Rakkaus Muumeihin

(Tän viikon teema on näköjään vinossa olevat kuvauskohteet, pahoittelen. Hyllyssä 15 mukia :))

Muutama päivä sitten blogissa vilahti kuva, jossa näkyi mun Muumimukit. Mä keräsin jossain vaiheessa mukeja ahkerasti ja ne olivat entisessä asunnossamme hyllyssä koristeena, mutta täällä uudessa kodissa ne ovat olleet melkein vuoden päivät astiakaapin ylähyllyllä pölyttymässä, sillä muuta paikkaa niille ei ole ollut. Arvelinkin jokunen päivä sitten, että mun Muumirakkaus saattaa ottaa taas tuulta siipiensä alle, kun saan mukit näkyville, enkä ollut väärässä - taaskaan ;) Hieman ehkä hävettää myöntää, että olen tällä viikolla tuhlannut rahaa viiteen Muumimukiin, huh! Mä hoksasin, että kesäkuun lopussa on poistunut kaksi mukia, joista vain toinen mulla oli. Tajusin myös, että vuoden lopussa tuotannosta poistuu Muumimamma ja Muumipappa, joista kumpaakaan mulla ei ollut. Kuulin vinkkiä, että Halpa Hallista noi saattais löytyä ja siellähän niitä oli, joten matkaani tarttui kolme Muumimukia. Tällä viikolla olen hommannut myös talven sesonkimukin, sekä viime kesän sesonkimukin. Nyt lupasin pyhästi, että ostan tästä lähtien vain sesonkimukeja ja valikoimasta poistuvia, toki mulle voi lahjaksi ostaa muitakin (vinkvink) ;)

Niiskuneiti ja Runoilija, vuoden 2013 sesonkimuki 

Vilijonkka, 2004-30.6.2013 

Kuusen alla, vuoden 2013 sesonkimuki

Mua harmittaa, että keräilyn alussa pesin mukit, vaikka ne eivät käyttöön tulleetkaan ja samalla poistin tarrat. Tyhmä minä. Uudet mukit olen laittanut suoraan hyllyyn, pesemättä ja tarroja poistamatta. Jospa niilläkin olisi vuosien päästä jonkun verran arvoa :) Haluaisin ostaa Islalle ja Milolle kummallekin omat mukit, jotka annan sitten omaan ensimmäiseen kotiin mukaan. Islalle haluaisin ehdottomasti Pikku Myyn, kuvaahan se varsin hyvin meidän pienen tuittupään luonnetta ;) Milolle en vielä tiedä minkä haluaisin, mutta ehtiihän sitä vielä miettimään. Mun pitäisi ostaa myös jostakin mukista tuplakappale, jonka saisin itselleni käyttöön. Niin, munhan ei pitänyt ostaa niitä ylimääräisiä mukeja... Noo, saas nähdä missä vaiheessa ja millä mukeilla kokoelma seuraavan kerran karttuu.

Muumimamma ja marjat, 1999-31.12.2013 

Muumipappa tuumiskelee, 1999-31.12.2013

Löytyykö lukijoiden joukosta muita Muumifaneja? 

Keräilettekö mukeja ja omistatteko muita Muumituotteita?

Lisää kodikkuutta?

Mä tykkään sisustuksessa yksinkertaisista ja selkeistä linjoista ja olenkin yrittänyt tässä vuosien varrella karsia sisustuksesta kaiken ylimääräisen krääsän pois. Yksinkertainen ja pelkistetty sisustus on myös lapsiystävällinen, sillä varsinkin meidän Isla rakastaa hipelöidä kaikkia pikkuesineitä ja ne saattavat vaihtaa paikkaa ikään kuin huomaamatta. Tästä on hyvä esimerkki jokusen kuukauden takaan, kun Isla käveli eteisessä vastaan kädessään valokuvakehys. Valokuvakehyksen paikalla sen sijaan oli sellainen siivoussieni, likka oli siis käynyt suorittamassa vaihtokaupan ja ihmetteli, kun äiti ei siitä tykännyt :D

Vaikka tykkäänkin sisustuksessa yksinkertaisesta, modernista ja pelkistetystä, pitää kotona olla myös pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät siitä kodin. Mulla on ollut kuukausia jemmassa erilaisia tauluja ja hyllyjä, joiden seinälle laittamista on suunniteltu jo pitkä tovi. Kävin viime lauantaina ostamassa Ikeasta korkeakiiltovalkoisen hyllyn Muumi-mukeilleni, jotka ovat majailleet kaappien kätköissä muutosta asti. Oikeastaan hyllystä lähti idea siihen, että kaikki muutkin taulut ja hyllyt voisi vihdoinkin laittaa seinälle. 

