilla, puhutaan kokonaisuudessaan alle yhden käden sormilla laskettavasta määrästä, eli harvemmin kuin kerran kuussa. Tabilta Isla on saanut myös katsoa My Little Ponya ja sitäkin korkeintaan kerran viikkoon, välillä vaan muutaman kerran kuukaudessa. Mun mielestä on ihan ok, jos kaksivuotias lapsi käyttää tabia, kunhan se ei oo jokapäiväistä :)

      Poista

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!