Vaikka tyttärestämme ei tulisikaan taiteilijaa, herkistyy äiti silti taaperon ensimmäisestä sormivärimaalauksesta. Tulen iloiseksi, kun katson tyttäreni riemua, kun saa kerrankin luvan kanssa sotata. Vaikka väriä taisikin olla enemmän tytön käsissä ja mahassa, syöttötuolissa ja pöydässä kuin kartongilla, oli se sen arvoista! Vaikka Islan mielestä kaikista kivointa oli repiä pöydän suojana olleet sanomalehdet irti ja maalailla pöytään, on ihanaa huomata miten pienestä tuokin natiainen innostuu ja on riemuissaan. Sniif, minne katosi se pienen pieni nyytti, joka vain makasi paikoillaan, nukkui ja söi? Milloin vauvamme vaihdettiin tuohon menijään, jolle pitää olla keksimässä koko ajan puuhaa tai läppärit ja muut kielletyt asiat saavat kyytiä? Ei sillä, en vaihtaisi tuota rakasta mistään hinnasta pois <3
Ihana taideteos! :D <3 Pitäis varmaan munkin antaa ton oman kohta vuosikkaan leikkiä sormiväreillä joskus, voin vaan kuvitella sitä riemun määrää kun saa luvan kanssa sotkea!
VastaaPoistaTon ikäinen alkaa jo vähän siitä hommasta tajuamaankin, mutta siltikin väriä tahtoo olla kaikkialla muualla paitsi siellä missä pitäis :D
Poistaoi suloisuuus! :) voi ku odotan tuota paihetta, vaikka onhan tuo tuhiseva pikkunyyttikin mailman ihanin :))
VastaaPoistaJokaisessa ikäkaudessa on omat puolensa ;)
Poista