Me oltiin toissapäivänä reippaita ja merkittiin kahdelle taululle, kahdelle valokuvakehykselle ja neljälle hyllylle paikat, eilen oli tarkoitus ryhtyä tuumasta toimeen. Me lähdettiin lapsien kanssa aamupäivällä kaupunkiin shoppailemaan evakkoon, kun Miika alkoi porailemaan seiniin reikiä. Kotiin tultiin vähän vaille yksitoista ja täällä alkoi olemaan hommat jo ihan hyvällä mallilla. Muutama reikä oli vielä porattavana ja sekös vasta Islaa pelottikin! Onneksi oltiin suurin osa ajasta poissa, Isla kun huusi ihan hysteerisesti poran melutessa toisella puolella kämppää. Milo ei ollut porasta moksiskaan, ihmeissään vaan katseli ympärilleen, että mistähän tuo mahtaa kuulua.

Keittiöön saatiin vihdoinkin kellon alle hylly, johon laitoin kaikki Muumi-mukini. Saas nähdä, josko innostus niiden keräämiseen herää taas, kun ne ovat esillä. Mä en ole ostanut uusia mukeja varmaan ainakaan vuoteen! Keittiön ja olkkarin rajalle tuli taulu, jossa on Eiffel-torni. Mä en ollut alunperin edes varma, että sopiiko se sisustukseen, mutta kyllä se on ihan hyvä tuossa. Olkkariin tuli kaksi valokuvakehystä, jotka ovat odotelleet omaa paikkaansa jo vuoden jos toisenkin. Kuvat on satunnaisia kuvia vuosien varrelta, nyt olisi ehkä hyvä aika teettää niitä kuvia... Nimimerkillä, en ole teettänyt kuvia varmaan kahteen vuoteen, hups. Islasta teetetty canvastaulu sai vihdoinkin arvoisensa paikan käytävän seinältä ja se näkyykin heti sisälle tullessa. Tauluhan ollut kuukausitolkulla piilossa Islan huoneessa verhon takana, kun makkareiden vaihdoksen yhteydessä ikkunaan tuli erilaiset verhot, jotka peittivät taulun kokonaan :( Suunnitelmissa olisi teettää Milosta samanlainen canvastaulu, kunhan vain löytäisin hyvän tarjouksen. Mulla oli jo lahjakortti Posterpleaselle canvastaulua varten, mutta kuinka ollakaan, firma meni konkurssiin ja taulu jäi saamatta. Murr... Islan taulu on laitettu käytävälle niin, että siihen mahtuu nätisti myös toinen samanmoinen. Käytävän seinälle tuli myös sisustustarra, jonka kanssa tappelin tovin jos toisenkin. Kyllä se siihen taustapaperiin tarttui, mutta ei sitten seinään. Surkealaatuinen tarra, tuskin kestää paria päivää pidempään seinässä. Pöh, pakko hommata ehkä uusi tollainen, koska teksti on kiva ja sopii hyvin Islan canvastaulun viereen :) Islan huoneeseen saatiin vihdoinkin kolme pientä hyllyä seinälle, jonne pääsivät asustamaan muksujen säästöpossut (tai siis norsut), sekä äitini yli 50 vuotta vanha nalle.

Sellaisia uudistuksia tällä kertaa! Mitäs tykkäsitte? :)

P.S. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kuvaamaan pääsin vasta iltamyöhällä. Ehkä kuvat kertovat kuitenkin kaiken oleellisen! En näköjään saanut kuvattavia kohteita osumaan edes suoraan, mutta pikkuvikoja :D

Tavallinen sunnuntai :)

Meillä sunnuntait on kulkeneet jo pitkään saman kaavan mukaan ja eilinen ei ollut millään tapaa poikkeus siihen. Anteeksi, huijasin! Olihan meidän sunnuntai siitä poikkeuksellinen, että olin ipanoiden kanssa pihalla jo puoli kymmenen aikaan, mikä on varsin harvinaista meidän osalta ja vieläpä sunnuntaina. Ehkäpä kellojen siirrolla oli jotain osuutta asiaan, sillä olin aamulla kasin aikaan jo poikkeuksellisen pirteä. Me käytiin lasten kanssa lähellä sijaitsevassa leikkipuistossa ja harmikseni kukaan muu ei ollut vaivautunut lapsien kanssa ulos siihen aikaan, sillä saimme viettää koko ulkoiluajan kolmestaan isossa puistossa. Olisihan se ihan kivaa, jos siellä muitakin olisi ollut, mutta eipähän ainakaan tarvinnut tapella hiekkaleluista ja kiikkumisvuoroista, passaa mulle :) Mä olen tosi laiska lähtemään ulos lasten kanssa märällä kelillä, sillä vihaan sitä kuravaaterumbaa yli kaiken. Syksyllä kun ei muita kelejä tunnu olevankaan, kuin märkää, niin pakko se on ulos lähteä. Eilen höllensin hieman pipon kiristystä ja annoin Islan remuta kuralammikoissa niin paljon, kuin sielu sieti. Likka istui innoissaan kuralammikossa ja yritti hörppiä vettä (sen sentään kielsin) ja jonkun aikaa vettä räiskittyään huomasin, että ei ne kurahousutkaan kaikkea pidä ja likalla oli ainakin lahkeet ja olkapäät haalarista märkänä. Puistosta lähtiessä riisuttiin kurakamppeet pois ja Isla jaksoi tosi hienosti kävellä koko matkan kotiin, eihän se tosin ollut kun varmaan 400 metriä, mutta silti! Kotiin tullessa huomasin, että vaikka haalari oli märkä, niin likka ei ollut. Pojot siis siitä Name It:n haalarille!

