Niin sen vain on, että kaikki hyvä (hehheh) loppuu aikanaan, niin myös tämä blogi. Jos minulta olisi kysytty puoli vuotta sitten, että lopetanko nyt, vastaus tuskin olisi ollut kyllä. Ajat muuttuu, tilanteet muuttuu ja tärkeysjärjestys muuttuu. Tämä blogi on ollut minulle rakas harrastus, henkireikä hektisen lapsiperhearjen keskellä. Vaadin itseltäni paljon ja sen takia blogiin kuluu lähes joka ilta paljon aikaa. Koska kotityötkin on pakko tehdä, blogi on vienyt aikaa yöunien kustannuksella. Siitä, kun aloin kirjoittamaan blogia, on nyt 765 päivää. Tuolle aikavälille on mahtunut 564 postausta, tämä mukaan lukien. Reilu kaksi vuotta on lyhyt aika, mutta en halua edes ajatella, montako tuntia olen uhrannut tälle rakkaalle harrastukselleni siinä ajassa. Nyt se kuitenkin päättyy ja syitä on monia.
Tärkein syy lopettaa juuri nyt on varmastikin se, että sain koulupaikan. Elokuusta lähtien aikani kuluu lasten lisäksi koulun penkillä, miltei kahden ja puolen vuoden tauon jälkeen. Olen innoissani siitä, että pääsen kotoa pois ja vaikka lapset ovatkin mulle tärkeintä maailmassa, kotona oleminen alkaa riittää ja on ihanaa päästä vähän tuulettamaan päätä muualle. Kun menen kouluun, en voi tinkiä enää yöunista. Yksi vaihtoehto olisi tietysti päivittää harvemmin, vaikka viikonloppuisin ja silloin kun sattuu olemaan lyhyempiä koulupäiviä. En koe sitä kuitenkaan vaihtoehdoksi omalla kohdallani, sillä vaikka kukaan ei itseni lisäksi vaadikaan, haluan päivittää ahkerasti. En halua päivittää kerran tai kaksi viikossa, se on aivan liian vähän ainakin omasta mielestäni. Kukaan ei vaadi minulta blogin suhteen mitään, mutta minä vaadin ja haluan antaa kaikkeni sille mitä teen.
Toinen syy blogin lopettamiseen on lapset. Paljon on pohdittu, syyllistetty ja kritisoitu siitä, että vanhemmat julkaisevat netissä kuvia lapsistaan, jotka eivät voi vaikuttaa asiaan millään tapaa. Minun mielestäni on ihan ok julkaista lapsista kuvia hyvän maun rajoissa, mutta jossain vaiheessa niin ei vain voi enää tehdä. Kukin tekee päätökset omalla tahollaan liittyen yksityisyydensuojaan, mutta mielestäni tämä on hyvä hetki lopettaa kuvien julkaisu. Tässä vaiheessa lapset ovat vielä niin pieniä, että ulkonäkö muuttuu vielä hurjasti ja ei haittaa, vaikka olenkin julkaissut kuvia pian kahden vuoden ajan. Isla täyttää pian kaksi ja Milo on vuoden, en halua lapsien kuvia enää blogiin. Instagramissa meitä voi edelleenkin seurailla (dannall).
Mä en voi sanoin kuvailla sitä, miten kiitollinen ja onnellinen olen teistä kaikista lukijoista, jotka olette mukaan eksyneet matkan varrella. Olen saanut blogiin niin paljon ihania kommentteja näiden kahden vuoden aikana, puhumattakaan siitä vertaistuesta, joka on ollut kultaakin kalliimpaa. Vaikka kirjoitinkin alunperin vain itseäni varten, saadakseni ylös kaiken tärkeän vauvavuodesta ylä- ja alamäkineen, niin kyllä mä kirjoitan nykyään myös teitä kaikkia ihania varten. Mä toivon, että blogista on ollut iloa ja ehkäpä täältä on joku vertaistukeakin saanut elämän iloihin ja suruihin. Jään varmasti kaipaamaan kirjoittamista todella paljon, mutta nyt on mielestäni hyvä hetki lopettaa.
KIITOS, KIITOS, KIITOS, on ollut huikean ihanaa kirjoittaa nämä kaksi vuotta ja on ollut ihanaa huomata, kuinka paljon seuraajia olen saanut. Nyt on kuitenkin aika sanoa hyvästit, vaikka se haikealta tuntuukin. On aika kääntää uusi sivu elämässä auki ja odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kiitos kaikille <3
P.S. Blogi jää ainakin toistaiseksi näkyville, vaikkei uusia tekstejä ilmestykään. Blogien lukemista jatkan edelleenkin ja yritän ahkeroitua kommentoimisen suhteen, joten kokonaan en blogimaailmasta häviä ;)
Sanni, Miika, Isla ja Milo kiittää ja kuittaa <3