Meidän pikkuriiviö on tänään jo 10 kuukautta, aika hurjaa! Kulunut kuukausi ei tosin tunnu juosseen yhtä nopeasti kuin aiemmat, syytä tähän en osaa sanoa. Siltikin tuntuu, etten itse pysy mukana Islan kasvussa ja ihmisten kysellessä Islan ikää joudunkin miettimään aina vähän aikaa, että hetkonen, paljonkos se nyt olikaan.


Mä sain viime viikolla päähäni, että nyt lähtee meidän likalta tutti. Islahan on syönyt tuttia vaan pääasiallisesti nukkuessa ja toisinaan rattaissa/autossa, kun ei oo huvittanut kuunnella itkupotkuraivareita turhasta. Viikko sitten keräsin kaikki tutit sängystä tuttipurkkiin ja maalailin jo piruja seinille päivän ensimmäisistä päikkäreistä. Mitä vielä, likka huuteli pari minuuttia tutin perään ja sammui. Myös päivän toiset päikkärit meni samalla kaavalla, kolmansille päikkäreille ei sitten haluttukaan alkaa niin helposti, vaan sängyssä karjuttiin ja riehuttiin puoli tuntia. Ensimmäinen yö ilman tuttia sujui kuitenkin hyvin, unille käytiin muutaman minuutin itkun jälkeen ja nukuttiin aamuun asti. Nyt, viikon tutittomuuden jälkeen uskallan sanoa, että jes, me päästiin siitä eroon! Isla ei erityisemmin tunnu tutin perään kaipailevan, vaikka yleensä käniseekin sängyssä muutaman minuutin ennen nukahtamistaan. Löysin muutama päivä takaperin sängystä vielä yhden tutin patjan välistä, mutta onneks Isla ei sitä ollut löytänyt! Tutista luopumisen jälkeen sormet on olleet parhainta herkkua ja välillä nyrkkiä pitää tunkea suuhun niin syvälle, että kakomiseksihan se menee. Epäilen tosin edelleenkin, että ikeniä saattaa kutittaa ja siitä johtuisi myös ainakin osittain tuo sormien syöminen.
Samalla kun tutit nakattiin mäkeen, aloin ajattelemaan josko pullosta päästäisiin myös samalla. Parin päivän tutittomuuden jälkeen aloin antamaan Islalle maidon vain ja ainoastaan mukista. Ollaan viimeisen parin kuukauden aikana toisinaan aina juotettu Islaa mukista, mutta se homma on tahtonut aina tyssätä omaan laiskuuteen, onhan mukista juottaminen paljon hitaampaa ja sotkuisempaa. Ajattelin kuitenkin, että miksikäs ei, samahan se on siitä pullostakin luopua samalla. Isla ei oo oikein missään vaiheessa ymmärtänyt perinteisen nokkamukin päälle, käytössä on ollut sellainen, jota pitää imeä kuin tuttipulloa (=sama asia kuin tuttipullo?). Myös nokkamukista ollaan luovuttu ainakin toistaiseksi, mutta siihen turvaudutaan varmaankin reissun päällä, missä ei viitsitä alkaa sotkemaan mukin kanssa, ennen kuin homma alkaa sujumaan suht siististi.
Ajattelin, että Isla on helpompi vieroittaa tutista ennen pikkuveljen syntymää ja ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä, että päätös oli oikea. Sitten kun talossa on pieni vauva, on myös tutteja, joita varastella, kun tyhmä äiti on vienyt omat tutit pois. Toivonkin, että Isla ehtii unohtaa moisen lotteron ennen pikkuveljen syntymää. Ajattelin asian myös siltä kannalta, että mikäli tutittomuus aiheuttaa yövalvomisia, valvon ne nyt mieluummin pois alta, kun mitä sitten kun talossa on toinenkin pieni yövalvottaja.