Iltapäivästä lähdettiin käymään Miikan porukoiden luona, ihan niin kuin joka sunnuntai. On luksusta, kun viikossa on edes yksi päivä, jolloin ruokaa ei tarvitse tehdä. Autolle mennessä Isla hoksasi tilaisuutensa koittaneen ja lähti juoksemaan karkuun, kun iskän silmä vähän vältti ja äiti roikkui kamera käpälässä. On se ovela! Musta on oikeesti tosi pelottavan näköistä, että Isla juoksee ihan oikeasti kunnolla ja meno on aika vauhdikasta. Kyllä se sentään yleensä pystyssä pysyy, onneksi :) Anoppilassa vietettiin aikaa reilu tunti ja tultiin sitten kotiin syöttämään ipanat. Kotona merkkailtiin reikien paikkoja niin tauluille, kuin hyllyillekin ja tänään olisi sitten tarkoitus porailla reikiä seiniin. Oltaiskohan me niin ahkeria, että lähdettäis muksujen kanssa ulos karkuun sitä melua ja pölyä? 

Viikonloppu meni taas ihan supernopeasti ja eilen mulla oli ihan lauantaifiilis. No, ei siihen seuraavaankaan viikonloppuun nyt niin pitkä aika ole, kai? Mites teidän viikonloppu sujui? :)

P.S. Mä olen koko ajan hämmentynyt sen takia, että Isla on jo niin iso tyttö! Jaksan Miikallekin koko ajan päivitellä sitä, miten "meidän Isla näyttää niiiiin isolta tytöltä" :D

Instaweek: 8

Kahdeksas Instaweek. Onko siitä jo todellakin kaksi kuukautta, kun aloin postailemaan blogin puolellekin meidän Instagram-kuvia? Mä ihmettelin jossain vaiheessa kaikkien hullaantumista kyseiseen kuvapalveluun, mutta eipä mennyt pitkään, kun meidänkin kuvia alkoi sinne ilmestyä! Ensimmäinen kuva on lisätty nukkuvasta Milosta 24.6.2013. Kesäkuun jälkeen olen lisännyt 146 kuvaa ja seuraajiakin on jo 79, huippua!

1. On se glögi vaan hyvää! Mä olen aina rakastanut glögiä, kunhan siihen ei laiteta mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, kuten esimerkiksi rusinoita. 

2. Tiistaina kävin pikaisesti ostamassa pari purkkia sormivärejä muksuille, jotta päästiin sitten taiteilemaan mummolle synttärilahjaa. On ihan hyvän kokoiset purkit, joten luulis hetkeks riittävän :)

1. Isla on ymmärtänyt sen, että käsilaukku ja puhelin ovat naisen parhaita ystäviä ;) Harmi vain, että Aamu-serkun puhelin oli mennyt rikki ja se ei rallatellutkaan enää tuttuun tapaansa. Isla kantoi koko ajan puhelinta mulle ja kummitädilleen siinä toivossa, josko me saatais se heräämään henkiin. Ei saatu :(

2. Isla laittoi fiksuna tyttönä tutin suuhunsa sen sijaan, että olisi laittanut sen nukelle. Mun mielestä on aina hassun näköistä, kun näkee Islalla tutin tai tuttipullon, onhan niistä luovuttu kuitenkin jo puoli vuotta sitten.

1. Tiistai-iltana me taiteiltiin ipanoiden kanssa kolmestaan mummolle huisin hieno taulu! Olisi ehkä ollut järkevämpää odottaa hetkeä, jolloin Miika on kotona (= lisäkäsipari <3), mutta muistin tietysti mun äidin synttärit liian myöhään ja oli pakko ryhtyä heti toimimaan. Siitäkin selvittiin ja väriäkään ei ollut joka paikassa :)

2. Keskiviikkona käytiin Milon kanssa neuvolassa ja en ehtinyt saada jäbää edes kiinni turvakaukaloon, ennen kuin oltiin unten mailla. Rankkaa tuo neuvolassa käynti!

1. Mä niin tykkään tästä kuvasta, lentävä tiikeri! <3 Siis oikeesti, voiko söpömpää olla?

2. Yksinkertainen, helppo ja nopea lounas. Salaatti ja liha yksinkertaisuudessaan toimii aina ja on mukavaa vaihtelua, meillä kun löytyy lautaselta tosi usein perunaa ja pastaa.

1. Islan mielestä myös pikkuveli tarvitsi helmet kaulaansa, Milo oli ilmeisen ihmeissään siskon touhuista :D

2. Me oltiin tänä aamuna ulkona jo puoli kymmenen, siis sunnuntaina?! Noh, kellojen siirrollakin saattoi olla osuutensa tässä asiassa. Tiukkismutsi höllensi kerrankin pipon kiristystä ja antoi lapsen räiskiä niin paljon lätäkössä, kun vaan ikinä huvittaa. Kurahousujen alta kastui haalari, mutta tyttö oli kuiva, pojot siis Name It:n haalarille!

