Suurin osa teistä on varmaan jo törmännytkin tähän haasteeseen, jonka upea Minttu Mami Go Go-blogista laittoi aluilleen. "Näin muutama viikko sitten kuvia A Beautiful Body Projectista. Projekti lähti käyntiin kun valokuvaaja Jade Beall sattumalta näki ravintolassa ollessaan pöytien välistä pujahtavan naisen raskauasarpisen vatsan. Hän ymmärsi että muillakin, ihan tavallisilla ihmisillä voi olla raskauden runtelema vartalo ja lehdissä näkyvät kauneusihnateet eivät ole kovin realistisia. Hän itse oli kovin epävarma omasta raskauden jälkeisestä vartalostaan ja masentunutkin asiasta. Hän otti itsestään muutaman kuvan ja laittoi ne nettisivulleen. Pian niin monelta samassa tilanteessa olevalta naiselta oli tullut yheydenottoja kuvata myös heitä, että kuvista ja näiden naisten tarinoista ollaan nyt tekemässä kirja."
Viimeisen parin päivän aikana blogit on täyttyneet lumipalloefektin lailla kuvista, joissa esiintyy aivan tavallisia, upeita synnyttäneitä naisia. Mä luin haasteesta alunperin Mintun blogista ja mietin, että olisipa upeaa osallistua! Sitten mietin kuitenkin, että en uskalla, en tällä kropalla. Luettuani koskettavia tarinoita ja katsottuani upeita kuvia blogeista tajusin, että miksen minäkin voisi? Minulla ei ole mallin kroppaa, mutta ehkä minulla ei tarvitsekaan. Niinpä minäkin haluan kantaa korteni kekoon. Mitä rohkeammat edeltä, sitä epävarmemmat perästä.
Tässä minä nyt olen, eilen illalla suoraan suihkusta tulleena. Olen 20-vuotias, kahden lapsen äiti. Synnytyksien välissä oli vain 10 kuukautta ja 3 viikkoa, nyt viimeisimmästä synnytyksestä on kulunut hieman päälle 2 kuukautta. Vasta toisen raskauden jälkeen olen alkanut ymmärtämään, että ehkä minun ei tarvitse näyttää enää samalta kuin 15-vuotiaana. Minä olen saattanut maailmaan kaksi ihanaa lasta ja näin jälkikäteen voin sanoa katumatta tippaakaan, että ne kaikki kilot, riipputissit ja arvet ovat olleet ehdottomasti sen arvoisia. Toiset palautuvat synnytyksestä ennätysnopeasti entisiin mittoihin ilman arven arpea, mutta myös meitä on paljon, joihin synnytys jättää pysyvät jäljet. Totta kai olisi upeaa, jos olisin hoikka ja ihmiset ihmettelisivät, että oletko muka synnyttänyt, mutta ei minun tarvitse olla sellainen. Minun tarvitsee olla vain oma itseni ja kunhan minä hyväksyn oman ulkomuotoni, ei muiden mielipiteillä ole väliä.
Ajattelin ensin olla itselleni armollisempi ja laittaa kuvat mustavalkoisina, mutta sitten ajattelin, että jos olen kerta ryhtynyt tähän projektiin, niin armoa ei tunneta. Värikuvat paljastavat kirkkaan punaisena hehkuvat arvet, joita on mahan lisäksi jenkkakahvoissa. Ensimmäisessä raskaudessa sain arpia vain rintoihin ja jenkkakahvoihin, toinen raskaus raidoitti myös mahani. Mulle oli tosi kova pala se, kun huomasin ensimmäiset arvet mahassa. Nykyään en kuitenkaan edes muista niitä pahemmin, kauhistelkoot ihmiset niitä, jos siltä tuntuu. Jokunen hetki taaksepäin blogeissa kiersi myös naked truth-haaste, jossa ihmiset haastettiin laittamaan itsestään kuva blogiin ilman meikkiä. En tuolloin ottanut itse osaa naked truthiin, koska mulle on aika suuri kynnys lähteä edes lähikauppaan ilman meikkiä. Suurimmaksi ongelmaksi koen tummat silmänaluset, jotka on vaivanneet mua niin pitkään kuin muistan. Koska tämän postauksen myötä näyttäydyin melkein nakuna blogissa, niin pistetääs samaan syssyyn kuva meikittömästä naamasta!
Kuten varmaan lähes jokainen nainen, en mäkään ole ollut aina sinut kroppani kanssa ja en tiedä olenko sitä täysin vieläkään. Mä kuitenkin yritän olla päivä päivältä armollisempi itselleni ja yritän rakastaa itseäni juuri tällaisena, virheineen päivineen. Tämän haasteen myötä sain taas hitusen enemmän itsevarmuutta, kun huomasin, etten suinkaan ole ainoa, joka ei ole palautunut synnytyksestä ennätysvauhtia ja mallin kroppaakaan ei ole täällä päin näkynyt. Mulle on pääasia se, että mua rakastetaan juuri tällaisena - muhkuroista, jenkkakahvoista, ylimääräisistä kiloista, polvissa roikkuvista teepusseista ja arvista huolimatta. Muulla ei ole väliä. Mä toivon, että myös te siellä ruudun toisella puolella rohkaistutte ottamaan osaa tähän upeaan haasteeseen, mikäli ette ole sitä vielä tehneet!!
P.S. Huomasittehan artikkelin Iltalehden sivuilla? :)