Kuten aiemmin mainitsinkin, käytiin Islan kanssa viime viikolla neuvolassa ja nyt olis sitten niitä mittojakin saatavilla pitkästä aikaa! Neuvolan terkka oli laittanut Islaa varten lattialle jumppamaton ja siihen erilaisia vauvojen leluja, mutta Isla oli sitä mieltä, että isojen lelut on hurjan paljon kiinnostavampia. Neiti konttasikin oma-aloitteisesti tyhjentämään hyllystä kaikki isompien lasten lelut ja kirjat, eikä suostunut vauvaleluihin koskemaan ollenkaan. Myös terkkarin laatikoita yritettiin käydä avaamassa, varsin vieraskorea lapsonen siis :D Isla sai neuvolassa kovasti kehuja huikean hyvästä tasapainostaan, leluja maltetaan tutkia jo pitkiä aikoja ilman tukea seisoen ja alaskin laskeudutaan varsin hallitusti. Islahan seisoo nyt jo tosi pitkiä aikoja ilman tukea, varmaan parikin minuuttia jos jotain mielenkiintoista vaan sattuu löytymään käsiin. Askelia ei vielä olla otettu, mutta eiköhän nekin sitten ajallaan.
Neuvolakuulumiset (suluissa muutokset 8kk iässä otettuihin mittoihin):
- paino: 9920 grammaa (+710 grammaa)
- pituus: 71,2cm (+2,1cm)
- pää: 46,1cm (+1,1cm)
"Isla touhukas, iloinen tyttö. Konttaa vauhdilla, nousee tukea vasten, kävelee tukea
vasten, hetken seisoo jo ilman tukea. Näkö ja kuulo normaali. Kasvaminen tasaista."
Saatiin neuvolasta lupa aloittaa hapanmaitotuotteet ja tähän mennessä onkin maisteltu jo maustamatonta jugurttia, viiliä ja raejuustoa. Islan ehdoton lemppari tuntuu olevan maustamaton viili, mikä on mun mielestä ihan järkyttävän makuista. Raejuusto sai Islan kakostelemaan, eikä se kovin hyvin uponnutkaan, ei taida olla meidän neidin lempparia :D Ajattelin opettaa Islan alkuun syömään noita ihan maustamattomina, jotta ei heti totu siihen, että seassa pitäis olla aina vähintäänkin hedelmäsosetta. Montaa lusikallista ei olla vielä kerrallaan maisteltu, mutta mikäs kiire tässä on :) Muuten syöminen menee edelleenkin samalla kaavalla, kuin ennenkin (5krt/pvä) ja hapanmaitotuotteita on maisteltu yleensä välipalan yhteydessä.
Isla hoksas muuten tässä yks päivä kiivetä sohvapöydälle heti, kun silmä vältti. Tais olla iskän paperit vähän turhan kiinnostavia. Sen jälkeenkin samaa temppua on yritetty muutamia kertoja, mutta oon osannu olla skarppina ensimmäisestä kerrasta oppineena!
Tuntuu haikealta ajatella, että enää jäljellä on kaksi kuukausikatsausta ja sitten Isla onkin jo vuoden. Sen jälkeen en varmastikaan tule kirjoittamaan enää kuukausittain uusista taidoista ja kehityksestä, vaikka niistä välillä varmasti kertoilenkin. Kymmenen kuukausikatsausta kirjoittaneena on hyvä todeta jälkeenpäin, että kyllä kannatti! Toisinaan kirjoittaminen tietystä aiheesta on tuntunut alkuun pakkopullalta, mutta näitä on varmasti jälkikäteen mielenkiintoista lueskella ja olenpa jo nytkin joutunut tarkistamaan muutamaan otteeseen kuukausikatsauksista, että mitäs sitä ollaankaan opittu ja missä vaiheessa! Tässä vaiheessa taputan siis itseäni olkapäälle ja tsemppaan kirjoittamaan vielä kaksi kuukausikatsausta ;)