Uudistunut ilme!

Mä olen tapellut tuntikaupalla Bloggerin älyttömien viritelmien kanssa ja vihdoinkin olen saanut aikaiseksi jotain, jonka nähdessäni ei tee mieli viskata läppäriä seinään ja lopettaa blogin kirjoittamista ;) Siis ihan oikeasti, järjetöntä säätämistä ja säätämistä, kuviin tulee väärän värisiä taustoja (vaikka koneella ovat oikean värisiä) ynnä muuta mukavaa, joten on tässä tainnut muutama rumakin sana päästä. Blogin ilme on nyt kuitenkin ehkä hieman yhtenäisempi ja erityisesti yksinkertaisempi, mistä tykkään kovasti.

Mitäs mieltä te olette blogin uudesta ulkoasusta? Hienosäätöä on 

varmasti vielä tulossa suuntaan jos toiseenkin, mutta kaikki ajallaan :)

Lahja ihan omin kätösin

Muistin tiistaina, että mun äidillä on synttärit keskiviikkona, enkä ollut vielä edes miettinyt mahdollista lahjaa. Onnekseni ostin tässä joku aika sitten Tigerista niitä tyhjiä canvastaluja, joku saattaa muistaakin? Mulla oli jemmassa yksi isompi taulu, jonka päätin kaivaa esille sormiväritaiteiluja varten. Sellainen pieni juttu vaan, ettei meillä ollut sormivärejä... Nakitin Miikalle vielä hetkeksi lastenvahtivuoron ja lähdin kiireen vilkkaa ostamaan sormivärejä, jotta ehdittäisiin taiteilemaan ipanoiden kanssa vielä saman illan aikana.

Mä olin varmaan aika tylsä äiti, kun en antanut lasten sotata mielensä mukaan, vaan painettiin tauluun kummankin lapsen käden- ja jalanjäljet useammalla eri värillä. Homma oli hieman haastavaa, kun koko ajan sai rampata pesemässä käsiä ja jalkoja, yrittää pitää Isla poissa sormivärien ja taulun lähettyviltä, kun touhusin Milon kanssa ja niin edelleen, mutta loppujen lopuksi taulu oli valmis ja hienohan siitä tuli!

Vein seuraavana päivänä taulun synttärisankarille ja kyllä oli 

mummo onnessaan, kun oltiin taiteiltu lasten kanssa! 

Milo 5kk!

Milon aiemmat kuukausikatsaukset:

1kk, 2kk, 3kk, 4kk

Mun piti tulla päivittelemään jo eilen Milon kuulumisia kuukausikatsauksen muodossa, mutta päätin siirtää sen tälle päivälle, jotta saadaan samaan postaukseen myös neuvolakuulumiset. Mä olen päivitellyt useaan otteeseen tutuille sitä, että mua niin harmittaa, kun meidän pikkuvauva kasvoi niin pian isoksi pojaksi. Toki Milo on vielä vauva ja saa ollakin, mutta miehiset mitat ja särkevät olkapäät karkoittavat aika nopeasti ajatukset pikkuvauvasta, jollainen Milo oli syntyessään. Mä toivoin, että meidän poika olisi pysynyt pikkuvauvana pitkään ja luulinkin niin, koska Milo oli niin pieni syntyessään, mutta kuluneiden kuukausien aikana painoa ja pituutta on kertynyt sen verran, että toivon jo sitä, että herra lähtisi itse liikkumaan, sillä pidemmän päälle kantaminen alkaa kolottamaan lihaksia - reilun kahdeksan kilon painoinen pikkuihminen kun ei ole ihan sieltä kevyimmästä päästä.

Kuluneen kuukauden aikana halu liikkumiseen on vain kasvanut ja kasvanut, eikä tilannetta auta ainakaan se, että Milo on aivan yhtä lailla kärsimätöntä sorttia, kun minä. Jalat ja kädet viuhtoo hirmuista kyytiä, mutta muuta ei sitten oikein tapahdukaan. Milo liikkuu välillä eteenpäin käsillä vetämällä, mutta jalat ei aivan ehdi vielä mukaan liikkeeseen. Toisinaan taas jaloilla potkitaan hirmuista kyytiä ja peppu nousee lattiasta korkealle, mutta naama lattiassa on vähän huonoa liikkua eteenpäin. Kunhan Milo keksii, että käsiä ja jalkoja voi liikuttaa samaan aikaan, niin tuskin menee kovin pitkään, että meillä liikutaan. Viimeisen viikon aikana on alkanut käsien ja jalkojen heiluttelu ilmassa ja se näyttää lähinnä hauskalta, eteenpäinhän sillä tyylillä ei päästä :D Saas nähdä missä vaiheessa meidän poika oppii ryömimään, Isla taisi olla hieman vajaa puolivuotias, kun tekniikka alkoi löytymään ja liikettä alkoi tapahtua eteenpäin. Sen lisäksi, että Milo pääsee toisinaan hieman eteenpäin mitä mielenkiintoisimmilla tyyleillä, liikutaan meillä myös pyörimällä jonkun verran sivulle. Enää mahalta selälleen ja selältä mahalleen kääntyminen ei ole mikään ongelma, kumpaankin suuntaan kääntyminen onnistuu varsin näppärästi. Milo pyörii myös mahallaan kätevästi ympyrää.

