17.6.2014

Pieni potilas


Saatiin me näemmä neuvolasta muitakin tuliaisia, kun komeat mitat neuvolakorttiin. Sisko kävi tyttärensä kanssa iltapäivästä kylässä ja ihmettelin kovasti, kun Milo nyhjäsi koko ajan sylissä ja mikään ei tuntunut olevan hyvin. Hetken päästä hoksasin, että poikahan on kuuma kun hellan koukku ja kuumemittarikin sen todisti, 38,5 astetta. Juuri tänä aamuna mietin, että mahdettiinko selvitä rokotuksista ilman oireita vai ilmaantuukohan jotain, kun ohjelappusen mukaan oireet alkaa 7-12 vuorokauden kuluttua rokotuksesta. Ei selvitty ilman oireita, mutta jospa tämä kuume olisi ainoa riesa.

Iltapäivän ja illan ajan mä toimitin löhötuolin virkaa, Milo kun ei missään muualla halunnut olla. Uskomatonta, että meidän poika joka ei pysy normaalisti sekuntiakaan paikoillaan, makasi tuntikaupalla sylissäni ja keikkui koko ajan unen ja valveen rajamailla. Kuvittelin, että Isla saattaisi olla kovasti mustasukkainen veljen saamasta erityishuomiosta, mutta onneksi ei. Yleensä mun syli on varsin täynnä, sillä heti kun Milo on sylissä, pitää Islankin päästä. Muutaman kerran Isla ehdotti tänään syliä, mutta selitin kärsivällisesti, että äidin syliin ei nyt mahdu, kun kaksitoista kiloa ihmislihaa makaa raajat levällään sylissä - se riitti Islalle selitykseksi. Likka tyytyi istumaan mun kainalossa sohvalla ja tänään tuli kyllä ainakin läheisyyttä tankattua kummankin lapsen kanssa vähintäänkin tarpeeksi. Niin ja telkkaria katsottiin luvattoman paljon, mutta ehkä se on kipeänä sallittua. Ehdin jopa itsekin syömään pikaisesti jossain vaiheessa, kun Isla katsoi Buu Klubbenia ja Milokin rauhoittui sohvalle makaamaan. Syönnin jälkeen aloin ihmettelemään, että jopas on rauhallista ja huomasin, että pieni mies oli sammunut niille sijoilleen sohvalle. Sitä iloa ei tosin pitkään kestänyt, kun Isla halusi välttämättä silittää Miloa ja siihenpä pieni mies sitten havahtuikin. Pikapäikkärit tulivat kuitenkin tarpeeseen ja niillä jaksettiin yöuniin asti.




Monilla tuntuu ruokahalu häviävän kipeilyn myötä, mutta mä olen aina ollut toista maata ja sairastaessa ruokaa tuntuu uppoavan kaksinkertainen määrä. Milo on näemmä äitiinsä tullut, sillä vaikka jäbä oli ihan tööt ja ei meinannut jaksaa istua edes syöttötuolissa, niin ruoka kyllä upposi entiseen malliin. Iltapuurolla silmät harottivat eri suuntiin ja välillä piti levätä naama pöytää vasten, mutta niin vain puuro upposi ja pieni mies oli yöunilla kymmenen minuuttia sänkyyn laittamisen jälkeen. Kyytipojaksi annoin iltapuuron jälkeen Panadolia, jospa se helpottaisi oloa sen verran, että yöllä ei tarvitsisi heräillä turhaan. Juuri ennen nukkumaanmenoa kuumemittari näytti vielä kolmeakahdeksaa ja puolta, aivan kuten aikaisemminkin. Jospa kuume olisi aamuun mennessä jo laskenut. 

Milolla ei ole koskaan ollut kuumetta ja mun mielestä oli ihan ihmeellistä nähdä, kuinka meidän pieni duracellpupu vain yhtäkkiä hyytyi ja pikkuvipeltäjästä tulikin silmänräpäyksessä sylivauva. Joskus näinkin, jospa huomenna riittäisi taas virtaa touhuamiseen :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa, jos viitsit jättää jonkinlaisen kommentin, arvostan sitä suuresti!