Milo on hoksannut viimeisen kuukauden aikana tosissaan sen, että istualtaan näkee paljon paremmin ympärilleen. On aivan turhaa yrittää pitää herraa sylissä makuullaan, sillä joko sieltä noustaan itse istumaan tai karjutaan niin pitkään, että joku nostaa istuvaan asentoon. Pystyssä on siis tällä hetkellä paras olla ja rattaissakaan Milo ei meinaa malttaa nukkua, sillä sen jälkeen kun nostin istuimen puoliksi istuvaan asentoon, on maisemien katselu ollut paljon kivempaa, kuin nukkuminen.

Kerroinkin jo edellisessä kuukausikatsauksessa, että meillä on käytössä 68-74-senttiset vaatteet ja nyt 68-senttiset on jääneet oikeastaan kokonaan pois muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Pienempi talvihaalari (68cm) on just nyt passeli, kun se vielä hetki sitten roikkui päällä, joten tuskin on yhtään liioiteltua, että kaapissa odottaa 74-senttinen (vastaa 80cm) Lassietecin haalari. Mä olen aina tykännyt käyttää lapsilla eniten KappAhlin kollareita ja niissä meillä onkin nyt käytössä koko 80cm. Hassua ajatella, että vielä kuukausi takaperin Islallakin oli käytössä saman kokoiset kollarit! Pituutta housuissa ei ole kovinkaan paljoa liikaa, mutta nauhat vyötäröltä joutuu kiristämään tosi tiukaksi, jos meinaa, että pöksyt pysyvät päällä. Vaikka Milo onkin paljon painavempi, kuin Isla samassa iässä, on poika myös selvästi siskoaan hoikempi.

Syöminen on hieman muuttunut edellisestä kuukausikatsauksesta, sillä tällä hetkellä kiinteitä menee neljä kertaa päivässä (+ maitoa) ja tarkoitus olisi ottaa myös aamupuuro lähiaikoina kuvioihin. Aamuisin menee vielä tällä hetkellä maitoa 160-180ml, riippuen ihan mihin aikaan ollaan herätty. Soseita Milo saa kolmesti päivässä puoli purkkia kerrallaan ja maitoa hörpätään siihen päälle vielä 110-130ml. Illalla ollaan siirrytty syömään puuroa ja sitä meneekin varmaan sellainen 1,5dl kerrallaan ja siihen päälle vielä noin 150ml maitoa, ihan kohtuullisen kokoinen iltapala siis. Puuron voimin nukutaan aamulla suunnilleen seiskaan asti ja usein Milo höpöttelee sängyssä kahdeksaan, kunnes me muut herätään. Aamumaito on kahdeksan ja yhdeksän väliin, joten puuro pitää hyvin nälkää yön yli.

Päiviin on alkanut tulla jo selkeä rytmi ja yleensä Milo nukkuu kolmet päikkärit ja siihen päälle mahdollisesti sitten muutamat parin minuutin torkut. Yleensä aamuisin Milo herää seiskan pintaan ja ensimmäiset päikkärit koittaa puoli kymmenen ja kymmenen väliin. Päiväunet on kestoltaan puolesta tunnista tuntiin ja niiden voimin Milo valvoo sitten suunnilleen kahteentoista tai vähän yli, jolloin kummatkin muksut menevät päikkäreille. Toisien päikkäreiden kesto on hieman päivästä riippuen yleensä 2-2,5h. Kolmannet päikkärit koittaa yleensä neljän ja puoli viiden välissä ja ne on puolesta tunnista tuntiin. Viiden aikoihin Milo herää syömään ja sitten valvotaankin melkein siihen kahdeksaan asti, yleensä jäbä ottaa pienet torkut (ehkä 5 minuuttia) sitterissä juuri ennen kahdeksaa, kun Isla syö iltapuuroa ja keinutan Miloa sitterissä. 

Jotta postaus ei venyisi liian pitkäksi, niin tähän väliin olisi varmaan hyvä laittaa niitä neuvolakuulumisia!

"Milo on hyväntuulinen poika. Kasvaa hyvin. Nan-korvike käytössä, 
sekä kiinteitä monipuolisesti. Kääntyilee, tutkii, tarttuu leluihin."

Pää: 43,4cm (+0,9cm)
Pituus: 66,5cm (+0,9cm) (mä epäilen, että viimeks oli mittavirhe, kun silloin pituutta oli tullut 4,1cm)
Paino: 8430 grammaa

Sellainen on meidän viiden kuukauden ikäinen jäpikkä, millaisia teidän suunnilleen saman ikäiset lapset on? :)

Rajusti rakastettu

 Kyllä vanhakin on joskus ollut saman näköinen, kuin uusi - uskokaa tai älkää...

Islalla on ollut vauvasta asti Pentikin pupu, joka löytyy varmasti aika monelta lapselta. Islalla taisi olla alkuun se pienin ja sen lisäksi oli isoin. Reilun vuoden aikana pupua on vaihdettu useampaan otteeseen, ne kun menevät alta aikayksikön aika kauhean näköisiksi, eikä pesukaan saa pupusta edes puoliksi uudenveroisen näköistä. Tänään mun äiti toi Islalle jälleen uuden pupun, tuo keskikokoinen on todettu hyvän kokoiseksi ja erittäin rakkaaksi. Uuden pupun saadessaan Isla antoi sen takaisin mummolle ja otti vanhan pupun kainaloon, uusi ei selvästikään ollut vanhan veroinen. Piilotin vanhan pupun ja Isla kanniskelikin uutta pupua muutamaan otteeseen illan aikana, mutta ei se tuntunut olevan yhtä hyvä kaveri. Kyllähän sen ymmärtää, kun edellisessä on jokusen kuukauden hajut ja sitä on syöty niin kuonon päästä, hännästä, käsistä kuin jaloistakin. 

Sänkyyn Isla meni uuden pupun kanssa ja se tuntui olevan likalle ihan ok, mutta ei pitkään. Ramppaaminen alkoi melkein heti sen jälkeen ja Islaa vietiin sänkyyn lukemattomia kertoja. Tunnin ravaamisen jälkeen pyysin Miikaa tuomaan vanhan pupun, tutustukoot uuteen pupuun muutaman päivän ihan rauhassa. Vanhan pupun saatuaan Isla katsoi sitä, otti kainaloon ja lähti kävelemään sänkyyn. Onhan vanha jänis kauhean näköinen, vieläkin hirveämmän hajuinen, mutta ilmeisen rakas Islalle. Pakko sitä pupua on vaan välillä vaihtaa, jospa uudestakin tulisi kaveri ja vanha selviytyisi hengissä pesukoneesta :)

Möksällä

Vielä olisi muutama kuva jaettavaksi meidän kuluneesta viikonlopusta, vaikka nyt mennäänkin jo tiistaissa. Sunnuntaina mainitsinkin Instaweekin yhteydessä, että tunnelma mökissä oli varsin tiivis, kun paikalla oli yhdeksän ihmistä, koira ja pari kissaa. Katteja ei tosin paljoa viikonlopun aikana näkynyt (yllättäen...), sillä ne majailivat joko yläkerrassa tai pihamaalla, koirat kun tuntuu olevan varsin pelottava asia ja Lempi-koira ei ainakaan tilannetta parantanut haukkumalla aina kissan nähdessään. Niin ja kyllä Miinakin osasi puoliaan pitää sähinästä ja murinasta päätellen, joten tunne taisi olla molemminpuolinen ;)

Meillä oli kiva viikonloppu ja oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa setää, sedän vaimoa ja heidän poikaansa, sekä tietysti uutena tuttavuutena vuoden ikäinen Lempi-jackrusseli. Isla oli tosi innoissaan koirasta ja Lempiä oltiinkin halailemassa ja silittelemässä aina, kun koira vaan näkökenttään sattui. Jospa mekin joskus hommattaisiin se koira, Isla ainakin tuntuu rakastavan niitä yli kaiken ja nykyään osataan silittää jo kaikkia eläimiä varsin nätisti, eikä se oo enää pelkästään sellaista turkista riuhtomista :D Meidän koirahaaveet on kyllä varmaan aika monen vuoden päässä, sillä en mä jaksais pakata lapsia heti aamutuimaan ulkovaatteisiin ja lähteä ulkoiluttamaan koiraa. 

Yleensä Isla on herännyt mökillä vähintään tuntia aikaisemmin, kuin kotona ja sehän on tarkoittanut, että äiti on noussut likan kanssa viimeistään seitsemältä. Viime viikonloppu oli kuitenkin poikkeus kaavassa, sillä Isla heräsi lauantai-aamuna vasta kasin aikaan, kun me lähdettiin siirtymään alakertaan, kun Miikalla oli töihin meno. Sunnuntainakin Isla heräsi vasta kasin aikaan meidän herätyskelloon. Kotona likka on vetänyt unta yli ysiin asti jo useampana aamuna ja oon joutunut herättämään, jotta ei menis päivärytmi ihan sekaisin. Pitänee siirtää yöunille menoa hieman aikaisemmaksi, jotta ei joutuis aamulla herättelemään.

Sellainen oli meidän mökkiviikonloppu! Ens viikonloppu ollaan jälleen kaupungissa, mutta jospa seuraavana viikonloppuna mentäis sitten taas mökille, koska Islakin tykkää siellä olosta tosi paljon :)

Lumessa taapertaa pienet jalat

Me oltiin viikonloppu mökillä, kuten mainitsinkin jo edellisen postauksen yhteydessä. Vasta mökillä Isla sai kunnollisen ensikosketuksen lumeen ja siellä likka pääsikin ulkoilemaan oikein pitkän kaavan mukaan ja useamman kerran, kun ulkoiluttajia oli useampi kappale. Islan mielestä lumi ei ollut kyllä mikään kivoin asia maailmassa, sillä toppahaalari ja lumi maassa kaatoivat likan koko ajan nurin ja paksujen vaatteiden kanssa ylös nouseminenkin on tuhat kertaa vaikeampaa. Jonkun verran likka suostui tepastelemaan lumella, mutta viikonlopun hitti oli ehdottomasti pulkassa istuminen, kiikkuminen tuli hyvänä kakkosena. Sillä aikaa, kun mä hoidin Miloa sisällä, Miika oli töissä ja äiti teki ruokaa, mun sedän vaimo veti Islaa pulkassa mökkiä ympäri varmaan jokusen kymmentä kertaa. Likka olisi istunut pulkassa varmasti vaikka kuinka pitkään, eikä yltyvä lumisade tuntunut haittaavan tippaakaan.

Mä suunnittelin jo viime yönä sängyssä pyöriessä, että Islalle pitää varmaan ostaa kotiinkin pulkka, kun likka tuntuu siitä niin paljon tykkäävän. Eipähän tarvitse sitten raahata tuplarattaita joka paikkaan, kun Milon voi laittaa rattaisiin ja Islan pulkan kyytiin. Islahan istui viime talvenakin pieniä pätkiä jo pulkan kyydissä ja pysyikin siinä ihan hyvin, mutta homma ei jaksanut kiinnnostaa kovin pitkään ja kiinnostuksen laannuttua likka kierähti aina pulkan kyydistä pois mahalleen maahan :D Pulkan ostoa mietittiin jo viime talvena, mutta päädyttiin siihen tulokseen, että se on varmastikin järkevämpää siirtää seuraavaan talveen. 

Viikonloppuna päästiin myös ensimmäistä kertaa testaamaan talvihaalari, jonka ostin Facebookin kirppikseltä vaivaisella kahdeksalla eurolla. Tuo menee varmasti hyvin pikkupakkasilla ja se POPin haalari sitten kovemmilla pakkasilla. Tuon saa mun puolesta vaikka rymytä puhki ja toivon, että POPin haalari säilyisi sitten vähän parempana ja menis toivon mukaan vaikka Milollekin sitten myöhemmin :)

Miten teidän viikonloppu sujui? Joko muuallekin on tullut kunnon kerros lunta?

Instaweek: 7

Täällä me ollaan edelleenkin, vaikka blogi pitikin pienen miniloman. Me oltiin pitkästä aikaa viikonloppu mökillä ja oli hetkittäin aika tiivis tunnelma, kun mökkiin oli sulloutunut yhdeksän ihmistä, koira ja kaksi kissaa. Mutta huomenna sitten lisää mökkikuulumisia! Nyt palaillaan jälleen kuluneeseen viikkoon ja sen aikana julkaistuihin Instagram-kuviin :)

1. Isla mallaili omia yökkäreitään Milon päälle ja veli ei halunnutkaan luovuttaa niitä enää takaisin :D

2. Enpä olisi ensimmäisenä uskonut, että löydän Halpa Hallista itselleni kengät. Mulle ei ole väliä, mistä vaatteet ja asusteet on ostettu, kunhan hinta ja ulkonäkö miellyttää silmää ja nää on kivat!

1/2. Lapset (Sanni 21wee ja Isla 1wee) innostuivat rakentelemaan dubloilla. Dublot on kyllä kivoja ja osa noista on vieläpä melkein 40 vuotta vanhoja ja varsin käyttökelpoisia vielä!

1. Lisäsin Instagramiin videopätkän Milon höpöttelystä, keneenköhän lie tullut...? ;)
2. Ja sieltä se tuli, ensilumi. Lumi on ihan kivaa, kylmyys ja pimeys ei.

1. Perjantaina kotiin tullessa Milo nukkui kaukalossaan niin tyytyväisen näköisenä, että heitin vaan peiton päälle ja annoin nukkua päikkärit loppuun parvekkeella.
2. Isla oli ihan ihmeissään lumesta. Vaatetus oli ohuehko, kun hurautettiin vaan autolla mun porukoille ja likka ehti sormikkaat kastelemaan alta aikayksikön.

1. Milo vetäs mökillä ennätyspitkät päikkärit vaunuissa!
2. Tein äidille "vähän" listaa siitä, mitä lapsille pitäis neuloa/virkata. Mun toivelista oli aika pitkä...

1. Tänään lähdettiin ajelemaan aamulla mökiltä kotia kohti ja oli muuten nätti ilma!
2. Mun on pitänyt ostaa glögiä jo viikko jos toinenkin, mutta en tietenkään oo muistanut. Tänään sitten ostin, kun ne sattui suoraan siinä nenän edessä olemaan. Mä rakastan glögiä ihan älyttömästi <3


Huomenna palaillaan sitten toivon mukaan kuvien kera meidän mökkiviikonloppuun, joten pysykäähän linjoilla! Toivottavasti teilläkin oli kiva ja rentouttava viikonloppu :)

Aivan tavallinen keskiviikko

Ajattelin kertoa pitkästä aikaa meidän kuulumisia, niitä kun on täällä blogissa ollut aika niukasti viime aikoina. Yksi syy siihen on varmasti se, että olen laiskistunut tosi paljon kameran kanssa ja nykyään ei tule otettua kuvia läheskään niin paljoa kuin ennen, ei edes joka päivä. Ehkä mä nyt yritän vähän tsempata tämänkin asian suhteen, koska oikeastaan tavallisesta arjesta kirjoittaminen on mun mielestä mukavaa ja uskon, että ainakin osa lukijoista tykkää lukea myös ihan sellaisia perushöpinöitä.

Meidän peikkotukka ei tykkää ollenkaan pinneistä ja pompuloista ja 

yleensä hiukset roikkuvatkin silmillä. Ei tunnu likkaa haittaavan :)

Pikkuveljen selkä on myös kätevä leikkialusta. Usein Milon selän päällä onkin rivi dubloja... 

Mähän otin Islalta vähän aikaa sitten toisen turvalaidan sängystä pois ja siitähän se riemu vasta repesikin, kun likka hoksasi, että sängystä päästään itse pois. Iltaisin Islaa jouduttiin käskyttämään sänkyyn parisenkymmentä kertaa, kuten myös aamuyöllä ja aamulla. Mä luovutin kuitenkin, sillä ramppaaminen aamuneljästä seitsemään kera myöhäisen nukkumaan menon sai mut tuntemaan oloni ihan kuolleeksi, kun en saanut nukuttua ees kohtuullisesti. Vaikka Milo ei syökään enää yön aikana, huuto alkaa aina neljältä ja siitä eteenpäin saa vähän väliä olla laittamassa tuttia suuhun. Kun siihen lisätään vielä Islan kantaminen koko ajan sänkyyn, niin totesin, että annetaanhan sen laidan vielä olla. Mutta eipäs se ihan niin mennytkään. Isla nimittäin keksi, että mähän pääsen myös laidan yli. Nyt likka onkin tullut aina vähintään pari kertaa yössä laidan yli ja tänään Miika sitten otti laidan uudestaan pois, kun huomattiin, että Isla teloo itsensä mustelmille laidan yli kivutessaan. Se jää nähtäväksi, että milloin meidän yöt rauhoittuu kummankin lapsen osalta.

Tänään herättiin koko porukka puoli ysin maissa ja se tuntui huikealta, kun normaalisti ollaan ennen kasia ylhäällä, välillä jopa puoli seiskalta. Mun oli tarkoitus lähteä käymään kaverin luona kahvittelemassa heti aamusta, mutta mittari kertoi ulkona olevan pakkasta ja tiet jäässä, joten nakitin mieluummin Miikalle renkaiden vaihdon ja lähdin liikenteeseen vasta himpun ennen puolta päivää. Voiko edes liikaa ylistää sitä, miten luksusta on lähteä yksin kaverin luokse juoruamaan, ilman lapsia? Sitä tuntee itsensä aivan uudeksi ihmiseksi, kun ehdit juomaan kahvin kuumana ja höpöttämään niitä näitä ilman, että juokset koko ajan taaperon perässä pää kolmantena jalkana. Kotiin tulin puoli kolmen maissa ja Isla oli vasta heränny päikkäreiltä. Aikaisemminhan Isla nukkui aina tunnin päikkärit, mutta kun siirryttiin yksien päikkäreiden taktiikkaan, Isla alkoi nukkumaan 1h 20min - 2h. Tänään meidän likka vetäs 2,5h unta palloon! 

Miika lähti iltapäivällä töihin ja mä jäin muksujen kanssa kotiin, aivan kuten normaalistikin. Islalla oli tänään taas sellainen päivä, kun mitään ei toteltu ja kiellot tuntuivat kaikuvan kuuroille korville. Sellaisia päiviä meillä on nykyään aika useastikin. No, sitä se tulee olemaan vielä monta vuotta. Illasta saatiin Milon kummit vierailulle, joten en joutunut olemaan koko iltaa yksin ipanoiden kanssa :) 

Tuli muuten mieleen noita kuvia ottaessa, että vähänkö Isla on jo iso tyttö! Sen lisäksi, että Isla näyttää isolta tytöltä, on likka ottanut ihan selkeästi myös isosiskon roolin. Nykyään Isla ja Milo tulee erittäin hyvin toimeen, vaikka joudunkin toisinaan kieltämään ja torumaan pikkuveljen mukiloimisesta. Isla laittaa veljelle tuttia, antaa leluja, silittelee ja halailee. Vaikka ne ei vielä yhdessä touhuakaan, Isla hakeutuu usein leikkimään Milon viereen ja pikkuveli seuraa kiinnostuneena siskon puuhailuja. On ne vaan niin ihania, yhdessä ja erikseen <3